Labor court dismisses union fine claim; union failed to prevent strike targeting employer's management rights.

Telakan laivankorjausosaston työntekijöiden lakkojen ja ylitöistä kieltäytymisten tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa siirtämään osaston urakkahinnoittelijana toiminut työnsuunnittelija muihin tehtäviin. Työtaistelutoimenpiteet olivat siten kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto, joka ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Työntekijäliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty. (Ään.)

Kantaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Uudenkaupungin Metallityöväen ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia: Yleissopimus 15.5.1946.

4 §

Työrauhavelvoite

Työrauha

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

Edellä mainitussa keskusjärjestöjen välisessä yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Jos se järjestö, johon työntekijä kuuluu, katsoo, että työntekijän toiminta ammattiyhdistyksessä on välittömästi antanut aiheen työntekijän erottamiseen, voidaan erottaminen alistaa keskusliittojen yhteisesti valitseman elimen tutkittavaksi.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että liiton jäsenyrityksen Rauma-Repola Oy:n Uudenkaupungin telakan laivankorjausosaston 23 työntekijää olivat olleet työehtosopimusta rikkoen lakossa 9.10.1986 kello 12 - 16, 10.10.1986 kello 7 - 16 ja 15.10.1986 kello 9.30 - 16. Samat työntekijät olivat lisäksi työtaistelutoimenpiteenä kieltäytyneet ylityön tekemisestä 9.10. - 21.10.1986.

Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa siirtämään laivankorjausosaston työnsuunnittelijana myös toimivan urakkahinnoittelijan muihin tehtäviin. Vaatimukset kohdistuivat siten työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Vaatimuksia urakkahinnoittelijan siirtämisestä olivat työnantajalle esittäneet ammattiosaston työpaikalle asettamat laivankorjausosaston luottamusmies, pääluottamusmies sekä varapääluottamusmies, joka vaatimuksen esittäessään oli hoitanut pääluottamusmiehen tehtäviä.

Lakkojen aikana oli telakalla tehty erittäin kiireellistä neuvostoliittolaisen Zalesovo-nimisen kalastusalusten tukialuksen korjaustyötä, jonka olisi pitänyt olla valmiina 15.10.1986. Työtaistelutoimenpiteiden vuoksi luovutusaikataulua ei ollut voitu noudattaa, vaan aluksen luovutus oli myöhästynyt ja aiheuttanut työnantajalle tuntuvia tappioita.

Työnantaja oli kehottanut pääluottamusmiestä ja osaston luottamusmiestä huolehtimaan siitä, että työntekijät työskentelisivät asianmukaisesti työsopimusten ja työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Luottamusmiehet eivät kuitenkaan olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi, vaan päinvastoin he olivat useina eri päivinä käydyissä neuvotteluissa toistaneet vaatimuksensa työnsuunnittelija-urakkahinnoittelijan siirtämisestä muihin tehtäviin. Lakon aikana korjattavaan alukseen oli siirretty työskentelemään muiden osastojen työntekijöitä. Luottamusmies oli kehottanut heitä lopettamaan työnteon aluksessa, koska työ oli ollut lakon alaista.

Työtaistelun ensimmäisenä päivänä 9.10.1986 oli Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta otettu yhteyttä Metallityöväen Liittoon ja vaadittu toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi sekä turvaamiseksi työpaikalle. Tästä huolimatta työtaistelutoimenpiteet olivat jatkuneet edellä selostetulla tavalla siten, että työntekijät olivat palanneet työhön vasta 16.10.1986.

Ammattiosasto oli laiminlyönyt sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet salliessaan sitä työpaikalla edustavien luottamusmiesten esittää voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia sekä jättäessään huolehtimatta siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä. Ammattiosasto oli vastuussa työpaikalle asettamiensa luottamusmiesten toiminnasta. Se ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin sopimusten vastaisten työtaisteluiden estämiseksi tai lopettamiseksi. Metallityöväen Liitto oli lisäksi laiminlyönyt velvollisuutensa asiassa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Uudenkaupungin Metallityöväen ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Rauma-Repola Oy:n Uudenkaupungin telakan laivankorjausosaston 23 työntekijää olivat olleet lakossa kanteessa ilmoitetuin tavoin. Luottamusmiehet ja ammattiosaston toimikunnan jäsenet eivät olleet osallistuneet työnseisauksiin.

Laivankorjausosaston työntekijät eivät olleet kieltäytyneet ylityön tekemisestä. Ajanjaksona 10.10. - 19.10.1986 työntekijät olivat tehneet vuorokautista ylityötä 195,5 tuntia ja 20.10. - 2.11.1986 välisenä aikana 141,8 tuntia. Lisäksi jälkimmäisenä ajanjaksona työntekijät olivat tehneet viikottaista ylityötä 128 tuntia.

Syy työnseisauksiin oli ollut työntekijöiden pitkään kestänyt ja aiheellinen tyytymättömyys urakkahinnoittelijan toimintaan. Esimerkiksi tapauksissa, joissa työntekijä oli joutunut työnantajan määräyksestä keskeyttämään urakan ja työntekijälle olisi keskeytyksen ajalta työehtosopimuksen mukaan ollut maksettava keskituntiansion mukaista palkkaa, urakkahinnoittelija ei ollut suostunut antamaan keskituntiansion määrää osoittavaa niin sanottua KTA-lappua. Urakkahinnoittelija oli lisäksi viivytellyt urakoiden jälkihinnoittelemisessa aiheettomasti. Hän oli viivyttänyt jopa viikkoja urakkahintojen tarkistuksia. Laivankorjausosastolla urakkahinnoittelu perustui jälkihinnoitteluun, jolloin hintoja jouduttiin usein tarkistamaan urakan kestäessä. Ilmeisesti tärkein syy oli ollut se, etteivät urakkahinnoittelijan ilmoittamat urakkaprosentit olleet pitäneet paikkaansa, mikä oli voitu todeta palkanmaksun yhteydessä.

Työnseisausten jälkeen käydyissä neuvotteluissa työnantaja oli myöntänyt virheitä tapahtuneen. Tilanne oli telakalla rauhoittunut, vaikka urakkahinnoittelijaa ei oltu siirretty toisiin tehtäviin.

Korjattavana olleen aluksen luovutus oli myöhästynyt, mutta se ei ollut tapahtunut työnseisausten vuoksi. Alus olisi pitänyt luovuttaa jo elokuussa 1986. Luovutus oli viivästynyt monista syistä, muun muassa sähköteknisten vikojen vuoksi. Alus oli luovutettu vasta 28.10.1986.

Pääluottamusmies oli työnseisausten tapahtumisaikaan ollut kursseilla Ammattiyhdistysopistossa. Varapääluottamusmies ja osaston luottamusmies olivat vaatineet työntekijöitä pysymään työssä ja noudattamaan työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä. Urakkahinnoittelijan menettely oli kuitenkin kärjistänyt mielialoja, eikä työnseisauksia ollut voitu estää.

Ammattiosastossa oli jäseniä 600 - 700.

Metallityöväen Liiton toimitsija oli soittanut varapääluottamusmiehelle 9.10.1986 ja vaatinut työntekijöitä noudattamaan työrauhaa. Lisäksi Metallityöväen Liitosta oli 15.10.1986 lähetetty pääluottamusmiehelle telex-sanoma, jossa liitto oli kehottanut ammattiosastoa ja luottamusmiehiä toimimaan siten, että työntekijät lopettaisivat työtaistelutoimenpiteet. Liitto oli vaatinut lisäksi osapuolia aloittamaan paikalliset neuvottelut työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä noudattaen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kantaja on vastineen johdosta lausunut muun ohella, että metallialan työntekijät olivat tehneet 9.10. - 20.10.1986 ylitöitä yhteensä vain 34 tuntia. Ylityöt oli tehty tiistaina 14.10.1986, jolloin ylitöitä oli tehnyt kaikkiaan 11 työntekijää. Tätä päivää lukuun ottamatta olivat työntekijät kieltäytyneet ylitöistä edellä mainittuna aikana. Päivittäin oli laivankorjausosaston 11 - 18 työntekijää pyydetty ylityöhön, mistä he olivat kieltäytyneet. Vastaava määrä työntekijöitä olisi tarvittu kahtena viikonvaihteena ylityöhön, mutta työntekijät olivat yhteisesti työtaistelutoimenpiteenä kieltäytyneet ylityöstä.

Vastineessa oli eräänä työtaistelutoimenpiteiden syynä mainittu se, ettei urakkahinnoittelija ollut suostunut antamaan niin sanottuja KTA-lappuja. Urakkahinnoittelija ei kuitenkaan ratkaissut sitä, milloin työntekijälle maksettiin palkkaa keskituntiansion mukaan, vaan se kuului työnjohdolle. Joissain tapauksissa urakkahinnoittelija oli saattanut antaa määräyksen työntekijälle, mutta hän ei tehnyt päätöstä palkkauksesta.

Urakkahinnoittelija ei ollut viivytellyt jälkihinnoiteltavien urakoiden yhteydessä. Urakkahinnat tarkastettiin välittömästi, jos työntekijä otti asian esille. Urakkahinnat eivät perustuneet jälkihinnoitteluun.

Työnantajan tiedossa oli vain yksi tapaus, jossa urakkaprosentteja ei oltu oikein merkitty. Työntekijä oli jälkeenpäin muuttanut työmääräykseen urakkaan käytetyn ajan, jolloin urakkaprosentti oli tullut virheelliseksi.

Pääluottamusmies oli ollut kurssilla 6. - 10.10.1986. Hän ei siis ollut ollut koko työtaisteluiden aikaa poissa. Pääluottamusmies oli 14.10.1986 esittänyt vaatimuksen urakkahinnoittelijan siirtämisestä muihin tehtäviin. Korjausosaston luottamusmies oli esittänyt saman vaatimuksen 9.10.1986. Luottamusmies oli 14.10.1986 ilmoittanut työnantajalle, että työrauhaa ei voitu taata ennen kuin urakkahinnoittelija olisi siirretty toisiin tehtäviin.

Laivankorjausosastolla oli työtaisteluiden aikaan ollut telakan työntekijöiden lisäksi yhteensä 21 Rauma-Repola Oy:n Mäntyluodon tehtaan työntekijää tekemässä työnantajan määräyksestä laivojen korjaustöitä. Myös nämä työntekijät olivat osallistuneet kaikkiin kanteessa mainittuihin työtaistelutoimenpiteisiin.

Kantajaliitto on jutun suullisessa esivalmistelussa ilmoittanut, ettei työnantaja ollut joutunut maksamaan aluksen luovutuksen myöhästymisestä sopimussakkoa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVAN LAUSUMA

Kuultavana ollut Uudenkaupungin Metallityöväen ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Metallityöväen Liiton lausumaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rauma-Repola Oy:n Uudenkaupungin telakan laivankorjausosaston 23 työntekijää ovat olleet lakossa 9.10.1986 kello 12 - 16, 10.10.1986 kello 7 - 16 ja 15.10.1986 kello 9.30 - 16. Työntekijät ovat ilmoittaneet lakkojen tarkoituksena olleen painostaa työnantajaa siirtämään osaston urakkahinnoittelijana toimineen työsuunnittelijan muihin tehtäviin. Työtaistelut ovat siten kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Työntekijät ovat työnantajaliiton ilmoituksen mukaan kieltäytyneet ylityön tekemisestä 9.10. - 20.10.1986 välisenä aikana kaikkina muina päivinä, paitsi 14.10.1986. Laivankorjausosastolla on tehty runsaasti ylitöitä loppukesän ja syksyn 1986 aikana. Työnantaja on pyytänyt päivittäin osaston työntekijöitä ylitöihin mainittuna ajanjaksona, mutta kukaan työntekijöistä ei ole suostunut jäämään ylitöihin. Työnantaja olisi tarvinnut työntekijöitä ylityöhön, jotta eräiden ulkomaalaisten kalastusalusten kiireellisesti suoritettavat korjaustyöt olisi saatu valmiiksi määräaikoihin mennessä.

Näin laajasti tapahtunut ylityöstä kieltäytyminen on ollut aikaisemmin laivankorjausosastolla vallinneesta käytännöstä selvästi poikkeavaa. Lakkopäivinä ja välittömästi lakkoa seuranneena viikonvaihteena 11. - 12.10.1986 työnantaja ei ole voinut edellyttää työntekijöiden jäävän ylitöihin. Kun laivankorjausosaston työntekijät ovat 15.10.1986 toimeenpanemansa lakon jälkeen johdonmukaisesti kieltäytyneet tekemästä ylitöitä, vaikka he ovat tienneet korjaustöiden kiireellisyydestä, ylityöstä kieltäytyminen sanotun ajankohdan jälkeen on toteutettu painostuksena työnantajaa kohtaan urakkahinnoittelijan siirtämiseksi toisiin tehtäviin.

Ammattiosaston ei ole näytetty ryhtyneen toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden ehkäisemiseksi. Ammattiosasto vastaa laiminlyönnistään.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta on kahdesti, nimittäin 9.10.1986 ja 15.10.1986 ilmoitettu Metallityöväen Liitolle lakkojen alkamisesta ja vaadittu niiden lopettamista. Metallityöväen Liitto on kummallakin kerralla heti kääntynyt työpaikan luottamusmiesten puoleen työrauhan palauttamiseksi. Kun lakot ovat kestäneet kummallakin kerralla vain lyhyen ajan, eikä jutussa ole näytetty, että Metallityöväen Liitolle olisi ilmoitettu ylitöistä kieltäytymisistä, liiton ei ole näytetty laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Uudenkaupungin Metallityöväen ammattiosaston maksamaan hyvityssakkoa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 11 000 markkaa.

Muilta osin kanne hylätään.

Uudenkaupungin Metallityöväen ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Vihma, H. Rautiainen, Sulkunen ja Porttila.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Yhdyn tuomioon muilta osin, mutta tuomitsen Uudenkaupungin Metallityöväen ammattiosaston maksamaan hyvityssakkoa 8 000 markkaa.