Labor court dismisses union appeal but orders employer to pay severance for unjust dismissal without valid cause.

Työntekijän ei voitu olettaa tarkoittaneen työsopimusvelvoitteidensa rikkomista sairauslomansa aikaisella menettelyllä. Työntekijän työsopimuksen irtisanominen poikkesi useiden muiden työntekijöiden kohdalla noudatetusta varoitusmenettelystä. Työnantajalla ei ollut ollut erityisen painavaa syytä työntekijän työsuhteen päättämiseen. Työntekijän menettely alensi hänelle tuomittua korvausta.

Kantaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Vastaaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kuultava Oy Wiik & Höglund Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 7.4.1986 tehdyssä kemialisteknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

3 § Yleisten sopimusten noudattaminen

Yleiset sopimukset STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusliittojen välisiä sopimuksia:

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 tehtyine muutoksineen

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

16 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattava seikat.

18 §

Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

19 §

Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 17 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 17 §:n 1 kappaleen mukaisesta vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

KANNE

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on lausunut, että Stig Hagroos oli työskennellyt Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenyrityksen Oy Wiik & Höglund Ab:n Pietarsaaren tehtaan kalanteriosastolla kuumavalssaajana. Hänen tehtäviinsä oli kuulunut muun muassa massan tarkkailu kalanterilla sekä valmiiden muovikalvorullien nosto ja pakkaus. Hagroosin työsuhde oli alkanut 25.9.1979. Hänen keskituntiansionsa oli elokuussa 1986 ollut 30,71 markkaa ja palkkansa siis 5 190 markkaa kuukaudessa. Yhtiö oli irtisanonut Hagroosin työsopimuksen 18.9.1986. Perusteena oli ollut jalkapallon pelaaminen sairausloman aikana. Hagroos oli riitauttanut irtisanomisensa 19.9.1986.

Hagroosilla oli alkanut ilmetä selkävaivoja vuoden 1985 loka-marraskuussa. Hänen työhönsä oli sisältynyt paljon raskaiden rullien nostamista, mikä oli väsyttänyt selkää ja aiheuttanut särkyä. Särky oli puolestaan säteillyt pakaroihin ja niskaan. Tilanne oli vaihdellut hyvin nopeasti. Välillä selän kunto oli ollut hyvä ja välillä äkillisesti pahentunut. Tästä oli aiheutunut talvella 1,5 kuukauden pituinen sairauslomajakso ja muita lyhyempiä sairauslomia. Röntgenkuvissa selässä oli havaittu pientä kulumaa. Hagroosin käyttämät terveyskeskuslääkärit eivät kuitenkaan olleet järjestäneet tutkimuksia siitä, mistä selkäkivut olivat johtuneet. Hagroosin harrastuksena oli ollut jalkapallo, jota hän oli pelannut IV divisioonan joukkueessa. Äkilliset selkäkivut olivat vaikeuttaneet harjoittelua keskeyttäen sen välillä.

Hagroos oli joutunut vapaa-aikana kaaduttuaan sairauslomalle 11. - 15.6.1986 olkapään lihasrevähtymän vuoksi. Sairausloman viimeisenä päivänä sunnuntaina 15.6. olkapäässä ei ollut tuntunut enää kipuja. Hagroos oli tuolloin pelannut eräässä ottelussa toisen puoliajan. Seuraavana päivänä hän oli mennyt normaalisti töihin. Pari viikkoa tämän jälkeen 28.6.1986 Hagroosille oli sattunut työtapaturma puukon lipsahdettua sormeen. Sormi oli märkinyt ja sairausloma oli venynyt 13.7.1986 asti.

Hagroos oli palannut sairauslomalta töihin 15.9.1986. Tällöin hänelle oli ilmoitettu, että seuraavana päivänä järjestettäisiin kuulemistilaisuus. Kokouksessa 16.9.1986 oli ollut Hagroosin lisäksi läsnä yhtiön henkilöstöpäällikkö, ylimestari ja pääluottamusmies. Henkilöstöpäällikkö oli kysynyt syytä jalkapallon pelaamiseen ja pitänyt sitä vastuuttomana. Hagroos oli myöntänyt olleensa hiukan ajattelematon, mutta hän ei ollut kuvitellut, että työnantaja pitäisi sitä rikkomuksena. Pääluottamusmies oli esittänyt, että vaikka Hagroosin katsottaisiin menetelleen virheellisesti, hänelle tulisi yrityksen varoituskäytännön mukaan antaa korkeintaan varoitus. Henkilöstöpäällikön mukaan tässä tapauksessa ei tullut kysymykseen varoitus eikä pakkoloma. Päätöstä ei kuitenkaan ollut tehty heti. Henkilöstöpäällikkö oli 18.9.1986 ilmoittanut Hagroosille irtisanomisesta ja antanut hänelle kirjallisen irtisanomisilmoituksen. Hagroos oli riitauttanut irtisanomisensa.

Paikallinen neuvottelu oli pidetty 25.9.1986. Työntekijäpuoli oli vedonnut yrityksen varoituskäytäntöön, jonka mukaan työntekijälle oli ensin annettava kaksi varoitusta, sitten kahden viikon pakkoloma ja vasta tämän jälkeen lopputili. Asiassa oli lisäksi otettava huomioon irtisanomisen vaikutus Hagroosin nuoreen perheeseen. Työnantajapuolelta oli esitetty, että työntekijälläkin tuli olla vastuuta ja että varoituskäytäntö oli harkittava tapauskohtaisesti. Paikallisen neuvottelun jäätyä erimieliseksi asiassa oli järjestetty 10.12.1986 liittojen välinen erimieliseksi jäänyt neuvottelu. Hagroosin työsuhde oli päättynyt 18.12.1986.

Hagroos ei ollut syyllistynyt sairauslomaoikeuksien väärinkäyttöön. Hän oli ollut enintään ajattelematon poikkeuksellisessa tilanteessa. Hagroos ei ollut ymmärtänyt syyllistyvänsä sellaiseen rikkomukseen, josta työnantaja katsoisi olevan irtisanomisoikeus. Hagroos ei ollut myöskään menettelyllään pahentanut sairauttaan. Tätä kantaa tuki terveyskeskuslääkärin 7.10.1986 antama lausunto, jonka mukaan Hagroosin sairausloman tarkoituksena oli ollut koko työpäivän kestävän pitkäaikaisen jatkuvan rasituksen välttäminen. Lääkärinlausunnon mukaan jalkapallopelin aiheuttamaa lyhytaikaista rasitusta voitiin siten puolustaa. Terveyskeskuslääkärin tarkoittama jatkuva rasitus syntyi kahdeksan tunnin seisomisesta muovikalvoja valmistavan koneen ääressä. Työhön sisältyi jatkuvaa 20 - 80 kiloa painavien muovirullien nostamista koneesta pakkauspöydälle ja lavalle yksin tai työtoverin kanssa. Selkä rasittui erityisesti tässä jo vääntömomentin vuoksi, joka aiheutui ahtaassa tilassa kääntyillessä.

Vaikka Hagroosin tästä huolimatta olisi katsottu syyllistyneen velvollisuuksiensa rikkomiseen, olisi asiassa tullut noudattaa yrityksen yleistä varoituskäytäntöä. Sen mukaan työntekijälle annettiin aluksi kaksi varoitusta, minkä jälkeen hänet laiminlyöntien jatkuessa voitiin määrätä kahden viikon pakkolomalle. Vasta tämän jälkeen tuli kysymykseen työsuhteen päättäminen. Hagroos ei ollut syyllistynyt sellaiseen rikkomukseen, joka olisi oikeuttanut työnantajan poikkeamaan varoituskäytännöstä. Hagroosille olisi voitu korkeintaan antaa varoitus.

Työnantajapuoli oli lisäksi vedonnut Hagroosin 25.11.1985 saamaan varoitukseen yhden päivän luvattomasta poissaolosta. Varoitus oli annettu vajaa vuosi ennen irtisanomisen toimittamista. Varoituksella ei ollut irtisanomissuojasopimuksen 9 § huomioon ottaen enää merkitystä irtisanomisperusteena. Työnantajalla ei ollut ollut erityisen painavaa syytä Hagroosin irtisanomiseen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Wiik & Höglund Ab oli irtisanonut Hagroosin työsopimuksen ilman erityisen painavaa syytä ja menetellyt siten irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n vastaisesti, ja velvoittamaan yhtiön suorittamaan Hagroosille irtisanomissuojasopimuksen 16 ja 17 §:n mukaisena korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen eli 103 800 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Kemian Työntekijäin Liitto on pyytänyt työtuomioistuinta lisäksi harkitsemaan, olivatko edellytykset Hagroosin työsuhteen palauttamiselle olemassa, ja myönteisessä tapauksessa velvoittamaan yhtiön suorittamaan Hagroosille vaihtoehtoisena korvauksena 10 kuukauden palkkaa vastaavat 51 900 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on lausunut, että Hagroos oli ollut vuoden 1986 aikana sairauden johdosta poissa työstä 2. - 19.1., 23.1. - 11.2., selkäkivun vuoksi 17.2. - 24.3., 1. - 4.4., 26. - 28.5., olkapään lihasrevähtymän vuoksi 11. - 15.6., oikean olkapään loukkaamisen vuoksi 16. - 17.6., 28.6. - 13.7., 12. - 13.8. sekä selkäsairauden vuoksi 14. - 12.9.1986. Lääkärintodistuksista, jotka olivat yhdeksän eri lääkärin ja yhden sairaanhoitajan antamia, oli ilmennyt, etteivät Hagroosin poissaolot olleet johtuneet yksinomaan selkäkivuista, vaan myös monista muista syistä.

Hagroosin työsopimus oli irtisanottu 18.9.1986 perusteena sairauslomaoikeuksien väärinkäyttö. Työnantaja oli havainnut lehtileikkeestä, että Hagroos oli sairauslomansa aikana 16.8.1986 pelannut jalkapallo-ottelun samanaikaisesti kun hänellä lääkärintodistuksen mukaan oli ollut selkä kipeä. Selkäsairaus oli alkanut kaksi päivää ennen jalkapallo-ottelua. Kyseisessä ottelussa oli Hagroosin joukkueen mukana ollut 15 pelaajaa, kun pelissä voi yht'aikaa pelata 11 pelaajaa.

Kantajapuolen mainitsemasta terveyskeskuslääkärin 7.10.1986 päivätystä lausunnosta oli ilmennyt, että käydessään lääkärinvastaanotolla 14.8.1986 Hagroos ei ollut pystynyt taivuttamaan itseään eteenpäin kuin noin 30 astetta. Hoito-ohjeeksi oli tuolloin annettu muun muassa lepo ja lihaksia laukaisevat lääkkeet. Edelleen 20.8.1986 tehdyssä lääkärintarkastuksessa oli todettu, että selkään oli koskenut tehtäessä nopeita liikkeitä ja 29.8.1986 oli todettu, että selkävaiva oli tuntunut vielä kuin puukonpisto tietyissä liikkeissä.

Yhtiön työpaikkalääkärin, joka oli tuntenut myös Hagroosin työskentelyolosuhteet ja oli työterveyshuollon erikoislääkäri, antamassa lausunnossa 20.10.1986 oli todettu, että jalkapallo-ottelu oli selälle selvästi rasittavampaa kuin Hagroosin päivittäinen työ. Jalkapallo oli laji, jossa tapahtui kaatumisia ja hyppyjä ja jossa jouduttiin kääntymään ahtaassa tilassa. Tällaiset olosuhteet eivät voineet olla rasittamatta jo ennestään kipeää selkää. Kysymyksenalaista oli, voiko henkilö lainkaan osallistua selkä kipeänä jalkapallo-otteluun.

Samassa yhteydessä, kun oli selvitetty Hagroosin osallistumista sairauslomansa aikana elokuussa jalkapallo-otteluun, oli havaittu, että hän oli myös kesäkuussa osallistunut kipeästä olkapäästä aiheutuneen sairauslomansa viimeisenä päivänä jalkapallo-otteluun. Hagroos oli seuraavana päivänä mennyt töihin hakemaan sairauslomaa oikean olkapään loukkaantumisen takia. Kysymyksenalaista oli, oliko jalkapallo-ottelu ollut hyväksi olkapäävamman parantumiselle.

Hagroosin 25.11.1985 saaman varoituksen tarkoituksena oli ollut, että työntekijä oli tietoinen varoituksen antamisen jälkeen menettelynsä laadusta ja niistä seuraamuksista, joihin vastaavanlainen menettely jatkossa johtaisi. Näin ollen Hagroosin oli täytynyt olla tietoinen, että hänen menettelynsä ei ollut ollut hyväksyttävää ja että siitä saattoi seurata työsuhteen päättyminen. Väite varoituksen vanhentumisesta oli siten täysin perusteeton.

Yhtiössä noudatettavasta kurinpitojärjestelmästä ei ollut tehty päätöksiä eikä aikaisemmista tapauksista voitu tehdä johtopäätöstä, että yhtiössä olisi ollut tietynlainen kurinpitojärjestelmä. Olipa yhtiössä käytössä varoitusjärjestelmä tai ei, se koski ainoastaan normaalitapauksia. Aina voi syntyä tilanteita, jolloin tällaisesta järjestelmästä voitiin poiketa, kuten tässä tapauksessa.

Hagroos oli sairauslomansa aikana vastoin hoitavan lääkärin ohjeita pelannut jalkapalloa. Hän oli siten tahallisesti pitkittänyt sairauslomaansa ja samalla laiminlyönyt uskollisuusvelvollisuutensa työnantajaa kohtaan. Huomioon ottaen hänelle aikaisemmin annetun kirjallisen varoituksen yhtiöllä oli ollut erityisen painava syy irtisanoa Hagroosin työsopimus.

Hagroosin irtisanomisen syyt olivat aiheuttaneet luottamuspulan yhtiön ja Hagroosin välillä. Asiassa ilmenneet olosuhteet eivät olleet sellaisia, että edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle olisi olemassa.

Korvausvaatimus kiistettiin perusteeltaan, koska irtisanomisperuste oli ollut olemassa. Sen sijaan korvauksen perusteena oleva keskituntiansion määrä oli oikea. Siinä tapauksessa, että katsottaisiin, ettei Hagroosin työsuhteen irtisanomiseen ollut ollut erityisen painavaa syytä, oli korvausmäärää alentavana tekijänä otettava huomioon Hagroosin itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kemian Työntekijäin Liitto on vielä lausunut, että Oy Wiik & Höglund Ab:n Pietarsaaren tehtailla oli syksystä 1985 asti toteutettu rationalisointitoimia, joiden yhteydessä yrityksen työvoimaa oli vähennetty. Työnantaja oli puhunut myös niin sanotusta profiilin nostamisesta. Hagroosin vaikeudet ja sairastelut huomioon ottaen voitiin ajatella, että hänen tapauksessaan oli haluttu päästä eroon hyödyttömäksi koetusta työntekijästä.

Oikeuskirjallisuudessa oli käsitelty sairauden tahallisen ja tuottamuksellisen aiheuttamisen merkitystä. Hagroosin sairauslomien oikeutusta vastaajapuoli ei ollut kiistänyt. Terveyskeskuslääkärin lausunto oli osoittanut, ettei Hagroosin menettely ollut pahentanut hänen selkävaivojaan. Vastaajapuoli ei ollut pyrkinyt kiistämään sairauslomien oikeutusta.

Työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa todettu työntekijöiden tasapuolisen kohtelun periaate edellytti, että varoitusmenettelyä noudatettiin kaikissa menettelyn piiriin kuuluvissa tapauksissa. Työntekijäpuoli oli edellä mainitussa talvella 1986 käydyssä liittojen välisessä neuvottelussa hyväksynyt periaatteen, että työnantajalla oli oikeus poiketa varoitusjärjestelmän mukaisesta menettelystä, jos työntekijän rikkomus oli niin törkeä, ettei työnantajalta kohtuudella voitu edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Kun otettiin huomioon edellä mainittujen neljän työntekijän saamaan toisen varoituksen antamiseen johtaneet syytä, Hagroosin menettelyä ei voitu pitää sellaisena, että se oikeuttaisi työnantajan poikkeamaan varoitusjärjestelmästä. Siten Hagroosille olisi voitu antaa korkeintaan varoitus ja kahden viikon pakkoloma.

VASTAAJAN SELITYS

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vielä lausunut, että korkeimman oikeuden ratkaisussa 1985 II 47 oli hyväksytty periaate, että irtisanomisperusteiden täydentäminen oikeudenkäynnin aikana oli mahdollista. Irtisanomismenettelylain voimaantulon jälkeen oli sama kanta hyväksytty myös Vaasan hovioikeuden tuomiossa n:o 378/86. Hagroosin hoito-ohjeena 11. - 15.6.1986 oli ollut kantositeen käyttäminen ja elokuussa 1986 lepo. Hagroos oli kaksi kertaa osallistunut jalkapallo-otteluihin sairauslomansa aikana. Hänen sairautensa olivat olleet sellaisia, ettei yleisen elämänkokemuksen perusteella voitu ajatella näin meneteltävän. Hagroos oli tietoisesti menetellyt hoito-ohjeiden vastaisesti ja pitkittänyt sairauslomaansa pelatessaan jalkapalloa. Hagroos oli ollut keväällä 1986 selkäsairauden vuoksi sairauslomalla noin puolitoista kuukautta. Siten hänen oli täytynyt tuntea myös sairautensa laatu ja se, mikä sitä paransi tai pahensi.

Sairauslomaoikeuksien väärinkäyttötapauksessa korkein oikeus oli tuomiossa 12.6.1981 n:o 4421 kiinnittänyt huomiota siihen, että asiassa oli jäänyt näyttämättä työntekijän tahallisesti pitkittäneen sairaslomaansa tai tehneen itsensä kykenemättömäksi jatkamaan työtään. Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 22/1985 todennut, että hoito-ohjeiden laiminlyöminen tai muu paranemisen vaarantaminen saattoi muodostaa työsopimuslain 13 §:n jälkimmäisessä virkkeessä tarkoitetun menettelyn, jota työntekijän oli vältettävä.

Yrityksessä ei ollut noudatettu mitään ehdotonta kurinpitojärjestelmää. Menettelytavat arvioitiin tapauskohtaisesti. Hagroosin käyttäytyminen oli ollut sellaista, että poikkeaminen kantajapuolen mainitsemista neljästä esimerkkitapauksesta ei rikkonut työntekijöiden tasapuolisen kohtelun periaatetta.

Irtisanomismenettelylaissa oleva säännös irtisanomisperusteen vanhentumisajasta ei vaikuttanut reagoimisaikaan, kun kysymys oli varoituksesta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Wiik & Höglund Ab on 18.9.1986 irtisanonut palveluksessaan 25.9.1978 lukien olleen, Pietarsaaren tehtaan kalanteriosastolla työskennelleen kuumavalssaaja Stig Hagroosin työsopimuksen päättymään 18.12.1986. Irtisanomisen syyksi yhtiö on ilmoittanut Hagroosin osallistumisen jalkapallo-otteluihin sairausloman aikana. Hagroos on ollut työsuhteen päättymisestä lukien työttömänä lukuun ottamatta 15.1. - 27.2.1987 välistä aikaa. Hagroosin palkka on irtisanomishetkellä ollut 5 190 markkaa kuukaudessa.

Esitetyn selvityksen mukaan yhtiön tiedossa on irtisanomishetkellä ollut Hagroosin osallistuminen kahden eri sairausloman aikana jalkapallo-otteluun. Hagroos on 11.6.1986 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan ollut työkyvytön 11. - 15.6.1986 olkapään lihasrevähtymän vuoksi. Hoito-ohjeena on ollut kantoliinan käyttäminen. Sairauslomansa viimeisenä päivänä 15.6.1986 Hagroos on osallistunut jalkapallo-otteluun. Yhtiön työterveyshoitajan seuranneena päivänä antaman todistuksen mukaan Hagroos on ollut edelleen työkyvytön 16. - 17.6.1986 oikean olkapään loukkaantumisen vuoksi. Hagroos on ollut työkyvytön 14.8. - 12.9.1986 selkäkivun vuoksi. Hoito-ohjeena on ollut lepo ja istuma-asennon välttäminen. Hän on osallistunut jälkimmäiseen jalkapallo-otteluista 16.8.1986.

Hagroosin työajasta on noin neljäsosa muodostunut tehtävistä, joissa hän on joutunut käsin nostamaan noin 40 kilon painoisia rullia. Tässä työssä työntekijä ottaa selkä suorana rullan pois kalanterista ja nostaa sen pöydälle. Eräiden työvaiheiden jälkeen toinen työntekijä nostaa rullan puuhäkkiin. Kumpikin työntekijä suorittaa nostotyövaiheen yksin. Muu osa Hagroosin työajasta on muodostunut valvontatyöstä ja apuvälineen avulla tapahtuvista isojen rullien nostoista.

Yhtiön työterveyshuollosta vastaava lääkäri on työtuomioistuimessa todistajana kuultuna kertonut, että oikein suoritettuna Hagroosin työ ei ollut selälle rasittavaa. Lääkärin käsityksen mukaan jalkapallon pelaaminen oli selvästi rasittavampaa kuin mainittu työ eikä pelin luonteesta johtuen soveltunut selkäkipuiselle. Toisaalta Hagroosia sittemmin hoitanut terveyskeskuslääkäri on 7.10.1986 antamassaan lääkärintodistuksessa lausunut, että Hagroosille elokuussa 1986 myönnetyn sairausloman tarkoituksena oli ollut koko työpäivän kestävän tasaisen ja jatkuvan rasituksen välttäminen, kun taas jalkapallo-ottelu oli lyhytaikainen rasitus.

Hagroosia on 25.11.1985 kirjallisesti varoitettu luvattomasta poissaolosta 24.11.1985. Sairausloman väärinkäyttöjä Hagroosilla ei sen sijaan ole edes väitetty olleen nyt esillä olevia tapauksia lukuun ottamatta. Työtuomioistuin katsoo, että Hagroosin osallistuminen sairausloma-aikana jalkapallo-otteluihin on osoittanut välinpitämättömyyttä sairausloman tarkoitusta kohtaan. Toisaalta selvitys jalkapallon vaikutuksesta Hagroosin selkäkipujen jatkumiseen on ollut jossain määrin ristiriitaista.

Työtuomioistuimelle on lisäksi esitetty selvitystä useiden muiden työntekijöiden kohdalla noudatetusta varoitusmenettelystä. Sen mukaan työntekijöille on ennen työsuhteen päättämistä annettu kirjallisia varoituksia. Työsuhde on useimmissa tapauksissa päätetty vasta kolmannen varoituksen yhteydessä. Se, että Hagroosille ei esillä olevassa tapauksessa ole huomautettu suullisesti tai kirjallisesti, on työnantajapuolen ilmoituksen mukaan johtunut siitä, että Hagroosin menettelyn on katsottu olleen niin törkeää, että varoituksen antamisen sijasta irtisanominen on ollut perusteltua.

Vaikka Hagroosin voidaankin perustellusti katsoa omalla varomattomalla menettelyllään pitkittäneen sairauttaan, työtuomioistuimen mielestä hänen ei kuitenkaan voida olettaa tietoisesti tarkoittaneen nimenomaan työsopimusvelvoitteidensa rikkomista. Yhtiön menettely poikkeaa Hagroosin osalta muiden työntekijöiden kohdalla eräin poikkeuksin noudatetusta varoitusmenettelystä. Tämänkin huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei Hagroosin menettelyä voida pitää irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettuna erittäin painavana syynä hänen työsuhteensa päättämiseen. Yhtiö on siten velvollinen suorittamaan Hagroosille korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Hagroosin menettelyä on kuitenkin pidettävä irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ssä tarkoitettuna korvauksen suuruuteen alentavasti vaikuttavana työntekijän itsensä antamana aiheena irtisanomiseen.

Hagroos on ilmoittanut haluavansa jatkaa yhtiön palveluksessa. Yhtiö on puolestaan asian käsittelyn aikana ilmoittanut, ettei se suostu ottamaan Hagroosia luottamuspulan takia takaisin töihin. Hagroosin menettelyä ei kuitenkaan voida pitää niin vakavana rikkomuksena, että työsuhteen palauttamiselle ei sen vuoksi olisi irtisanomissuojasopimuksen mukaisia edellytyksiä. Myös työnantajan toiminnan laajuus huomioon ottaen ovat edellytykset Hagroosin työsuhteen palauttamiselle työtuomioistuimen mielestä olemassa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Oy Wiik & Höglund Ab on irtisanonut Hagroosin työsopimuksen ilman irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä ja velvoittaa yhtiön suorittamaan Hagroosille korvaukseksi työsuhteen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta päättämisestä 30 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 11.2.1987 lukien. Mikäli Oy Wiik & Höglund Ab kolmen viikon kuluessa työtuomioistuimen tuomion antamisesta tarjoaa Hagroosille hänen työsopimuksensa edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä, velvoitetaan Oy Wiik & Höglund Ab mainitun korvauksen sijasta maksamaan Hagroosille irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n mukaisena vaihtoehtoisena korvauksena 6 000 markkaa samalla tavoin laskettavine korkoineen.

Kanne hylätään enemmälti.

Oy Wiik & Höglund Ab ja Työnantajain Yleinen Ryhmä velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemian Työntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Tiitinen, Vihma, H. Rautiainen, Hölttä ja Porttila.

Eri mieltä oleva jäsen H. Rautiainen lausui:

Katson Hagroosin omalla varomattomalla menettelyllään toistuvasti aiheuttaneen sairautensa pitkittymisen. Hagroosin käyttäytymistä on pidettävä erityisen piittaamattomana 14.8.1986 alkaneen työkyvyttömyysjakson aikana, kun hän on osallistunut vastoin nimenomaisia lääkärin antamia hoito-ohjeita jalkapallo-otteluun 16.8.1986 ja näin aiheuttanut sairautensa pitkittymisen lähes kuukaudella. Hagroosin olisi tullut pitkään jalkapalloa harrastaneena sarjapelaajana ymmärtää jalkapallo-ottelun aiheuttamat riskit työkyvyttömyytensä pitkittymiselle. Hagroos on tahallisesti menetellyt vastoin lääkärin antamia hoito-ohjeita ja hän on siten tietoisesti rikkonut työsopimusvelvoitteitaan.

Esittämilläni perusteilla katson, että yhtiöllä on Hagroosin menettelyn johdosta ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettu erittäin painava syy hänen työsuhteensa päättämiseen.

Harkitsen oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen määrään, että Oy Wiik & Höglund Ab ja Työnantajain Yleinen Ryhmä saavat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.