Labor court dismisses claim that temporary work offered during layoff qualifies as employer-ordered work for benefits.

Työnantaja oli tarjonnut kahdelle kuljettajalle lomautuksen välttämiseksi rakennustyötä, jonka kuljettajat olivat ottaneet vastaan. Työ ei ollut laadultaan kuljettajien työsopimuksissa tarkoitettua työtä. Kysymys ei ollut työnantajan määräämästä komennustyöstä. Työntekijät eivät olleet oikeutettuja päivärahoihin tai matkakustannusten korvauksiin kuljettajan työn ehtojen perusteella.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

Kantaja Valtion työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y. Vastaaja Metsähallitus

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä 31.3.1986 solmitussa metsähallituksen töitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I. Yleiset määräykset

2 §. Työsuhteen alkaminen

Työntekijäin työhön ottaminen on piiri-insinöörin, aluemetsähoitajan, varikon päällikön taikka heidän määräämänsä henkilön asia.

Työntekijälle on työhönottajan työsopimusta tehtäessä todistettavasti ilmoitettava, onko työsopimus tarkoitettu olemaan voimassa määräajan tai muutoin katsottava määräaikaiseksi taikka onko työopimus katsottava toistaiseksi voimassa olevaksi. Milloin työsopimus on tarkoitettu olemaan voimassa määräajan tai muutoin katsottava määräaikaiseksi, työntekijälle on samalla ilmoitettava työkauden pituus joko kalenteriajan mukaan tai muutoin olosuhteisiin soveltuvalla tavalla.

Milloin työntekijän työsuhde valtioon keskeytyksettä on jatkunut vähintään kolme vuotta, työsopimus katsotaan toistaiseksi voimassa olevaksi, paitsi milloin on sovittu työsopimuksen päättymisestä määrättynä päivänä tai määrätyn työn tultua suoritetuksi.

Työntekijälle on työhönottajan työsopimusta tehtäessä edelleen todistettavasti ilmoitettava työn laatu, työpaikka, työpaikkakunta ja mahdollinen työpiiri.

Varikoiden työntekijöiden kanssa on tehtävä kirjalliset työsopimukset. Asianomaisella luottamusmiehellä on oikeus tarkastaa kirjalliset työsopimukset. Työsopimusta tehtäessä on työntekijälle ilmoitettava asianomaisen luottamusmiehen nimi.

Työhön ottamisessa ja työsuhteessa muutoin noudatetaan ehdotonta puolueettomuutta niin, ettei ketään perusteettomasti aseteta toisiin nähden eri asemaan syntyperän, uskonnon, sukupuolen, iän, poliittisen- tai ammattiyhdistystoiminnan taikka muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

Työhön otettaessa kiinnitetään mahdollisuuksien mukaan huomiota myös sosiaalisiin näkökohtiin, niin että työtaitoonsa ja työkykyynsä nähden samanarvoisista työntekijöistä otetaan työhön ensisijaisesti ne, joiden toimeentulon voidaan katsoa olevan eniten työstä saatavan ansion varassa.

Työntekijän työsuhteen katsotaan alkavan sinä päivänä, jolloin työnantaja työntekijän työhön ottaessaan ilmoittaa työn alkavaksi ja työntekijä sopimuksen mukaisesti ryhtyy töihin.

4 §. Työntekijän lomauttaminen ja työsuhteen päättyminen

Työsopimus voidaan tehdä määräajaksi tai olemaan voimassa toistaiseksi. Sopimusta on pidettävä määräajaksi tehtynä myös silloin, kun on sovittu määrätystä työstä tai työsuhteen kestämisaika muutoin käy ilmi sopimuksen tarkoituksesta.

Niiden työntekijäin osalta, joiden kanssa on tehty toistaiseksi voimassaoleva työsopimus, noudatetaan tämän työehtosopimuksen liitteenä olevaa sopijapuolten 31.3.1986 allekirjoittamaa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevaa työehtosopimuspöytäkirjaa.

IV. Erinäiset korvaukset

31 §. Matkakustannusten korvaus

Matkakustannusten korvauksen maksuperusteiden suhteen noudatetaan valtion työntekijöiden matkakustannusten korvaamisesta 12.7.1972 annettua valtioneuvoston päätöstä (553/72) siihen myöhemmin mahdollisesti tehtävine muutoksineen.

KANNE

Kanteen perustelut

Valtion työntekijäin ja viranhaltijain liitto on lausunut, että metsähallituksen Enossa sijaitsevassa Rahkeen huoltopisteessä kuljettajana työskennellyt Leo Naakka oli lomautettu työn vähyyden vuoksi 1.12.1985 lukien toistaiseksi. Lomautus oli päättynyt 12.5.1986.

Lomautuksen aikana hänelle oli tarjottu työtä metsähallinnon myös Enossa sijaitsevalla Niska-Hiirenveden uittoväylätöiden rakennustyömaalla 6.1.1986 ja 9.5.1986 väliseksi ajaksi. Naakka oli ottanut työn vastaan. Uutta määräaikaista suullista työsopimusta ei kuitenkaan ollut tehty eikä voitukaan tehdä uittoväylätyömaan töistä. Naakan aikaisempaa, toistaiseksi voimassa ollutta työsopimusta ei ollut irtisanottu eikä sen ehtoja myöskään muutettu. Naakan kohdalla päivärahan maksamisen edellytykset olivat täyttyneet. Hänelle olisi tullut maksaa työehtosopimuksen mukaisesti päivärahaa ja hänen matkakustannuksensa olisi tullut korvata.

Metsähallituksen Rovaniemen maalaiskunnassa sijaitsevalla Hirvaan varikolla kuljettajana työskentelevä Kaarlo Ventelä oli määrätty metsähallinnon rakennustoimen työmaalle keväällä 1986. Ventelä oli ollut työmaalla 24.2. - 15.4.1986 välisen ajan. Työnantaja oli määrännyt Ventelän tilapäiseen työhön, joka ei ollut varsinaisesti vastannut hänen ammattiaan.

Ventelä ei ollut, kuten eräät muut työntekijät, allekirjoittanut työnantajalta saamaansa ilmoitusta, jonka mukaan työnantaja maksaisi komennusajalta matkakorvauksina rakennustoimen työntekijöille kuuluvan työmaapäivärahan ja kotona käynnistä johtuvat kilometrikorvaukset. Ventelän työsopimusta ei ollut irtisanottu eikä sen ehtoja myöskään ollut muutettu. Komennuksen ajalta työnantaja oli Ventelälle maksanut vain työmaapäivärahaa. Se oli 1.3.1986 lukien ollut 55 markkaa vuorokaudessa. Työehtosopimuksen mukaan päiväraha olisi ollut 123 markkaa.

Valtion työntekijäin ja viranhaltijain liiton mielestä työnantaja ei voinut yksipuolisilla ilmoituksilla alentaa voimassa olevan työsopimuksen nojalla työehtosopimuksen mukaisesti maksettavia korvauksia. Työehtosopimuksen 31 §:n mukaan komennusajalta tuli maksaa valtioneuvoston matkakustannusten korvaamisesta 12.7.1972 antaman päätöksen mukaiset korvaukset. Työnantaja oli soveltanut komennusten ajalta rakennustoimen työntekijöitä koskevia korvausperusteita. Ne eivät olleet olleet työehtosopimuksena voimassa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Valtion työntekijäin ja viranhaltijain liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Naakalla on ollut oikeus saada työehtosopimuksen 31 §:n nojalla päivärahaa ja matkakustannusten korvausta työskennellessään metsähallituksen Niska-Hiirenveden uittoväylän rakennustyömaalla 6.1. ja 9.5.1986 välisenä aikana ja että Ventelällä on ollut oikeus saada työehtosopimuksen 31 §:n nojalla päivärahaa ja matkakustannusten korvausta työskennellessään metsähallituksen rakennustoimen työmailla 24.2. ja 5.4.1986 välisenä aikana.

Jutussa toimitetussa esivalmistelussa Valtion työntekijäin ja viranhaltijain liitto on luopunut vaatimuksistaan Hirvaan varikolla myös työskennelleiden Kaarlo Puotinniemen ja Eero Pokan osalta sekä päivärahoja ja matkakustannusten korvauksia koskevasta suoritusvaatimuksesta Naakan osalta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metsähallitus on lausunut, että työehtosopimus ei sisältänyt määräyksiä päivärahojen ja matkakustannusten korvausten maksuperusteista. Työehtosopimuksen 31 §:n 1 momentissa viitattiin ainoastaan siihen, että matkakustannusten korvausten maksuperusteiden suhteen noudatettiin valtion työntekijäin matkakustannusten korvauksesta 12.7.1972 annettua valtioneuvoston päätöstä siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Kun työehtosopimuksessa ei ollut erityisiä määräyksiä matkakustannusten korvausten maksuperusteista, noudatettiin työehtosopimuksen mukaisessa työssä mainittua valtioneuvoston päätöstä, vaikka työehtosopimus ei olisi sisältänyt 31 §:ään otettua viittausta. Tämä kävi ilmi valtioneuvoston päätöksen 1 §:n soveltamisalaa koskevasta määräyksestä. Sen mukaan päätöstä sovellettiin valtion työsuhteissa oleviin työntekijöihin ja toimihenkilöihin.

Työehtosopimuksen 31 §:ään sisältyvä viittaus oli luonteeltaan vain tiedottava. Työehtosopimuksissa oli usein viittauksia lakeihin, asetuksiin ja valtioneuvoston päätöksiin, jotka sisälsivät työehtoja koskevia määräyksiä. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että viitattuihin säännöksiin sisältyvät määräykset olisivat tulleet osaksi työehtosopimusta.

Kun matkakustannusten korvaamisesta ei ollut sovittu työehtosopimuksessa, ei kanteen tutkiminen työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan kuulunut työtuomioistuimen, vaan yleisen alioikeuden toimivaltaan.

Erimielisyys koski sitä, oliko Naakan ja Ventelän kanssa tehty uutta työtä koskeva määräaikainen työsopimus rakennustoimen työmaille, kuten metsähallituksen mielestä oli tapahtunut, vai oliko heidän työpaikkansa pysyneet edelleen varikolla, josta käsin he olivat tehneet työnantajan määräämiä työmatkoja. Erimielisyys ei siten koskenut työehtosopimuksen soveltamista eikä sitä, oliko menettely ollut työehtosopimuksen mukainen. Riidan suhteen olevista seikoista ei ollut määräyksiä työehtosopimuksessa. Kysymys oli yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvasta asiasta. Se koski sitä, millä ehdoilla työntekijät olivat sitoutuneet tekemään työtä rakennustoimen työmaalla lomautuksen aikana.

Metsähallitus on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Naakka oli lomautettu työn vähyyden vuoksi. Ventelälle puolestaan oli annettu lomautusilmoitus. Lomautuksen sijasta työnantaja oli tarjonnut heille työtä rakennustoimen työmailla. Heidän työnsä rakennustoimen palveluksessa oli ollut muuta kuin kuljettajan työtä.

Työntekijät olivat lomautuksen alkaessa olleet toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Heidän työtehtävänsä olivat käsittäneet varikon koneenkuljettajan tehtävät ja heidän työpaikkansa oli ollut varikolla.

Kun työntekijöille lomautuksen aikana tarjottiin työtä, ei siitä seurannut, että työtä olisi tehty samalla palkalla ja entisin ehdoin. Työsopimuslain 37 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan työnantajan oli pyrittävä järjestämään työntekijöille muuta työtä työn tilapäisen vähentymisen ajaksi. Kuljettajille oli lomautuksen sijasta tarjottu työllisyysvaroin rahoitettua rakennustoimen työtä. Työn ehdot olivat poikenneet varikon kuljettajien ehdoista, mutta työn vastaanottaminen oli myös ollut vapaaehtoista. Työnantaja ei ollut yksipuolisesti muuttanut työsuhteen ehtoja.

Rakennustoimen työmaille otettiin työntekijät metsähallituksessa noudatetun tavanomaisen käytännön mukaisesti määräaikaiseen työsuhteeseen kullekin työmaalle. Työsopimukset tehtiin siten, että työpaikkana oli työmaa. Työntekijällä ei ollut mainitun valtioneuvoston päätöksen 3 §:n 3 momentin mukaan oikeutta saada matkakustannusten korvauksia ja päivärahoja matkoista kotoaan työmaalle. Yleinen periaate oli, että jokainen työntekijä maksoi itse matkansa kotoa työmaalle ja takaisin.

Rakennustyömaiden työntekijöiden kanssa oli sovittu ehdoista työmaakohtaisesti ja todistajien läsnäollessa. Ehdot, joilla työtä tehtiin, oli myös selvitetty työntekijöille yksityiskohtaisesti. Kun ehdot Naakan ja Ventelän osalta olivat poikenneet niistä työsuhteen ehdoista, joilla he olivat tehneet työtä ennen lomautusta, he olisivat voineet kieltäytyä työstä ja olla lomautettuina. He eivät kuitenkaan olleet menetelleet näin, vaan olivat hyväksyneet työnantajan tarjouksen, jolloin uusi määräaikainen työsopimus oli syntynyt. Naakka oli myöntänyt tienneensä kaikki määräaikaisen työsuhteensa ehdot. Ventelä oli yhdessä muiden työntekijöiden ja työnantajan edustajien läsnäollessa ilmoittanut hyväksyvänsä samat ehdot, joilla muille oli tarjottu työtä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsähallitus on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta tai, mikäli se tutkittaisiin, sen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Metsähallitus on vaatinut korvaukselle korkoa 16 prosenttia.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että metsähallinnon palveluksessa kuljettajina toimineilla Leo Naakalla ja Kaarlo Ventelällä on ollut oikeus kanteessa mainittuina ajanjaksoina saada työehtosopimuksen 31 §:n nojalla päivärahaa ja matkakustannusten korvausta. Kun asiassa siten on kysymys työehtosopimuksen sanotun määräyksen oikean sisällyksen selvittämisestä, kanne kuuluu työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

Työehtosopimuksen 31 §:n 1 momentin mukaan matkakustannusten korvauksen maksuperusteiden suhteen noudatetaan valtioneuvoston 12.7.1972 antamaa päätöstä valtion työntekijöiden matkakustannusten korvaamisesta siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Työehtosopimusmääräyksen sanamuoto viittaa selvästi siihen, että valtioneuvoston päätöksen määräykset on sovittu noudatettaviksi osana työehtosopimusta. Näin on määräyksen tarkoitus ymmärretty kantajaliiton puolella todistajana asiassa kuulustellun, viime vuosina työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneen toimitsijan kertoman mukaan. Kun vastakkaista kantaa tukevaa selvitystä ei ole esitetty, työtuomioistuin katsoo, että työntekijöiden oikeudesta matkakustannusten korvauksiin ja päivärahaan on sovittu työehtosopimuksessa, vaikka niiden määräytyminen on jätettykin valtioneuvoston päätöksen varaan.

Esitetyn selvityksen mukaan Naakka on lomautettu kuljettajan työstään metsähallinnon Enon kunnassa sijaitsevassa Rahkeen huoltopisteessä 1.12.1985 alkaen 12.5.1986 saakka. Lomautuksen aikana hänelle on tarjottu rakennusapumiehen työtä metsähallinnon rakennustoimen Enossa sijaitsevalla Niska-Hiirenveden uittoväylätyömaalla. Naakka on ottanut tarjotun työn vastaan ja tehnyt sitä 6.1. - 9.5.1986 välisen ajan. Sen jälkeen hänen lomautuksensa on jatkunut siksi, kunnes hän on 12.5.1986 palannut entiseen työhönsä Rahkeen huoltopisteeseen.

Työsopimuslain 37 §:n mukaan työn tilapäisen vähentymisen ajaksi työnantajan on työsopimuksen irtisanomisen asemasta pyrittävä järjestämään työntekijälle muuta työtä ja, jollei sitä ole, työntekijä voidaan lomauttaa. Työn tarjoamisvelvollisuus koskee vakiintuneen käsityksen mukaan myös muuta kuin työntekijäin työsopimuksessa tarkoitettua työtä. Naakalle Niska-Hiirenveden uittoväylätyömaalla tarjotussa työssä on työtuomioistuimen mielestä kysymys sanotussa lainkohdassa tarkoitetusta muusta työstä, joka ei ole laadultaan ollut hänen työsopimuksensa tarkoittamaa työtä. Naakan uittoväylätyömaalla suorittamaa työtä ei siten voida pitää työnantajan määräyksestä tehtävänä työkomennuksena tai komennustyönä.

Naakalle on maksettu uittoväylätyömaalla päivärahaa ja matkakustannusten korvausta siellä suoritettavia töitä koskevien määräysten mukaisesti. Työtuomioistuimen mielestä asiassa on jäänyt näyttämättä, että työehtosopimuksesta tai puheena olevan valtioneuvoston päätöksen määräyksistä johtuisi Naakalle oikeus saada päivärahaa ja matkakustannusten korvausta uittoväylätyömaalla suorittamastaan työstä sillä tavoin kuin ne olisi ollut maksettava hänen kuljettajan työtään koskevien ehtojen perusteella.

Kaarlo Ventelä puolestaan on toiminut kuljettajana metsähallinnon Rovaniemen maalaiskunnassa sijaitsevalla Hirvaan varikolla. Hänelle on 3.12.1985 annettu ilmoitus 24.2.1986 alkavasta lomautuksesta työn vähyyden takia. Vähää ennen lomautuksen alkamista Ventelälle on tarjottu maastossa suoritettavia tutkimuksiin liittyviä aputöitä metsähallinnon rakennustoimen työmailla Lapin läänin alueella. Ventelä on ottanut hänelle tarjotun työn vastaan, mistä syystä hänen lomauttamisensa on 21.2.1986 peruutettu.

Ventelälle on rakennustoimen työmailla maksettu päivärahaa ja matkakustannusten korvausta siihen työhön sovellettavien määräysten mukaisesti. Ventelän mainituilla työmailla tekemä työ ei ollut laadultaan hänen työsopimuksessaan tarkoitettua työtä. Hänenkään kohdaltaan ei voida katsoa, että kysymys olisi työnantajan määräämästä työkomennuksesta tai komennustyöstä, vaan työsopimuslain 37 §:n mukaan lomauttamisen välttämiseksi tarjotusta muusta työstä, josta kieltäytyessään Ventelä olisi tullut lomautetuksi. Työtuomioistuimen mielestä on jäänyt näyttämättä, että Ventelä olisi näissä oloissa ollut oikeutettu hänelle vaadittuihin päivärahoihin tai matkakustannusten korvauksiin.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta luovutuilta osilta raukeaa.

Jutun tutkimista vastaan tehdyt väitteet hylätään.

Kanne hylätään.

Metsähallitus saa asian laatuun nähden kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Vihma, M. Virtanen, Leivo ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.