Temporary duty salary must include temporary holder's own permanent job rank increases.

Toista virkaa väliaikaisesti hoitamaan määrätyn viranhaltijan omassa virassa tapahtuvat palkkaluokan korotukset tuli ottaa huomioon laskettaessa viranhaltijan sitä oman viran palkkauksen mukaan laskettavaa säännöllisen työajan ansiota, joka hänelle oli taattu viransijaisuuden ajalta.

Kantaja TVK:n Virkamiesjärjestö TVK-V r.y. Vastaaja Kunnallinen sopimusvaltuuskunta Kuultava Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntainliitto

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan, Akava r.y:n ja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y:n välillä 27.4.1983 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2. luku

PALKKAUS

43 §

Väliaikaisen viranhaltijan palkkaus

3 mom. Viranhaltijalle, joka hoitaa väliaikaisesti saatuaan sitä varten virkavapautta yksinomaan muuta virkaa kuin omaansa, suoritetaan palkkio noudattaen, mitä 1 ja 2 momentissa on sanottu, ottaen kuitenkin huomioon, että hänellä on oikeus saada se säännöllisen työajan ansio, jonka hän omaa virkaansa hoitaessaan saisi.

Pöytäkirjamerkintä:

Mainittu säännöllisen työajan ansio lasketaan keskiarvona 12 edelliseltä täydeltä kalenterikuukaudelta.

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n välillä 24.5.1983 allekirjoitetussa kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa olevan terveydenhuoltoalan henkilökunnan lakon lopettamista koskevassa sopimuksessa sanotaan muun muassa:

1 §

Osapuolet ovat valtakunnansovittelijan johdolla päässeet yksimielisyyteen edellä mainitun lakon lopettamisesta. Sovinnon ehdot on kirjattu valtakunnansovittelijan pöytäkirjaan.

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V r.y:n ja Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan välillä 28.4.1983 kello 7.00 alkaneen työnseisauksen lopettamiseksi teen seuraavan

SOVINTOEHDOTUKSEN

A. Osapuolet tekevät 1.6.1983 - 29.2.1984 voimassa olevat seuraavat virka- ja työehtosopimukset sekä pöytäkirjat, jotka sisällöltään vastaavat 1.4.1983 lukien voimassa olevia kunnallisia virka- ja työehtosopimuksia sekä pöytäkirjoja:

- Kunnallinen yleinen virkaehtosopimus - Sanotun virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirja

B. Lisäksi ehdotan:

1) 1.6.1983 lukien A-kohdassa tarkoitetun virkaehtosopimuksen liitteen n:o 19 kohdissa 3.3. (ei kuitenkaan kouluttamaton terveyskeskusavustaja), 4.2.5, 4.3.34.3.9, 4.4.5 - 4.4.8, 4.5.4, 4.6.6 ja 4.6.7 tarkoitettujen viranhaltijoiden sekä sanotun sopimuksen liitteen n:o 20 1 §:n 1 momentin 2. 3) kohdassa tarkoitettujen lastenhoitajien palkkaus tarkistetaan liukuvassa palkkahinnoitteluasteikossa liukuman ylärajaan, ei kuitenkaan enempää kuin 2 palkkaluokkaa.

2) Edellä 1-kohdassa tarkoitettujen viranhaltijoiden palkkaus tarkistetaan 1.1.1984 lukien samasta ajankohdasta voimaan tulevan liitteiden, 19a ja 20a mukaisen liukuvan palkkahinnoitteluasteikon uuteen ylärajaan, ei kuitenkaan enempää kuin 2 palkkaluokkaa.

3) Edellä 1-kohdassa tarkoitettujen viranhaltijoiden palkkahinnoittelua korotetaan 1.3.1984 lukien yhdellä palkkaluokalla, mikä liukuvan asteikon kysymyksessä ollessa tarkoittaa sekä ala- että ylärajan nostamista yhdellä palkkaluokalla. Viranhaltijoiden palkkausta tarkistetaan sanotusta ajankohdasta lukien palkkahinnoittelun mukaisesti ja liukuvan asteikon kysymyksessä ollessa kunta- ja kuntainliittokohtaisesti siten, että viranhaltijoiden lukumäärä jakautuu kaksiportaisessa asteikossa 30 % alempaan palkkaluokkaan ja 70 % ylempään palkkaluokkaan.

Edellä 1-kohdassa tarkoitetuille viranhaltijoille, jotka ovat toimineet vähintään 5 vuotta kunnallisessa virka- tai työsopimussuhteessa koulutetun hoitohenkilökunnan tehtävissä, suoritetaan palkkaus 1.3.1984 lukien yhtä palkkaluokkaa korkeampana kuin hänelle muutoin edellä olevan mukaisesti suoritettaisiin.

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan, Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n välillä 27.3.1984 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa on samansisältöinen 43 §:n 3 momentti pöytäkirjamerkintöineen kuin edelle on jäljennetty.

Kunnalliseen yleiseen virkaehtosopimukseen osallisten hyväksymissä virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa:

2.12.3.2. Omasta virastaan vapautettu väliaikaisena viranhaltijana (43 § 3 mom.)

Se, että viranhaltija voidaan määrätä omasta virastaan vapautettuna hoitamaan väliaikaisesti yksinomaan muuta virkaa kuin omaansa, perustuu mallivirkasäännön 25 §:n 3 momenttiin. Tämän mukaan viranhaltijan on alistuttuva väliaikaisesti tomimaan oman kunnan tai kuntainliiton toisessa virassa tai virkasuhteessa, johon vaaditaan vastaava virkakelpoisuus edellytyksin, ettei hänen varsinainen palkkansa vähene ja että hänelle hakemuksetta annetaan täksi ajaksi virkavapaus omasta virastaan. Jos viranhaltija oma-aloitteisesti anoo virkavapautta omasta virastaan hoitaakseen toista virkaa, ei palkkioon sovelleta 43 §:n 3 momentin määräyksiä, vaan palkkaus määräytyy hoidettavan viran palkkaluokan mukaan.

Mallivirkasäännön 25 §:n 3 momentin mukaan viranhaltijalle ei voida suostumuksetta antaa virkamääräystä toiseen oman kunnan tai kuntainliiton virkaan, jossa ei vaadita vastaavaa virkakelpoisuutta ja/tai jossa hänen varsinainen palkkansa vähenee. Näissä suostumusta edellyttävissä tapauksissa on myös sovellettava virkaehtosopimuksen 43 §:n 3 momentin määräyksiä viranhaltijan oikeudesta siihen säännöllisen työajan ansioon, jonka asianomainen omaa virkaansa hoitaessaan saisi, paitsi jos hän on oma-aloitteisesti pyytänyt virkavapautta tämän toisen viran hoitamista varten.

KANNE

Kanteen perustelut

Terveydenhuoltoalan lakon lopettamissopimuksen mukaan oli kaikille erikoissairaanhoitajille tullut 1.1.1984 alkaen maksaa yksi palkkaluokka lisää. Salovaaran viran palkkaluokka oli sen johdosta muuttunut Y 21:stä Y 22:een. Tämän palkkaluokan korotuksen olisi Salovaara saanut omaa virkaansa hoitaessaan. Lakon lopettamissopimuksen mukaan oli 70 prosentille viranhaltijoista tullut 1.3.1984 alkaen maksaa kunta- ja kuntainliittokohtaisesti yksi palkkaluokka. Työnantajan harkintaan oli jäänyt, mille ammattiryhmille ja keille viranhaltijoille näin lasketut kuoppakorotukset annettaisiin. Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntainliiton päätöksen mukaan muun muassa kaikki erikoissairaanhoitajat olivat saaneet yhden palkkaluokan korotuksen ja heidän palkkaluokkansa oli noussut Y 23:een. Tämänkin korotuksen Salovaara olisi saanut omaa virkaansa hoitaessaan.

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n mielestä takuupalkankin oli kehityttävä, mikäli viransijaisuus jatkui pitkään. Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan mielestä kehitys tapahtui vain hoidettavan viran palkassa. Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 57/1977 katsonut, että takuupalkkaa laskettaessa tuli ainakin yleiskorotukset ottaa huomioon. Virkaehtosopimuksen sanamuoto edellytti myös kuoppakorotusten huomioon ottamista takuupalkkaa laskettaessa.

4.9.1985 käydyissä paikallisneuvotteluissa oli Salovaaran takuupalkassa vaadittu otettavaksi huomioon kuoppakorotukset ajalta 20.9.1983 - 17.8.1984 hänen vakinaisen virkansa palkkauksen mukaan. 25.4.1986 käydyissä keskusneuvotteluissa osapuolet olivat olleet yhtä mieltä siitä, että vaatimukset 1.1.1984 edeltäneeltä ajalta olivat vanhentuneita. Keskusneuvotteluissa ei asiasta ollut päästy yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on vaatinut vahvistettavaksi, että Salovaaran virkaehtosopimuksen 43 §:n 3 momentin mukaan laskettavassa niin sanotussa takuupalkassa tulee ottaa huomioon hänen omaan virkaansa kohdistuvat ehdottomat palkkaluokkatarkistukset eli niin sanotut kuoppakorotukset. Vaatimusta on täsmennetty jutun käsittelyssä siten, että se koski 1.1.1984 - 17.8.1984 välistä aikaa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on kanteeseen vastatessa lausunut, että virkaehtosopimukseen osallisten hyväksymissä yhteisissä virkaehtosopimuksen 43 §:n 3 momentin soveltamisohjeissa oli todettu, että virkaehtosopimuksen mainitun kohdan pöytäkirjamerkinnän mukaista keskiarvopalkkaa, takuupalkkaa laskettaessa otettiin huomioon väliaikaista viranhoitomääräystä välittömästi edeltäneet 12 täyttä kalenterikuukautta. Soveltamisohjeissa oli muun muassa todettu, että takuupalkan yleiskorotus määräytyi viranhaltijan oman vakinaisen viran palkkaluokan mukaan. Soveltamisohjeissa ei ollut mitään mainintaa siitä, että takuupalkkaa laskettaessa tulisi yleiskorotuksen lisäksi ottaa huomioon myös muut korotukset, esimerkiksi kuoppakorotukset. Jos osapuolten tarkoituksena olisi ollut, että takuupalkkaa laskettaessa tulisi ottaa huomioon kuoppakorotukset, jotka käytännössä olivat melko yleisiä, olisi tästä otettu maininta virkaehtosopimukseen tai ainakin sen soveltamisohjeisiin.

Pääsääntönä oli, että väliaikaiselle viranhaltijalle maksettiin palkka samojen perusteiden mukaan kuin vakinaiselle viranhaltijalle. Virkaehtosopimuksen 43 §:n 3 momentin ja sen pöytäkirjamerkinnän määräykset muodostivat poikkeuksen tästä pääsäännöstä. Näiden määräysten mukaan viranhaltijan palkassa otettiin sopimuksessa tarkemmin mainitun keskiarvolaskelman mukaisesti huomioon viranhaltijan vakinaisen viran niin sanotut epämukavan työajan korvaukset, vaikka viranhaltija ei toisessa virassa tosiasiallisesti tekisikään työtä epämukavana työaikana. Yleensä epämukavan työajan korvauksien huomioon ottaminen palkassa edellytti, että viranhaltija tosiasiallisesti työskenteli epämukavana aikana. Edellä mainittu takuupalkkamääräys oli poikkeus tästä pääsäännöstä ja poikkeuksellisen luonteensakin puolesta sitä oli tulkittava suppeasti.

Takuupalkkamääräysten perusteena oli ollut mallivirkasäännön määräys, jonka mukaan vakinainen viranhaltija oli tietyin edellytyksin velvollinen tarvittaessa hoitamaan väliaikaisesti toista saman kunnan tai kuntainliiton virkaa. Koska viranhaltija oli velvollinen ilman omaa suostumustaan väliaikaisesti siirtymään toiseen virkaan, mikäli hän täytti viran kelpoisuusehdot eikä hänen palkkansa alentunut, oli luotu järjestelmä, jolla viranhaltijalle oli taattu ansio, jonka hän omaa virkaa hoitaessaan olisi saanut. Sopimusmääräyksen tarkoituksena, joka ilmeni sopimusmääräyksen sanamuodostakin, oli ollut, että takuupalkka ei muuttunut väliaikaisen viranhoidon aikana yleiskorotuksia lukuun ottamatta. Takuupalkan tarkoituksena ei ollut taata väliaikaiselle viranhaltijalle sitä ansiota, minkä hän ehkä samana aikana olisi saanut omassa virassaan, vaan viranhaltijalla oli oikeus saada vähintään sopimuksessa määrätty keskiarvopalkka, joka laskettiin viranhoitomääräystä edeltäneeltä ajalta.

Asianosaiset olivat 19.3.1975 erään yksityistapauksen johdosta käydyssä keskusneuvottelussa olleet yhtä mieltä siitä, että virkaehtosopimuksen 43 §:n 3 momentin ja sen pöytäkirjamerkinnän mukaan laskettu säännöllisen työajan ansion suuruus säilyi samana koko virkamääräyksen ajan. Tuon yksittäistapauksen kohdalla ei ollut ollut kysymys yleiskorotuksista eikä myöskään kuoppakorotuksista.

Salovaaran osalta kuoppakorotukset otettiin huomioon siltä osin kuin ne koskivat hänen väliaikaisena hoitamaansa osastonhoitajan virkaa. Kuoppakorotukset otettiin huomioon siinä virassa, jota viranhaltija kuoppakorotuksen voimaantulohetkellä hoiti. Osastonhoitajan viran palkkaluokka oli muuttunut 1.1.1984 lukien ja mahdollisesti 1.3.1984 lukien, mikäli viranhaltijalla oli 1.3.1984 lukien ollut oikeus osastonhoitajan virassa maksettavaan viiden vuoden määrävuosikorotukseen. Tällöin tuli 1.1. ja 1.3.1984 lukien verrata osastonhoitajan viran mukaista palkkausta virkaehtosopimuksen mukaisesti laskettuun takuupalkkaan. Väliaikaiselle viranhaltijalle maksettiin palkkaus joko osastonhoitajan viran palkkaluokan mukaan, jossa oli otettu huomioon mahdolliset kuoppakorotukset, tai niin sanotun takuupalkan mukaan riippuen siitä, kumpi näistä oli viranhaltijan kannalta edullisempi.

Sopimuksen sanamuodosta ja soveltamisohjeista kävi selvästi ilmi, että takuupalkka laskettiin viranhoitomääräystä edeltäneen 12 täyden kalenterikuukauden keskiarvopalkkana, joka säilyi muuttumattomana yleiskorotuksia lukuun ottamatta. Koska virkaehtosopimus oli luonteeltaan sekä minimi- että maksimisopimus ja se lain nojalla sitoi kaikkia kuntia ja kuntainliittoja, tuli virkaehtosopimuksia tulkittaessa asettaa erityisen suuri paino virkaehtosopimuksen 43 §:n 3 momentin pöytäkirjan sanamuodolle. Sopimuksen sanamuoto ja yhteiset soveltamisohjeet eivät miltään osin tukeneet kanteessa esitettyä vaatimusta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Esitetyn selvityksen mukaan kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ovat 19.3.1975 käydyssä keskusneuvottelussa olleet yhtä mieltä siitä, että kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 43 §:n 3 momentin pöytäkirjamerkinnän mukaan laskettu säännöllisen työajan ansion suuruus säilyy samana koko virkamääräyksen ajan. Tapauksessa, jota neuvottelutulos koski, ei ole ollut kysymys yleiskorotuksen tai viran palkkaluokan muuttamisesta johtuvan niin sanotun kuoppakorotuksen ottamisesta huomioon säännöllisen työajan ansiota laskettaessa kysymyksessä olevissa viranhoitotilanteissa. Neuvottelussa ei siten ole otettu kantaa siihen, vaikuttavatko myöhemmät yleiskorotukset ja kuoppakorotukset virkaehtosopimuksen 43 §:n 3 momentissa tarkoitettuun niin sanottuun takuupalkkaan sitä korottavasti.

Työtuomioistuin on todennut tuomiossaan n:o 57/1977, jossa on ollut kysymys samojen virkaehtosopimusmääräysten tulkinnasta kuin nyt esillä olevassa jutussa, että viranhaltijalla on edellä mainitun pöytäkirjamerkinnän estämättä oikeus saada sanotun pöytäkirjamerkinnän mukaiseen palkkaukseensa virkaehtosopimuksen edellyttämä yleiskorotus. Tuomion perusteluissa on todettu sopimuskäytännölle vieraaksi se, että jotkin palkansaajat jäisivät ilman yleiskorotusta.

Virkaehtosopimukseen osallisten yhteisesti hyväksymiin virkaehtosopimuksen soveltamisohjeisiin on tuomion antamisen jälkeen otettu määräys, jonka mukaan virkaehtosopimuksen 43 §:n 3 momentissa tarkoitetun keskiarvopalkan eli takuupalkan yleiskorotus määräytyy viranhaltijan oman vakinaisen viran palkkaluokan mukaan. Soveltamisohjeissa on edelleen määräykset siitä, että säännöllisen työajan ansiota laskettaessa otetaan huomioon kaikki säännölliseltä työajalta maksetut palkan osat, mutta ei esimerkiksi lisä- ja ylityökorvauksia. Soveltamisohjeissa ei ole puututtu siihen kysymykseen, otetaanko mahdolliset viranhaltijan oman viran palkkaluokan korotukset huomioon takuupalkkaa laskettaessa.

Soveltamisohjeesta ilmenee, että viranhaltija voidaan ilman omaa suostumustaan määrätä hoitamaan toista virkaa, johon vaaditaan vastaava virkakelpoisuus edellyttäen, ettei hänen varsinainen palkkansa alene. Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ilmoituksen mukaan on virkaehtosopimukseen tästä syystä otettu määräys siitä, että viranhaltijalle taataan ansio, jonka hän omaa virkaa hoitaessaan olisi saanut.

Virkaehtosopimuksen 43 §:n 3 momentin määräyksellä on työtuomioistuimen mielestä katsottava tarkoitetun turvata väliaikaisesti toista virkaa hoitamaan määrätylle viranhaltijalle se säännöllisen työajan ansio, jonka hän omaa virkaansa hoitaessaan saisi. Kun edellä esitetyin tavoin viranhaltijan määrääminen hoitamaan muuta kuin omaa virkaansa, joka voi tapahtua ilman hänen suostumustaankin, edellyttäen ettei hänen ansionsa alene, työtuomioistuin muun selvityksen puuttuessa katsoo määräyksen sanamuotoa paremmin vastaavaksi sen tulkinnan, jonka mukaan toista virkaa väliaikaisesti hoitamaan määrätyn viranhaltijan omassa virassa tapahtuvat palkkaluokan korotukset otetaan huomioon laskettaessa hänen virkaehtosopimuksen 43 §:n 3 momentin mukaista säännöllisen työajan ansiotaan.

Tuomiolauselma

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin vahvistaa, että Salovaaran virkaehtosopimuksen 43 §:n 3 momentin mukaista takuupalkkaa laskettaessa tulee ottaa huomioon myös hänen omaan erikoissairaanhoitajan virkaansa 1.1.1984 - 17.8.1984 välisenä aikana kohdistuneet, palkkaluokan muutoksista johtuvat kuoppakorotukset.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Metsäpelto, K. Rautiainen, Leivo ja Schrey.

Tuomio oli yksimielinen.