Labor court dismisses union strike claims and orders fines for violating work peace and supervision duties.

Urakkapalkkaiset lihanleikkaajat olivat kieltäytyneet työskentelemästä työsuojeluviranomaisen määräämää suojakäsinettä käyttäen, jollei palkkauksen perusteita muutettu. Työtaistelutoimenpide kohdistui työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja palkkausta koskeviin määräyksiin.

Työnantajalla ei ollut velvollisuutta neuvotella asiakysymyksistä työtaistelutoimenpiteen aikana. Ammattiosasto ja liitto tuomittu hyvityssakkoihin.

Kantaja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL r.y. Vastaaja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y. Kuultava Tampereen Elintarviketyöläiset r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 5.5.1986 allekirjoitetussa teurastamoiden, makkaratehtaiden ja einestehtaiden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

3 § Työnjohto

Työnantajalla tai hänen määräämällään edustajalla on oikeus ottaa toimeen työntekijät, johtaa ja jakaa työt sekä irtisanoa ja erottaa työntekijät.

4 § Työsääntöjen ja muiden määräysten noudattaminen

Työnantajan ja työntekijän velvollisuus on noudattaa asianomaiselle työpaikalle sovittuja sääntöjä. Samoin on työntekijän velvollisuus noudattaa työnantajan tai tämän edustajan antamia määräyksiä ja ohjeita, mikäli nämä eivät ole ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön, tämän työehtosopimuksen ja työsääntöjen kanssa.

10 § Suorituspalkkajärjestelmät

4. Mikäli tehdään satunnaisia suorituspalkkatöitä, sovitaan hinnoittelusta ennen työn alkamista asianomaisen työryhmän tai yksityisen työntekijän kanssa. Hinta voidaan sopia tilapäisesti milloin kysymyksessä on aikaisemmin hinnoittelematon työ tai jäljempänä 6. kohdassa mainitusta syystä tapahtuva uusi hinnoittelu.

6. Milloin työ- ja tuotantomenetelmissä, raakaja tarveaineissa, koneistuksessa tai muissa näihin verrattavissa työnsuoritukseen oleellisesti vaikuttavissa tekijöissä tapahtuu muutoksia, suoritetaan uusi suorituspalkkatyön hinnoittelu, pitäen ohjeena edellä 2 ja 3 kohtien mukaisesti muodostunutta ansiotasoa.

Pöytäkirjamerkintä:

Työnsuoritukseen oleellisesti vaikuttavissa tekijöissä tapahtuneisiin muutoksiin perustuvassa suorituspalkkatyön uudessa hinnoittelussa huomioidaan ne muutokset, jotka työpaikalla on yhteisesti kirjattu tai jotka muuten todetaan. Muutoksista aiheutuva uusi hinnoittelu pyritään suorittamaan tarpeetonta viivytystä välttäen ja siten, ettei se aiheuta olennaista muutosta työntekijäin vakiintuneeseen ansiotasoon.

IX TYÖRAUHA

43 § Neuvottelumenettely

2. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä ilman aiheetonta viivytystä sovintoon paikallisissa neuvotteluissa. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on lyhyesti mainittu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

44 § Työrauhavelvoite

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, ovat kielletyt.

KANNE

Kanteen perustelut

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on lausunut, että liiton jäsenyrityksen Satahämeen Osuusteurastamon Tampereen tehtaalla tehdyssä työsuojelutarkastuksessa n:o 727/4.2.1987 Hämeen työsuojelupiirin työläistarkastaja oli määrännyt, että lihanleikkauksessa oli otettava käyttöön viilloilta suojaavat suojakäsineet 15.2.1987 mennessä.

Pääluottamusmies oli kertonut työsuojelutarkastuksessa, että työntekijät suostuisivat käyttämään käsineitä, mikäli työnantaja korottaisi urakkapalkkoja 16,7 prosenttia.

Työnantaja oli hankkinut lihanleikkaajien käyttöön tarvittavat suojakäsineet ja työläistarkastajan määräyksen mukaisesti edellyttänyt niiden käyttöä lihanleikkuutyössä maanantaista 16.2.1987 alkaen.

Työntekijät olivat uudistaneet palkkavaatimuksensa painostaakseen työnantajaa ja kieltäytyneet lihanleikkuutyöstä suojakäsineitä käyttäen. Työntekijät olivat ryhtyneet lakkoon 16.2.1987 kello 7. Lihanleikkaamon 32 työntekijästä lakkoon eivät olleet osallistuneet tuottajapalautuksessa työskennelleet kolme lihanleikkaajaa, jotka olivat käyttäneet suojakäsineitä jo aiemmin. Työntekijät olivat vaihtaneet tuottajapalautuksessa työskenteleviä työntekijöitä päivittäin, siten että tehtävä kiersi työntekijältä toiselle.

Lakkoon oli ottanut osaa Tampereen Elintarviketyöläiset r.y:n lihanleikkaamoon asettama osaston luottamusmies, joka oli myös tuotantolaitoksen varapääluottamusmies.

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL oli 19.2. ja 20.2.1987 päivätyillä kirjeillään vaatinut Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:ltä toimenpiteitä lakon lopettamiseksi, mutta työntekijäliitto ei ollut ryhtynyt mihinkään toimiin.

Osaston luottamusmies oli toistuvasti esittänyt työnantajalle työehtosopimukseen perustumattomia palkankorotusvaatimuksia ja painostanut työnantajaa suostumaan niihin. Kukaan luottamusmiehistä ei ollut ryhtynyt mihinkään toimiin työrauhan palauttamiseksi vaan olivat itsekin ottaneet osaa lakkoon. Työntekijäliitto ja ammattiosasto olivat rikkoneet ja laiminlyöneet niille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on vaatinut Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n ja Tampereen Elintarviketyöläiset r.y:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on kanteeseen vastatessaan lausunut työnantajan ja työntekijöiden tiedossa pitkään olleen, että työsuojeluviranomaiset suunnittelivat määräyksiä suojakäsineen käyttöönotosta. Tämän vuoksi osapuolet olivat yhteisesti sopineet, että työpaikalla kokeiltiin leikkausta suojakäsinettä käyttäen. Kokeilu oli tehty työnantajan valvonnassa 6.10. - 28.11.1986 siten, että osa leikkaajista suoritti työn kuten se oli suoritettu paikallista urakkasopimusta tutkittaessa ja osa suoritti sen suojakäsinettä käyttäen.

Koeaikana yksi työntekijä oli työnantajan suorittaman laskelman mukaan käsitellyt lihaa keskimäärin tunnissa ilman käsinettä leikattaessa 187,55 kiloa ja suojakäsinettä käyttäen 156,13 kiloa, joka oli 16,7 prosenttia vähemmän kuin ilman suojakäsinettä leikattaessa.

Kokeilun ajalta työnantaja oli maksanut suojakäsineitä käyttäneille leikkaajille 16,7 prosentin ansionmenetyksen täysimääräisesti eli palkan keskituntiansion mukaan. Samaa käytäntöä oli jatkettu kokeilun jälkeenkin, mutta se oli koskenut vain osaa leikkaajista. Lihanleikkaamon kolme työntekijää oli nimittäin käyttänyt leikkauksessa suojakäsinettä 16.2.1987 jälkeenkin ja heidän palkkansa oli maksettu työehtosopimuksen edellyttämän keskituntiansion mukaisesti.

Työnantaja ei ollut ollut halukas korjaamaan kokeilun aikana ilmennyttä vääristymää urakkaperusteissa vaan oli vaatinut työn tekemistä entisin urakkahinnoin. Muunlaista tutkimusta suojakäsineen hidastavasta vaikutuksesta urakkaan ei ollut tehty kuin 16.10. - 28.11.1986 suoritettu kokeilu. Työehtosopimuksen 10 §:n soveltamisohjeen sekä 10 §:n 4. ja 6. kohdan mukaan työnantajan olisi pitänyt korjata palkkaperusteita koeleikkauksessa ilmenneellä määrällä tai alkaa maksaa keskituntiansion mukaista palkkaa.

Työntekijät eivät olleet vaatineet työehtosopimukseen perustumattomia palkankorotuksia eivätkä olleet olleet lakossa.

Työntekijät olivat koko erimielisyyden ajan olleet työnantajan käytettävissä, mutta työnantaja oli estänyt työnteon ja vaatinut työtä tehtäväksi ehdoilla, jotka eivät perustuneet työsopimukseen eivätkä työehtosopimukseen.

Luottamusmiehet olivat neuvotteluin pyrkineet ratkaisemaan leikkaamossa syntyneen tilanteen. Luottamusmiehet olivat päivittäin ja toistuvasti ilmoittaneet työntekijöiden halukkuuden työn tekemiseen työehtosopimuksen edellyttämin ehdoin ja pyrkineet näin palauttamaan työrauhan. He olivat myös pitäneet työhuonekunnan kokouksen, jossa koko henkilökunnalle oli selvitetty tilannetta. Tilaisuus oli ollut työnantajan tiedossa, koska sen pitämiseen oli pyydetty työnantajan lupa.

Työntekijäliitto oli välittömästi sen jälkeen, kun tilanne oli tullut sen tietoon, ollut jatkuvasti yhteydessä ammattiosastoon. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto oli ollut myös yhteydessä Elintarviketeollisuuden Työnantajaliittoon ja vaatinut työnantajaliiton toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kantaja on vastineen johdosta lausunut muun ohella, että Satahämeen Osuusteurastamon Tampereen tehtaalla oli kokeiltu suojakäsineiden käyttöä ennen viranomaisten määräystä niiden käyttöpakosta. Kokeilun perusteella ei kuitenkaan työnantajan toimesta ollut laadittu mitään selvitystä siitä, miten suojakäsineen käyttö vaikutti työvauhtiin. Työnantajan käsityksen mukaan käsine ei ollut hidastanut leikkaamista, koska sitä ei ollut käytetty kädessä, jolla lihaa leikattiin.

Työsuojelutarkastuksessa laaditun pöytäkirjan mukaan pääluottamusmies oli tarkastuksissa ilmoittanut suojakäsineen käytön hidastavan työntekoa. Tarkastuspöytäkirjassa oli todettu, että pääluottamusmiehen käsitys perustui työntekijöiden tekemään selvitykseen. Kyseessä ei siis ollut työnantajan suorittama työntutkimus.

Työehtosopimuksen 10 §:n 6. kohdan mukaan suoritettiin uusi suorituspalkkatyön hinnoittelu tietyin edellytyksin. Olosuhteiden muuttuminen ei oikeuttanut työntekijöitä ryhtymään lakkoon. Työntutkimusta suojakäsineiden käyttämisestä ei ollut voitu suorittaa, koska työntekijät olivat kieltäytyneet tekemästä työtä ja käyttämästä käsinettä. Työnantaja olisi syyllistynyt työturvallisuuslaissa rangaistavaksi säädettyyn tekoon, jos hän olisi sallinut työnteon jatkamisen ilman suojakäsinettä.

Työntekijät olivat 11.2.1987 päivätyllä, osaston luottamusmiehen allekirjoittamalla kirjeellä vaatineet 16,7 prosentin palkankorotusta ja tämän vaatimuksen vauhdittamiseksi ryhtyneet lakkoon.

Asian pääkäsittelyssä työnantajaliitto on ilmoittanut työtaistelutoimenpiteen jatkuvan kanteessa mainitussa laajuudessa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Tampereen Elintarviketyöläiset r.y. on osaltaan yhtynyt Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Hämeen työsuojelupiirin työläistarkastaja on Satahämeen Osuusteurastamon Tampereen tehtaalla tehdyssä työsuojelutarkastuksessa määrännyt, että lihanleikkauksessa on käytettävä viilloilta suojaava suojakäsinettä ei-leikkaavassa kädessä 15.2.1987 alkaen. Työnantaja on hankkinut lihanleikkaajien käyttöön suojakäsineet.

Todistajana kuullun tehtaan tuotanto-osastojen tuotantopäällikön mukaan työnantaja oli 16.2.1987 kehottanut lihanleikkaajia työskentelemään suojakäsine kädessä. Leikkaajat olivat kuitenkin kieltäytyneet työnteosta suojakäsinettä käyttäen ja poistuneet tehtaan sosiaalitiloihin. Työstä kieltäytyminen oli sen jälkeen jatkunut jutun pääkäsittelypäivään 5.3.1987 saakka siten, että vaikka leikkaajat olivat jokaisena työpäivänä tulleet työpaikalle, niin 32 leikkaajasta vain kolme oli tehnyt tuottajapalautustyötä. Tämä työ oli jo aiemmin suoritettu suojakäsinettä käyttäen ja siitä oli maksettu palkka keskituntiansion mukaan. Leikkaamolla oli lisäksi 16.2.1987 jälkeen tehty sairaiden eläinten leikkausta, joka oli kiinteäpalkkaista työtä. Urakkatyötä ei ollut lainkaan tehty. Tuottajapalautustyö ja sairaiden eläinten leikkaus oli käsittänyt vain 10 prosenttia leikkaajien kokonaistyöajasta.

Työntekijät ovat ilmoittaneet työnantajalle, etteivät he tee työtä entisin ehdoin käsine kädessä, vaan ovat vaatineet joko palkan maksamista keskituntiansion mukaan tai aikapalkkauksena taikka urakkapalkkatyön uutta hinnoittelua.

Työntekijät ovat perustaneet esittämänsä vaatimukset siihen, että 6.10. - 28.11.1986 leikkaamon kolme työntekijää oli kokeillut suojakäsineen käyttöä työssään. Kokeilusta oli sovittu etukäteen työnantajan kanssa ja suojakäsineitä käyttäneille leikkaajille oli tuona aikana maksettu tuntipalkka keskituntiansion mukaan. Todistajana kuultu tehtaan pääluottamusmies on kertonut työnantajan laskeneen koeaikana käsitellyn lihan määrän ja todenneen sen olleen 16,7 prosenttia vähemmän kuin ilman käsinettä työskenneltäessä. Kokeilun tulokseen vedoten työntekijät olivat katsoneet suojakäsineen käytön hidastavan työtahtia ja alentavan urakkapalkkaisten työntekijöiden ansioita.

Työntekijäpuolen mukaan työnantaja oli estänyt urakkatyönä suoritettavan lihanleikkauksen eikä ollut toimittanut 17.2.1987 kello 6.30:n jälkeen leikkaamoon ruhoja. Tuotantopäällikkö on kuitenkin todistajana kertonut, ettei leikattavia lihoja ollut tuotu leikkaamoon, koska työntekijät olivat 16.2.1987 selvästi ilmoittaneet, etteivät he tulisi leikkaamaan lihaa suojakäsine kädessä. Lihoja ei niiden säilyvyyden kärsimättä ollut voitu kuljettaa kylmästä varastosta lämpimämpään leikkaamoon odottamaan. Leikattavia ruhoja olisi kuitenkin ollut helposti varastosta saatavissa ja työt olisi voitu aloittaa noin 10 minuutin kuluessa siitä, kun työntekijät olisivat ilmoittaneet halukkuutensa tehdä työtä. Työtuomioistuimen mielestä urakkatyön keskeytyminen 16.2.1987 alkaen ei ole johtunut siitä, että työnantaja olisi estänyt työn tekemisen, vaan leikkaamon työntekijöiden työstä kieltäytymisestä.

Riippumatta siitä, onko suojakäsineen käyttöönotto sellainen työ- ja tuotantomenetelmissä tapahtunut muutos, joka työehtosopimuksen 10 §:n 6. kohdan mukaan edellyttää uutta suorituspalkkatyön hinnoittelua, työntekijöiden olisi pitänyt noudattaa työnantajan määräyksiä kunnes palkkauskysymys olisi selvitetty neuvottelujärjestystä noudattaen. Vaikka työnantajalla on työtuomioistuimen mielestä velvollisuus osaltaan selvittää, onko suojakäsineen käyttöönotto edellä tarkoitettu mentelmämuutos, niin työnantajapuolella ei vakiintuneen työmarkkinakäytännön mukaan ole velvollisuutta neuvotella asiakysymyksistä käynnissä olevan työehtosopimukseen kohdistuvan työtaistelun aikana.

Työnantaja on antanut määräyksen suojakäsineen käyttämisestä työnjohto-oikeutensa nojalla työsuojeluviranomaisen päätöksen velvoittamana. Työntekijät ovat kieltäytyneet työtehtävistä sekä esittäneet työnantajalle vaatimuksia palkkauksen muuttamisesta, joten työtehtävistä kieltäytymiseen on liittynyt painostustarkoitus. Työstäkieltäytyminen on ollut työtaistelutoimenpide, joka on kohdistunut työehtosopimuksen työnjohtooikeutta koskevaan määräykseen sekä palkkamääräyksiin. Perustetta sille, että työtaistelu olisi kohdistunut myös työehtosopimuksen osana noudatettavaan sopimukseen työsuojelutyöstä työpaikoilla, ei ole esitetty.

Työtaistelutoimenpiteeseen on ottanut osaa ammattiosaston lihanleikkaamoon asettama osaston luottamusmies. Ammattiosasto vastaa toimihenkilönsä osallistumisesta lakkoon. Ei ole selvitetty, että ammattiosasto olisi ryhtynyt työtaistelun johdosta mihinkään toimenpiteisiin.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on ilmoittanut olleensa jatkuvasti yhteydessä ammattiosastoon sen jälkeen, kun työtaistelu tuli sen tietoon. Liitto on katsonut, ettei ammattiosasto ole rikkonut työrauhavelvollisuutta vaan että työnteko on estynyt työnantajasta johtuvasta syystä. Ottaessaan tämän kannan ja ryhtyessään tukemaan työntekijöiden työtaistelutoimenpidettä liitto on rikkonut sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Tampereen Elintarviketyöläiset ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:lle hyvityssakkoa, ammattiosasto työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 25 000 markkaa ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 23 000 markkaa. Lisäksi ammattiosasto ja työntekijäliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Silenti, Vihma, M. Virtanen, Leivo ja Hynönen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsenet Leivo ja Hynönen yhtyivät muutoin tuomioon, paitsi että he vahvistivat hyvityssakkojen määriksi, ammattiosaston kohdalta 18 000 markkaa ja työntekijäliiton osalta 15 000 markkaa.