Labor court dismisses union's fine claim and allows employee's claim for unpaid notice pay after employer wrongfully terminated.

Jumboporarina toiminut työntekijä oli annetuista huomautuksista ja varoituksesta huolimatta käyttänyt alkoholia siten, että siitä oli ollut haittaa hänen työskentelylleen ja se oli johtanut työvelvoitteen laiminlyöntiin. Työntekijän menettely oli hänen työnsä laadun huomioon ottaen muodostanut sellaisen erityisen painavan syyn, joka olisi oikeuttanut työnantajan purkamisen asemasta irtisanomaan hänen työsuhteensa.

Työnantaja velvoitettu maksamaan työntekijälle saamatta jäänyt irtisanomisajan palkka.

Työnantajaa, joka oli perusteettomasti purkanut työntekijän työsopimuksen ja tämän johdosta tuomittu maksamaan työntekijälle korvausta, ei voitu erikseen tuomita hyvityssakkoon irtisanomisajan laiminlyönnin johdosta.

Työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Lemminkäinen Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 21.4.1986 allekirjoitetussa maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

II. TYÖSUHTEEN ALKAMINEN JA PÄÄTTYMINEN SEKÄ LOMAUTTAMINEN

6 §

Irtisanominen ja lomauttaminen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä huhtikuun 21. päivänä 1986 allekirjoitettua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista maa- ja vesirakennusalalla. Maa- ja vesirakennusalan irtisanomissuojasopimus, MISS, on sivulla 42.

Työehtosopimuksen 6 §:ssä tarkoitetussa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita maa- ja vesirakennusalalla koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä.

3. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §

Irtisanomisajat

1. Työnantajan tulee irtisanoessaan työsopimuksen noudattaa työsuhteen yhdenjaksoisesta kestoajasta riippuen vähintään seuraavia irtisanomisaikoja:

Työsuhteen kestoaika Irtisanomisaika

enintään 3 vuotta 2 viikkoa 3 vuotta - 7 vuotta 4 viikkoa yli 7 vuotta 8 viikkoa

8 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

II TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

12 §

Irtisanomismenettely- ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella, mitä tämän sopimuksen I luvussa on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvasta irtisanomisesta tämän luvun määräyksiä. 2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos a) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain (320/70) mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

13 §

Irtisanomisen toimittaminen ja työntekijän kuuleminen

1. Irtisanominen on toimitettava kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut työnantajan tietoon. 2. Ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava työntekijälle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. Työntekijällä on oikeus käyttää kuultaessa avustajaa.

18 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä itsestään johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. 19 §

Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään kahdenkymmenen (20) kuukauden palkka. 2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti mm. työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmiin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

34 §

Korvauksia koskevat erityismääräykset

1. Työnantajaa ei voida tuomita tässä sopimuksessa tarkoitettujen korvausten lisäksi työsopimuslain (414/74) 51 §:n mukaiseen vahingonkorvaukseen, eikä työehtosopimuslain 7 §:n mukaan maksamaan hyvityssakkoa siltä osin kuin kysymyksessä on työehtosopimukseen perustuvien, mutta sinänsä samojen velvollisuuksien rikkominen, josta sopimuksen mukainen korvaus on määrätty. 2. Tämän sopimuksen menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättäminen otetaan huomioon työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta tuomittavan korvauksen suuruutta määrättäessä.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on Suomen Maarakentajien Keskusliittoa ja Lemminkäinen Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Veikko Holopainen oli 26.7.1982 alkaen ollut poraajana toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Lemminkäinen Oy:n palveluksessa. Holopainen oli 13.10.1986 siirtynyt yhtiön Vakka-Suomen Kala Oy:n kylmävaraston louhintatyömaalle Velkualle, jossa työmaan työntekijät oli majoitettu seurantaloon.

Holopainen oli 20.10.1986 yhdessä muiden työntekijöiden kanssa nauttinut jonkin verran alkoholia työajan jälkeen. Työntekijät olivat valvoneet samana iltana myöhään. Työvuoron olisi pitänyt alkaa aamulla 21.10.1986 kello 6. Työntekijät olivat kuitenkin nukkuneet liian pitkään ja ryhtyneet työhön vasta kello 9. Työntekijät olivat kuitenkin tehneet työtä normaalit kahdeksan tuntia.

Holopainen oli 22.10.1986 työskennellyt normaalin työvuoronsa ajan. Päivän aikana työmaalla oli käynyt suunnittelija, jonka kuullen Holopainen ja eräs hänen työtoverinsa olivat moittineet sekä Lemminkäinen Oy:n rakennuspäällikköä että paikalla ollutta suunnittelijaa työmaan liian kireästä aikataulusta. Lisäksi Holopainen oli arvostellut työmaan liian vähäistä työvoiman määrää, josta oli aiheutunut runsaasti ylitöitä. Holopainen oli myös 23.10.1986 työskennellyt koko työvuoronsa ajan. Tunnin kuluttua työvuoron päättymisestä työnjohtaja oli tullut ilmoittamaan, että Holopaisen ja hänen edellä tarkoitetun työtoverinsa työsuhteet purettaisiin välittömästi.

Holopainen oli 18.11.1986 ilmoittanut työnantajalle pitävänsä työsopimuksensa purkamista irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisena. Samalla Holopainen oli riitauttanut työsopimuksen purkamisen irtisanomismenettelylain 10 §:n ja irtisanomissuojasopimuksen 15 §:n edellyttämällä tavalla.

Työsuhteen päättämisen johdosta oli neuvoteltu paikallisesti 27.10.1986, jolloin Holopainen ja yhtiön luottamusmies olivat käyneet Lemminkäinen Oy:n pääkonttorissa yhtiön rakennuspäällikön luona neuvottelemassa asiasta. Rakennuspäällikkö oli ilmoittanut, että Holopaisen työsuhteen purkamiselle oli riittävät perusteet ja että työnantajalla ei ollut velvollisuutta maksaa korvausta. Työntekijäpuolelta oli 11.12.1986 käydyissä piiritason neuvotteluissa ilmoitettu, että vajaan kolmen tunnin myöhästyminen töistä ei oikeuttanut työnantajaa purkamaan työsuhdetta. Näin vähäinen työajan laiminlyönti ei myöskään ollut sellainen syy, jonka perusteella yhtiö olisi ollut oikeutettu irtisanomaan Holopaisen työsuhteen. Liittojen välillä 12.1.1987 käydyissä neuvotteluissa työntekijäpuolelta oli uudistettu piiritason neuvotteluissa esitetty ja ilmoitettu, että Lemminkäinen Oy:llä ei ollut ollut perusteita työsuhteen purkamiseen eikä sen irtisanomiseen.

Työsuhteen purkamisen johdosta Holopaiselta oli jäänyt saamatta neljän viikon irtisanomisajan palkka. Irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n 1. momentin mukaisesti työnantaja oli velvollinen korvaamaan Holopaiselle irtisanomisajan palkan. Työsuhteensa päättymisen jälkeen Holopainen oli ollut työttömänä. Holopaiselle tuomittavaa korvausta määrättäessä oli otettava huomioon myös se, että työnantaja ei ollut varannut hänelle ennen työsuhteen päättämistä mahdollisuutta tulla kuulluksi työsuhteen päättämisen perusteista.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut, 1) että työtuomioistuin vahvistaisi, että Lemminkäinen Oy:llä ei ole ollut asianmukaista perustetta edes Holopaisen työsuhteen irtisanomiseen, 2) että työtuomioistuin tuomitsisi Lemminkäinen Oy:n maksamaan Holopaiselle neljän viikon irtisanomisajan noudattamisen laiminlyönnin johdosta irtisanomisajan palkan 7 316,40 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja tuomitsisi yhtiön tästä laiminlyönnistä työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon, 3) että työtuomioistuin tuomitsisi Lemminkäinen Oy:n maksamaan Holopaiselle 12 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen 88 842 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja 4) että työtuomioistuin tuomitsisi Suomen Maarakentajien Keskusliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Lemminkäinen Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Lemminkäinen Oy oli sopinut Vakka-Suomen Kala Oy:n kanssa kylmävaraston maanalaisesta louhimisesta tavoitehintaurakkana. Urakkatyöstä oli sovittu tavoitehinta, jonka mukaiset kustannukset tilaajan tuli suorittaa urakoitsijalle. Mikäli kustannuksia aiheutuisi vähemmän kuin tavoitehinta edellytti, saisi urakoitsija sopimuksen mukaan ylimääräisen hyvityksen. Mikäli taaskustannuksia syntyi tavoitehintaa enemmän, vähennettäisiin urakoitsijalle tulevista kustannuksista erikseen sovittu osa. Urakan arvo oli ollut noin 1,5 miljoonaa markkaa. Louhintatyötä oli tehty kahdessa vuorossa siten, että kussakin vuorossa oli ollut yksi työnjohtaja,yksi porari, yksi lastauskoneenkuljettaja sekä apumies.

Työnantajalla oli ollut työsopimuslain 43 §:n mukainen peruste Holopaisen työsuhteen purkamiselle. Holopaisen laiminlyöntiä ja käyttäytymistä kokonaisuutena oli pidettävä niin vakavana, ettei työnantajalta voitu kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista. Holopaisen poissaolon syynä oli ollut hänen runsas alkoholin käyttönsä edellisenä iltana. Asiaa kokonaisuutena arvosteltaessa oli otettava huomioon, että Holopaisella oli ollut alkoholin käyttämisestä johtuneita vaikeuksia myös yhtiön muilla työmailla. Holopaista oli myös alkoholin käytön johdosta varoitettu.

Lemminkäinen Oy:n tiedossa ei ollut, että Holopainen ja hänen työtoverinsa olisivat 22.10.1986 arvostelleet suunnittelijaa ja yhtiön rakennuspäällikköä. Työmaa oli valmistunut ajallaan ennen vuodenvaihdetta. Louhintatyöt oli saatu tehdyiksi jo marraskuussa. Holopaisella ei ollut teetetty ylitöitä, eikä hänen tilalleen myöskään ollut palkattu uutta poraria.

Vahingonkorvausoikeudessa louhintatyö kuului niin sanotun ankaran vastuun piiriin. Rakennuttaja ja urakoitsija olivat vahingonkorvausvelvollisia tuottamuksestaan riippumatta. Louhintatyömailla jouduttiin myös työturvallisuusseikkoihin kiinnittämään erityistä huomiota työn vaarallisuuden vuoksi. Tämä korostui etenkin maanalaisessa louhinnassa, jossa jouduttiin liikkumaan ahtaissa tiloissa. Tämän vuoksi työnantajan oli puututtava vähäisestäkin syystä työntekijöiden alkoholin käyttöön.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Lemminkäinen Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

KANTAJAN VASTASELITYS

Holopaiselle tuomittavana korvauksen suuruutta määrättäessä oli otettava huomioon myös se, että Holopaisen mahdollisuudet saada ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä olivat lähes olemattomat. Tähän vaikutti muun muassa lakisääteisen terveystarkastuksen yhteydessä annettu lausunto työkelpoisuudesta, jonka mukaan Holopainen ei terveydentilansa takia ollut sovelias työskentelemään tunnelityömailla, joissa hän joutui jatkuvasti alttiiksi pölylle, savulle ja kylmyydelle sekä kosteudelle. Holopaisen terveydentila oli saattanut olla yhtenä syynä työnantajan halukkuuteen päättää hänen työsuhteensa.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa tukiessaan työnantajan virheellistä menettelyä ja jättäessään selvittämättä tapahtumien todellista kulkua. Vielä liittotason neuvotteluissa työnantajaliitto oli esittänyt, että Holopainen olisi poistettu toukokuussa 1986 Kauniaisten työmaalta. Vasta liittoneuvottelujen jälkeen ja todennäköisesti vasta haasteesta tiedon saatuaan työnantajaliitto on tarkistanut asian ja todennut tiedon vääräksi. Työnantajaliiton puolelta oli myös väitetty, että Holopaisella ei ollut teetetty ylitöitä. Sekä palkkaerittelystä että palkkalaskelmista kävi kuitenkin kiistatta ilmi, että Holopainen oli tehnyt ylitöitä. Mikäli katsottaisiin, että työnantajalla oli ollut irtisanomisperuste mutta ei purkamisperustetta, oli työnantajaliitto siinäkin tapauksessa tuomittava hyvityssakkoon, koska työnantaja oli rikkonut irtisanomisajan palkanmaksumääräyksiä.

Rakennustyöläisten Liitto on asian pääkäsittelyssä ilmoittanut, että Lemminkäinen Oy:ssä oli hyväksytty päihdeongelmaisten hoitoonohjausta koskevat ohjeet. Niihin sisältyi määräykset siitä, miten työnantajan tuli menetellä niissä tapauksissa, joissa työntekijä syyllistyi päihteiden väärinkäyttöön työaikana samoin kuin määräykset hoitoonohjauksesta ja työsopimuksen päättämisestä. Koska työnantaja ei nyt esillä olevassa tapauksessa ollut menetellyt ohjeiden mukaisesti, ei työnantaja ilmeisesti ollut katsonut Holopaisella olleen päihdeongelmia. Holopaiselle ei myöskään voitu katsoa annetun varoituksia, joita koskevasta menettelystä ohjeissa oli määrätty.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Lemminkäinen Oy on 23.10.1986 purkanut 26.7.1982 alkaen palveluksessaan poraajana olleen Veikko Holopaisen työsopimuksen. Työsuhteen purkamisen tapahtuessa Holopainen on ollut työssä yhtiön urakoimalla Vakka-Suomen Kala Oy:n louhintatyömaalla. Työsuhteen päättämisen välittömänä syynä on ollut se, että Holopainen on 21.10.1986 saapunut työhön vasta noin kello 9, vaikka hänen työvuoronsa on alkanut jo kello 6. Työnantajan ilmoituksen mukaan työstä myöhästyminen on johtunut siitä, ettei Holopainen edellisenä iltana nauttimansa alkoholin takia ole ajoissa pystynyt tulemaan työpaikalle.

Holopaisen ja hänen työtoverinsa poissaolon vuoksi työmaan työt ovat olleet pysähdyksissä aamulla kolmen tunnin ajan. Työmaalla on ollut töissä viisi työntekijää, jotka ovat työskennelleet kahdessa työvuorossa. Holopainen ja hänen työtoverinsa ovat olleet työssä samana päivänä kahdeksan tuntia osittain yhtä aikaa iltavuorossa olevien työntekijöiden kanssa. Epäselväksi on jäänyt, mitä tarkemmin määriteltyä haittaa työntekijöiden poissaolosta on aiheutunut työmaan töille.

Esitetyn selvityksen mukaan Holopaiselle on vuoden 1985 alkupuoliskolla annettu huomautus ja myös varoitus sen johdosta, että hän on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena yhtiön Turussa urakoimalla hiekkasiilotyömaalla. Todistajana kuullun työnjohtajan kertoman mukaan Holopainen on toukokuussa 1986 tullut yhtiön Kauniaisissa sijaitsevalle työmaalle alkoholia nauttineena mukanaan vähäinen määrä alkoholia. Työnjohtajan kertoman mukaan Holopaisen työskentelyä ei tuolloin ole estetty, mutta hänelle on ilmoitettu menettelyn sopimattomuudesta. Työnjohtajan kertoman mukaan Holopainen on kesällä 1983 jouduttu poistamaan yhtiön Mustikkamaalla sijaitsevalta työmaalta sen vuoksi, että hän on ollut alkoholin vaikutuksen alainen. Näyttämättä on sen sijaan jäänyt, että Holopainen olisi poistettu alkoholin käytön vuoksi muilta työmailta kesken työvuoron. Alkoholin käytön vuoksi ei Holopaiselle ole selvitetty annetun varoitusta muulloin kuin keväällä 1985.

Yhtiössä on hyväksytty päihdeongelmista kärsivien työntekijöiden hoitoonohjausta koskevat ohjeet, jotka sisältävät muun muassa varoitusmenettelyä ja työsopimuksen purkamista koskevia määräyksiä. Yhtiö ei ole soveltanut Holopaiseen hoitoonohjausohjeita. Koska tähän seikkaan kuitenkin on vedottu vasta pääkäsittelyssä, yhtiön menettelyä ei voida ottaa tässä asiassa huomioon.

Kun yhtiön edustajien suhtautuminen Holopaisen alkoholinkäyttöön on ollut työn laatuun nähden jossakin määrin leväperäistä, työtuomioistuin katsoo, ettei Holopaisen alkoholin käyttämisestä johtunut työvelvoitteen laiminlyönti ole muodostanut sellaista tärkeää syytä, joka olisi oikeuttanut yhtiön purkamaan Holopaisen työsopimuksen. Holopainen kuitenkin saamistaan huomautuksista ja varoituksesta huolimatta on käyttänyt alkoholia siten, että siitä on ollut haittaa hänen työskentelylleen ja se on johtanut työvelvoitteen laiminlyöntiin. Holopaisen menettely on työtuomioistuimen mielestä työn laadun huomioon ottaen muodostanut sellaisen erityisen painavan syyn, joka olisi oikeuttanut yhtiön purkamisen asemesta irtisanomaan hänen työsuhteensa.

Irtisanomissuojasopimuksen 34 §:n 1 momentin määräykset huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajaa, joka perusteettomasti on purkanut työsopimuksen ja joka tämän rikkomuksen johdosta tuomitaan maksamaan korvausta työntekijälle, voida enää erikseen tuomita työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työsopimuksen purkamisen yhteydessä tapahtuneen irtisanomisajan laiminlyönnin johdosta.

Kun Lemminkäinen Oy:llä on ollut perusteet Holopaisen työsuhteen päättämiselle, mutta tulkinnanvaraista on ollut, ovatko perusteet oikeuttaneet työsuhteen purkamiseen vai ainoastaan irtisanomiseen, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Suomen Maarakentajien Keskusliitto olisi asian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Lemminkäinen Oy velvoitetaan maksamaan Holopaiselle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana 7 316 markkaa 40 penniä 16 prosentin korkoineen 10.2.1987 lukien.

Kanne enemmälti hylätään.

Lemminkäinen Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen Suomen Maarakentajien Keskusliitto saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Vihma, Niskanen, Palanko-Laaka ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.