Labor court dismisses meal allowance claim where employee could reasonably eat at home due to proximity.

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen mukaan työnantajalla ei ollut velvollisuutta ateriakorvauksen maksamiseen, mikäli työntekijä oli komennettu työskentelemään sellaiseen työpaikkaan, joka sijaitsi niin lähellä hänen kotiaan, että työntekijä voi käydä ruokatauon aikana kotonaan ruokailemassa. Jatkuvasti komennustyötä tekevällä työntekijällä ei myöskään ollut oikeutta ateriakorvaukseen.

Kuultavat Metallityöväen Liitto r.y. Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 30.4.1981 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

V ERINÄISET KORVAUKSET

16 §

Työskentely tehdasalueen ulkopuolella

Mom.3. Työ suoritetaan tehdas alueen ulkopuolella paikassa, josta työntekijä voi saapua yöksi kotiinsa

Ate- Jos tässä momentissa tarkoitettu työ suoritetaan ria- sellaisessa paikassa, että työntekijä tästä kor- syystä tavallisuudesta poikkeavasti on estynyt vaus ruokailutauon aikana käymästä ruokailemassa kotonaan tai tehtaalla, suoritetaan hänelle, ellei työpaikalla anneta ilmaista ruokaa, ateriakorvauksena 1/4 siitä päivärahan määrästä, jota 2 momentin c) kohdan 2. kappaleessa tarkoitetaan.

Soveltamisohje:

Tätä kappaletta ei sovelleta tapauksiin, joissa työntekijä joutuu liikkumaan saman yrityksen eri työpaikoilla silloin, kun nämä työpaikat ovat samalla paikkakunnalla tai muuten lähellä toisiaan ja ruokailumahdollisuudet ja -olosuhteet ovat näillä työpaikoilla vastaavia.

Myöskin sellaisissa tapauksissa, joissa työntekijä tässä momentissa mainitun työn takia voi palata kotiinsa vasta myöhään illalla ja joissa hän tämän vuoksi joutuu järjestämään päivällisensäkin vastaavalla poikkeuksellisella tavalla, korvataan syntyvät kustannukset ateriakorvauksella.

Saman sisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty sisältyvät samojen osapuolten välillä 8.3.1983 tehtyyn metalliteollisuuden työehtosopimukseen. Osapuolten välillä 30.3.1984 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa ovat ateriakorvausta koskevat määräykset olleet seuraavan sisältöisinä:

V ERINÄISET KORVAUKSET

16 §

Työskentely tehdasalueen ulkopuolella

Mom 3. Työ tehdään tehdasalueen ulkopuolella paikassa josta työntekijä voi saapua yöksi kotiinsa

Ate- Jos tässä momentissa tarkoitettu työ tehdään ria- sellaisessa paikassa, ettei työntekijä tavallikor- suudesta poikkeavasti voi ruokailutauon aikana vaus käydä ruokailemassa kotonaan tai tehtaalla, suoritetaan hänelle, ellei työpaikalla anneta ilmaista ruokaa, ateriakorvauksena 1/4 siitä päivärahan määrästä, jota 2 momentin c)-kohdan 2. kappaleessa tarkoitetaan.

Soveltamisohje:

Tätä kappaletta ei sovelleta tapauksiin, joissa työntekijä joutuu liikkumaan saman yrityksen eri työpaikoilla silloin, kun nämä työpaikat ovat samalla paikkakunnalla tai muuten lähellä toisiaan ja ruokailumahdollisuudet ja -olosuhteet ovat näillä työpaikoilla vastaavia.

Mikäli toisin ei ole sovittu, tapauksissa, joissa työntekijän tässä momentissa mainittu työ matkoineen on kestänyt vähintään 12 tuntia ja hän sen takia voi palata kotiinsa vasta myöhään illalla joutuen tämän vuoksi järjestämään myös päivällisensä vastaavalla poikkeuksellisella tavalla, korvataan syntyvät kustannukset toisella ateriakorvauksella. Mainittuun 12 tuntiin lasketaan mukaan myös välittömästi ennen matkaa saman työvuorokauden aikana tehdyt työtunnit.

KANNE

Metallityöväen Liitto on Kodisjoelta olevaa Kodisjoen Teräs-Veikot Oy:tä vastaan Laitilan kihlakunnanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että metalliteollisuuden työehtosopimuksen 16 §:n 3 momentin mukaan tuli työntekijälle suorittaa ateriakorvauksena 1/4 tavanomaisen päivärahan määrästä, jos työ tehtiin sellaisessa paikassa, ettei työntekijä tavallisuudesta poikkeavasti voinut ruokailutauon aikana käydä ruokailemassa kotonaan tai tehtaalla eikä hänelle annettu työpaikalla ilmaista ruokaa.

Työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan työnantajan oli työsopimuksessa tai työsuhteessa noudatettava vähintään niitä palkka- ja muita ehtoja, joista kysymyksessä olevasta tai siihen lähinnä rinnastettavasta työstä asianomaisen alan yleiseksi katsottavassa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa oli sovittu. Kodisjoen Teräs-Veikot Oy oli metallialan yritys ja työnantaja. Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Metallityöväen Liitto olivat solmineet keskenään metalliteollisuuden työehtosopimuksen, joka oli valtakunnallisesti yleissitova työehtosopimus. Kodisjoen Teräs-Veikot Oy:n tuli siten riippumatta siitä, oliko se työnantajaliiton jäsen vai ei, noudattaa työntekijöidensä työsopimuksissa ja työsuhteissa vähintään niitä ehtoja, jotka metalliteollisuuden työehtosopimus sisälsi.

Kodisjoen Teräs-Veikot Oy:n palveluksessa olevat ja olleet Metallityöväen Liiton jäsenet Markku Eronen, Markku Helminen, Jouko Halonen, Seppo Kekkonen, Hannu Lehtonen, Pertti Merima, Matti Nordlund, Lasse Saarinen ja Ossi Valtonen olivat vuodesta 1983 alkaen tehneet Kodisjoen Teräs-Veikot Oy:lle työtä, josta he metalliteollisuuden työehtosopimuksen mukaan olisivat olleet oikeutettuja muun korvauksen ohella saamaan työehtosopimuksen mukaiset ateriakorvaukset. Työntekijöiden useista vaatimuksista huolimatta työnantaja ei ollut suostunut suorittamaan ateriakorvauksia.

Edellä mainituille työntekijöille maksamatta jätettyjen ateriakorvausten määrä oli vuoden 1983 ja 31.1.1986 väliseltä ajalta yhteensä 41 040 markkaa. Työntekijät olivat siirtäneet saatavansa Metallityöväen Liitolle.

Metallityöväen Liitto on vaatinut Kodisjoen Teräs-Veikot Oy:n velvoittamista suorittamaan maksamatta jätettyinä ateriakorvauksina edellä mainitut 41 040 markkaa sekä korkoa kullekin korvauserälle 16 prosenttia erääntymiskuukauden viimeisestä päivästä lukien ja vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut korkoineen.

VASTINE

Kodisjoen Teräs-Veikot Oy on kanteeseen vastatessaan lausunut, että ateriakorvausta suoritettiin metalliteollisuuden yleissitovaksi katsottavan työehtosopimuksen 16 §:n 3 momentin mukaisesti silloin, kun työ tehtiin sellaisessa paikassa, ettei työntekijä voinut ruokailla kotonaan tai tehtaalla. Korvauksen suuruus oli tällöin neljäsosa päivärahasta. Mikäli yllä mainittu työ matkoineen oli kestänyt yli 12 tuntia, suoritettiin ateriakorvaus kaksinkertaisena.

Ateriakorvauksen suorittamisen edellytyksenä oli siis, ettei työntekijä voinut käydä ruokailemassa ruokatunnillaan kotonaan eikä tehtaalla. Tällaisista työmaista ei kanteen tarkoittamissa tilanteissa ollut ollut kysymys, sillä Ainonkartanon, Penningin, Aittakarin, Puukeskuksen, Rauma-Repolan, Fere Oy:n, Volvon, Oras Oy:n ja Anttilan työmaat olivat kaikki sijainneet Raumalla. Kanteessa mainituista työntekijöistä Eronen, Jalonen, Kekkonen, Lehtonen ja Nordlund asuivat Raumalla. Merima ja Saarinen asuivat Vermuntilassa. Työmaiden etäisyydet Raumalla siellä asuvien työntekijöiden kodeista olivat niin lyhyet, että Erosella, Jalosella, Kekkosella, Lehtosella ja Nordlundilla oli kaikilla ollut tilaisuus käydä ruokailemassa kotonaan. Näin ollen heillä ei ollut oikeutta ateriakorvaukseen. Työntekijällä ei myöskään ollut oikeutta ateriakorvaukseen silloin, kun työskentely oli tapahtunut yhtiön hallissa Kodisjoella.

Kanteessa oli vaadittu ateriakorvausten maksamista työntekijöille sellaisilta päiviltä, jolloin työskentely oli tapahtunut hallissa. Samoin ateriakorvauksia oli vaadittu myös sellaisilta päiviltä, jolloin työntekijä ei ollut ollut lainkaan työssä. Kenelläkään kanteessa mainituista työntekijöistä ei ollut oikeutta työehtosopimuksen määräyksen nojalla ateriakorvauksen saamiseen. Mikäli korvauksen peruste kuitenkin katsottaisiin oikeaksi, ei työntekijöiden laatimia luetteloita, joihin kanne oli perustettu, niihin sisältyvien puutteellisuuksien vuoksi voitu pitää riittävänä selvityksenä saatavien oikeellisuudesta. Yhtiön oma työaikakirjanpito oli perustunut työntekijöiden itsensä täyttämiin tunti-ilmoituksiin.

Kodisjoen Teräs-Veikot Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen oikeudenkäyntipäivästä lukien.

KANTAJAN VASTASELITYS

Käytännössä edellä mainittua työehtosopimuskohtaa oli sovellettu aina, kun työtä oli tehty muualla kuin tehtaalla. Näin oli ollut myös siinä tapauksessa, että työtä oli tehty samalla paikkakunnalla kuin missä tehdas sijaitsi. Nyt esillä olevassa tapauksessa ateriakorvausta oli vaadittu vain niiltä päiviltä, jolloin työtä oli tehty muualla kuin tehtaan sijaintipaikkakunnalla Kodisjoella.

Kodisjoen Teräs-Veikot Oy oli osittain kiistänyt sitä vastaan esitetyt vaatimukset väittäen työntekijöiden vaatineen ateriakorvausta joissakin tapauksissa myös sellaisilta päiviltä, jolloin he olivat työskennelleet hallilla. Merkinnöissä saattoi olla joitakin virheitä, mutta työntekijöiden ilmoitusten mukaan ne olivat pääosin oikeat. Työntekijät eivät olleet itse tehneet merkintöjä työaikakirjanpitoon, vaan merkinnät oli tehnyt yhtiön toimistohenkilökunta osittain työntekijöiden tuntilappujen ja osittain työnantajan ilmoituksen mukaan. Epäselvien tapausten joukossa oli sellaisia päiviä, jolloin työntekijä oli ollut pääosan päivästä työssä muualla kuin hallilla, mutta jolloin hän oli joko aamulla lähtenyt hallilta tai illalla palannut sinne. Tällöin työntekijän oli ilmeisesti merkitty tehneen työtä sekä hallilla että muualla. Työnantaja oli edellä kiistänyt, että ateriakorvauksia oli vaadittu virheellisesti joiltakin päiviltä. Korkeintaan 1 623,50 markkaa voitiin kuitenkin katsoa perusteettomaksi.

Metallityöväen Liitto on pyytänyt, että kihlakunnanoikeus pyytäisi asiasta lausunnon työtuomioistuimelta.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Kodisjoen Teräs-Veikot Oy on vielä lausunut, että metalliteollisuuden työehtosopimuksen 16 §:n 3 momentti ei viitannut työn tekemiseen vaan ruokailuun. Koska Raumalla asuvat työntekijät olivat omasta pyynnöstään saaneet tehdä työtä Raumalla ja heillä siten oli ollut mahdollisuus syödä kotonaan, ei kysymyksessä ollut ollut tavallisuudesta poikkeava ruokailu. Tämän vuoksi Raumalla asuvilla työntekijöillä ei ollut oikeutta ateriakorvaukseen.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Laitilan kihlakunnanoikeus on 1.10.1986 julistamallaan välipäätöksellä päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausunnon metalliteollisuuden työehtosopimuksen 16 §:n 3 momentin tulkinnasta.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut alussa mainituille liitoille tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut muun ohessa seuraavaa:

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen 16 §:n 3 mom.:n 2. kappaleen mukaan ateriakorvaus suoritetaan työntekijälle silloin, kun työ tehdasalueen ulkopuolella suoritetaan sellaisessa paikassa, ettei työntekijä tavallisuudesta poikkeavasti voi ruokatauon aikana käydä ruokailemassa kotonaan tai tehtaalla.

Asiassa työntekijöiden varsinainen työntekopaikka on Kodisjoella, mutta he ovat työskennelleet Raumalla, mikä paikka on ollut myös työntekijöiden kotipaikka. Jos työntekijä tässä tilanteessa työskentelee niin lähellä (komennuskohde on niin lähellä) työntekijän kotia, että työntekijä voi ruokatauon aikana käydä kotonaan ruokailemassa (kohtuullinen matka-aika kotiin ja sieltä työkohteeseen sekä ruokailuaika huomioon ottaen), työnantajalla ei sopimuksen mukaan ole velvollisuutta ateriakorvauksen maksamiseen. Arvioitaessa sitä, voiko työntekijä käydä kotonaan ruokailemassa, selvitettäväksi näin ollen tulevat työkohteen ja kodin välinen etäisyys, ruokatunnin pituus, kulkuyhteydet, onko mahdollisesti sovittu oikeudesta käyttää omaa autoa sekä mahdollisesti muutkin arviointiin vaikuttavat seikat.

Metallityöväen Liitto on lausunnossaan yhtynyt Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton lausumaan ja todennut, että työntekijälle ei kuulunut maksaa ateriakorvausta, mikäli hän teki vakituisesti komennustyötä. Metallityöväen Liitto ei kuitenkaan ottanut kantaa siihen, mitä oli pidettävä vakituisena komennustyönä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Kihlakunnanoikeudessa ajetussa asiassa on kysymys siitä, onko kanteessa mainituilla Kodisjoen Teräs-Veikot Oy:n palveluksessa olevilla työntekijöillä, joista osan kotipaikka on Rauma ja osan Vermuntilaksi kutsuttu paikkakunta, oikeus metalliteollisuuden työehtosopimuksen 16 §:n 3 momentin mukaiseen ateriakorvaukseen niiltä päiviltä, joina he ovat olleet työssä Raumalla. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan on pääteltävissä, että työntekijät ovat Raumalla sijainneiden työkohteiden lisäksi tehneet työtä myös yhtiön Kodisjoella sijaitsevalla tehdashallilla. Työtuomioistuin katsoo lausuntopyynnön koskevan vain sellaista metalliteollisuuden työehtosopimuksen 16 §:n 3 momentissa tarkoitettua tilannetta, jolloin työntekijä ei tavallisuudesta poiketen voi käydä ruokailutauon aikana kotona tai tehtaalla.

Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat työtuomioistuimessa olleet yhtä mieltä siitä, että mikäli työntekijä on komennettu työskentelemään sellaiseen työpaikkaan, joka sijaitsee niin lähellä hänen kotiaan, että työntekijä on voinut ruokatauon aikana käydä kotonaan ruokailemassa, työnantajalla ei ole työehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta ateriakorvauksen maksamiseen. Arvioitaessa työntekijän mahdollisuutta käydä kotona ruokailemassa, tulee ottaa huomioon kodin ja työpaikan väliseen edestakaiseen matkaan kuluva kohtuullinen aika sekä ruokailuun kuluva aika. Harkittaessa sitä, voiko työntekijä käydä kotonaan ruokailemassa, on siten selvitettävä työkohteen ja kodin välinen etäisyys, ruokatunnin pituus, kulkuyhteydet ja se, onko työntekijän kanssa mahdollisesti sovittu oikeudesta käyttää omaa autoa. Lisäksi on myös otettava huomioon mahdolliset muut asiaan vaikuttavat seikat.

Työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa edellä esitetystä liittojen yhteisestä tulkinnasta. Sen seikan selvittäminen, onko kanteessa tarkoitetuilla työntekijöillä tosiasiassa ollut mahdollisuus ruokailla kotona niinä päivinä, jolloin he ovat olleet työssä Raumalla, on suoritettava kihlakunnanoikeudessa esitettävän näytön perusteella. Asiakirjoista ilmenevän selvityksen nojalla ei siihen ole mahdollista ottaa työtuomioistuimessa kantaa.

Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että mikäli työntekijä tekee jatkuvasti komennustyötä, toisin sanoen, jos hän pääsääntöisesti työskentelee muualla kuin vakinaisella työpaikallaan, ei hänellä ole oikeutta työehtosopimuksen mukaiseen ateriakorvaukseen. Tältäkään osin työtuomioistuimella ei ole syytä olla yhtymättä liittojen esittämään käsitykseen. Sen seikan selvittäminen, onko kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden kohdalla ollut kysymys jatkuvasta komennustyöstä, jää alioikeudessa esitettävän näytön varaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Vihma, Niskanen, Palanko-Laaka, Kolula.

Lausunto oli yksimielinen.