Labor court allows bus driver sick pay based on regular work hours when no schedule exists for the sick period.

Linjaliikenteessä työskentelevän linja-autonkuljettajan sairasloman alussa oli ollut tiedossa, että sairasloma tulisi kestämään sairastumista seuranneen kaksiviikkojakson lopulle. Työntekijän sairastuessa ei työnantaja vielä ollut laatinut sanotulle kaksiviikkoisjaksolle työtuntijärjestelmää. Sairasloman aikana laadittuun työtuntijärjestelmään oli merkitty autonkuljettajalle kaksi työpäivää sairasloman päättymisen jälkeiseen aikaan jakson loppuun. Asiassa oli kysymys autonkuljettajan työehtosopimuksen mukaisesta palkasta sanotulta jaksolta.

Asianosaisten ei katsottu tarkoittaneen jättää sairausajan palkan määräytymistä työtuntijärjestelmän varaan sellaisissa tapauksissa, joissa sitä ei ollut laadittu ennen sairaslomaa sen takia vajaaksi jäävälle kaksiviikkojaksolle tai jakson työaika ei ollut säännöllisesti toistuva tai muutoin ennalta määräytyvä.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Linja-Karjala Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä ajan 14.5.1984 31.3.1986 voimassa olleessa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

II TYÖPALKAT

9 §

Erilliset lisät

5. Vapaapäivätyölisä Vapaapäivänä suoritetusta työstä maksetaan vapaapäivätyölisää, jonka suuruus on 100 % työntekijän taulukkopalkasta.

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

10 §

8. Lakimääräisen viikkolevon lisäksi on linja-autohenkilökunnalle annettava saman viikon aikana toinen vapaapäivä. Vapaapäivä on kalenterivuorokausi.

12 §

Työtuntijärjestelmä ja ajopäiväkirja

1. Kaksiviikkojakson työtuntijärjestelmän tulee muussa kuin tilausajoliikenteessä olla vähintään yhtä viikkoa ennen jakson alkamista työntekijän nähtävissä ja siitä on käytävä selville, milloin päivittäinen työ alkaa ja päättyy sekä ruokailu- ja vapaa-ajat.

Ellei muuta ole sovittu, tilausajoliikenteessä tulee kaksiviikkojakson työtuntijärjestelmästä ilmetä työntekijän vapaapäivät.

V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

21 § Sairausajan palkka

1. Milloin työntekijä estyy työtä suorittamasta sairauden tai tapaturman takia eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aiheuttanut tahallisesti, rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällään tai törkeällä tuottamuksella, maksetaan hänelle palkka sairausajalta, joka on vaadittaessa työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella tai työnantajan hyväksymän muun selvityksen mukaisesti varmennettava, enintään 28 päivän pituiselta ajanjaksolta.

7. Niissä tapauksissa, joissa työtuntijärjestelmä on laadittu, maksetaan sairausajan palkka työtuntijärjestelmän mukaisille työtunneille.

8. Niissä tapauksissa, joissa työtuntijärjestelmää ei ole laadittu, maksetaan sairausjan palkka 8 tunnilta viittä sairauspäivää kohden viikossa kuitenkin siten, että työntekijä saa työajan ja sairausajan palkkaa yhteensä 80 tunnilta.

Ellei työtuntijärjestelmästä käy muuta ilmi tai työntekijän kanssa ei ole muuta sovittu pidetään vapaapäivinä lauantai ja sunnuntai päivää.

9. Ellei edellä olevan mukaisesti maksettu palkka vastaa koko jaksossa 80 tunnin palkkaa, on se tasattava tähän määrään.

10. Mikäli sairausajan jälkeiselle kaksiviikkojakson osalle ei ole laadittu työtuntijärjestelmää eikä ennakoitu työtuntimäärä ole tiedossa, pidetään työosuudelle kuuluvana ja samalle ajalle kohdistuvan jaksopalkan osan sisältämänä työtuntimääränä seuraavan taulukon mukaisesti:

Sairaus- Työtuntimäärä päivät 80 h. jakso 72 h. jakso 64 h.jakso

1 72 65 57,5

2 64 57,5 51

3 56 50,5 45

4 48 43 38,5

5 40 36 32

6 32 29 25,5

7 24 21,5 19

8 16 14,5 13

9 8 7 6

10 0 0 0

11. Mikäli työtuntimäärä ylittää edellä mainitun, maksetaan niistä palkka tehtyjen työtuntien mukaisesti, eikä tämä aiheuta alennusta edellä mainituilla tavoin laskettuun sairausajan palkkaan.

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että vastaajaliiton jäsenyrityksessä Linja-Karjala Oy:ssä oli syntynyt erimielisyyttä linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 21 §:n tulkinnasta. Erimielisyys koski ennalta tiedossa olevan sairausajan huomioon ottamista laadittavassa työtuntijärjestelmässä. Kysymys oli siitä, miten työehtosopimuksen 21 §:n 8 ja 10 kohdan määräyksiä sovellettaisiin tilanteessa, jossa työntekijä oli kaksiviikkojakson alussa sairas, mutta ennalta oli tiedossa sairauden päättyminen jakson loppupuolella.

Linja-Karjala Oy:n palveluksessa oleva linja-autonkuljettaja Pekka Havukainen oli sairastunut 8.1.1985. Sairausloman alussa oli ollut tiedossa, että sairausloma tulisi kestämään 31.1.1985 saakka ja siten sairastumista seuranneen kaksiviikkoisjakson lopulle. Havukaisen sairastuessa työnantaja ei ollut vielä laatinut kaksiviikkoisjaksolle 21.1 - 3.2.1985 työtuntijärjestelmää. Havukaisen sairausloman aikana laadittuun työtuntijärjestelmään oli merkitty Havukaiselle kaksi työpäivää sairausloman päättymisen jälkeiseen aikaan jakson loppuun. Näistä työpäivistä toinen oli perjantai 1.2.1985, jolloin työajaksi oli merkitty 8 tuntia 20 minuuttia, ja toinen lauantai 2.2.1985, jonka työajaksi oli merkitty 8 tuntia. Kaksiviikkoisjakson viimeinen päivä, sunnuntai 3.2.1985 oli merkitty vapaapäiväksi.

Havukainen oli sairautensa päätyttyä työskennellyt työtuntijärjestelmän mukaisesti 16 tuntia 20 minuuttia. Lisäksi hänellä oli teetetty järjestelmän ulkopuolisia tunteja siten, että jakson kokonaistuntimääräksi oli tullut 19 tuntia 50 minuuttia. Työntekijäliiton mielestä työnantajan olisi tullut maksaa toisesta työpäivästä, lauantaista vapaapäivätyölisä. Lisäksi Havukaiselle olisi pitänyt maksaa erikseen palkka jakson aikana 8 tunnin työajan ylittävältä ajalta tehdystä työstä. Työnantaja oli maksanut vain 80 tunnin jaksopalkan ja sen lisäksi 50 prosentilla korotetun palkan 3 tunnilta 50 minuutilta.

Asiaa tarkasteltaessa oli otettava huomioon sekä työehtosopimuksen 21 §:n 8 kohdan ja 10 kohdan määräykset. Työajan ja sairausajan palkan määritteleminen 8 kohdan 1 momentissa yhteensä 80 tunniksi tarkoitti sitä, että työntekijän tuli saada vähintään 80 tunnin palkka. Mikäli työntekijä teki kuitenkin enemmän työtä kaksiviikkojaksossa kuin 10 kohdassa oleva taulukko edellytti, oli hän oikeutettu saamaan lisätyötunneista jaksopalkan lisäksi erillisen palkan työehtosopimuksen 21 §:n 11 kohdan määräyksen perusteella. 21 §:n 8 kohdan 2 momentissa oli määräys siitä, että ellei työtuntijärjestelmästä käynyt muuta ilmi tai työntekijän kanssa ei muuta ollut sovittu, pidettiin vapaapäivinä lauantai- ja sunnuntaipäivää. Määräystä oli sovellettava Havukaista koskevassa tilanteessa jäljempänä selostettavalla tavalla.

Työehtosopimuksen 21 §:n 8 kohta tuli sanamuotonsa mukaan sovellettavaksi silloin, kun työtuntijärjestelmää ei ollut laadittu. Työehtosopimuksen 12 §:ssä määrättiin, milloin työtuntijärjestelmä oli laadittava.

Työehtosopimuksen 12 §:ssä ei mainittu sellaista tilannetta, jolloin työnantaja saisi jättää työtuntijärjestelmän kokonaan laatimatta. Käytännössä tapahtui kuitenkin niin, että kun työntekijän sairaus kesti yli kaksi viikkoa eikä työhön paluusta ollut täsmällistä tietoa, työntekijä joutui palaamaan työpaikalleen kesken jakson ilman, että hänelle olisi laadittu työtuntijärjestelmää. Tällaisessa tilanteessa työntekijän työntekovelvollisuus kävi ilmi työehtosopimuksen 21 §:n 10 kohdassa olevasta taulukosta, jossa työn teettäminen oli suhteutettu työntekijän sairauspäiviin. Taulukon mukaiset työtuntimäärät oli otettava huomioon myös laadittaessa sairaana olevalle työntekijälle työtuntijärjestelmää.

Työehtosopimuksen 21 §:n 10 kohdan määräyksellä estettiin työnantajaa teettämästä kaksiviikkojakson aikana työhön palaavalla työntekijällä kohtuuttomasti työtä pelkällä jaksopalkalla. Taulukkoa oli sovellettava kahdessa tapauksessa. Ensinnäkin sitä oli noudatettava silloin, kun työntekijä palasi sairauslomalta kesken kaksiviikkojakson ilman että työtuntijärjestelmää oli laadittu. Toiseksi sitä sovellettiin silloin, kun työntekijä oli sairaana kaksiviikkojakson alussa, mutta hänelle laadittiin työtuntijärjestelmä työhönpaluun jälkeiseksi ajaksi. Havukaisen tapauksessa oli kysymys jälkimmäisestä tilanteesta. Tällöin oli myös työntekijän kanssa erikseen sovittava 21 §:n 8 kohdan 2 momentin mukaisesti, mikäli vapaapäivänä pidettiin muita päiviä kuin lauantaita tai sunnuntaita.

Havukaiselle oli lauantain, helmikuun 1 päivän työtunneista maksettava työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdan mukainen vapaapäivätyölisä. Sen lisäksi Havukainen oli oikeutettu saamaan työehtosopimuksen 21 §:n 11 kohdan perusteella erikseen palkan yli 8 tunnin työajan puheena olevassa kaksiviikkojaksossa tehdyistä työtunneista.

Koska Havukaisen tekemä tuntimäärä oli kokonaisuudessaan 19,50 tuntia, oli hän oikeutettu työehtosopimuksen 21 §:n 11 kohdan mukaan peruspalkkaan yli 8 tuntia jaksossa tehdystä työstä ja siten saamaan palkkana 299,13 markkaa. Tästä määrästä oli kuitenkin vähennettävä ylityön ajalta maksetun peruspalkan osuus. Työehtosopimuksen 13 §:n 4 kohdan mukaan kaksiviikkojakson keskeytyessä sairauden johdosta laskettiin, montako tuntia keskimääräinen työaika kesken jääneenä jaksona oli työhön käytettyinä ja niiden veroisina vuorokausina kahdeksaa tuntia pitempi. Kun Havukainen oli ollut työssä 19,50 tuntia kahdessa päivässä, hän oli tehnyt työtä kahdessa päivässä yhteensä 3 tuntia 50 minuuttia enemmän kuin 8 tunnin työpäiviin sisältyi työaikaa. Tästä ylityöstä

Havukainen oli saanut peruspalkan ja 50 prosentin ylityökorvauksen.

Kun Havukaisen saamatta jääneestä peruspalkasta vähennettiin hänelle 3,50 tunnilta maksettu peruspalkka 96,33 markkaa, jäi hänen palkkasaatavakseen 202,80 markkaa. Vapaapäivätyölisä oli myös määrältään 202,80 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että kaksiviikkojaksona 21.1 - 3.2.1985 on Havukaisen työehtosopimuksen mukaisina vapaapäivinä pidettävä lauantaita 1.2. ja sunnuntaita 2.2.1985 ja että hänellä oli oikeus saada lauantaina 1.2.1985 tekemästään 8 tunnin työstä työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdan mukainen vapaapäivätyölisä. Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Havukaisella oli maksetun jaksopalkan ja ylityökorvauksen lisäksi työehtosopimuksen 21 §:n 11 kohdan perusteella oikeus saada kysymyksessä olevalta jaksolta palkkaa 8 tunnilta. Liitto on vielä vaatinut Linja-Karjala Oy:n velvoittamista maksamaan Havukaiselle vapaapäivätyölisänä 8 tunnilta 202,80 markkaa ja palkkana samoin 8 tunnilta 202,80 markkaa, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 1.2.1985 lukien ja Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto, jonka esittämään jutussa kuultavana ollut Linja-Karjala Oy on osaltaan yhtynyt, on lausunut, että kanteessa tarkoitetussa tilanteessa oli sovellettava työehtosopimuksen 21 §:n 7 kohtaa. Siinä määriteltiin, kuinka sairausajan palkka oli maksettava silloin, kun työtuntijärjestelmä oli laadittu. Linja-Karjala Oy oli velvollinen laatimaan Havukaista varten työtuntijärjestelmän. Se, että Havukainen oli osan kaksiviikkoisjaksoa sairaana, ei merkinnyt poikkeamista määräyksessä sovitusta ehdottomasta säännöstä.

Työehtosopimuksen 21 §:n 10 kohtaa sovellettiin sen selkeän sanamuodon mukaisesti silloin, kun sairausajan jälkeiselle kaksiviikkoisjakson osalle ei ollut laadittu työtuntijärjestelmää. Havukainen työskenteli linjavuoroliikenteessä ja sen vuoksi kuului työntekijäryhmään, jolle työnantaja oli aina velvollinen työehtosopimuksen 12 §:n mukaan laatimaan työtuntijärjestelmän. Tästä johtuen sairausajan palkka oli maksettava työehtosopimuksen 21 §:n 7 kohdan perusteella.

Havukaiselle vaadittava vapaapäivätyölisää oli perusteltu viittaamalla työehtosopimuksen 21 §:n 8 kohdan 2 momenttiin. Siinä oli sovittu siitä, että ellei työtuntijärjestelmästä käynyt muuta ilmi tai työntekijän kanssa ei ollut muuta sovittu, pidettiin vapaapäivänä lauantai- ja sunnuntaipäivää. Havukaisen työtuntijärjestelmästä ilmeni kuitenkin nimenomaan, että lauantai 2.2.1985 oli hänen työpäivänsä. Näin ollen vahvistusvaatimukselle ei ollut perusteita. Havukaisen normaaliin työrytmiin kuului myös työskentely lauantaisin ja sunnuntaisin. Laadittu työtuntijärjestelmä vastasi tältäkin osin Havukaisen tavanomaista työskentelytapaa.

Kanteessa oli vielä vaadittu vahvistettavaksi, että Havukaisella olisi maksetun jaksopalkan ja ylityökorvauksen lisäksi työehtosopimuksen 21 §:n 11 kohdan perusteella oikeus puheena olevalta jaksolta saada palkkaa 8 tunnilta. Työehtosopimuksen 21 §:n 11 kohta tuli kuitenkin sovellettavaksi ainoastaan silloin, kun sairausajan palkka määräytyi työehtosopimuksen 21 §:n 10 kohdan mukaan. Kuten edellä oli todettu, viimeksi mainittua määräystä noudatettiin vain, jos työtuntijärjestelmää ei ollut laadittu. Näin ollen tämäkin vahvistusvaatimus oli perusteeton.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevat määräykset on laadittu nykyiseen muotoonsa vuonna 1980 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa. Määräykset on muotoiltu osapuolten edustajien muodostamassa työryhmässä.

Todistajana kuulusteltujen neuvotteluihin osallistuneiden työntekijäliiton edustajien kertoman mukaan sairausajan palkkaa koskevien määräysten muuttamisella on tarkoitettu rajoittaa työnantajan oikeutta teettää linja-autonkuljettajilla työtä sellaisen kaksiviikkojakson aikana, jona linja-autonkuljettaja on ollut osan jaksoon sisältyvästä ajasta sairaslomalla. Ennen määräysten muuttamista on sairasloman takia vajaalla kaksiviikkojaksolla työntekijän tosiasiallinen työaika saattanut vastata jopa täyden jakson säännöllistä työaikaa.

Työnantajaliiton osastopäällikkö, jota myös on kuulusteltu todistajana, on kertonut, että syynä sairausajan palkkaa koskevien määräysten muuttamiseen ovat olleet ne epäkohdat, joita aikaisemmin on aiheutunut siitä, että sairausajan palkka on laskettu samalla tavoin kuin vuosiloma-ajan palkka. Näin meneteltäessä on nimittäin ollut mahdollista, että palkkaus kaksiviikkojaksossa, josta on osa ollut sairauslomaa, on ylittänyt tai alittanut säännönmukaisen kaksiviikkojakson palkan riippuen siitä, miten suuri osa työajasta on sattunut muulle kuin sairasloman ajalle.

Neuvotteluihin kummaltakin puolelta osallistuneiden edustajien lausumat ovat siinä määrin ristiriitaisia, ettei määräysten muuttamisen yhteistä tarkoitusta ole mahdollista niiden perusteella saada selville.

Asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että jos työtuntijärjestelmä on laadittu etukäteen ennen sairausloman alkamista, sairausajan palkka maksetaan työtuntijärjestelmään sisältyviltä, sairausaikaan kuuluvilta työtunneilta. Tällaisessa tilanteessa menetellään siten työehtosopimuksen 21 §:n 7 kohdan mukaisesti.

Erimielisyys koskee sellaista tilannetta, jossa työntekijän sairausloma on jatkunut sellaisena kaksiviikkojaksona, jota varten ei ennen sairausloman alkamista ole laadittu työtuntijärjestelmää. Kysymys on itse asiassa siitä, onko tuollaisen jakson työosuuden palkka laskettava siten, että sairausajan ja työosuuden työtuntimäärät määräytyvät 21 §:n 10 kohtaan otetun taulukon mukaisesti. Kysymys on myös siitä, onko vajaan työosuuden palkkaa laskettaessa otettava huomioon saman §:n 8 kohdassa oleva määräys vapaapäivistä.

Viimeksi mainittujen sopimuskohtien soveltaminen edellyttää, ettei työtuntijärjestelmää ole laadittu. Sopimuksen 21 §:n 10 kohdassa olevan taulukon noudattamisen ehtona on lisäksi, että ennakoitu työtuntimäärä ei ole tiedossa. Työehtosopimuksen 12 §:n mukaan kaksiviikkojakson työtuntijärjestelmän tulee muussa kuin tilausajoliikenteessä, jollaisesta muusta liikenteestä kanteessa on kysymys, olla vähintään yhtä viikkoa ennen jakson alkamista työntekijän nähtävissä. Työtuntijärjestelmästä on linjaliikenteessa käytävä selville päivittäisen työajan alkaminen ja päättyminen sekä ruokailu- ja vapaa-ajat.

Linjaliikenteessä ei työehtosopimuksen mukaan näytä olevan mahdollista jättää työtuntijärjestelmää laatimatta työssä oleville linja-autonkuljettajille. Työehtosopimukseen ei sisälly tätä tarkoittavia poikkeusmääräyksiä. Tiukasti sanamuodon mukainen tulkinta johtaisi siihen, etteivät työehtosopimuksen 21 §:n 8 ja 10 kohdan määräykset sairausajan palkan laskemisesta koskisi lainkaan linjaliikennettä.

Työehtosopimuksen 18 §:n 4 kohdassa on määräys siitä, miten vuosiloman johdosta vajaaksi jäävälle kaksiviikkojaksolle on sijoitettava työtuntimäärä lomapäivien lukumäärästä riippuen. Määräyksen soveltamista ei ole asetettu riippuvaksi työtuntijärjestelmän laatimisesta. Tämän määräyksen huomioon ottaen on epäjohdonmukaista, jos sairauden johdosta vajaaksi jäävän kaksiviikkojakson työtuntimäärä olisi työnantajan vapaasti määrättävissä enimmäistyöaikojen puitteissa, kun se ei ole sitä vuosiloman osan sattuessa kaksiviikkojakson piiriin.

Ennen sairausajan palkkaa koskevien määräysten muuttamista, joka on tapahtunut vuodeksi 1980 sovitussa työehtosopimuksessa, on linja-autohenkilökunnalle maksettu sairausajan palkkana arkipäiviltä ja arkipäiviksi sattuvilta juhlapäiviltä kuudelta päivältä viikkoa kohti kahdestoista osa hänen henkilökohtaisesta jaksopalkastaan lisättynä erinäisillä lisillä. Sairauden johdosta työstä pois ollut työntekijä on siten ollut oikeutettu samaan korvauksen sairausajalta työaikansa perusteella. Voimassa olevan työehtosopimuksen 21 §:ssä on sama periaate ilmaistu määräämällä, että sairausajan palkanmaksun perusteena on säännöllinen työajan ansionmenetyksen korvaaminen.

Työtuomioistuin toteaa, että kanteessa on katsottava olevan kysymys ainoastaan työosuudelle jäävän palkan laskemisesta. Siitä johtuen asiassa ei ole tarpeen eikä edes mahdollistakaan ottaa kantaa siihen, millä tavoin työntekijän työntekovelvollisuus määräytyy sairausloman takia vajaaksi jäävässä kaksiviikkojaksossa.

Linja-Karjala Oy on laatinut kanteessa kerrotuin tavoin palveluksessaan olevan linja-autokuljettajan Pekka Havukaisen osalta, joka on ollut sairauslomalla 8.1. - 31.1.1985, työosuutta koskevan työtuntijärjestelmän 21.1.1985 alkaneelle ja 3.2.1985 päättyneelle kaksiviikkojaksolle. Sen mukaan työosuudeksi jäävälle ajanjaksolle on sijoitettu kaksi työpäivää, nimittäin perjantai 1.2. ja lauantai 2.2.1985. Kun edellä esitetyn mukaisesti Havukaisen sairausajan ja työosuuden palkan määräytymisessä olisi pitänyt noudattaa työehtosopimuksen 21 §:n 8. 1 kappaleen ja 10 kohdan määräyksiä, Havukaisen työosuuden palkka 1.2. - 3.2.1985 väliseltä ajanjaksolta on laskettava siten, että siihen on kuulunut kahdeksan tunnin säännölliseksi työajaksi luettava aika ja että lauantaita 2.2.1985 on pidettävä hänen vapaapäivänään.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden Autoliikenteen Työnantajaliiton ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan, vaikka liitto on hyväksynyt yhtiön menettelyn.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Havukaisella, joka on ollut sairauslomalla 21.1.1985 alkaneen kaksiviikkojakson aikana 31.1.1985 saakka, on oikeus lukea lauantai helmikuun 2 päivä 1985 vapaapäiväksi ja saada siltä työehtosopimuksen 9 §:n 5 kohdan mukaista vapaapäivätyölisää ja että hänellä on oikeus saada jakson työosuudelta työehtosopimuksen 21 §:n 11 kohdan mukaan palkkaa vielä kahdeksalta tunnilta.

Linja-Karjala Oy velvoitetaan suorittamaan Havukaiselle vapaapäivätyölisänä 202 markkaa 80 penniä ja saamatta jääneenä palkkana myös 202 markkaa 80 penniä, molemmat erät 16 prosentin korkoineen vasta jakson päättymispäivästä 3.2.1985 lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto saa asian sekavan luonteen vuoksi itse kärsiä kulunsa asiassa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Vihma, H. Rautiainen, Leivo ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.