Labor court allows union claim that collective agreement wage increases apply to future employees under specific conditions.

Kysymys siitä, olivatko työntekijät, joiden työsuhde oli alkanut työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan tekemisen tai siinä määrättyjen korotusajankohtien jälkeen, oikeutettuja työkohtaisuuslisiin kirjattuun aikatyöpalkkojen korotukseen. (Ään.)

Kantaja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Vastaaja Sähkötyönantajain Liitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sähkötyönantajain Liiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välisessä, 26.6.1986 28.2.1989 voimassa olevassa sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

IV. TYÖPALKAT

9 §

ANSION MÄÄRÄYTYMINEN

D. Työkohtaisuuslisä

Sellaisesta aikatyöstä, jossa vaaditaan erityistä ammattitaitoa ja/tai joka suoritetaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, voidaan palkkaryhmissä 2-7 maksaa työkohtaisuuslisää, joka on pennimääräinen.

Lisän suuruus sovitaan kussakin tapauksessa erikseen huomioon ottaen työn vaativuus, edellytetty työnopeus, työolosuhteet ja muut erityiset seikat, jotka tekevät työkohtaisuuslisän maksamisen perustelluksi.

Työkohtaisuuslisä voi olla joko tehtäväkohtainen tai työkohtainen.

Sähkötyönantajain Liiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä 28.6.1986 tehdyssä sähköasennusalan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 YLEISTÄ

1.2. Palkankorotukset

1.2.3 Aikatyöpalkkojen korotus Kesällä 1986

Kunkin työntekijän uuteen perustuntipalkkaan lisätään entisen suuruinen henkilökohtainen lisä ja mahdollinen korotettu ammattitutkintolisä, jolloin saadaan uusi normaalituntipalkka. Tähän palkkaan lisätään eri vaihtoehtoina ne ko. työntekijään sovellettavat työkohtaisuuslisät ja muut jatkuvasti maksetut aikapalkan osat (lukuunottamatta TES:n 11 §:n tarkoittamalla tavalla maksettuja lisiä), jotka ovat muodostaneet normaalituntipalkan lisäksi aikatyön loppupalkan ja jotka yrityksessä tai sen työhönottopaikassa olivat käytössä 28.2.1986 tai joista oli tehty sopimus viimeistään 4.6.1986 ja näitä loppupalkkoja korotetaan 9 %:lla, kuitenkin vähintään 350 penniä ja saadut korotukset kirjataan työkohtaisuuslisiin. Työehtosopimuksen 7 §:n 7. kohdassa mainittujen asentajien (nk. erikoisasentajien) osalta toteutetaan korotus siten, että yleiskorotuksella korotettuja henkilökohtaisia palkkoja korotetaan 9 %:lla, kuitenkin vähintään 350 penniä, mikä korotus lisätään henkilökohtaiseen loppupalkkaan.

Vuonna 1987

Yrityksessä tai sen työhönottopaikassa korotushetkellä käytössä olevia aikatyön loppupalkkoja korotetaan 2 %:lla 1.3.1987 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta sekä 3 %:lla 1.10.1987. Saadut korotukset kirjataan joko työkohtaisuuslisäksi tai liitetään 7 §:n 7. kohdan tarkoittamien asentajien osalta henkilökohtaiseen loppupalkkaan.

Uuden palkkajärjestelmän käyttöönoton yhteydessä korotetaan yrityksessä maksettavia aikapalkkoja 2 %:lla tarvittavien palkkausjärjestelyjen toteuttamiseksi. Ennen korotuksen suorittamista on työnantajan keskusteltava asiasta pääluottamusmiehen kanssa.

Työkohtaisuuslisät

Aikatyöpalkkojen yllämainittu korotus ja korotusosan siirtäminen työkohtaisuuslisiin ei muuta työkohtaisuuslisien määräämisperusteita ja työkohtaisuuslisistä käytäviä neuvotteluja koskevia sopimuskohtia, vaan niitä sovelletaan edelleen jo vakiintunein menettelytavoin. Mikäli sopimuskauden alussa tehdyn aikapalkkaratkaisun jälkeen vielä esiintyy aikapalkkaukseen liittyviä epäkohtia käsitellään nämä normaalin neuvottelujärjestelmän puitteissa.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on lausunut, että kesän 1986 työehtosopimusratkaisussa sähköasennusalalla oli sovittu aikatyöpalkkojen korotuksista työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjasta ilmenevällä tavalla. Aikatyön loppupalkkoja oli sovittu korotettavaksi kesällä 1986 9 prosentilla, kuitenkin vähintään 350 penniä tunnilta. Nämä korotukset oli sovittu siirrettäviksi työkohtaisuuslisiin. Samalla järjestelmällä oli sovittu aikatyöpalkkoja korotettaviksi 1.3.1987 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta lukien 2 prosentilla.

Kesällä 1986 suoritetut aikatyöpalkkojen korotukset oli siirretty työkohtaisuuslisiin ja korotusten vähimmäismäärä oli 350 penniä tunnilta, joten korotuksen jälkeen piti kaikilla aikatyötä tekevillä työntekijöillä olla vähintään 350 pennin suuruinen työkohtaisuuslisä.

Yleinen aikatyöpalkkojen korotus kesällä 1986 oli tapahtunut siten, että perustuntipalkka, henkilökohtainen lisä ja ammattitutkintolisä laskettiin yhteen, jolloin muodostui normaalituntipalkka. Tähän lisättiin vanha työkohtaisuuslisä ja muut jatkuvasti maksetut aikapalkan osat, joten saatiin loppupalkka. Loppupalkkoja oli sovittu korotettavaksi 9 prosentilla, kuitenkin vähintään 350 pennillä tunnilta, joka korotus sijoitettiin työkohtaisuuslisään.

Kyseessä oli siis aikatyöpalkkojen korotus ja uuden palkkajärjestelmän käyttöönotto. Korotusosan siirtäminen työkohtaisuuslisiin oli ollut korotuksen kirjaamiseen liittyvä toimenpide. Työkohtaisuuslisissä oli oltava ainakin sanottu korotus, jonka lisäksi työkohtaisuuslisissä saattoi olla paikallisesti sovittu tehtäväkohtainen tai työkohtainen lisä.

Riitaa oli syntynyt siitä, koskiko aikatyöpalkkojen korotus kaikkia niitä aikatyötä tekeviä työntekijöitä, joihin sovellettiin sähköasennusalan työehtosopimusta. Sähkötyönantajain Liiton antamien ohjeiden mukaisesti olivat eräät työnantajat laiminlyöneet vastoin selviä työehtosopimuksen määräyksiä korotuksen toteuttamisen niille työntekijöille, joiden työsuhde oli alkanut aikatyöpalkkojen korotushetkien jälkeen. Asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä 22.1.1987 ja neuvottelusta oli allekirjoitettu pöytäkirja 4.3.1987. Sovintoon ei ollut päästy.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut, että Sähkötyönantajain Liitto tuomitaan hyvityssakkoon sen vuoksi, ettei se ole ryhtynyt toimiin, vaikka sillä on ollut tiedossaan työnantajajäsentensä työehtosopimuksen vastainen toiminta.

Lisäksi Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että sähköasennusalan vuosien 1986 - 1989 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 1.2.3-kohdan aikatyöpalkkojen korotusmääräykset koskevat myös niitä työntekijöitä, joiden työsuhde alkaa tai on alkanut 26.6.1986 jälkeen.

VASTINE

Vastineen perustelut

Sähkötyönantajain Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että sähköasennusalan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kohdan 1.2.3 määräykset aikatyöpalkkojen korotuksista ja kirjaamisesta työkohtaisuuslisäksi vuosina 1986 ja 1987 koskivat asianomaisella korotushetkellä työsuhteessa olevien työntekijöiden palkkoja. Ne eivät koskeneet myöhemmin alkaneita työsuhteita. Kuten allekirjoituspöytäkirjan mainitun kohdan Työkohtaisuuslisät-otsikon alla olevassa ensimmäisessä kappaleessa todettiin, työkohtaisuuslisien määräämisperusteita ei palkankorotus muuttanut, vaan niitä sovellettiin edelleen jo vakiintunein menettelytavoin.

Työehtosopimuksessa tai sen liitteenä olevassa allekirjoituspöytäkirjassa tahi työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut sovittu työkohtaisuuslisien yleisistä vähimmäismääristä.

Työntekijät, jotka solmivat työsopimuksen ja tulivat työsuhteeseen työehtosopimusmääräyksissä tarkoitettujen korotusajankohtien jälkeen, eivät olleet oikeutettuja korotukseen. Heidän kohdallaan työkohtaisuuslisän maksaminen ja sen suuruus määräytyi yksinomaan työehtosopimuksen 9 §:n D Työkohtaisuuslisä -kohdassa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti.

Jos yrityksellä ja sen työntekijöillä oli yrityskohtainen sopimus työkohtaisuuslisien määristä ja maksutavoista, koski tällainen sopimus kaikkia työsuhteessa olevia työsuhteen alkamisajankohdasta riippumatta, mikäli rajoituksia ei ollut otettu asianomaiseen sopimukseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Sähkötyönantajain Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on Sähkötyönantajain Liiton vastineen johdosta lausunut muun ohella, että tässä asiassa oli kysymys palkkajärjestelmän muutoksesta, aikatyöpalkkojen korotuksesta ja korotusosan siirtämisestä työkohtaisuuslisiin. Kysymys ei ollut yleisistä työkohtaisuuslisien määräämisperusteista, vaan aikatyöpalkkojen korottamisesta. Kun korotusosa oli sovittu liitettäväksi työkohtaisuuslisiin, kyseessä oli vain palkankorotuksen kirjaamistoimenpide, jota eivät työkohtaisuuslisän määräämisperusteet koskeneet.

Tässä tapauksessa oli tarkoitettu korottaa tietynlaista työtä tekevien työntekijöiden palkkaa. Normaalin tulkintatavan mukaan palkankorotus koski kaikkia korotushetkellä ja sen jälkeen työsuhteessa olevia sopimuskohdan tarkoittamia työntekijöitä. Mikäli sopimuskohdalla olisi tarkoitettu vain korotushetkellä työsuhteessa olevia työntekijöitä, tästä olisi tullut ottaa nimenomainen määräys työehtosopimukseen.

Aikatyöpalkkojen korotuksella oli tarkoitettu poistaa aikapalkkaukseen liittyvät epäkohdat. Tämä seikka selvisi allekirjoituspöytäkirjan Työkohtaisuuslisät -otsikon alla olevan toisen kappaleen tekstistä. Koska epäkohdilla oli työnantajapuolen ja työntekijäpuolen yhteisen käsityksen mukaan tarkoitettu aikatyöstä maksettavien palkkojen pienuutta, joka oli tällä korotuksella poistettu, oli selvää, että sopimusmääräyksen tarkoitus ei toteutunut, ellei palkankorotus toteutunut. Tarkoituksena ei ollut poistaa epäkohtia vain korotushetkellä työsuhteessa olevien työntekijöiden osalta, vaan tarkoitus oli ollut poistaa yleensä aikapalkkaukseen liittyvät epäkohdat.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ja Sähkötyönantajain Liitto ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sähkötyönantajain Liiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä 28.6.1986 tehdyn sähköasennusalan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 1.2.3-kohdassa on sovittu aikatyöpalkkojen korottamisesta kesällä 1986 sekä 1.3. ja 1.10.1987 työehtosopimuksessa mainitulla määrällä. Korotukset on sovittu kirjattaviksi työkohtaisuuslisiin. Allekirjoituspöytäkirjassa mainitaan vielä, ettei aikatyöpalkkojen korotuksen siirtäminen työkohtaisuuslisiin muuta työkohtaisuuslisien määräämisperusteita eikä lisistä käytäviä neuvotteluja koskevia sopimuskohtia, vaan niitä sovelletaan edelleen jo vakiintunein menettelytavoin.

Allekirjoituspöytäkirjan 1.2.3-kohdan määräys on valtakunnansovittelijan sähköasennusalalla pitkään kestäneen lakon lopettamiseksi tekemän sovintoehdotuksen mukainen. Jutussa esitetystä todistelusta voidaan päätellä, että korotuksen kirjaamisesta työkohtaisuuslisiin on sopimusneuvotteluissa liittojen välillä keskusteltu ennen sovintoehdotuksen tekemistä. Sen sijaan sitä, kenen aloitteesta korotus on toteutettu tällä tavoin, ei työtuomioistuimelle ole selvitetty.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on kanteessaan lähtenyt siitä, että kaikilla työntekijöillä, joiden työsuhteessa noudatetaan sähköasennusalan työehtosopimusta, on oikeus allekirjoituspöytäkirjassa tarkoitettuihin korotuksiin työsuhteensa alkamisajankohdasta riippumatta. Tämä merkitsisi kantajaliiton mukaan, että työntekijä, jonka työsuhde on alkanut työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan tekemisen tai siinä mainittujen korotusajankohtien jälkeen, on oikeutettu työsuhteensa alkamisajankohdasta lukien työkohtaisuuslisään kirjattavaan, allekirjoituspöytäkirjassa tarkemmin määrätyin tavoin laskettavaan korotusosaan.

Sähkötyönantajain Liiton mukaan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 1.2.3-kohdan määräykset aikatyöpalkkojen korotuksista ja kirjaamisesta työkohtaisuuslisäksi koskevat vain asianomaisella korotushetkellä työsuhteessa olevien työntekijöiden palkkoja.

Yleisen kielenkäytön mukaan allekirjoituspöytäkirjassa käytetty ilmaisu työkohtaisuuslisäksi kirjaaminen ei edellytä aikaisemman työkohtaisuuslisän olemassaoloa. Riidatonta onkin, että korotus on kirjattu myös sellaisten korotushetkellä työsuhteessa olleiden työntekijöiden työkohtaisuuslisäksi, joilla ei ole aikaisemmin ollut työkohtaisuuslisää.

Allekirjoituspöytäkirjan 1.2.3-kohdan määräys, jonka mukaan aikatyöpalkkojen korotus ja korotusosan siirtäminen työkohtaisuuslisiin ei muuta työkohtaisuuslisien määräämisperusteita, osoittaa Sähkötyönantajain Liiton mukaan, ettei korotusajankohdan jälkeen työsuhteeseen tuleva työntekijä saa aikatyölisäksi kirjattavaa korotusosaa, mikäli hänellä ei työehtosopimuksen mukaan ole työkohtaisuuslisää. Määräyksen tarkoituksesta ei työtuomioistuimelle ole kuitenkaan esitetty selvitystä.

Työtuomioistuimessa todistajina kuulustellut Sähkötyönantajain Liiton neuvotteluedustajat ovat kertoneet, että allekirjoituspöytäkirjan tekemisen jälkeen työsuhteen aloittanut työntekijä voi saada korotukset vain sillä edellytyksellä, että hän oli ennen korotusajankohtaa saanut palkkaa, josta korotus voitiin laskea. Työnantajaliiton edustajien mukaan työehtosopimuksessa ei ollut sovittu, että korotuksen saisivat myös ne työntekijät, jotka korotusajankohtien jälkeen tulivat työsuhteeseen.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton neuvotteluedustajien työtuomioistuimessa työehtosopimusneuvotteluista antamien lausumien perusteella työtuomioistuin pitää selvitettynä, ettei työntekijäliitto ole työehtosopimuksen tehdessään tarkoittanut allekirjoituspöytäkirjan 1.2.3-kohdan määräystä tulkittavaksi niin, että työntekijän oikeus korotettuun aikatyöpalkkaan riippuisi hänen työsuhteensa alkamisajankohdasta. Työnantajaliitolla on asiasta kuitenkin toinen käsitys eikä määräyksen tarkoituksesta tässä mielessä ole sopimusneuvottelujen aikana esitetyn selvityksen mukaan keskusteltu.

Työehtosopimuksen 9 §:n D-kohdan mukaan työkohtaisuuslisän suuruudesta sovitaan kussakin tapauksessa erikseen ottaen huomioon seikat, jotka tekevät lisän maksamisen perustelluksi. Saman kohdan mukaan menetellään työkohtaisuuslisien osalta yleisten palkankorotusten yhteydessä siten kuin liittojen kesken erikseen sovitaan. Allekirjoituspöytäkirjan 1.2.3-kohdan mukaan aikatyöpalkkojen korotuksen siirtäminen työkohtaisuuslisiin ei muuta työkohtaisuuslisien määräämisperusteita. Nämä määräykset eivät kuitenkaan työtuomioistuimen mielestä ole esteenä Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton kanteen mukaiselle tulkinnalle, koska allekirjoituspöytäkirjalla on sovittu aikatyöpalkkojen korotuksista ja niiden siirtämisen työkohtaisuuslisiin on nimenomaan mainittu olevan kirjaamistoimenpide ja koska määräyksessä on kysymys aikatyön loppupalkkojen eikä aikatyölisien korotuksesta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että 28.6.1986 tehdyn sähköasennusalan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 1.2.3-kohdan määräykset työkohtaisuuslisiin kirjattavasta aikatyöpalkkojen korotuksesta koskevat myös niitä työntekijöitä, joiden työsuhde ei vielä korotushetkellä ole alkanut.

Vaatimus Sähkötyönantajain Liiton tuomitsemisesta hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hylätään.

Asian laadun vuoksi Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto saa kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, K. Rautiainen, Kuivanen ja Hietikko.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot.

Jäsen K. Rautiainen, jonka mielipiteeseen jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton ja Sähkötyönantajain Liiton neuvotteluedustajat ovat ilmoittaneet kyseessä olevaa allekirjoituspöytäkirjan määräystä laadittaessa tarkoittaneensa korotuksen koskevan, edellinen aikatyötä tekevän työntekijän aikatyöpalkan korottamista siten, että myös palkkaperusteita korotetaan, ja jälkimmäinen aikatyötä tekevän työntekijän aikatyöpalkan korottamista ilman, että palkkaperusteita korotetaan. Määräyksen tarkoituksesta ei ole esitetyn selvityksen mukaan sopimusneuvottelujen aikana keskusteltu. Syyksi käytettyyn korotustapaan on todistajana kuultu työntekijäliiton valtuuston jäsen kertonut yleisen työmarkkinapolitiikan ja sen, että näin suurta aikapalkkojen korotusta ei voitu saada taulukkopalkkoihin, vaan se piti viedä työkohtaisuuslisiin.

Määräyksen oikeata sisältöä arvioitaessa on, ottaen huomioon sen syntymistapa, perusteena pidettävä yleistä työmarkkinakäytäntöä ja määräyksen sanamuotoa.

Yleisen työmarkkinakäytännön mukaan palkkaperusteiden korotuksella nostetaan työehtosopimusalan vähimmäispalkkoja työehtosopimuksen voimassaoloaikana. Henkilökohtaisesta palkasta laskettavat korotukset eli ns. yleiskorotukset nostavat vakiintuneen käytännön mukaan korotusajankohtana työsuhteessa olevien työntekijöiden henkilökohtaisia palkkoja. Palkkaperusteiden korotuksen ja ns. yleiskorotuksen suuruus ja laskentatapa poikkeavat usein toisistaan.

Allekirjoituspöytäkirjan 1.2.3-kohdan sanamuoto tarkoittaa määrättynä ajankohtana työsuhteessa olevan työntekijän henkilökohtaisen palkan korottamista eikä palkkaperusteiden korottamista. Tähän viittaa myös saman kohdan määräys työkohtaisuuslisien määräytymisperusteiden säilymisestä entisellään. Näin ollen työkohtaisuuslisät määräytyvät työehtosopimuksen voimassaoloaikana ainoastaan työehtosopimuksen 9 §:n D-kohdan perusteella.

Näillä perusteilla mielestäni Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton olisi, mikäli se on tarkoittanut sopimusta tulkittavan esittämällään tavalla, tullut varmistua siitä, että Sähkötyönantajain Liitto olisi tullut tietoiseksi sanotunlaisesta yleisestä käytännöstä poikkeavasta ja sanamuodon kanssa ristiriidassa olevasta tulkinnasta. Niin ollen hylkään kanteen mutta määrään, että asian laadun vuoksi Sähkötyönantajain Liitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.