Labor court dismisses union claim that Christmas Day must be a free day when Christmas Eve falls on a weekday.

Työehtosopimuksen mukaan työntekijäin säännöllistä työaikaa lyhennetään antamalla vapaapäivä viikolla, jolla jouluaatto on muuna arkipäivänä kuin lauantaina. Työntekijöille, jotka työskentelevät jouluaattona sanotunlaisella viikolla, ei ollut annettava joulupäivän lisäksi muuta vapaapäivää.

Kantaja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y. Vastaaja Autoalan Työnantajaliitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välisessä 25.3.1986 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

7 § Työaika

1. Säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Mikäli kuitenkin jossain yrityksessä on yleisesti sovittu lyhyemmästä vuorokautisesta tai viikottaisesta työajasta, niin ne jäävät voimaan. Konttorityöntekijäin säännöllinen työaika on enintään 37,5 tuntia viikossa lukuun ottamatta niitä tehtäviä ja työpaikkoja, joissa on jatkuvasti noudatettu 40 tunnin viikoittaista työaikaa.

5. Kutakin kuusi arkipäivää sisältävää viikkoa kohden on työntekijä oikeutettu saamaan yhden vapaapäivän lainmukaisen viikkolepopäivän lisäksi. Tämä vapaapäivä on mikäli mahdollista annettava lauantaina taikka maanantaina elleivät tuotantotekniset syyt vaadi sen antamista ns. kiertävänä vapaana.

7. Työntekijäin säännöllistä työaikaa lyhennetään antamalla vapaapäivä viikolla, jolla on pääsiäislauantai, toinen pääasiäispäivä ja juhannusaatto, sekä viikolla, jolla uudenvuodenpäivä, vapunpäivä, itsenäisyyspäivä, jouluaatto tai tapaninpäivä on muuna arkipäivänä kuin lauantaina. Jos kuitenkin lauantai on pysyvästi työntekijän vapaapäivä, on lauantai vapaa myös uudenvuodenpäivä-, toinen pääsiäispäivä-, vapunpäivä-, itsenäisyyspäivä- ja tapaninpäiväviikolla.

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto on kanteessaan lausunut, että Autoalan Työnantajaliitto oli 29.10.1986 päivätyssä kiertokirjeessään n:o 44/86 antanut työehtosopimuksen 7 §:n 7 kohtaa koskevan ohjeen ja ilmoittanut jäsenyrityksilleen, että säännöllisen työajan lyhennys toteutetaan yleensä antamalla sopimuskohdassa mainitut päivät vapaiksi lukuun ottamatta jouluaattoa, jonka aiheuttama lyhennys toteutui antamalla ensimmäinen joulupäivä vapaaksi. Näin ollen vuoden 1986 jouluviikolla oli enintään kolme työpäivää ja 24 työtuntia.

Kantajaliiton mielestä edellä mainittu tulkintaohje oli virheellinen ja työehtosopimuksen vastainen. Joulupäivän vapaapäiväluonnetta oli pidetty niin itsestään selvänä, että sitä ei ollut erikseen mainittu työehtosopimuksen työaikaa lyhentävien juhlapyhien luettelossa. Se, että joulupäivä puuttui juhlapyhäluettelosta, ei tehnyt joulupäivää työpäiväksi. Joulupäivä oli ollut työntekijöiden vapaapäivä jo ennen kuin varsinaista työntekijää suojelevaa lainsäädäntöä oli ryhdytty laatimaan. Jo vuosikymmeniä jatkuneen käytännön mukaan joulupäivä oli ollut vapaapäivä.

Jouluviikon työajasta oli neuvoteltu asianosaisliittojen välillä, mutta neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina. Työnantajaliitto oli neuvotteluissa katsonut, että joulupäivä ei lyhentänyt työaikaa, koska sitä ei ollut mainittu työehtosopimuksen työaikaa lyhentävien päivien luettelossa. Kantajaliitto oli puolestaan sitä mieltä, että joulupäivä lyhensi työaikaa, vaikkei sitä ollut sanotussa luettelossa mainittukaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen työaikaa koskevaa 7 §:n 7 kohtaa oli tulkittava siten, että myös joulupäivä lyhensi työntekijän säännöllistä työaikaa ja että työntekijälle oli annettava myös joulupäivän osalta vapaapäivä sekä ettei jouluaaton aiheuttamaa lyhennystä voitu toteuttaa antamalla joulupäivä vapaaksi.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto on lausunut, että auto- ja konekaupan työehtosopimuksessa oli ollut määräys säännöllisen työajan lyhentämisestä sellaisella viikolla, jolla jouluaatto tai tapaninpäivä olivat muuna arkipäivänä kuin lauantaina, vuodesta 1979 lähtien. Työaikamääräys oli ollut samanlainen kuin kaupan myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa. Kyseistä määräystä oli aina sovellettu siten kuin Autoalan Työnantajaliiton kiertokirjeessä n:o 44/86 kappaleessa "Varaosa- ja varastointityöntekijät" oli todettu.

Työehtosopimuksen 7 §:n 7 kohdan mukaisesti työntekijän säännöllistä työaikaa lyhennettiin antamalla vapaapäivä viikolla, jolla jouluaatto tai tapaninpäivä oli muuna arkipäivänä kuin lauantaina. Tämän lisäksi, jos lauantai oli pysyvästi työntekijän vapaapäivä, lauantai oli vapaa myös tapaninpäiväviikolla. Muut työehtosopimuksen mainitun kohdan mukaiset työajan lyhennykset eivät kohdistuneet jouluviikolle. Näin ollen jouluaatto ja tapaninpäivä lyhensivät kumpikin viikon työaikaa yhdellä päivällä, joka yleensä toteutui siten, että tapaninpäivä ja joulupäivä eivät olleet työpäiviä. Lauantaita koskevan erillisen määräyksen mukaan lauantai oli joka tapauksessa vapaa, jos se oli pysyvästi työntekijän vapaapäivä. Näin ollen jouluviikolla oli enintään kolme työpäivää.

Siitä huolimatta, että joulupäivä oli perinteinen vapaapäivä, se ei lyhentänyt työaikaa, koska sitä ei ollut mainittu työehtosopimuksen työaikaa lyhentävien päivien luettelossa. Työehtosopimus ei myöskään määrännyt, mitkä päivät olivat vapaapäiviä.

Kantajaliitto oli sekoittanut keskenään työajan lyhennysmääräyksen ja vapaapäivän. Työehtosopimus määräsi työajan lyhentämisestä, mutta ei siitä, miten lyhentäminen "kohdistettiin".

Kaupan myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen vastaava määräys oli sisällöltään seuraava: "Työntekijän säännöllistä työaikaa lyhennetään antamalla vapaapäivä viikolla, jolla on pääsiäislauantai, pääsiäismaanantai tai juhannusaatto sekä viikolla, jolla uudenvuodenpäivä, vapunpäivä, itsenäisyyspäivä, jouluaatto tai tapaninpäivä on muuna arkipäivänä kuin lauantaina. Tämä vapaapäivä voidaan myös siirtää annettavaksi edellisellä tai seuraavalla viikolla. Jos kuitenkin lauantai on pysyvästi työntekijän vapaapäivä, on lauantai vapaa myös uudenvuodenpäivä-, pääsiäismaanantai-, vapunpäivä-, itsenäisyys- ja tapaninpäiväviikolla."

Edellä mainittua työehtosopimusmääräystä koskenut Kaupan Työnantajaliiton kiertokirjeessään esittämä tulkintaohje riidanalaisen sopimusmääräyksen kanssa samanlaisesta sopimusmääräyksestä osoitti vastaajaliiton mielestä selvästi, että auto- ja konekaupan työehtosopimuksen kyseistä määräystä ei voitu tulkita kantajaliiton esittämällä tavalla.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto on vielä lausunut, että työnantajaliiton kiertokirjeessään n:o 44/86 esittämä tulkintaohje oli työehtosopimuksen vastainen. Kiertokirjeen mukaisesti Autoalan Työnantajaliiton jäsenyritykset olivat pääosin noudattaneet esitettyä tulkintaohjetta.

Työnantajaliitto oli väittänyt, että kysymyksessä olevan työehtosopimuksen määräys olisi samanlainen kuin kaupan myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen määräys. Väite ei pitänyt paikkaansa. Kaupan myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa oli nimittäin määräys, että vapaapäivä voidaan myös siirtää annettavaksi edellisellä tai seuraavalla viikolla. Auto- ja konekaupan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa ei sen sijaan ollut tällaista määräystä, vaan työajan lyhentäminen oli sovittu toteutettavaksi antamalla vapaapäivä sillä viikolla, jolla oli joku juhlapyhä.

Koska työehtosopimukset olivat eri sisältöisiä, ei myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevasta työehtosopimuksesta voitu hakea ohjetta kysymyksessä olevan työehtosopimuksen tulkinnalle. Auto- ja konekaupan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen vertaaminen myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen oli sikälikin perusteetonta, että kantajaliitto ei ollut ollut solmimassa kaupan myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevaa työehtosopimusta.

Työnantajaliiton kiertokirjeessä n:o 44/86 oli ristiriita, koska kirjeessä oli todettu konttorityöntekijöiden tekevän tapaninpäiväviikolla kaksi työpäivää, kun taas varaosa- ja varastointityöntekijöiden oli tehtävä enintään kolme työpäivää. Sekä konttorityöntekijöitä että varaosa- ja varastointityöntekijöitä koski kuitenkin sama työehtosopimuksen työaikamääräys.

Kantajaliitto on lausunut riidanalaisen sopimusmääräyksen syntyvaiheista, että asianosaisliitot olivat solmineet työehtosopimuksia keskenään vuodesta 1972 alkaen. Jo ensimmäisen työehtosopimuksen 6 §:n 8 kohdassa oli ollut määräys siitä, että jouluaatto, pääsiäislauantai ja juhannusaatto lyhensivät työaikaa viidellä tunnilla.

Seuraavan kerran sopimuskohtaa oli muutettu 1.2.1976 - 31.1.1977 väliseksi ajaksi tehdyllä työehtosopimuksella. Sopimuksen 6 §:n 9 kohdassa työajan lyhennys oli pidennetty kahdeksaan tuntiin ja määrätty samalla, että lyhennys voitiin antaa myös edellisellä tai seuraavalla viikolla.

Määräystä oli jälleen muutettu 14.4.1977 tehdyllä työehtosopimuksella lisäämällä niiden arkipyhien määrää, jotka lyhesivät työaikaa. Oli sovittu, että myös uudenvuodenpäivä, vapunpäivä ja itsenäisyyspäivä lyhensivät työaikaa. Kyseiseen työehtosopimukseen oli tullut myös määräys, että jos lauantai oli pysyvästi työntekijän vapaapäivä, se oli vapaa myös uudenvuodenpäivä-, vapunpäivä- ja itsenäisyyspäiväviikolla.

Työehtosopimuksella 1.2.1979 - 29.2.1980 oli kysymyksessä olevan määräyksen sanamuotoa muutettu hieman siten, että työaikaa oli lyhennettävä kahdeksalla tunnilla kyseisillä arkipyhäviikoilla.

Nykyisessä muodossaan riidanalainen sopimusmääräys oli ollut työehtosopimuksessa vuodesta 1980 lähtien. Mainitulla sopimuksella oli määrätty jälleen, että työntekijälle oli annettava vapaapäivä viikolla, jolla oli arkipyhä. Samalla arkipyhäluetteloa oli hieman laajennettu.

Sopimusmääräyksen tulkinnasta ei ollut ollut riitaa ennen kuin työnantajaliitto oli lähettänyt kiertokirjeensä n:o 44/86, jossa se oli antanut jäsenilleen tulkintaohjeen, jonka mukaan työajan lyhennys toteutettiin jouluaaton osalta antamalla ensimmäinen joulupäivä vapaaksi. Tällä ohjeella oli muutettu vuosikausien kuluessa vakiintunut käytäntö. Työehtosopimuksessa jouluaaton osalta edellytetty työajan lyhennys oli siksi jäänyt toteutumatta, koska työaikaa ei voitu vähentää sellaisella päivällä, joka muutoinkin olisi vapaapäivä.

Mikäli työnantajaliiton käsitys työehtosopimuksen soveltamisesta hyväksyttäisiin, pitäisi joulupäivän olla työpäivä. Muutoin sitä ei nimittäin voitaisi käyttää työajan lyhentämiseen. Laki vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta sääti kuitenkin ehdottoman kiellon vähittäiskaupan harjoittamiselle kirkollisena juhlapäivänä. Minkäänlaista poikkeuslupaakaan ei varmaankaan ollut mahdollista saada esimerkiksi autoliikkeen aukipitämiseksi joulupäivänä.

Jouluaatto ei ollut kyseisellä alalla pääsääntöisesti työpäivä. Kantajaliiton jäsenistön enemmistö ei myöskään työskennellyt lauantaisin. Jäsenistä lähinnä automyyjät tekivät lauantaisin periodityötä. Yleensä varaosaosastot ja konttorit eivät olleet lauantaisin auki.

VASTAAJAN LISÄVASTINE

Autoalan Työnantajaliitto on lausunut vielä, että liiton kiertokirjeen n:o 44/86 ensimmäinen kappale "Konttorityöntekijät" oli ollut virheellinen. Teksti oli ollut kokonaan tarpeeton. Toisin olisi ollut, jos konttorityöntekijöihin olisi vielä sovellettu Kaupan Työnantajaliiton ja Suomen Liikeväen Liiton työehtosopimusta. Työehdot oli kuitenkin yhtenäistetty vuoden 1986 työehtosopimuksessa, joten työaikamääräyksetkin olivat samansisältöiset kuin muillakin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla työntekijöillä.

Riidanalainen työaikamääräys oli ollut sopimuksessa vuodesta 1980 lähtien nykyisessä muodossaan.

Mikään työntekijäliiton vahvistusvaatimuksen kohta ei saanut tukea sopimusmääräyksestä. Joulupäivää ei ollut mainittu lyhennykseen oikeuttavien päivien luettelossa, joka oli tyhjentävä. Määräyksestä ei myöskään ilmennyt, ettei lyhennystä voisi toteuttaa antamalla joulupäivä vapaaksi.

Työehtosopimus ei määrännyt, miten työajan lyhennys toteutettiin, mitkä päivät olivat vapaapäiviä ja mitkä työpäiviä. Sopimusmääräyksestä ilmeni vain työajan lyhennyksen määrä. Esimerkiksi vuoden 1986 työehtosopimuksen määräys oli toteutunut, jos jouluviikolla oli kaksi vapaapäivää. Näin ollen töitä oli voitu teettää kolmena päivänä, esimerkiksi maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona.

Ei myöskään työnantajaliiton kiertokirje n:o 44/86 määrännyt, mitkä päivät olivat työpäiviä ja mitkä vapaita. Kiertokirjeessä oli todettu yhtenä mahdollisuutena lyhennyksen toteutuvan, jos joulupäivä ja tapaninpäivä olivat vapaita.

Yleisessä muodossa esitetty vahvistusvaatimus merkitsisi tulleessaan hyväksytyksi muun muassa sitä, että työehtosopimuksen määräykseen tulisi siihen kuulumaton rajaus, toisin sanoen että säännöllistä työaikaa lyhentävä vapaapäivä tulisi sijoittaa jouluaatoksi. Tällaista tarkoitusta ei työehtosopimusmääräyksellä ollut. Sillä oli päinvastoin pyritty mahdollistamaan liikkeen aukiolo myös jouluaattona, joka oli arkipäivä ja usein erittäin hyvä kauppapäivä. Näin oli laita myös autoalalla, jolla useimmissa liikkeissä sekä automyynti että varaosamyynti olivat auki jouluaattona. Kantajaliitto oli myöntänyt, ettei joulupäivä ollut työehtosopimuksen "lyhennyspäiväluettelossa". Jo tämän olisi työnantajaliiton mielestä pitänyt riittää kanteen hylkäämiseen.

Kantajaliitto oli todennut, että työehtosopimuksen tulkinnasta ei ollut ollut riitaa ennen kuin työnantajaliitto oli lähettänyt kiertokirjeen n:o 44/86, jolla oli muutettu vuosikausien kuluessa vakiintunut käytäntö. Vakiintunut käytäntö oli ollut juuri se, mikä mainitussa kiertokirjeessä oli todettukin. Täysin sama kanta oli ollut työnantajaliiton kiertokirjeissä muun muassa vuosina 1984 ja 1985. Näihin kantajaliitto ei ollut puuttunut eikä ollut väittänyt niitä virheellisiksi. Mainituissa kiertokirjeissä ei ollut annettu yrityksille tulkintaohjetta, vaan oli todettu eräs mahdollisuus toteuttaa kyseinen työehtosopimusmääräys.

Kantajaliitto oli perustellut näkemyksiään vielä sillä, että laki vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta sääti ehdottoman kiellon vähittäiskaupan harjoittamisesta kirkollisena juhlapäivänä. Tämä oli kuitenkin täysin eri asia kuin työntekijöiden työaika. Työtä voitiin nimittäin tehdä, vaikka liike ei ollut auki asiakkaille, esimerkkinä inventoinnit.

Kanteessa oli väitetty, että jouluaatto ei olisi alalla pääsääntöisesti työpäivä. Työnantajaliiton käsitys asiasta oli täysin päinvastainen. Autoliikkeet olivat yleensä jouluaattona auki automyynnin, varaosa- ja tarvikemyynnin ja näiden tarvitseman konttori- ja palvelutyön osalta. Toisaalta vaikka kaikki liikkkeet eivät olisikaan olleet auki, se ei mahdollistanut sellaista työehtosopimuksen tulkintaa, ettei kyseinen päivä olisi voinut olla työpäivä. Kantajaliitto oli todennut edelleen, ettei sen jäsenten enemmistö työskennellyt lauauntaisin. Tätäkään väitettä ei voitu käyttää työehtosopimuksen tulkintaperusteena. Kantajaliiton mukaan lähinnä automyyjät tekivät lauantaisin periodityötä. Työnantajaliiton käsityksen mukaan periodityötä ei alalla sovellettu lainkaan. Sen sijaan automyyjät työskentelivät yleensä lauantaisin.

Jos työehtosopimuksessa olisi sovittu siitä, että joulupäivä lyhentäisi työaikaa, se olisi myös sopimuksessa selvästi mainittu. Samoin jos jouluaatto olisi sovittu vapaaksi, sekin olisi selvästi sanottu, kuten esimerkiksi kaupan alan konttorityöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asianosaisliittojen välillä 25.3.1986 tehdyn auto- ja konekauppaa koskevan työehtosopimuksen mukaan työntekijän säännöllistä työaikaa lyhennetään antamalla vapaapäivä viikolla, jolla on pääsiäislauantai, toinen pääsiäispäivä ja juhannusaatto, sekä viikolla, jolla uudenvuodenpäivä, vapunpäivä, itsenäisyyspäivä, jouluaatto tai tapaninpäivä on muuna arkipäivänä kuin lauantaina. Jos lauantai on pysyvästi työntekijän vapaapäivä, lauantai on vapaa myös uudenvuodenpäivä-, toinen pääsiäispäivä-, vapunpäivä-, itsenäisyyspäivä- ja tapaninpäiväviikolla.

Autoalan Työnantajaliitto on 29.10.1986 päivätyssä muun muassa vuoden 1986 jouluviikon työaikajärjestelyjä koskevassa kiertokirjeessään n:o 44/86 ilmoittanut, että sekä jouluaatto että tapaninpäivä lyhensivät jouluviikon työaikaa kumpikin yhdellä työpäivällä. Kiertokirjeen mukaan tapaninpäivän aiheuttama työajan lyhennys toteutettiin yleensä antamalla tapaninpäivä vapaaksi ja jouluaaton aiheuttama työajan lyhennys toteutui antamalla joulupäivä vapaaksi. Näin ollen vuoden 1986 jouluviikolla oli enintään kolme työpäivää ja 24 työtuntia. Sanottuna vuonna oli jouluaatto keskiviikkona, joulupäivä torstaina ja tapaninpäivä perjantaina.

Työnantajaliiton 16.10.1985 päivätty kiertokirje, joka on koskenut vuoden 1985 jouluviikon työajan lyhentämistä, on ollut riidanalaiselta kohdin sisällöltään täsmälleen samanlainen kuin edellä mainittu kiertokirje.

Työntekijäliiton käsityksen mukaan jouluaaton aiheuttamaa säännöllisen työajan lyhennystä ei voitu toteuttaa antamalla joulupäivä vapaapäiväksi. Liiton mielestä jouluaaton edellyttämä työajan lyhennys on jäänyt toteutumatta, jos työaikaa lyhennettiin sellaisella päivällä, joka on perinteisesti ollut työntekijöiden vapaapäivä.

Sopimusmääräys on ollut edellä kerrotussa muodossaan auto- ja konekaupan työehtosopimuksessa vuodesta 1980 lähtien. Ensimmäisessä liittojen välisessä alan työehtosopimuksessa vuodelta 1972 on sovittu, että muulle arkipäivälle kuin lauantaille sattuva jouluaatto lyhensi säännöllistä työaikaa viidellä tunnilla. Seuraavassa eli vuoden 1976 työehtosopimuksessa on jouluaaton aiheuttamaksi työajan lyhennykseksi sovittu kahdeksan tuntia ja sitä seuraavassa eli vuoden 1977 työehtosopimuksessa yksi työpäivä.

Sen enempää riidanalaisessa sopimusmääräyksessä kuin kaupan alan vastaavassa määräyksessäkään ei ole sovittu, minä päivänä jouluaaton aiheuttama työajan lyhennys tulee antaa. Kaupan alan työehtosopimus mahdollistaa lyhennysten antamisen myös tietyin rajoituksin ennen jouluviikkoa tai sen jälkeen. Kaupan Työnantajaliiton liittoasiamiehen mukaan kaupan alalla vapaapäivä annetaan työnantajan määrämänä päivänä ja joulupäivä on vapaapäivä lukuun ottamatta osaa huoltamoista ja elintarvikekioskeista.

Joulupäivä on auto- ja konekaupan soveltamisalalla vapaapäivä. Joulupäivää ei ole kuitenkaan mainittu riidanalaisessa sopimuskohdassa olevassa työaikaa lyhentävien päivien luettelossa. Työnantajaliiton kuulustuttaman todistajan muistaman mukaan työntekijäpuoli oli esittänyt myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtosopimuksessa sovittavaksi, että myös joulupäivä lyhentäisi työaikaa, mutta siihen ei työnantajaliitto ollut suostunut.

Työtuomioistuin katsoo jutussa esitetyn selvityksen osoittavan, että myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtosopimuksen säännöllisen työajan lyhentämistä koskevat sopimusmääräykset ovat olleet esikuvina sovittaessa vastaavista sopimusmääräyksistä auto- ja konekaupan työehtosopimuksessa. Osa ensinmainitun työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvista työntekijöistä työskentelee kuitenkin joulupäivänä toisin kuin auto- ja konekaupan alalla.

Riidanalaisen sopimuskohdan selvän sanamuodon mukaan on sovittu tietyistä säännöllistä viikkotyöaikaa lyhentävistä vapaapäivistä, mutta ei sen sijaan siitä, minä kalenteripäivinä vapaapäivät on annettava. Työehtosopimukseen sisältyy myös määräys, jonka mukaan työntekijä on oikeutettu saamaan lain mukaisen viikkolepopäivän lisäksi toisen viikottaisen vapaapäivän. Viimeksi mainittu vapaapäivä on annettava, mikäli mahdollista, lauantaina taikka maanantaina, elleivät tuotantotekniset syyt vaadi sen antamista niin sanottuna kiertävänä vapaana. Riidanalaisessa sopimuskohdassa ei mainitun kaltaista rajoitusta ole, joten työajan lyhennys on jätetty toteutettavaksi työnantajan määrääminä päivinä.

Tulkittavana olevan sopimusmääräyksen sanamuodon mukaan työntekijälle on annettava vapaapäivä viikolla, jolla jouluaatto tai tapaninpäivä on muuna arkipäivänä kuin lauantaina. Tapaninpäivän kohdalta erimielisyyttä ei ole syntynyt, koska alalla ei työskennellä tapaninpäivänä. Sen sijaan alalla työskennellään ainakin jossakin laajuudessa jouluaattona. Jutussa on siis kysymys siitä, onko niille työntekijöille, jotka työskentelevät jouluaattona, annettava jouluviikolla muu vapaapäivä kuin joulupäivä, jona alalla ei työskennellä.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että auto- ja konekaupan työehtosopimuksen 7 §:n 7 kohdassa olisi sen esikuvana olleen myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen vastaavasta kohdasta poiketen sovittu, että työntekijälle olisi viikolla, jolla jouluaatto on muuna arkipäivänä kuin lauantaina, annettava joulupäivän lisäksi muukin vapaapäivä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laadun vuoksi Autoalan Työnantajaliitto saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Tiitola, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.