Labor court dismisses union strike claims and fines union for violating work peace obligations.

Siitä riippumatta, oliko työnantaja kaksi työntekijää tehtävästä toiseen siirtäessään tai muutoin menetellyt heidän kanssaan tehtyjen työsopimusten tai työehtosopimuksen vastaisesti, olivat vastalauseena työnantajan menettelylle toimeenpannut lakot kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Kantaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Pyhäsalmen Metalli- ja Kaivostyöväen Ammattiosasto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa malmikaivosten työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seusopi- raavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen vämukset, lillä solmittuja sopimuksia: STK-SAK Yleissopimus 15.5.1946.

4 § Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

5 § Työsuhteen syntyminen ja lakkaaminen

Mom. 1. Ks. yleissopimus (YS) 5. kohta s. 123

_______

ja yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista (ISS) s. 175.

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Neuvot- Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä

_______

31 § Töiden järjestely ja siirto toiseen työhön

Mom. 1. Työntekijä on velvollinen tekemään

________

työnjohdon hänelle osoittamaa työtä ja työnantajalla on oikeus siirtää työntekijä kulloinkin esiintyvän tarpeen mukaan toiseen työhön.

Pöytäkirjamerkintä:

Yllä olevaa määräystä sovellettaessa ei toiseen työhön siirtämisen vaikuttimena saa olla mielivalta. Kyseessä ei myöskään saa olla yksityisen työntekijän painostaminen tai pyrkimys aiheettomasti siirtää työntekijä alemmin palkattuun työhön.

Työehtosopimuksen 2 ja 5 §:ssä tarkoitetussa yleisopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

KANNE

Kanteen perustelut

Ennen työtaistelutoimenpiteiden alkamista eräs työntekijä, joka heinäkuussa 1987 oli vapaaehtoisesti siirtynyt työhön romujalostamolle, oli ilmoittanut työnantajalle, ettei hän 28.9.1987 alkavalla viikolla suostuisi enää hänelle määrättyyn työhön romujalostamolla. Työntekijä oli edelleen 28.9.1987 kieltäytynyt hänelle osoitetusta työstä, minkä johdosta työnantaja oli antanut hänelle kirjallisen varoituksen työvelvoitteen laiminlyömisestä. Seuraavana päivänä työntekijä oli uudelleen kieltäytynyt hänelle osoitetusta työstä. Maanalaisissa töissä työskentelevät iltavuorossa olleet työntekijät olivat kieltäytyneet lähtemästä työhön. Työnantajan tiedustellessa osaston luottamusmieheltä syytä siihen luottamusmies oli ilmoittanut, että työnantaja ei ollut tarjonnut edellä tarkoitetulle työntekijälle työtä maan alla. Lakot olivat jatkuneet samasta syystä 4.10.1987 saakka.

Myöhemmin 20.10.1987 alkaneiden työtaisteluiden taustalla oli ollut erään toisen työntekijän kieltäytyminen hänelle osoitetusta työstä. Mainittu työntekijä ei ollut 19.10.1987 saapunut hänelle osoitettuun työhön rikastamolle, vaan hän oli jäänyt kotiin. Kun työntekijä samana päivänä oli työnantajan kehotuksesta saapunut työpaikalle, hän oli myöntänyt, että kysymyksessä oli työstä kieltäytyminen. Työntekijä oli tiedustellut työnantajan edustajalta, eikö työnantaja voisi irtisanoa häntä taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Läsnä ollut pääluottamusmies oli yhtynyt esitykseen ja todennut asian hoituvan näin parhaiten. Työnantaja oli kuitenkin todennut, ettei tarkoituksena ollut irtisanoa työntekijää vaan tarjota hänelle muuta työtä.

Iltavuoron työntekijät olivat työvuoronsa aikana kello 14.30. olleet kaivostuvan pukuhuoneessa. Mukana olivat olleet myös osaston luottamusmies ja pääluottamusmies. Pääluottamusmies oli esittänyt työnantajan edustajalle, että mikäli voitaisiin sopia siitä, että siirtoja maan alta ei enää toteutettaisi, niin työt alkaisivat normaalisti. Työnantajan edustaja oli vastannut tähän, että henkilöstöä oli voitava liikutella työmahdollisuuksien mukaan tulevaisuudessakin. Työnantajan taholta oli myös todettu, että työaikana pidettäville kokouksille tuli olla työnantajan lupa ja kehottanut työntekijöitä ryhtymään työhön. Tämän jälkeen työntekijät olivat poistuneet kaivostuvalta siten, että viimeiset työntekijät olivat lähteneet noin kello 15.

Yksi ammattiosaston toimikunnan jäsenistä oli osallistunut työtaisteluun 29.9. - 2.10. ja 21. - 23.10. ja eräs toinen ammattiosaston toimikunnan jäsen yövuorossa 25. - 26.10.1987.

Lakosta johtuen muun muassa rikastamon toiminta oli pysähtynyt 30.9.1987 kello 8. Rikastamon seisokki oli kestänyt kaikkiaan viisi vuorokautta ja 13,5 tuntia. 4.10.1987 päättyneestä lakosta oli aiheutunut yhtiölle yli 1,5 miljoonan markan suuruinen nettotappio.

Työtaistelutoimenpiteiden alettua työnantajan taholta oli useaan otteeseen kehotettu ammattiosastoa ja sen edustajia ryhtymään toimenpiteisiin työtaisteluiden lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Työnantajan havaintojen mukaan ammattiosasto ei ollut ryhtynyt tällaisiin toimenpiteisiin. Päinvastoin ammattiosaston edustajat olivat edesauttaneet tilanteen kärjistymistä työpaikalla esittämällä työnantajalle edellä selostettuja vaatimuksia.

Työnantajaliiton taholta oli useaan otteeseen oltu yhteydessä myös Metallityöväen Liittoon ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja niiden ehkäsemiseksi. Työtaisteluiden keston ja laajuuden huomioon ottaen Metallityöväen Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet riittämättömiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työntajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Pyhäsalmen Metalli- ja Kaivostyöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa tarkoitettujen Pyhäsalmen kaivosten työnseisausten taustalla oli useita eri syitä. Työnantaja oli keväällä 1987 laatimaansa henkilöstösuunnitelmaan ja yrityksen kannattavuuteen vedoten pyrkinyt vähentämään työvoimaa vuoden 1987 aikana kaikkiaan 22 työntekijällä. Vuosiksi 1987 - 1992 laaditun henkilöstösuunnitelman perusteella työntekijöiden määrää oli tarkoitus vähentää kaikkiaan 64 työntekijällä. Kannattavuuden parantamiseksi ja työvoiman vähentämiseksi työnantaja oli vuoden 1987 aikana siirtänyt useita työntekijöitä työtehtävistä toisiin. Kaivoksen työntekijöiden mielestä työnantaja oli yksipuolisesti muuttanut kanteessa tarkoitettujen kahden työntekijän työsuhteen olennaisia ehtoja. Työntekijöiden mielestä siirrot tehtävästä toiseen olivat tapahtuneet työehtosopimuksen 31 §:n määräyksen ja siihen liittyvän pöytäkirjamerkinnän vastaisesti.

Työntekijä, jonka siirtämisestä toisiin tehtäviin syyskuussa 1987 alkaneista tapahtumista oli kanteessa kysymys, oli ollut Outokumpu Oy:n pitkäaikainen työntekijä, joka oli siirtynyt yhtiön Pyhäsalmen kaivokseen töihin toisesta kaivosyksiköstä noin viisi vuotta aikaisemmin. Mainittu työntekijä oli työskennellyt maan alla rakennusryhmässä. Työntekijä ei ollut heinäkuussa 1987 vapaaehtoisesti siirtynyt työhön yhtiön maan päällä sijaitsevalle romujalostamolle. Työnantaja oli tuolloin antanut työntekijälle mahdollisuuden valita irtisanomisen tai toiseen työhön siirtymisen välillä. Koska romujalostamon toiminta oli ollut katkoksellista, oli työntekijää siirretty edestakaisin maan alle ja maan päälle.

Työnantajan taholta oli 29.9.1987 ilmoitettu työntekijälle, että mikäli hän edelleen kieltäytyisi työnantajan osoittamasta työstä, niin hänen työsuhteensa purettaisiin. Toisena vaihtoehtona työntekijälle oli esitetty sitä, että hän voisi itse irtisanoutua. Näin työntekijä olikin menetellyt. Tapahtumat olivat aiheuttaneet ensimmäiset työnseisaukset 29.9.1987.

Työnantaja oli purkanut työntekijän työsuhteen 21.10.1987. Työntekijä oli riitauttanut työsuhteensa purkamisen, koska työnantajalla ei työntekijän mielestä olisi ollut edes perustetta hänen työsuhteensa irtisanomiseen. Työnantajan yksipuolisesti suorittama työntekijän siirto tehtävistä toiseen ja perusteettomaksi katsottu työsuhteen purkaminen olivat kärjistäneet muutenkin tulehtunutta tilannetta työpaikalla ja seurauksena oli ollut työnseisaus. Työnseisausten tarkoituksena ei ollut ollut painostaa työnantajaa osoittamaan eräille työntekijöille työtä maan alla. Kysymyksessä oli pikemminkin ollut työntekijöiden mielenilmaisu sopimuksen vastaisiksi katsottuja työnantajan toimia vastaan. Pääluottamusmies eivätkä myöskään osaston luottamusmiehet olleet esittäneet työnantajalle asiaa koskevia vaatimuksia. Luottamusmiehet olivat vain tuoneet heidän toimintaansa liittyvässä yhteydenpidossa ongelman esille.

Kanteessa esitettyjen taloudellisten tappioiden osalta voitiin todeta, että rikastamon seisokki 5.10.1987 kello 6 - 21.40 ei ollut johtunut työnseisauksesta vaan vesilinjojen katkeamisen aiheuttamasta vesipulasta. Työnseisaukset olivat päättyneet iltavuoron alussa 3.10. siten, että kello 14.30 alkaneen työvuoron työntekijöistä lähes kaikki olivat aloittaneet työt. Rikastamon työt olisi voitu käynnistää jo 3.10. tai 4.10. Kanteessa esitetty taloudellisen tappion määrä ei voinut pitää paikkaansa senkään vuoksi, että seisokin aikana rikastamon työntekijät olivat tehneet töitä, joita he muutenkin olisivat joutuneet tekemään. Tällöin suoritetut korjaus- ja huoltotyöt olivat laadultaan olleet osittain sellaisia, että niitä ei olisi voitu tehdä rikastamon ollessa käynnissä. Näiden töiden suorittamiseksi rikastamon toiminta olisi muutenkin jouduttu keskeyttämään.

Ammattiosaston jäsenmäärä oli noin 300.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on esittänyt, että koska työnseisaukset olivat aiheutuneet yksinomaan työnantajan työehtosopimuksen vastaisesta käyttäytymisestä, tulisi kanteessa esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätä tai hyvityssakkoja mahdollisesti tuomittaessa ottaa alentavana tekijänä huomioon työnantajan työehtosopimuksen vastaisella käyttäytymisellä antama aihe työtaisteluun samoin kuin muut esille tulleet perusteet, jotka vaikuttivat alentavasti hyvityssakon määrään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Pyhäsalmen Metalli- ja Kaivostyöväen Ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Metallityöväen Liiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sen jälkeen kun Outokumpu Oy:n Pyhäsalmen kaivoksella rakennusryhmässä maanalaisissa töissä työskennellyt työntekijä on heinäkuussa 1987 työnantajan aloitteesta siirtynyt työhön maan pinnalle, on työntekijä tyytymättömänä hänelle osoitettuun työhön romujalostamolla ilmoittanut 25. ja 28.9.1987 kieltäytyvänsä siitä. Työstä kieltäytymisen johdosta työnantajan edustaja on viimeksi mainittuna päivänä antanut hänelle varoituksen. Kun työntekijä 29.9.1987 on edelleen kieltäytynyt hänelle osoitetuista töistä työnantajan taholta on ilmoitettu, että tähän työhön siirtymisen ja työsuhteen purkamisen vaihtoehtona on työntekijän itsensä suorittama irtisanoutuminen työnantajan palveluksesta. Sen jälkeen työntekijä on 30.9.1987 irtisanoutunut yhtiön palveluksesta.

Kaivoksessa ja maanalaisessa kunnossapidossa työskentelevät työntekijät ovat ryhtyneet 29.9.1987 kanteessa kerrotuin tavoin lakkoon, joka on päättynyt 4.10.1987.

Näiden tapahtumien jälkeen työnantaja on määrännyt erään toisen kaivoksessa myös rakennusryhmässä viimeksi työskennelleen työntekijän 19.10.1987 aloittamaan työt rikastamolla. Työntekijä on kieltäytynyt työstä. Hänen mielestään työnantajan olisi siirron asemesta tullut taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanoa hänet, ellei hänelle enää ollut työtä kaivoksessa. Työntekijän työstä kieltäytymisen vuoksi on työnantaja, joka ei ole suostunut työsopimuksen irtisanomiseen tuollaisella perusteella, antanut hänelle varoituksen ja sittemmin 21.10.1987 purkanut hänen työsopimuksensa.

Kaivoksessa ja maanalaisessa kunnossapidossa työskentelevät työntekijät ovat työnantajan menettelyn johdosta olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 20. - 23.10.1987. Sen lisäksi rikastamon yhteensä 45 työntekijää on ollut kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 26.10.1987.

Ensiksi toimeenpannun lakon syyksi on ilmoitettu työnantajan kieltäytyminen osoittamasta kysymyksessä olevalle työntekijälle työtä kaivoksessa maan alla ja jälkimmäisen lakon syyksi työntekijän siirtäminen tehtävästä toiseen ja hänelle annettu varoitus. Siitä riippumatta, onko työnantaja edellä mainittuja työntekijöitä tehtävästä toiseen siirtäessään tai muutoin menetellyt heidän kanssaan tehtyjen työsopimusten tai työehtosopimuksen vastaisesti, ovat lakot kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Kantajaliiton taholta on esitetty selvitystä, jonka mukaan 4.10.1987 päättyneestä lakosta olisi aiheutunut yli 1,5 miljoonan markan tappiot. Metallityöväen Liitto on kiistänyt tappion ilmoitetun määrän muun muassa sillä perusteella, että kaivoksen vuosituotantotavoitteen voidaan jo nyt arvioida lakosta huolimatta ylittyvän vuoden loppuun mennessä. Työtuomioistuimen mielestä esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että lakosta on aiheutunut työnantajalle huomattavaa vahinkoa, vaikkakaan sen määrää ei ole mahdollista tarkalleen arvioida.

Ammattiosaston toimikunnan yksi jäsen on osallistunut lakkoon 29.9. - 2.10.1987 ja 21. - 23.10.1987 ja toinen ammattiosaston toimikunnan jäsen puolestaan rikastamon lakkoon 26.10.1987. Ammattiosasto ja sen toimikunta on kehottanut luottamusmiehiä ja toimikunnan jäseniä toimimaan siten, että työnseisauksia ei toimeenpantaisi. Myös pääluottamusmies on kehottanut työntekijöitä ryhtymään työhön. Työtaistelutoimenpiteiden laajuuden ja kestoajan huomioon ottaen ovat nämä toimenpiteet työrauhan turvaamiseksi olleet työtuomioistuimen mielestä riittämättömiä.

Työtaistelutoimenpiteiden alkamisen jälkeen on työnantajaliitosta otettu useaan otteeseen yhteyttä Metallityöväen Liittoon ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton toimitsija on ollut työtaistelutilanteen johdosta yhteydessä pääluottamusmieheen 29.9., 20.10 ja 26.10.1987. Metallityöväen Liitto on pääluottamusmiehelle 22.10.1987 lähettämässään telex-sanomassa kehottanut ammattiosastoa ja luottamusmiehiä toimimaan niin, että työtaistelut lopetetaan ja työt aloitetaan normaalisti. Työtaistelutoimenpiteiden uusiutumisen huomioon ottaen ei näitä toimenpiteitä voida työtuomioistuimen mielestä pitää riittävän tehokkaina liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Pyhäsalmen Metalli- ja Kaivostyöväen Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 18 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 12 000 markkaa ja velvoittaa molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Virtanen, Kontio, Pohja ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.