Labor court orders parties to pay fines for violating work peace duties and neglecting supervision obligations.

Kenkätehtaan leikkaamon työntekijäin työnhidastuksina ja lakkoina toteutettu työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja palkkausta koskeviin määräyksiin.

Työnantajayhtiö oli irtisanonut leikkaamon työntekijät vastatoimina työntekijöiden työn hidastamisen takia. Yhtiö oli menettelyllään rikkonut työrauhavelvollisuutta.

Niin työnantaja- kuin työntekijäliittokin olivat laiminlyöneet asiassa valvontavelvollisuutensa.(Ään.)

Kantajat Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaajat Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto Kuultavat Ernamo Oy Rauman Jalkine- ja Nahkatyöläisten ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kenkäteollisuuden Työnantajaliiton ja Nahkateollisuuden Työnantajaliitto r.y:n sekä Kumi ja Nahkatyöväen Liiton välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa kenkä ja nahkateollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

4 §

Työntekijän toimeenotto, työnjohto ja järjestäytymisvapaus

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohdosta ja työnjaosta.

11 §

Suorituspalkat

1. Urakkatyön hinnoittelun perusteena pidetään sitä, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalisella urakkatyövauhdilla 20 % tämän sopimuksen 10 §:n 1. mom:ssa mainittuja vastaavia vähimmäistuntipalkkoja korkeammaksi ja kasvaa työnsuoritusten tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Pöytäkirjamerkintä:

Urakkahinnoittelun perusteena pidetään sen palkkaryhmän vähimmäistuntipalkkaa, johon kysymyksessä oleva työ luetaan kuuluvaksi tämän työehtosopimuksen mukaan.

2. Urakkatyöstä on työntekijälle taattu hänen henkilökohtainen tuntipalkkansa.

3. Milloin työ- ja tuotantomenetelmissä, raakaja tarveaineissa, koneistuksessa tai muissa näihin verrattavissa, työsuoritukseen oleellisesti vaikuttavissa tekijöissä tapahtuu muutoksia, suoritetaan uusi urakkahinnoittelu, pitäen ohjeena edellä 1. kohdan mukaisesti muodostunutta ansiotasoa.

4. Jos voimassaolevia urakkahintoja joko työnantajan tai työntekijäin aloitteesta halutaan tarkistaa, voidaan se tehdä asianomaisen työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella. Ellei heidän välillään päästä uudesta urakkahinnoittelusta yksimielisyyteen, jatkuu urakkatyö entisillä perusteilla ja asia siirretään allekirjoittaneiden liittojen ratkaistavaksi. Ratkaisua tehdessään tai antaessaan suosituksensa asian järjestämiseksi tulee liittojen huomioonottaa ne tekijät, jotka ovat vaikuttaneet asian vireilläoloajan pituuteen ja niiden nojalla määrätä uuden urakkahinnoittelun voimaantuloajasta.

25 §

Riitaisuuksien ja erimielisyyksien sovittelu

1. Jos jossakin tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa syntyy erimielisyyttä työnantajan tai hänen edustajansa ja työntekijäin välillä, on pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin tai työpaikan asianomaisen luottamusmiehen kanssa. Ellei yksimielisyyteen päästä, on asia siirrettävä liittojen ratkaistavaksi.

2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1. kohdassa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, ja jotka työtuomioistuimesta annetun lain mukaan kuuluvat työtuomioistuimessa käsiteltäviin tapauksiin, jätetään työtuomioistuimen ratkaistavaksi sanotun lain säätämässä laajuudessa ja järjestyksessä.

3. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen samoinkuin joukkoirtisanomiseen tai irtisanoutumiseen tämän sopimuksen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samassa tarkoituksessa on kielletty.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITON KANNE

Kanteen perustelut

Ernamo Oy oli painostustarkoituksessa pannut toimeen työehtosopimuksen 25 §:n 3 kohdassa tarkoitetun joukkoirtisanomisen. Työtaistelu kohdistui ainakin työehtosopimuksen 4 §:n 1 kohdan määräykseen työnjohto-oikeudesta ja 11 §:n määräyksiin suorituspalkoista.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut Kenkäteollisuuden Työnantajaliiton ja Ernamo Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 9 §:n nojalla saman lain 8 §:n mukaisten velvoitteiden laiminlyömisestä.

KENKÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON VASTINE

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto, jonka lausumaan jutussa kuultavana ollut Ernamo Oy on osaltaan yhtynyt, on lausunut, että työtahti Ernamo Oy:n leikkuuosastolla oli syksyllä 1985 alentunut työntekijöiden painostaessa työnantajaa nostamaan urakkahintoja. Suoritetuista ylimääräisistä palkkojen korotuksista huolimatta suoritustaso ei ollut noussut. Asian johdosta oli työpaikalla käyty useita neuvotteluja.

Vuoden 1986 aikana suoritustaso osastolla oli edelleen laskenut siten, että kustannukset olivat nousseet yli neljäksi markaksi paria kohti ilman sosiaalikustannuksia. Kun normaali suoritustaso kenkäteollisuudessa oli 150 - 160 paria työntekijää kohti päivässä, se oli Ernamo Oy:ssä esimerkiksi 15.9.1986 alkaneella viikolla ollut vain 65 - 80 paria. Työntekijät eivät missään vaiheessa olleet riitauttaneet urakkahinnoittelua.

Sanotulla viikolla työnantaja oli järjestänyt yhteistoimintatilaisuuden, jossa oli selvitetty tehtaan tilannetta ja edellisen tilikauden tulosta. Leikkaamon parikustannusten oli todettu olleen ilman kiinteitä kustannuksia 6,30 - 7,30 markkaa parilta. Yhtiön käyttökate oli selvästi tappiollinen. Kun samoja tuotteita voitiin alihankintatyönä saada ostetuksi 3,00 - 3,50 markalla parilta, oli työnantaja todennut, että yritys joutuisi harkitsemaan leikkaamon lopettamista ja tuotteiden hankkimista ulkopuolisilta toimittajilta. Kilpaileviin yrityksiin nähden kysymys oli Ernamo Oy:n kannalta vuosittain yli miljoonan markan ylimääräisestä kustannuksesta.

Asian johdosta oli käyty useita neuvotteluja, joihin olivat ottaneet osaa luottamusmiehet ja Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton palkkasihteeri. Yksimielisyys oli vallinnut siitä, että osaston työtahti oli liian alhainen. Työnantaja oli toistuvasti pyytänyt työntekijäpuolelta esityksiä siitä, millaisin toimenpitein osaston suoritustaso saataisiin kohentumaan.

Yhteistoimintatilaisuuden jälkeen työnantaja oli 26.11.1986 ilmoittanut, että työnantaja oli pakotettu tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanomaan leikkuuosaston työntekijät, joita oli 12. Irtisanomiset oli toteutettu 29.9.1986. Irtisanomisen tapahduttua neljä osaston työntekijää oli nostanut suoritustasoaan siten, että he olivat valmistaneet 130 - 150 paria työntekijää kohti päivässä. Näistä neljästä työntekijästä kaksi oli pian sen jälkeen jäänyt pitkälle sairaslomalle. Työssä olleiden kahden työntekijän osalta luottamusmiehet olivat edellyttäneet työsuhteen jatkamista, koska suoritustaso oli noussut normaaliksi. Työnantaja oli tarjonnut heille mahdollisuuden jatkaa työsuhteitaan, mutta he kuitenkin olivat kieltäytyneet suostumasta siihen.

Edellä sanottu osoitti, että työnantajan menettely oli ollut kaikilta osiltaan työehtosopimuksen ja lain mukaista. Siihen ei sisältynyt uhkauksia eikä painostusta. Työnantajalla oli oikeus lopettaa kannattamaton osasto ja hankkia vastaavat tuotteet alihankintana ulkopuolisilta yrityksiltä. Työnantajalla oli velvollisuus ennen tällaisiin toimenpiteisiin ryhtymistä tiedottaa asiasta työntekijöille ja järjestää asianmukainen yhteistoimintamenettely. Tällaisia lain ja sopimusten edellyttämiä toimenpiteitä ei voitu pitää painostuksena eikä työtaistelutoimenpiteenä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KENKÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON KANNE

Kanteen perustelut

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on kanteessaan lausunut, että Ernamo Oy:n leikkuuosaston suoritustaso oli keväällä 1986 vakiintunut tasolle 110 - 130 paria työntekijää kohti päivässä. Käydyissä paikallisissa neuvotteluissa työntekijäpuoli oli esittänyt urakka-ansiota nostettavaksi ylimääräisesti 10 %:lla. Työnantaja ei ollut voinut suostua tähän työehtosopimukseen perustumattomaan vaatimukseen. Painostaakseen työnantajaa leikkaamon työntekijät olivat ryhtyneet tahallisesti hidastamaan työvauhtia siten, että 15.9.1986 alkaneella viikolla suoritustaso oli laskenut 65 - 80 pariin työntekijää kohti. Vasta työnantajan irtisanottua tuotannollisista ja taloudellisista syistä leikkaamon työntekijät oli suoritustaso noussut neljän työntekijän osalta 130 - 150 pariksi.

Irtisanomisten tapahduttua 29.9.1986 tehtaan kaikki 190 työntekijää olivat ryhtyneet lakkoon seuraavan päivän ajaksi. Lakkoon oli ottanut osaa kaksi ammattiosaston toimikunnan jäsentä. Lakolla pyrittiin painostamaan työnantajaa suostumaan työntekijöiden esittämiin palkankorotusvaatimuksiin sekä irtisanomisten peruuttamiseen. Lakot olivat jatkuneet 15.10. ja 16.10.1986, jolloin lakossa oli ollut 165 työntekijää. Lakot olivat kestäneet koko työpäivän ajan. 165 työntekijää oli ollut 5.11.1986 lakossa puolesta yhteen tuntiin. 15.10. - 16.10.1986 toimeenpantujen lakkojen syyksi luottamusmiehet olivat ilmoittaneet sen, että tekninen johtaja haluttiin saada pois tehtävästään.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto oli ollut selvillä pitkään jatkuneesta työtaistelutilanteesta yrityksessä. Se ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi ja turvaamiseksi.

Rauman Jalkine- ja Nahkatyöläisten ammattiosaston asettamat luottamusmiehet olivat toistuvasti esittäneet työnantajalle työehtosopimukseen perustumattomia vaatimuksia painostaen työnantajaa suostumaan niihin. He eivät olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi, vaikka työnantaja oli sitä toistuvasti heiltä vaatinut.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto sekä Rauman Jalkine- ja Nahkatyöläisten ammattiosasto olivat selvästi rikkoneet ja laiminlyöneet niille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet kysymyksessä olevassa työtaistelutilanteessa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton sekä Rauman Jalkine- ja Nahkatyöläisten ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto, jonka lausumaan jutussa kuultavana ollut Rauman Jalkine- ja Nahkatyöläisten ammattiosasto on yhtynyt, on lausunut, että kanteessa esitetty väite, jonka mukaan suoritustaso Ernamo Oy:n leikkaamo-osastolla olisi keväällä 1986 vakiintunut 110 - 130 pariin ja sitten yht'äkkiä 15.9.1986 alkaneella viikolla laskenut 65 - 80 pariin, ei pitänyt paikkaansa. Yleisesti ottaen taso oli jossakin määrin laskenut jo syksystä 1985 lähtien. Paikallisissa neuvotteluissa yrityksen tekninen johtaja oli väittänyt tason laskeneen vuodesta 1986 lähtien. Tosiasiassa taso oli alkanut huomattavammin laskea keväällä 1986 teknisen johtajan vaihtumisen myötä.

Teknisen johtajan yksioikoinen painostus oli huonontanut työmotivaatiota saaden aikaan suoritustason laskun. Kuitenkin parimäärät olivat yksilökohtaisesti jatkuvasti vaihdelleet, eikä kanteessa esitetyn kaltaisia johtopäätöksiä voitu tehdä. Suoritustason laskemiselta puuttui sekä joukkoluonne että painostustarkoitus. Suoritustasoon oli vaikuttanut myös se, että leikkaamoon oli otettu uusia leikkaajaharjoittelijoita.

Työntekijät olivat 29.9.1986 tapahtuneiden irtisanomisten johdosta ryhtyneet lakkoon 30.9.1986 noin kello 10.00 alkaen. Lakko ei ollut perustunut varsinaiseen päätökseen vaan painostustoimenpiteeksi koettuja irtisanomisia oli käsitelty kiihtyneiden mielialojen vallitessa työpaikalla, jolloin työntekijät olivat alkaneet lähteä pois tehtaalta. Tässä yhteydessä kaksi ammattiosaston toimikunnan jäsentä oli poistunut työpaikalta muiden joukossa. Tämä oli ainoa kerta kun toimikunnan jäsenet olivat osallistuneet työtaistelutoimenpiteisiin. Väite siitä, että lakolla olisi otettu kantaa palkankorotusvaatimuksiin, ei pitänyt paikkaansa. Palkankorotusvaatimuksia ei työpaikalla ollut edes yksilöidysti esitetty.

Suurin osa työntekijöistä oli ollut lakossa myös 15.10.1986 noin kello 8.00 lähtien. Lakko oli johtunut tyytymättömyydestä tekniseen johtajaan. Samasta syystä vielä pienempi osa työntekijöistä oli ollut lakossa 5.11.1986. Luottamusmiehet olivat yrittäneet estää työtaisteluiden puhkeamisen.

Väitettyä jarrutusta ei työtaistelutoimenpiteenä ollut lainkaan tapahtunut. Kanteen tarkoittamat lakot olivat yllättäen syntyneitä vastatyötaistelutoimenpiteitä työnantajan joukkoirtisanomisiin. Ottaen huomioon työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu toisen osapuolen rikkomukseen antama aihe tulisi ammattiosasto jättää tuomitsematta hyvityssakkoon siinäkin tapauksessa, että sen katsottaisiin vastaavan kahden toimikuntansa jäsenen satunnaisesta joutumisesta mukaan lakkoon.

Välittömästi työnantajapuolen esitettyä jarrutusväitteen oli Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton palkkasihteeri mennyt työpaikalle selvittämään tilannetta. Hän oli tullut siihen oikeaan johtopäätökseen, ettei kysymyksessä ollut jarrutus, vaan suoritustaso oli laskenut ilman painostustarkoitusta.

30.9. ja 5.11.1986 toimeenpannuista lakoista oli tieto Kumi- ja Nahkatyöväen Liittoon tullut vasta jälkikäteen. 15.10.1986 toimeenpannun lakon johdosta oli Kumi- ja Nahkatyöväen Liittoon otettu yhteyttä työnantajaliitosta. Sen jälkeen palkkasihteeri oli ensin ottanut yhteyttä työpaikalle puhelimitse ja sitten lähettänyt ammattiosaston puheenjohtajalle ja työpaikan pääluottamusmiehelle sähkeen. Työtaistelun kestoon nähden voitiin liiton toimenpiteitä pitää riittävinä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on sanotuin perustein vaatinut, että sitä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylättäisiin ja että Rauman Jalkine- ja Nahkatyöläisten ammattiosasto jätettäisiin tuomitsematta hyvityssakkoon.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto sekä Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Ernamo Oy:n Rauman tuotantolaitoksella on ollut erimielisyyksiä leikkuuosaston työntekijöiden työsopimusten irtisanomisista ja niiden perusteeksi väitetystä osaston tuotannon ja työvauhdin alentumisesta.

Ernamo Oy:n Rauman tehtaan leikkuuosaston tuotanto on määrällisesti alentunut vuoden 1986 alusta lukien. Alkuvuonna 1986 työntekijät ovat leikanneet keskimäärin 100-120 jalkineparia työntekijää kohti työvuorossa. Vähin erin leikkausmäärät ovat alentuneet. Työntekijöiden työvauhti on yhtiön ilmoituksen mukaan 15.9.1986 alkaneella viikolla ollut keskimäärin noin 65 - 80 paria työntekijää kohti.

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitosta on 15.9.1986 alkaneen viikon lopulla otettu puhelimitse yhteyttä Kumi- ja Nahkatyöväen Liittoon siitä syystä, että Ernamo Oy:n tekninen johtaja on ilmoittanut leikkuuosaston työntekijöiden tahallisesti jarruttavan työntekoa. Työntekijäliiton palkkasihteerin käydessä 23.9.1986 paikan päällä hän on esittänyt paikallisten neuvottelujen järjestämistä yhtiön johdon ja työntekijöiden edustajien välillä.

Seuranneena päivänä työpaikalla käydyissä neuvotteluissa yhtiön tekninen johtaja on vaatinut leikkaamon työvauhdin parantamista. Hänen esityksensä ovat työntekijöiden edustajat käsittäneet siten, että muutoin leikkaajien työsopimukset jouduttaisiin irtisanomaan ja leikkaamon toiminta lopettamaan. Tekninen johtaja on myös ilmoittanut, että työvauhdin parantuessa voitaisiin tarkistaa leikkaustyön urakkahintoja, joiden korottamista työntekijät ovat vaatineet.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton palkkasihteeri on uudestaan 29.9.1986 mennyt työpaikalle erimielisyyttä selvittämään. Tekninen johtaja on esittänyt leikkaamon työn jatkamisen ehdoksi, että työntekijät antaisivat lupauksen työvauhdin korottamisesta 120 - 140 pariin työntekijää ja työvuoroa kohti. Leikkuuosaston työntekijät eivät ole katsoneet voivansa saavuttaa tuollaista työvauhtia. Palkkasihteeri on ilmoittanut työntekijöiden mielipiteen tekniselle johtajalle.

Yhtiö on samana päivänä irtisanonut kanteessa mainitut leikkuuosaston 12 työntekijää leikkaamon ilmoitetun lopettamisen vuoksi. Kahdelle irtisanotuista työntekijöistä on 13.11.1986 tarjottu mahdollisuutta työsuhteensa jatkamiseen. Joiltakin irtisanotuilta työntekijöiltä on sittemmin tiedusteltu halukkuutta siirtyä muihin tehtäviin yhtiössä.

Tuotannon alentumiseen on selvityksen mukaan osaksi vaikuttanut työntekijöiden vaihtuminen leikkaamossa. Vuoden 1986 alkupuolella on leikkaamosta eronnut ammattitaitoisia leikkaajia ja heidän tilalleen on otettu aikasempaa leikkaustyökokemusta vailla olevia harjoittelijoita. Sen sijaan asiassa ei ole käynyt ilmi, että leikkaustyössä käytetyn nahan laatu olisi sillä tavoin muuttunut, että se olisi tehnyt työn hankalammaksi suorittaa.

Todistajien kuulustelussa on käynyt ilmi, että työntekijöiden työvauhdin alenemiseen on vaikuttanut myös tyytymättömyys siihen, ettei työnantaja ole suostunut urakkahintojen tarkistamiseen, ja myös teknisen johtajan toimintaan yleensä. Leikkaamon työntekijöiden työvauhti on vähentynyt irtisanomista edeltäneinä viikkoina siinä määrin, että heidän palkkansa on urakkatyössä jäänyt aikapalkkaa pienemmäksi. Jutussa on siten katsottava näytetyksi, että työntekijät ovat edellä mainittuja vaatimuksiaan tukeakseen tahallisesti hidastamalla työvauhtia ryhtyneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja palkkausta koskeviin määräyksiin kohdistuneeseen työtaistelutoimenpiteeseen.

Toisaalta on yhtiön puolelta, kuten neuvotteluvaiheista esitetty selvitys osoittaa, ryhdytty painostamaan työntekijöitä ilmoittamalla, että leikkuuosasto lakkautetaan ja työntekijöiden työsopimukset päätetään, jolleivät työntekijät parantaisi työvauhtiaan. Riippumatta siitä, onko leikkaamon töiden uudelleen järjestely ollut tuotannollisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaista ja ovatko irtisanomiset tapahtuneet työsopimuslain ja irtisanomissuojasopimuksen mukaan hyväksyttävillä perusteilla, työnantaja on suorittanut irtisanomiset vastatoimina työntekijöiden työn hidastamisen takia. Näin menetellessään yhtiö on rikkonut työrauhavelvollisuutta.

Ernamo Oy:n työntekijät ovat 30.9.1986 olleet lakossa vastalauseena tapahtuneille irtisanomisille. Lakkoon on osallistunut kaksi Rauman Jalkine- ja Nahkatyöläisten ammattiosaston toimikunnan jäsentä. Ernamo Oy:n työntekijät ovat lisäksi 15. ja 16.10. sekä 15.11.1986 toimeenpanneet työnantajaliiton kanteessa mainitut lakot. Viimeksi sanottujen lakkojen syynä on ollut työntekijöiden tyytymättömyys yhtiön tekniseen johtajaan, jonka erottamista työtaisteluilla on vaadittu. Lakot ovat kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto vastaa edustajainsa osallistumisesta lakkoon. Luottamusmiesten toimien johdosta lakot ovat jääneet lyhytaikaisiksi. Ottaen huomioon tilanteen leikkuuosaston tapahtumien yhteydessä kokonaisuutena ammattiosaston olisi pitänyt tehokkaammin pyrkiä työtaisteluiden estämiseen.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton edustaja on työpaikalla käydyissä neuvotteluissa pyrkinyt selvittämään tilannetta tehtaalla. Liiton olisi kuitenkin valvontavelvollisuutensa täyttääkseen tullut painokkaammin huolehtia siitä, että työvauhdin hidastaminen leikkaamossa olisi estetty. Syyskuun lopussa 1986 toimeenpannun lakon osalta liitto ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin. Lokakuussa tapahtuneen lakon johdosta Kumi- ja Nahkatyöväen Liitosta on oltu yhteydessä työpaikalle puhelimitse ja sähkeellä kehotettu ammattiosaston edustajia palauttamaan työrauha. Liiton toimenpiteitä ei voida pitää kaikilta kohdin riittävinä valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Näyttämättä on jäänyt, että Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto olisi marraskuussa 1986 toimeenpannun lakon yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, sillä se on saanut tiedon lakosta vasta jälkikäteen.

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto ei ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteeseen saadakseen Ernamo Oy:n välttämään suorittamiaan työtaistelutoimenpiteitä. Liiton olisi tilanteen vakavuuden huomioon ottaen pitänyt tehokkaasti ryhtyä asiaa selvittämään voidakseen huolehtia työehtosopimuksen sille asettamista velvollisuuksista. Tämän laiminlyödessään liitto on laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Ernamo Oy tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Kumi- ja Nahkatyöväen Liitolle 15 000 markkaa sekä Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto työntekijäliitolle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 12 000 markkaa. Rauman Jalkine- ja Nahkatyöläisten Ammattiosasto velvoitetaan puolestaan maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Kenkäteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa 15 000 markkaa sekä Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa työnantajaliitolle 12 000 markkaa.

Asian laatuun nähden asianosaiset saavat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Vihma, Virtanen, Leivo ja Sulkunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Virtanen, jonka mielipiteeseen jäsen Vihma yhtyi, ilmoitti muutoin olevansa samaa mieltä kuin enemmistö, mutta tuomitsevansa Ernamo Oy:n maksamaan Kumi- ja Nahkatyöväen Liitolle hyvityssakkoa 13 000 markkaa.