Union union fined for insufficient strike prevention; union against strike fined dismissed.

Ammattiosasto, jonka toimenpiteet eivät olleet riittävät työtaistelujen estämiseksi ja lopettamiseksi, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Työntekijäliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty. (Ään.)

Kantaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Porin metallitehtaan työväen ammattiosasto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

4 § Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

7 § Palkkaperusteet

Ohjetuntipalkat

18 Mom. 1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttä

_______

vuotta neiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat pentäyt- neinä: täneet työntekijät

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Neu- Mom 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä

______

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että sen jäsenyrityksen Outokumpu Oy:n Porin tehtaan elektrolyysiosaston työntekijät olivat painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan ryhtyneet työehtosopimusta rikkoen työtaistelutoimenpiteisiin. Lakossa oli ollut 30.10.1986 kello 9.50 13.50 10 työntekijää ja kello 17.50 21.50 kaksi työntekijää, 31.10.1986 kello 9.50 13.50 26 työntekijää ja kello 17.50 21.50 yhdeksän työntekijää ja 4.11.1986 kello 5.50 13.50 26 työntekijää ja kello 13.50 21.50 10 työntekijää.

Työtaistelutoimenpiteistä oli aiheutunut kuparikatodituotannon menetystä. Vähennys oli määrältään noin 630 000 tonnia kuparia. Siitä oli jäänyt saamatta jalostuspalkkioina yhteensä 500 000 markkaa. Elektrolyysiprosessin luonteesta johtuen menetettyä tuotantoa ei ollut mahdollista myöhemmin korvata. Tuotantohäiriöiden johdosta kuparikatodituotannon raakaaineena käytettävien anodien varasto oli kasvanut 450 000 tonnia. Tältä osin varastoon sidottu käyttöpääoma aiheutti korkomenoja arviolta kahden kuukauden ajalta noin 70 000 markkaa. Tuotantohäiriöistä johtuva kuparikatodituotannon laadun heikkeneminen aiheutti katodeista saatavan huonomman hinnan johdosta taloudellisia menetyksiä arviolta noin 79 000 markkaa. Tuotantohäiriöistä oli siten aiheutunut yhteensä 649 000 markan vahinko.

Outokumpu Oy:n Porin tehtaalla järjestetyt työtaistelut olivat kohdistuneet erityisesti työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan vaatimukseen eräiden työntekijöiden palkkojen korottamisesta neljällä markalla tunnilta ja myös siihen, ettei suorituspalkkaisten työntekijöiden palkanmaksussa otettaisi huomioon 30.10.1986 tapahtunutta tuotannon keskeytystä.

Työnantajalle oli esittänyt vaatimuksia ammattiosaston työpaikalle asettama osaston luottamusmies. Työtaisteluihin oli 31.10.1986 osallistunut muun muassa ammattiosaston toimikunnan jäsen. Porin metallitehtaan työväen ammattiosasto oli omalta osaltaan edesauttanut tilanteen kärjistymistä työpaikalla, eikä se ollut ryhtynyt työnantajan toistuvista kehotuksista huolimatta riittäviin toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelujen estämiseksi ja niiden lopettamiseksi. Ammattiosaston edustajat olivat vaatimuksia esittämällä, työtaisteluun osallistumalla ja toiminnallaan muutoinkin asettuneet tukemaan lain ja työehtosopimuksen vastaisia työtaistelutoimenpiteitä.

Työnantajaliitto oli työtaistelutoimenpiteiden alkamisen jälkeen ollut joka päivä erikseen yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaatinut siltä toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet teholtaan täysin riittämättömiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Porin metallitehtaan työväen ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon ja velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että kanteessa mainitut lakkojen ajankohdat ja osanottajamäärät pitivät paikkansa. Talonmiehiksi kutsutun työntekijäryhmän lakko oli 30.10.1986 saanut alkunsa työntekijöiden palkkausta koskevasta erimielisyydestä. Niin sanotut talonmiehet olivat aikapalkkaisia työntekijöitä, joiden palkkaan vaaditusta tuotantolisästä oli käyty neuvotteluja keväästä 1986. Työnantaja oli toukokuussa 1986 esittänyt palkkiopalkkajärjestelmän käyttöönottamista. Työntekijöitä se ei ollut tyydyttänyt, koska palkkion saamiseksi edellytetty vähintään 90 prosentin käyntiaste ei useinkaan toteutunut. Työntekijöiden vastaehdotuksessa oli esitetty yhden markan suuruisia korotuksia tuotantolisiin ja tuotantopalkkion maksamisen edellytyksenä olevan käyntiasteen prosenttiarvon alentamista yhdeksällä prosentilla. Elektrolyysiosaston tuotannon keskiarvot olivat olleet vuonna 1984 88 prosenttia, vuonna 1985 87 prosenttia ja vuonna 1986 lokakuuhun mennessä 87 prosenttia maksimikäyttöasteesta.

Neuvotteluja oli jatkettu lomakauden jälkeen syksyllä. Lokakuun alussa 1986 työnantaja oli esittänyt osaston luottamusmiehelle uuden palkkatarjouksen, jossa tuotantolisää oli korotettu 20 penniä tunnilta aikaisempaan esitykseen verrattuna. Työntekijöiden mielestä tarjous oli ollut edelleen heikko. Kun neuvottelut eivät olleet johtaneet tulokseen, talonmiehinä työskentelevät työntekijät olivat toimeenpanneet tahattomasti lakon 30.10.1986. Työilmapiiri elektrolyysiosastolla oli ollut tulehtunut työntekijöiden mukaan työnantajan neuvotteluhaluttomuuden vuoksi. Myöhemmät työnseisaukset 31.10. ja 4.11.1986 olivat johtuneet siitä, että osaston muiden työntekijöiden palkkaa oli alennettu talonmiesten lakon vuoksi. Aikaisemmasta käytännöstä poiketen työnantaja oli katsonut kysymyksessä olevan päivän urakkatyöpäiväksi, jolloin alentuneen tuotannon vuoksi 33 työntekijän palkka oli pudonnut noin 70 penniä tunnilta.

Kanteen mukaan työtaistelut olisivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Erimielisyyksissä oli kuitenkin ollut kysymys työjärjestelyjen muutoksista ja muista sellaisista palkkaukseen vaikuttavista tekijöistä, joista työnantaja oli yksipuolisesti päättänyt. Työntekijöiden pyrkimys neuvotteluratkaisuihin ei ollut kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin.

Tiedot elektrolyysiosaston tuotannon keskimääräisestä käyntiasteesta osoittivat, että tuotannossa esiintyi aina erityyppisiä häiriöitä. Näin ollen tuotannon menetyksiä ei voitu arvioida teoreettisen tuotantomaksimin perusteella. Lakkoon osallistuneet työntekijät olivat menettäneet palkkansa kysymyksessä olevilta ajoilta. Se tuli ottaa vahinkoa laskettaessa huomioon.

Ammattiosasto oli pyrkinyt työrauhan palauttamiseen ja säilyttämiseen. Työnantajapuoli oli kieltäytynyt kuitenkin pääluottamusmiehen esittämistä neuvotteluista, joissa olisi käsitelty elektrolyysiosaston erimielisyyksiä. Metallityöväen Liitto oli pyrkinyt valvomaan työrauhaa työpaikalla käytettävissä olevin keinoin. Työnseisaukset oli saatu päättymään kohtuullisessa ajassa, kun otettiin huomioon tiedon saannissa tapahtuneet viivästykset. Liitto on kiistänyt syyllistyneensä työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomiseen.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että käyntiaste oli tavallisesti noin 95 prosenttia. Vain poikkeustilanteessa 90:n prosentin tasoa ei saavutettu. Työnantaja oli luvannut työntekijöille tuotantolisää, mikäli tuottavuutta lisättäisiin ja hyötysuhde virran kulutuksessa nousisi. Koska 90 prosentin käyntiastetta harvoin alitettiin, käytännössä lisää oli lähes aina maksettu.

Työntekijöiden vastaehdotuksessa oli esitetty yhden markan korotuksia tuotantolisiin. Työntekijöiden ehdotuksessa oli lisäksi esitetty hyötysuhteen lähtötasoa alennettavaksi yhdeksän prosenttiyksikköä. Yhteen laskettuna työntekijöiden vaatimus oli ollut neljä markkaa tunnilta. Vastineessa mainittuja prosenttilukuja vuosilta 1984 - 1986 ei ollut laskettu maksimikäyttöasteesta vaan virran kulutuksen hyötysuhteesta.

Työnantaja oli esittänyt vuoden 1986 maaliskuussa olleiden työtaistelujen yhteydessä, että osapäivän lakkoa ei otettaisi huomioon palkan maksussa, mikäli pysähtyneet allasryhmät käynnistettäisiin ylityönä. Työntekijät olivat hyväksyneet työnantajan esityksen, eikä työtaistelun aikaa siten ollut otettu palkkojen laskemisessa huomioon. Työnantaja oli tarjonnut samaa ratkaisua tämän asian yhteydessä. Työntekijäpuoli ei ollut hyväksynyt ehdotusta. Työnantaja oli siten toiminut aikaisemman käytännön mukaisesti.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Kuultavana ollut Porin metallitehtaan työväen ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Metallityöväen Liiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Outokumpu Oy:n Porin tehtailla on marraskuusta 1985 alkaen neuvoteltu elektrolyysiosastolla aikapalkalla työskentelevän, muun muassa poissa olevien työntekijöiden asemesta eri tehtäviin sijoitettavan, talonmiehiksi kutsutun työntekijäryhmän palkkauksesta. Työntekijät ovat pyrkineet saamaan ryhmän palkkausta korotetuksi lähinnä sillä perusteella, että irroitustyössä käytettyjen altaiden lukumäärä on lisääntynyt, mutta työntekijöiden määrä sitä vastoin vähentynyt. Työnantaja on neuvottelujen loppuvaiheessa tehnyt erimielisyyden ratkaisemiseksi ehdotuksen lisäpalkkion maksamisesta. Lisäpalkkiota olisi suoritettu työn tuottavuuden perusteella sen mukaan, miten suuri osa irroitustyöhön tarvittavasta sähkövirrasta voitaisiin saada käytetyksi hyödyksi. Työntekijät eivät ole esitystä hyväksyneet.

Neuvottelujen päätyttyä erimielisinä elektrolyysiosaston 12 työntekijää on ollut lakossa kanteessa kerrotuin tavoin 30.10.1986. Lakolla on pyritty painostamaan työnantajaa suostumaan talonmiesryhmän palkkauksessa työntekijöiden puolelta esitettyihin vaatimuksiin.

Lakon jälkeen työnantaja on esittänyt, että keskeytyneen tuotannon korvaamiseksi ja ansioiden menettämisen välttämiseksi tarpeelliset käynnistystyöt suoritettaisiin lisä- tai ylityönä. Työntekijöiden kieltäydyttyä siitä työnantajan puolelta on ilmoitettu, että lakon aikana menetetty tuotanto otettaisiin huomioon tuotantopalkkioissa. Siitä on seurannut, että 33:n työntekijän ansiot ovat alentuneet.

Vastalauseena työnantajan menettelylle ovat myös osaston suorituspalkalla olevat työntekijät olleet kanteessa mainituin tavoin lakossa 31.10. ja 4.11.1986. Lakkoon on osallistunut edellisellä kerralla yhteensä 35 ja 4.11.1986 yhteensä 36 työntekijää. Lakossa on ollut mukana ammattiosaston toimikunnan jäsen.

Siitä huolimatta, että irroitustyön palkkauksessa on tehtaalla noudatettu paikallisesti sovittua menettelyä ja erimielisyyden kohteena on ollut paikallisesti sovittava lisäpalkkiojärjestelmä, talonmiesryhmän palkkaus on perustunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Työnseisaukset ovat siten myös kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Yhtiö on laskenut työnseisauksista aiheutuneen tappiota saamatta jääneinä jalostuspalkkioina, korkomenoina ja hinnan alenemisesta johtuvina menetyksinä yhteensä 649 000 markkaa. Säästyneet palkkakustannukset ovat olleet 28 000 markkaa. Työntekijäliitto on huomauttanut laskelman johdosta, että tuotannon menetystä ei voida arvioida yhtiön esittämällä tavalla.

Porin metallitehtaan työväen ammattiosasto ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi ja lopettamiseksi. Osasto vastaa myös toimikunnan jäsenen osallistumisesta työtaisteluun.

Työnantajaliitosta on lakkojen johdosta jokaisena päivänä otettu yhteyttä Metallityöväen Liittoon ja vaadittu siltä toimenpiteitä työnseisauksen lopettamiseksi. Metallityöväen Liitosta on otettu ainakin puhelimitse yhteyttä työpaikalle 31.10.1986 ja sähkeitse 4.11.1986 ja esitetty vaatimuksia työrauhan palauttamisesta. Työnseisaukset ovat jääneet varsin lyhyiksi. Sen vuoksi työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että liitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Porin metallitehtaan työväen ammattiosaston maksamaan hyvityssakkoa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 14 000 markkaa.

Muilta osin kanne hylätään.

Porin metallitehtaan työväen ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Vihma, H. Rautiainen, Leivo ja Sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsen H. Rautiaisen lausunto, johon jäsen Vihma yhtyi:

Yhdyn tuomioon muutoin, mutta katson, ettei Metallityöväen Liiton toimenpiteitä, ottaen erityisesti huomioon työtaistelutoimenpiteiden jatkumisen, ole pidettävä riittävinä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Tämän vuoksi tuomitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Metallityöväen Liiton maksamaan valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoa 11 000 markkaa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle. Velvoitan Metallityöväen Liiton osallistumaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen yhteisvastuullisesti ammattiosaston kanssa.