Labor court allows union claim interpreting collective agreement salary adjustment clause to follow state line post-strike.

Kunnallisen opetusalan virkaehtosopimuksen mukaan viranhaltijoiden palkkauksia tarkistettaisiin sopimuskauden ensimmäisen ja toisen jakson aikana sopimusosapuolten erikseen sopimalla tavalla siten, että tarkistukset vastaavat valtiolla alakohtaisina järjestelyinä toteutettavaa linjaa.

Määräyksessä ei ollut varausta erään virkamiesten liiton sittemmin toimeenpaneman työnseisauksen johdosta valtion virkamiesten palkkauksen tarkistamisen perusteissa mahdollisesti tapahtuvien muutosten johdosta.

Asiassa esitetystä selvityksestä katsottu ilmenneen, että määräyksellä oli puolin ja toisin tarkoitettu turvata kunnan opetusalan viranhaltijoiden asema, mikäli valtion virkamiesten palkkauksen tarkistamiseen samanaikaisesti hyväksytyllä sopimuksella varattua järjestelyvaraa myöhemmin kasvatettaisiin myöhentämisen avulla siten kuin aikaisempien sopimuskausien aikanakin oli tehty.

Näyttämättä oli sitä vastoin jäänyt, että kunnallisen opetusalan virkaehtosopimuksesta asiallisesti sovittaessa olisi puolin tai toisin edes varauduttu valtakunnansovittelijan kahta kuukautta myöhemmin tekemän sovintoehdotuksen perusteella tapahtuneeseen valtion yleisen virkaehtosopimuksen järjestelyvaraa koskevien määräysten sisällön olennaiseen muuttamiseen. (Ään.)

Kantajat TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V r.y. Akava r.y. Vastaaja Kunnallinen sopimusvaltuuskunta

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan sekä toisaalta muun ohessa TVK:n Virkamiesjärjestöt TVKV:n ja Akavan välillä 1.4.1986 allekirjoitetussa kunnallisen opetusalan virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

5 § C-palkkaustaulukon mukaista palkkausta saavien viranhaltijoiden palkkauksia tarkistetaan sekä sopimuskauden ensimmäisen jakson että toisen jakson aikana sopimusosapuolten erikseen sopimalla tavalla siten, että tarkistukset vastaavat valtiolla alakohtaisina järjestelyinä toteutettavaa linjaa.

Valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 17.4.1986 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa näin kuuluva määräys:

5 §.

Alakohtaisina järjestelyinä tarkistetaan virkamiespalkkauksia sopijapuolten erikseen sopimalla tavalla siten, että peruspalkkoihin laskettu kustannusvaikutus on sopimuskauden ensimmäisen jakson aikana enintään 11 miljoonaa markkaa. Vastaava korotus tulee myös vuosipalkkoihin ja asteikon mukaisiin sopimuspalkkoihin sekä niitä vastaaviin palkkoihin ja palkkioihin.

TVK:n VIRKAMIESJÄRJESTÖT TVK-V:n KANNE

Kanteen perustelut

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on lausunut, että koko virkaehtosopimusjärjestelmän voimassaoloajan opetusalalla oli vakiintuneesti neuvoteltu valtion työmarkkinalaitoksen johdolla ja valtion virkaehtosopimusten aikataulua noudattaen. Kunnan opetusala oli sopimuksissaan seurannut valtiota linjan ja aikataulun puolesta. Valtiolla ja kunnalla oli myös yhteinen C-palkkataulukko, joka oli aina muodostunut valtion A-palkka-asteikon pohjalta. Tämän vuoksi neuvottelut kunnan opetusalalla oli käyty pysyvässä opetusalan neuvotteluryhmässä, jossa olivat mukana valtio- ja kuntatyönantajat sekä järjestöt. Näin oli menetelty myös viimeisellä sopimuskierroksella keväällä 1986. Opetusalan neuvottelutulos oli syntynyt kaikilta osin valtion työmarkkinalaitoksen johdolla ja samassa aikataulussa kuin valtion yleinen virkaehtosopimus. Syksyllä 1986 työnantajapuoli oli kuitenkin yksipuolisesti lakkauttanut opetusalan neuvotteluryhmän. Päätös oli myöhemmin järjestöjen vastustuksen vuoksi peruttu.

Keväällä 1986 järjestöt olivat opetusalan neuvotteluissa halunneet vallinneen tilanteen vuoksi allekirjoituspöytäkirjaan nimenomaisen määräyksen valtion linjan seuraamisesta. Allekirjoituspöytäkirjan 5 §:n määräyksellä valtiolla toteutettavasta linjasta tarkoitettiin tulevaisuudessa valtion virkamiehiin nähden noudatettavaa linjaa. Yleisesti oli ollut tiedossa Virkamiesliiton todennäköisesti toimeenpanema työtaistelu, joka saattoi vaikuttaa valtion yleisen palkkaustason nousuun. Huomattava oli, että kunnan opetusalan ja valtion virkaehtosopimuksissa käytettiin samaa sanamuotoa "alakohtaisina järjestelyinä", jolla tarkoitettiin järjestelyvaroja.

Sopimuksen tarkoitus oli ollut sitoa kunnan opetusalan virkaehtosopimus järjestelyvarojen osalta valtiolla toteutettavaan tasoon. Tiedossa oli myös se, että valtion virkaehtosopimus oli laadittu muun muassa järjestelyvarojen osalta siten, että se mahdollisti ratkaisun tekemisen lakon lopettamiseksi tarvittaessa myös sopimuksen sisäisillä järjestelyillä ilman, että virkaehtosopimuksen määräyksiä tarvitsisi muuttaa.

Jos kunnallinen sopimusvaltuuskunta olisi kysymyksessä olevalla määräyksellä tarkoittanut muunlaista tulkintaa, sopimusvaltuuskunnan olisi pitänyt selvittää TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:lle, mitä sanamuodolla todella tarkoitettiin. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli ollut muotoilemassa tekstiä. Työnantajapuoli oli jo aikaisemmin 16.3.1986 tehnyt neuvotteluissa toisenlaisen esityksen määräyksen sanamuodoksi. Se olisi merkinnyt järjestelyvarojen osalta 1,5 prosentin tasoista ratkaisua. Esitys oli kuitenkin hylätty. Vasta tämän jälkeen oli muotoutunut allekirjoituspöytäkirjan 5 §:n toisen kappaleen voimassa oleva sanamuoto, joka myös erosi yksityisten valtionapulaitosten yleisen toimiehtosopimuksen sanamuodosta.

Jos määräys olisi tarkoitettu muulla tavalla tulkittavaksi, sanamuoto olisi pitänyt muotoilla toisin tai joka tapauksessa olisi pitänyt selvästi sopia, että aikaisemmin vakiintuneesta käytännöstä poikettaisiin. Ennen neuvottelutuloksen hyväksymistä työnantajapuolelta oli pyydetty selvitystä sopimuskohdan tarkoituksesta. Siitä ei silloin ollut ilmennyt erimielisyyttä. Jos kunnallinen sopimusvaltuuskunta olisi ilmoittanut, ettei ollut tarkoitus seurata valtiolla toteutettavaa linjaa, TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ei olisi tehnyt virkaehtosopimusta kunnan opetusalalla, vaan järjestö olisi jäänyt odottamaan valtion lopullista sopimusratkaisua. Kun TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ei hyväksynyt 16.3.1986 tehtyä valtion virkaehtosopimusta, jossa järjestelyvaraksi oli esitetty 1,5 prosenttia, ei järjestö myöskään ollut hyväksynyt tuollaista linjaa kunnan eikä valtion puolella.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli esittänyt vasta keskusneuvottelussa, että valtiolla toteutettava linja järjestelyvarojen osalta olisi tasoltaan 1,5 prosenttia vastaava ja toteutusajankohta 1.1.1986. Valtiolla toteutettava linja oli aivan toinen. Linja oli määritelty valtakunnansovittelijan toukokuussa 1986 virkamiesliiton lakon lopettamiseksi tekemän sovintoehdotuksen perusteella tehdyssä valtion virkaehtosopimuksessa. Sen mukaan palkkauksen tarkistuksiin käytettäisiin 1.2.1987 3,8 prosentin suuruinen järjestelyvaraerä sekä 1.1.1988 1,9 prosentin suuruinen järjestelyvaraerä.

Järjestelyvarojen suuruus oli siten ensimmäisenä vuonna keskimäärin 3,8 prosenttia. Se oli sovittu valtiolla jaettavaksi siten, että TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n prosenttiosuus järjestelyvaroista oli ensimmäisenä sopimusvuonna 4,7 prosenttia ja muiden pääsopijajärjestöjen 3,3 prosenttia. Toteuttamisajankohdaksi oli sovittu 1.2.1987. Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan tulkinta oli siis ristiriidassa valtiolla toteutettavan linjan kanssa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan kunnallisen opetusalan virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 §:n 2 kappaleen oikeaksi sisällöksi, että kunnan opetusalan virkaehtosopimus seuraa järjestelyvaroilla suorittavissa palkkausten tarkistuksissa valtiolla toteutettavaa linjaa tason ja aikataulun osalta, mikä merkitsee ensimmäisenä sopimusvuonna keskimäärin 3,8 prosentin suuruisia järjestelyvaroja toteutettuna 1.2.1987.

AKAVAN KANNE

Kanteen perustelut

Akava on lausunut kunnallisen opetusalan virkaehtosopimusta koskevien neuvottelujen käymisestä samalla tavalla kuin TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V. Akava on jatkanut, että sopimustekstiä muotoiltaessa ja hyväksyttäessä 16.3.1986 neuvottelijoiden tiedossa oli ollut, ettei TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V tullut allekirjoittamaan valtion virkaehtosopimusta ja että Virkamiesliitto tulisi hyvin todennäköisesti aloittamaan työtaistelun. Tiedossa oli myös, että valtion virkaehtosopimus oli laadittu sellaisella tavalla järjestelyvaraa koskevilta osilta, joka teki mahdolliseksi suorittaa lakon lopettamiseksi tarvittavat ratkaisut sopimuksen sisäisillä järjestelyillä sen määräyksiä muuttamatta.

Neuvottelujen kuluessa olivat työnantajapuolen neuvottelijat esittäneet sopimuskohdan muotoilemista siten, että sopimus olisi merkinnyt järjestelyvarojen käyttöä 1,5 prosentin suuruisena 1.1.1987 lukien. Esitystä ei ollut hyväksytty, vaan allekirjoituspöytäkirjan määräys oli muotoiltu sellaiseksi kuin se oli lopullisessa sopimuksessa.

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja valtion työmarkkinalaitoksen edustajilta oli opetusalan neuvotteluissa 16.3.1986 nimenomaan tarkistettu, että opetusalan virkaehtosopimus tulisi järjestelyvarojen osalta noudattamaan valtion virkaehtosopimuksen aikataulua ja toteuttamistapaa. Sama asia oli varmistettu työnantajan taholta jo edellisen illan neuvotteluryhmän kokouksessa. Sopimus oli muotoiltu siten, että järjestelyvarojen käyttö sidottiin valtiolla toteuttavaan ratkaisuun, jonka lopullista muotoa enempää kuin aikataulua ei sopimuksen tekohetkellä ollut tiedetty. Samankaltaista menettelyä oli käytetty aikaisemminkin.

Valtion virkaehtosopimuksen ensimmäisen jakson järjestelyvarojen käyttötapa oli määräytynyt vasta Virkamiesliiton työtaistelun jälkeen, kuten TVK:n Virkamiesjärjestön TVK-V:n kanteesta kävi ilmi.

Järjestelyvaraneuvotteluja oli ryhdytty käymään syksyllä 1986. Työnantajapuoli oli yksipuolisella ilmoituksella purkanut opetusalan työryhmän 24.10.1986. Työryhmä, jonka puitteissa yksityiskohtaiset neuvottelut opetusalaa koskevista palkantarkistuksista oli käyty valtion työmarkkinalaitoksen johdolla, oli toiminut 1970-luvun alkupuolelta lähtien pysyvänä neuvotteluryhmänä. Työnantajapuolelta oli pyritty muuttamaan neuvottelujärjestelmää kesken neuvottelujen, mutta järjestöjen esittämien vaatimusten johdosta työryhmä oli otettu käyttöön uudelleen 12.11.1986.

Tämän jälkeen kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli myöhemmissä neuvotteluissa kieltäytynyt neuvottelemasta opetusalan järjestelyvarojen tasosta ja muista sopimuskohdista. Keväällä 1986 sopimuksen teon jälkeen kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli esittänyt erilaisia tulkintoja kuin se seuranneena syksynä esitti. Neuvotteluissa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä käytettävissä olevien järjestelyvarojen suuruudesta eikä korotusten ajankohdista. Sen johdosta oli asiassa käyty pääsopimuksen mukaiset keskusneuvottelut 10.12.1986 Akavan ja kunnallisen sopimusvaltuuskunnan välillä. Akavan käsityksen mukaan kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli esittänyt keskusneuvotteluissa sellaisen tulkinnan, jonka mukainen esitys oli hylätty jo 16.3.1986 päättyneissä neuvotteluissa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Akava on vaatinut vahvistettavaksi, että kanteessa mainitussa määräyksessä tarkoitetaan järjestelyvaroilla niiden sellaista tasoa ja toteuttamisajankohtaa, jotka valtiolla alakohtaisina järjestelyinä teteutettuna linjana vastaavat valtakunnansovittelijan tekemien sovintoehdotusten mukaista keskimäärin 3,8 prosentin suuruista järjestelyvaraerää toteutettuna 1.2.1987.

VASTINEET

Vastineiden perustelut

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vastineissaan lausunut, että kunnallisen opetusalan virkaehtosopimuksesta oli 16.3.1986 saavutettu neuvottelutulos kaikkien sopijajärjestöjen kesken. Kunnan opetusalan virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 §:n 2 momentissa oli sovittu palkkauksen tarkistamisesta kunnallisella opetusalalla siten, että tarkistukset vastasivat valtiolla alakohtaisina järjestelyinä toteutettavaa linjaa. Neuvottelutuloksen saavuttamisen ja sopimuksen allekirjoittamisen ajankohtana oli sopimusosapuolilla ollut tiedossa vain ne yleiset puitteet, jotka tarkoittivat 1,5 prosentin tasoisia järjestelyvaroja toteutettuna 1.1.1987 lukien ja joista kunnallinen sopimusvaltuuskunta yhdessä valtion työmarkkinalaitoksen kanssa ja opetusalaa edustavat järjestöt olivat neuvotelleet. Muuhun kunnallinen sopimusvaltuuskunta ei ollut sitoutunut.

Neuvottelukauden aikana olivat kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimiston edustajat joutuneet useasti vakuuttamaan opetusalan järjestöjen edustajille, että opetusalalle turvattaisiin sama ansiokehitys kuin muillekin kunnan viranhaltijoille. Valtiolla 1.1.1987 alkaen käytettävinä olevien 1,5 prosentin tasoisten järjestelyvarojen oli katsottu vastaavan kunnan yleisessä virkaehtosopimuksessa toteutettavaa 0,9 prosentin tasoista ratkaisua 1.11.1986 alkaen ja näin ollen turvaavan osapuilleen samanlaisen ansiokehityksen kunnan opetusalalla ja kunnallisissa viroissa yleensä. Tästä syystä 1,5 prosentin suuruinen järjestelyvaraerä oli voitu kunnallisen sopimusvaltuuskunnan puolelta hyväksyä. TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:llä samoin kuin Akavalla oli kaikissa asian vaiheissa ollut tiedossa, että sopimusvaltuuskunta oli sitoutunut 1,5 prosentin tasoiseen järjestelyvaraerään kunnan opetusalalla 1.1.1987 alkaen.

Neuvoteltaessa 15.3.1986 opetusalan työryhmässä Akavan edustaja oli muiden neuvottelijoiden läsnä ollessa erikseen tarkistanut, tarkoitettiinko ilmaisulla valtiolla toteutettavasta linjasta samaa kuin valtion virkaehtosopimuksessa oli asiasta sovittu. Tähän työnantajapuolelta oli vastattu myöntävästi. Jos järjestöjen neuvottelijat olisivat käsittäneet 1,5 prosentin tasoisilla järjestelyvaroilla tarkoitetun suurempaa rahamäärää, tätä käsitystään he eivät olleet tuoneet esille. Tällainen vaatimus olisi estänyt sopimusvaltuuskuntaa tekemästä virkaehtosopimusta. Selvää oli, että TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ja Akava olivat vasta Virkamiesliiton työtaistelun jälkeen ryhtyneet havittelemaan osaa Virkamiesliiton työtaistelun tuloksista jäsenistölleen.

Kunnallisen opetusalan neuvottelut käytiin valtion työmarkkinalaitoksen edustajan toimiessa puheenjohtajana. Kunnallisen opetusalan sopimuksissa oli useimmiten seurattu valtion sopimusten kustannusvaikutuksia. Se perustui kuitenkin aina kullakin neuvottelukierroksella sovittuun menettelyyn. Olemalla tiiviisti mukana opetusalan neuvotteluissa valtion puolelta oli haluttu pitää opetusalan kustannukset hyväksyttävissä puitteissa.

Sopimusosapuolet eivät olleet tarkoittaneet sopia muusta kuin 1,5 prosentin tasoisen järjestelyvaraerän käyttämisestä ensimmäisenä vuonna 1.1.1987 lukien. Kunnan opetusalalla ei pelkästään määräyksen sanamuodon perusteella vastoin sopimusosapuolten tai toisen osapuolenkaan tarkoitusta ollut mahdollista noudattaa valtion virkaehtosopimusta sellaisena, miksi se oli muuttunut Virkamiesliiton työtaistelun jälkeen. Tällaisesta mahdollisuudesta ei ollut ollut mitään puhetta osapuolten kesken. Virkamiesliiton lakon alkamisesta ei ollut ollut tietoa siinä vaiheessa, kun neuvottelutulos kaikkien sopijapuolten kesken oli kunnan opetusalalla saavutettu. Käytännön kokemuksen mukaan ei jonkin järjestön työtaistelullaan saavuttama tulos vaikuttanut muiden järjestöjen kohdalla toteutettaviin ratkaisuihin.

Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä oli pidetty mahdollisena viitata virkaehtosopimuksessa sopimuksen ulkopuolisiin lähteisiin siten, että viitatusta lähteestä tuli sopimuksen osa. Jos viitatun lähteen määräyksiä muutettiin sopimuksen solmimisen jälkeen, oli pääsääntönä pidettävä sitä, ettei muutoksilla ollut automaattista vaikutusta sopimuksen sisältöön. Ratkaiseva merkitys oli osapuolten tarkoituksella. Mikäli viitattua lähdettä muutettiin niin olennaisesti, ettei voitu edellyttää sopijapuolten sopimusta solmiessaan ottaneen tällaista muutosta huomioon, ei se vaikuttanut sopimuksen sisältöön ilman sopijapuolten välistä erillistä sopimusta.

Lailla indeksiehdon käytön rajoittamisesta kiellettiin indeksiehdon tai muun siihen verrattavan sidonnaisuuden ottaminen sopimukseen. Kevään 1986 tulopoliittisten ratkaisujen mukaisiin virka- ja työehtosopimuksiin otettu indeksiehto oli kuitenkin 16.5.1986 annetulla lainmuutoksella sallittu. Sen sijaan ei voinut olla lain mukaista sitoa järjestelyvarojen tasoa johonkin myöhemmin tehtävän toisen alan sopimuksen tasoon.

Virkamieslakon aiheuttamiksi kustannuksiksi oli ilmoitettu 900 miljoonaa markkaa. Siihen ei ollut sisällytetty kunnan opetusalaa. Eduskunnan palkkavaltuuskunta oli puolestaan hyväksynyt kunnan opetusalan järjestelyvarojen kustannusvaikutuksen 1,5 prosentin suuruisena.

Virkamiesliiton lakon lopettamista koskeva sopimus oli ollut ilmeisesti seurausta valtion virkamiesten ansiotason väitetystä jälkeenjääneisyydestä. Vastaavaa jälkeenjääneisyyttä ei voitu todeta kunnallisella opetusalalla.

Vastineissa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen sopimusvaltuukunta on vaatinut kanteiden hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kunnallisen opetusalan virkaehtosopimuksesta neuvoteltaessa on osapuolten muodostamassa opetusalan neuvotteluryhmässä 16.3.1986 hyväksytty sopimuksen sisältö. Sen perusteella on 1.4.1986 allekirjoitettu voimassa oleva virkaehtosopimus.

Puheena olevan virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 §:n 2 kohdaksi on otettu erimielisyyden kohteena oleva määräys niin sanottujen järjestelyvarojen perusteella tapahtuvasta palkkauksen tarkistamisesta sopimuskauden kummankin jakson aikana. Tarkistukset on sovittu tehtäviksi osapuolten erikseen sopimalla tavalla siten, että ne vastaavat valtiolla alakohtaisina järjestelyinä toteutettavaa linjaa. Asianosaiset ovat olleet eri mieltä siitä, mitä pöytäkirjassa käytetyllä edellä mainitulla ilmaisulla on tarkoitettu.

Samanaikaisesti kunnallista opetusalaa koskevien virkaehtosopimusneuvottelujen kanssa on käyty myös neuvotteluja valtion ja kunnan yleisistä virkaehtosopimuksista ja yksityisten valtionapulaitosten toimihenkilöitä koskevasta toimiehtosopimuksesta. Alkuvaiheessa on kunnallisen opetusalan palkkausjärjestelyitä koskevissa neuvotteluissa on ollut esillä se, että kunnallisella opetusalalla tehtäisiin kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen mukaisia palkkauksen tarkistuksia tasoltaan vastaava ratkaisu. Myöhemmissä neuvotteluvaiheissa on järjestöjen taholta selvästi tuotu esiin, että kunnallista opetusalaa koskevan virkaehtosopimuksen sisältämät palkkausten tarkistukset on tahdottu saada määräytymään valtion yleisessä virkaehtosopimuksessa sovittavalla tavalla. Kunnallista opetusalaa koskevan allekirjoituspöytäkirjan edellä mainittu määräys osoittaa, että tästä seikasta, joka on ollut useaan otteeseen myös opetusalan neuvotteluryhmässä esillä, on myös päästy sopimukseen.

Valtion yleisestä virkaehtosopimuksesta on saatu aikaan myös 16.3.1986 sitä koskeneissa neuvotteluissa muiden osapuolten kuin TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n hyväksymä ratkaisu sopimuksen sisällöstä. Sopimuksen tuolloin hyväksyneet osapuolet ovat 17.4.1986 allekirjoittaneet valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamista koskevan virkaehtosopimuksen. Sen 5 §:n mukaan alakohtaisina järjestelyinä tarkistetaan virkamiespalkkauksia sopijapuolten erikseen sopimalla tavalla siten, että peruspalkkoihin laskettu kustannusvaikutus on ensimmäisen jakson aikana enintään 11 miljoonaa markkaa. Samalla on sovittu, että vastaava korotus tulee myös vuosipalkkioihin ja asteikon mukaisiin sopimuspalkkoihin sekä niitä vastaaviin palkkoihin ja palkkioihin. Virkaehtosopimuksen 8 §:ssä on sovittu vastaava kustannusvaikutus toisen jakson aikana enintään 11.5 miljoonaksi markaksi.

Kustannusvaikutus on laskettu käyttäen perusteena valtion peruspalkkaisten virkamiesten vuotuisten peruspalkkojen kokonaismäärää. Kustannusvaikutuksen laskemisessa otetaan siten huomioon valtion virkamiesten kokonaispalkoista vain tuolla tavoin määrätty osa eikä suinkaan palkkamäärää kokonaisuudessaan. Valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamista koskevassa virkaehtosopimuksessa olevat, järjestelyvarojen kustannusvaikutuksia osoittavat miljoonissa markoissa ilmaistut rahamäärät on esitetyn selvityksen mukaan laskettu edellä kerrotuin tavoin määritellystä kokonaispalkkasummasta edellyttäen, että palkkauksen tarkistuksiin järjestelyvaroina käytettäisiin 1.1.1987 1,5 prosenttia ja 1.1.1988 1,4 prosenttia.

Valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamista koskevan virkaehdon sisällöstä on sovittu koordinaatioryhmäksi kutsutussa neuvottelukunnassa, jossa ovat olleet mukana myös sopijaosapuolia edustavien järjestöjen nimeämät edustajat. Koordinaatioryhmään jäsenenä kuuluneen Akavan neuvottelupäällikön todistajana kuulusteltaessa antaman lausuman ja muun selvityksen mukaan on riidatonta, että sovittaessa 16.3.1986 valtion virkamiesten palkkaukseen ensimmäisenä jaksona järjestelyvaroina käytettävästä 11 miljoonasta markasta sillä on tarkoitettu sellaista tarkistuserää, joka vastaa 1.1.1987 toteutettuna 1,5 prosentin tasoista tarkistusta palkkoihin. Tämän mukaisesti on myös lopullinen sopimus tehty.

Asiassa ei ole näytetty, että opetusalan neuvotteluryhmässä olisi selvitetty tarkemmin ehdotukseen kustannusvaikutuksena sisältyneen 98 miljoonan markan määrän laskemisperusteita.

Valtiovarainministeriössä on sen jälkeen laadittu ehdotus riidanalaisen määräyksen voimassa olevaksi sanamuodoksi. Se on esitetty 15.3.1986 opetusalan neuvotteluryhmässä. Määräyksen laatineiden virkamiesten kertoman mukaan sillä on tarkoitettu sisällöltään aivan samalla tavoin määräytyvää järjestelyvaraerää kuin aikaisemmassakin ehdotuksessa.

Opetusalan neuvotteluryhmän puheenjohtaja on kertonut, että viimeisimmäksi laadittu ehdotus riidanalaisen 5 §:n 2 kohdan sanamuodoksi on esitetty kahdelle Akavaa neuvotteluryhmässä edustaneelle jäsenelle samana päivänä muun muassa sen laatineen valtiovarainministeriön neuvottelevan virkamiehen saapuvilla ollessa. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt, mitä ehdotuksen tarkoituksesta on Akavan edustajille selitetty. Neuvotteluryhmässä ei ole ehdotuksen sisältöä tarkemmin käsitelty. Asiaa opetusalan neuvotteluryhmässä käsiteltäessä on kuitenkin Akavaa edustaneiden jäsenten puolelta useita kertoja etenkin puheenjohtajalta tiedusteltu, tekeekö ehdotettu sanamuoto mahdolliseksi kunnan opetusalalla seurata valtion yleisen virkaehtosopimuksen mukaisia palkkausten tarkistuksia. Näihin kysymyksiin on puheenjohtajan ja myös kunnallisen sopimusvaltuuskunnan puolelta vastattu myöntävästi.

Opetusalan neuvotteluryhmässä on käyty niukasti keskustelua riidanalaisten järjestelyvaraerien suuruudesta sinänsä. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan tämä osoittaa, että sen jälkeen kun alakohtaisina järjestelyinä toteutettavat palkkojen tarkistukset kunnallisella opetusalalla on tarkoitettu määräytymään valtion yleisessä virkaehtosopimuksessa sovittavalla tavalla, järjestelyvaran määräytyminen on jäänyt riippumaan valtion virkamiehiä koskevissa neuvotteluissa saavutettavista tuloksista.

Asiassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella olisi pääteltävissä, että kustannusvaikutuksiltaan markkamääräisenä ilmaistussa ehdotuksessa tai lopullisesti hyväksytyssä esityksessä olisi voitu tarkoittaa palkkauksen tarkistusten määräytymistä muulla tavalla kuin valtion virkamiesten kohdalla samanaikaisesti käydyissä neuvotteluissa osapuolten kesken sovittaisiin. Valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 16.3.1986 hyväksytyn neuvottelutuloksen kuin myös 17.4.1986 allekirjoitetun virkaehtosopimuksen mukaan järjestelyvarojen kustannusvaikutukseksi on sovittu markkamääräisenä ilmoitetun luvun perusteella ensimmäisen jakson aikana edellä jo mainitun 1,5 prosentin mukaan määräytyvä taso toteutettuna 1.1.1987.

Työtuomioistuin katsoo, että riidanalaisessa määräyksessä on täytynyt valtiolla alakohtaisina järjestelyinä toteutettavalla linjalla tarkoittaa näin määräytyvien järjestelyvarojen avulla suoritettavia palkkojen tarkistuksia. Selvää myös on, että jos kerrotuin tavoin prosenttilukuina 1,5 ja 1,4 määrättyjen järjestelyvarojen perusteella suoritettavia palkkausten tarkistuksia olisi sovittu muutettavaksi niin sanotun myöhentämisen avulla, joka merkitsee palkkojen tarkistusten myöhempään ajankohtaan siirtämisellä tapahtuvaa käytettävissä olevien laskennallisten varojen kasvattamista, vastaavat lisäykset olisi pitänyt lukea myös kunnallisella opetusalalla viranhaltijoiden hyväksi.

Ennen opetusalan neuvotteluryhmässä 16.3.1986 tapahtunutta neuvottelutuloksen hyväksymistä on ollut tiedossa, että TVK-V:n jäsenyyteen kuuluva Virkamiesliitto on siihen kuuluvien valtion palveluksessa olevien jäsentensä palkkauksen parantamiseksi uhannut samana keväänä ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin. Virkamiesliitto on 2.4.1986 aloittanut työnseisauksen. Opetusalan neuvotteluryhmässä ei minkään osapuolen taholta ole otettu esille kysymystä, miten Virkamiesliiton työtaistelujen johdosta kaikille tai joillekin valtion virkamiehille ehkä tulevat palkkauksen tarkistus- tai korotuserät otettaisiin huomioon opetusalan palkkauksessa. Järjestöjen puolelta ei ole vaadittu tällaisten erien huomioon ottamista yhtä vähän kuin työnantajapuolelta olisi siihen suostuttu tai siitä kieltäydytty.

Valtakunnansovittelijan 2.5.1986 tekemässä lisäyksessä hänen aikaisemmin tekemäänsä sovintoehdotukseen on esitetty, että valtion yleisen virkaehtosopimuksen 5 §:n mukaisena tarkistuksena käytetään ensimmäisen jakson aikana 1.2.1987 3,8 prosentin suuruinen järjestelyvara sen mukaisesti kuin sopimuskohdassa on erikseen määrätty. Tätä ehdotusta valtakunnansovittelija on 16.5.1986 tekemässään sovintoehdotuksessa täsmentänyt muun muassa siten, että puheena olevasta järjestelyvaraerästä osoitetaan TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n osuuteen erityiseränä 82 miljoonaa markkaa. Sovintoehdotus on työnseisauksen päättyessä näiltä kohdin tällaisena hyväksytty.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin, jonka toimivaltaan ei kuulu ratkaista, millä tavoin sopijapuolten on asiasta tarkemmin sovittava, katsoo jääneen näyttämättä, että 16.3.1986 hyväksytyn ja 1.4.1986 allekirjoitetun kunnallista opetusalaa koskevan virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 §:n 2 kohdassa olisi valtiolla alakohtaisina järjestelyinä toteutettavalla linjalla ymmärrettävä muuta kuin mistä myös 16.3.1986 hyväksytyssä ja sittemmin 17.4.1986 allekirjoitetussa valtion virkamiehiä koskevassa vastaavassa määräyksessä on silloin sovittu.

Tuomiolauselma

Kanteet hylätään.

Asian laatuun katsoen saa kunnallinen sopimusvaltuuskunta pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Metsäpelto, K. Rautiainen Leivo ja Schrey.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Leivo lausui:

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on itsenäinen sopijaosapuoli kunnallisen opetusalan virkaehtosopimuksessa. Kiistanalainen teksti on Akavan ja TVK-V:n osalta samansisältöinen. Se on sovittu yhteisessä työryhmässä. Tästä huolimatta ei ole oikeudellista estettä käsitellä kanteita erillisinä ja ratkaista niitä itsenäisinä kanteina, vaikka käsittely onkin tapahtunut yhdessä. Mikäli riidanalaista tekstiä ei tulkita pelkästään sanamuodon perusteella, vaan otetaan huomioon neuvottelu- ja sopimustilanne laajemminkin - kuten työtuomioistuin on asiaa ratkaistaessa tehnytkin - on otettava huomioon, että sopimis- ja neuvottelutilanne on ollut kantajajärjestöjen osalta erilainen. Akava hyväksyi 16.3.1986 todetun valtion linjan. TVK-V ei sitä tehnyt. Jos kiinnitetään huomiota neuvottelu- ja sopimusajankohtana vallinneisiin olosuhteisiin ja sopimuksenteon edellytyksiin, on mahdollista tulkita kiistanalaisen pöytäkirjan määräyksiä eri tavoin Akavan ja TVK-V:n osalta, vaikka kyseessä onkin sama teksti.

Työtuomioistuimen kanta perustuu ainakin epäsuorasti sille, että kantajajärjestöjen olisi tullut ottaa varauma työehtosopimustekstiin mahdollista ennakoimatonta uutta tilannetta varten - Virkamiesliiton lakkoa varten. Ratkaisu perustuu pitkälti vastaajapuolen neuvotteluista esittämän näytön varaan ja sen tarkoituksen varaan, joka työnantajapuolen valmistelijoilla riidanalaiseen pöytäkirjaan tekstiä laadittaessa on ollut, vaikka tätä tarkoitusta ei ole edes näytetty selvitetyn kantajajärjestöjen neuvottelijoille. Työtuomioistuimen arvioidessa neuvotteluista esitettyä näyttöä on merkitystä annettu myös sellaisille neuvottelun kulusta esitetyille väittämille, jotka on esitetty vasta pääkäsittelyssä, mitä seikkaa ei voida pitää perusteltuna huomioon ottaen työtuomioistuimesta annetun lain 18, 21 ja 31 §:ien säännökset.

Opetusalalla on perinteisesti seurattu valtion linjaa. Eri sopijapuolet ovat saattaneet ymmärtää pöytäkirjan 5 §:n 2. kappaleen määräyksen sisällön ja tarkoituksen eri lailla. Näin sen vuoksi, ettei määräyksen tarkemmasta sisällöstä ole juuri keskusteltu työryhmässä.

Työnantajapuolen laatima tekstin sanamuoto tekee mahdolliseksi kantajien tulkinnan ja itse asiassa tukee sitä. Työtuomioistuimen vakiintuneessa käytännössä on tulkintaa suoritettaessa perinteisesti annettu merkitystä paitsi tekstin sisällölle myös sille seikalle, kumpi osapuoli tekstin on laatinut ja miten teksti on neuvottelutilanteessa ymmärretty. Merkitystä on annettu myös sille, mitä tekstin laatija on tekstin sisällöstä itse neuvottelutilanteessa kertonut. Työnantajapuoli ei ole tässä tapauksessa selvittänyt tarkemmin omaa tarkoitustaan työryhmässä. Työtuomioistuinprosessissa on käynyt myös ilmi, että työnantajapuolen neuvotteluorganisaatiossa on ollut epäselvyyksiä neuvottelujen koordinoinnissa sekä päätöksenteossa. Tämä seikka ei voi koitua asiassa kantajaliittojen vahingoksi. Epäselvyyksistä on ensi sijassa vastuu työnantajan organisaatiolla.

Vaikkakin edellä mainitut seikat puoltaisivat molempien kanteiden hyväksymistä, katson kuitenkin, että sopimuksen tekohetkellä vallinneille sopimusedellytyksille on annettava painoa. Akava sitoutui selvästi 16.3.1986 todettuun valtion linjaan, mikä seikka myös valtiotyönantajalle on käynyt selväksi. Näin ollen olisi perusteetonta katsoa Akavan hyväksi koituvan sellaisen muutoksen sopimuskorotusten tasoon, jota se kanteellaan tarkoittaa. Tältä osin hylkään kanteen.

TVK-V:n osalta ei ole ollut olemassa sopimustekstistä sovittaessa yhteisesti sovittua valtion linjaa. TVK-V:n edustajat ovat voineet perustellusti ymmärtää tarkoitetun sellaista valtion linjaa, joksi se tulevaisuudessa muotoutuu Virkamiesliiton käymien neuvottelujen perusteella. Myös työnantajapuolen tiedossa on ollut lakon mahdollisuus ja se, ettei TVK-V hyväksynyt valtion linjaa. TVK-V:n osalta valtion linja muodostui Virkamiesliiton lakon jälkeen valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen pohjalta. Järjestelyvaroja koskevaa määräystä ei virkaehtosopimuksessa muutettu. Korotuksia kasvatettiin myöhentämistekniikalla. Se seikka, ettei TVK-V:n edustajien taholta ole työryhmässä otettu esille tekstimuutosta, jolla varauduttaisiin työtaistelun aiheuttamiin mahdollisiin korotustasomuutoksiin, ei sinänsä ole peruste kanteen hylkäämiselle.

Ottaen huomioon yleisen neuvottelukäytännön, vallitsevat olosuhteet sekä työnantajapuolen laatiman tekstin sanamuodon sekä sen, ettei tekstin tarkoitusta ole selvitetty vastapuolelle, katson, että TVK-V:n kanteen osalta tekstiä on tulkittava siten, että se pitää sisällään sellaisenaan Virkamiesliiton lakosta aiheutuvan korotustason muutoksen valtion linjassa. Siitä, ettei tilannetta ole tarkemmin selvitetty TVK-V:n suuntaan, kantaa vastuun ensisijaisesti tekstin laatinut työnantajapuoli. Laadittu teksti ja muut mainitut seikat tukevat kantajapuolen esittämää tulkintaa, eikä työnantajapuoli ole neuvotteluissa tätä tulkintamahdollisuutta edes pyrkinyt sulkemaan pois. Vallinneissa olosuhteissa onkin perusteltua tulkita opetusalan virkaehtosopimuksen 5 §:n 2. kappaletta TVK-V:n suhteen siten, että järjestelyvara määräytyy sen valtion linjan mukaisesti, joka perustuu valtakunnansovittelijan 16.5.1986 tekemän sovintoehdotukseen. Näin ollen hyväksyn TVK-V:n kanteen edellä esittämälläni tavalla.

Jäsen Schrey lausui:

Katson, että saadun selvityksen perusteella on voitu todeta, että kunnallisen opetusalan sopimusratkaisut ovat seuranneet varhaisempien vuosien aikana valtion virkaehtosopimuksen perusteella noudatettua palkkaratkaisulinjaa, johtuen lähinnä siitä, että valtio on lopullisesti myöskin maksanut kuntien palveluksessa olevien opettajien palkkauskustannusten pääosan.

Kantajien edustajien on näytetty käytyjen neuvottelujen kuluessa ensin hylänneen kunnallisen sopimusvaltuuskunnan taholta tehdyt esitykset siirtymisestä seuraamaan kunnallisen virkaehtosopimuksen linjaa ja sitten hylänneen opetusalan työryhmässä sopimustekstiehdotuksen järjestelyvarojen määrittelemiseksi markkamääräisenä, joka ei olisi taannut valtion linjan noudattamista. Vasta kun työnantajataholta sanotuksi sopimuskohdaksi oli esitetty tekstiehdotus, jonka mukaisesti järjestelyvaratarkistukset vastaisivat valtiolla alakohtaisina järjestelyinä toteutettavaa linjaa, järjestöjen edustajat hyväksyivät tekstin.

Edellä olevilla perusteilla katson tulleen näytetyksi, että 16.3.1986 hyväksytyssä ja 1.4.1986 allekirjoitetussa kunnallista opetusalaa koskevan virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 §:n 2-kohdassa on valtiolla alakohtaisena järjestelynä toteutettavalla linjalla ymmärrettävä niitä järjestelyvararatkaisuja, jotka ensimmäisen sopimusvuoden aikana 16.3.1986 hyväksyttyjen ja sittemmin 17.4.1986 allekirjoitettujen valtion virkamiehiä koskevien virkaehtosopimusmääräysten mukaisesti valtion virkamiehiin nähden toteutetaan.