Union fined for strike; employer fined for violating layoff rules; collective agreement breach claim dismissed.

Lakon tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa ilmoitettujen lomautusten ajankohtaa ja kestoa koskevissa kysymyksissä. Lakko oli siten kohdistunut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen lomautusmääräyksiin. Ammattiosasto tai sen edustajat eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin lakon estämiseksi.

Työnantaja oli selvittänyt yhteistoimintasopimuksen ja työehtosopimuksen yhteistoimintamenettelyä koskevien määräysten tarkoittamalla tavalla suunnittelemiensa lomautusten perusteet, vaikutukset ja ratkaisuvaihtoehdot,antanut työntekijöiden edustajille mahdollisuuden lausua käsityksensä asiasta ja vaikuttaa tehtävän päätöksen sisältöön.

Työntekijöiden edustajat olivat saaneet riittävät tiedot lomautusten taloudellisesta vaikutuksesta yritykselle. Yhteistoimintaneuvottelut oli käyty riittävän hyvissä ajoin ennen lomautusilmoitusten antamista.

Lomautetuiksi vartijoiksi oli valittu työhön myöhemmin otettujen sijasta kolme yhtiön palveluksessa kauemmin ollutta vartijaa. Työnantaja oli lomauttaessaan heidät tietensä menetellyt työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan sopimusmääräyksen vastaisesti.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Työnantaja tuomittu työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan sopimusmääräyksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon. Työnantajaa vastaan yhteistoimintasopimuksen ja työehtosopimuksen yhteistoimintamenettelyä koskevien määräysten tietensä rikkomisen perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kantajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Paperiliitto r.y. Vastaajat Paperiliitto r.y. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metsä-Serla Oy Kuultava Paperiliiton Lielahden osasto n:o 6 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 25.3.1986 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §.

TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

5 §.

TYÖSUHTEEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

4. STK:n ja SAK:n 24.4.1984 allekirjoittamaa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta soveltamisohjeineen noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

VI NEUVOTTELUJÄRJESTYSMÄÄRÄYKSET

30 §

SOPIMUKSEN TULKINTA

1. Jos tämän tai sopimuspuolten välillä tehtyjen muiden sopimusten tai pöytäkirjojen sisällöstä, määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, jota asianosaiset eivät saa heidän välisissään neuvotteluissa selvitetyksi, on asia siirrettävä sopijapuolten ratkaistavaksi. Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja tässä kohdassa tarkoitetussa asiassa on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. 2. Niissä tapauksissa, jolloin paikalliset neuvottelut eivät johda tulokseen, ja toinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on lyhyesti mainittu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on jätettävä molemmille sopimuspuolille kappale. Mikäli asioiden selvittäminen vaatii käyntejä asianomaisessa teollisuuslaitoksessa, on nämä matkat järjestettävä viivytyksettä.

3. Elleivät sopijapuolet pääse yksimielisyyteen edellä 1. kohdassa mainituista asioista, alistetaan ne työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

31 §

ERIMIELISYYKSIEN SOVITTELU

1. Jos erimielisyys on syntynyt muista kuin 30 §:ssä mainituista syistä työnantajan ja työntekijän välillä, on ennen kuin muihin toimenpiteisiin saadaan ryhtyä, asiassa pyrittävä sovintoon nevotteluilla asianomaisten välillä, ja elleivät nämä pääse yksimielisyyteen, on asia siirrettävä sopimuspuolten ratkaistavaksi. (Kts. 30 § 2. kohta) 2. Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja 1. kohdassa tarkoitetussa asiassa, on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Neuvottelut on käytävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen. Neuvottelujen kestäessä ei ko. asian johdosta saada julistaa työnseisausta (lakkoa tai työsulkua) tahi ryhtyä muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. 3. Elleivät neuvottelut sopijapuoltenkaan välillä johda sovintoon, on sen järjestön, joka aikoo turvautua työnseisaukseen, siitä ilmoitettava kirjallisesti toiselle järjestölle viimeistään 14 vuorokautta ennen aiottua seisausta.

Keskusliittojen tekemien sopimusten luettelo Liite 4

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusliittojen tekemiä sopimuksia:

- 24.4.1984 allekirjoitettua irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleisopimusta soveltamisohjeineen - 6.3.1981 allekirjoitettua sopimusta yhteistoiminnan edistämisestä yrityksissä

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muun muassa seuraava määräys:

1 §

Kohta 10.

Työehtosopimusneuvotteluissa liitot ovat pitäneet tarpeellisena, että alan työnantajat mahdollisuuksien mukaan välttäisivät lomautuksia. Mikäli syntyy tilanne, jossa lomautuksiin näytetään jouduttavan, tulee riittävän hyvissä ajoin suorittaa yhteistoimintaneuvottelu, missä selvitetään yrityksen ja asianomaisen tehtaan tuotannollinen ja markkinatilanne sekä uhkaavien lomautusten taloudellinen vaikutus yritykselle. Neuvotteluissa tulee myös selvittää mahdollisuudet lomautusten sijasta kouluttaa tai suorituttaa muita työtehtäviä työntekijöille. Liitot pitävät tarpeellisena, että ne saavat hyvissä ajoin riittävän informaation suunnitelmista yrityksessä tapahtuvista työvoimaan kohdistuvista lomautuksista ja irtisanomisista.

Työehtosopimuksen osana noudatettavaan 24.4.1984 allekirjoitettuun irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaan yleissopimukseen sisältyvät muun muassa seuraava määräys:

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

23 §.

Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa muun muassa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 12.6.1986 allekirjoitetussa yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyssä sopimuksessa, joka on korvannut työehtosopimuksen liitteessä 4 mainitun yhteistoiminnan edistämistä yrityksissä koskevan sopimuksen, on muun ohella seuraavat määräykset:

2 LUKU

YHTEISTOIMINTAMENETTELY

2.1

Ennen kuin työnantaja ratkaisee yhteistoimintalain 6 §:ssä tarkoitetun asian, on käytävä yhteistoimintalain 7 §:n mukainen yhteistoimintamenettely sellaisessa vaiheessa, jotta tässä sopimuksessa ja yhteistoimintalaissa tarkoitettu työnantajan ja henkilöstön välinen vuorovaikutus toteutuu. Yhteistoimintamenettely on käytävä myös yhteistoimintalain 9 §:n 2 momentin tarkoittamassa tilanteessa.

Ratkaistavan asian laadusta ja laajuudesta riippuen yhteistoimintamenettely voidaan toteuttaa työnantajan tai hänen edustajansa ja ao. henkilöiden tai heidän edustajansa välisessä neuvottelussa, yhteistoimintalain 7 §:n 3 momentin tarkoittamassa yhteisessä kokouksessa sekä hankekohtaisessa työryhmässä, jos siitä on sovittu taikka yhteistoimintalain 4 §:n tarkoittamassa neuvottelukunnassa.

2.2

Työnantajan tulee ennen yhteistoimintamenettelyyn ryhtymistä antaa asian käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot yhteistoimintalain 11 §:n 1 momentin mukaisesti. Tiedot tulee antaa sellaisessa vaiheessa, jotta niihin perehtyminen ja kohdassa 2.1 tarkoitettu asiaan vaikuttaminen on mahdollista.

Edellä tarkoitetut tiedot annetaan kirjallisena, mikäli tämä asian laatu ja laajuus huomioon ottaen on tarpeen ja mahdollista. Yhteistoimintalain 11 §:n 2 momentin tarkoittamat yrityksen tilinpäätöstiedot on henkilöstön edustajalla kuitenkin oikeus saada kirjallisena. Lain tarkoittama henkilöstösuunnitelma annetaan pyydettäessä kirjallisena.

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on kanteessaan lausunut, että ammattiosaston toimikunnan koolle kutsuma yleinen kokous oli 9.4.1987 kello 9 käsitellyt MetsäSerla Oy:n Lielahden kemihierretehtaalla annettua ilmoitusta 18 työntekijän lomauttamisesta toistaiseksi 1.5.1987 alkaen ja lisäksi yhdeksän työntekijän lomauttamista toistaiseksi syksyllä 1987 erikseen ilmoitettavasta päivämäärästä lukien.

Kokouksessa oli tehty päätös, etteivät työntekijät voineet hyväksyä lomautusilmoitusta ja että he sen vuoksi keskeyttivät välittömästi työnteon. Päivätyöntekijät olivat lähteneet heti kokouksen jälkeen pois työstä ja vuorotyöntekijät olivat alkaneet ajaa tehdasta alas. Työnantajalle oli asiasta ilmoittanut pääluottamusmies 9.4.1987 kello 9.40. Tällöin häntä oli kehotettu palauttamaan työrauha. Hän oli kieltäytynyt ryhtymästä toimenpiteisiin vedoten kokouksen päätökseen.

Viimeiset työssä olleet työntekijät olivat poistuneet kemihierretehtaalta kello 12 ja ligniinitehtaalta kello 13. Lakon ajaksi tehtaalle oli jäänyt vain seisokkimiehitys. Lakkoon oli osallistunut 131 työntekijää, joukossa muun muassa ammattiosaston puheenjohtaja ja 10 osaston luottamusmiestä.

Työntekijät olivat palanneet työhön 10.4.1987 kello 6, jolloin oli aloitettu tehtaan ylösajo.

Kemihierretehtaan ja ligniinitehtaan pysähtymisen lisäksi voimalaitokselta tapahtuvan höyrynjakelun keskeytyminen oli pysäyttänyt kello 10.40 Metsä-Serla Oy:n aaltopahvitehtaan molemmat päätuotantokoneet jäljellä olevan aamuvuoron ja koko iltavuoron ajaksi aiheuttaen 11,5 tunnin valmistustuotannon menetyksen.

Höyrynjakelun keskeytyminen oli pysäyttänyt myös Metsä-Serla Oy:n muovitehtaan muottipaisutuskoneiden tuotannollisen toiminnan kello 10.30 alkaen jäljellä olleen aamuvuoron, sitä seuranneen iltavuoron sekä perjantaina 10.4.1987 aamuvuoron alusta kello 8:aan asti eli yhteensä 13,5 tuotantotunnin ajaksi.

Kuorimon toiminnan keskeytyminen oli aiheuttanut Takon kartonkitehtaan hiokepuun toimituksessa keskeytyksen, minkä vuoksi kartonkitehdas oli joutunut noin yhden vuorokauden ajan korvaamaan puolet hiokkeen tarpeestaan kalliimmalla ostohiokkeella.

Työtaistelusta oli aiheutunut yhtiölle kaikkiaan 570 000 markan suuruiset vahingot.

Lielahden tehtaiden työtaistelu oli kohdistunut erityisesti niihin työehtosopimusmääräyksiin, jotka koskivat työnantajan työnjohto-oikeutta sekä lomauttamista. Työtaistelulla oli rikottu myös työrauhavelvoitetta sekä neuvottelujärjestysmääräyksiä.

Työnantajan kehotuksesta huolimatta Paperiliiton Lielahden osasto n:o 6 ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisen työtaistelun ehkäisemiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosaston puheenjohtajan sekä luottamusmiesten osallistuminen lain ja työehtosopimuksen vastaiseen lakkoon korosti ammattiosaston vastuuta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut, että Paperiliiton Lielahden osasto n:o 6 tuomitaan työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

PAPERILIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Paperiliitto on vastineessaan lausunut, että kanteessa mainitun yleisen kokouksen oli kutsunut koolle kemihierretehtaan asioita käsitellyt neuvottelukunta eikä ammattiosaston toimikunta. Työntekijät eivät olleet voineet hyväksyä ilmoitettuja lomautuksia, koska Paperiliiton ja Metsäteollisuuden Työnantajaliiton välillä oli tammikuussa 1987 todettu, että työnantaja muuttaisi toistaiseksi ilmoittamansa lomautukset määräaikaisiksi 30.4.1987 asti. Lisäksi työntekijät olivat katsoneet, että työnantaja ei ollut menetellyt työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 kohdan mukaisesti.

Pääluottamusmies ei ollut voinut estää töiden keskeytymistä, koska työntekijät olivat poistuneet välittömästi työpaikalta, eikä heitä olisi saanut enää palaamaan töihin ennen seuraavaa aamua kello 6:tta. Pääluottamusmiehellä ei ollut ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin kokouksen päätöksen jälkeen.

Kanteesta ei käynyt selville, millä tavalla väitetyt työstäkieltäytymiset olisivat kohdistuneet työnantajan työnjohto-oikeuteen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Koska työnantaja oli itse antanut aihetta työstä kieltäytymisiin menettelemällä työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 kohdan vastaisesti, rikkomalla sopimusta yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä sekä irtisanomissuojasopimusta, Paperiliitto on vastustanut Metsäteollisuuden Työnantajaliiton vaatimusta saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON VASTASELITYS

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut liittojen välillä tammikuussa 1987 todetun, että Lielahden kemihierretehtaalta lomautettujen henkilöiden lomautus muuttuisi määräaikaiseksi 19.1. - 30.4.1987 väliseksi ajaksi. Lomautetuista 25 työntekijästä yksi oli irtisanonut työsopimuksensa lomautuksen aikana.

Paperiliitto oli virheellisesti väittänyt, että työnantaja olisi laiminlyönyt neuvottelut, kun se oli antanut ilmoituksen 18 työntekijän lomauttamisesta toistaiseksi 1.5.1987 alkaen. Huhtikuun 1987 jälkeisestä ajasta oli neuvoteltu paikallisesti jo 3.3.1987. Neuvottelun aiheina olivat tuolloin olleet kustannussäästöt ja lomautus. Tuolloin oli keskusteltu työntekijäpuolen esityksestä, jonka mukaan työntekijät olisivat olleet vuorotellen välillä töissä ja välillä lomautettuina. Työnantaja oli torjunut esityksen, koska ammattitaidon taso olisi vuorottelun vuoksi laskenut ja tuotannon käyntiriskit olisivat kasvaneet. Jo tuolloin työnantaja oli ilmoittanut, että tilanne lomautustarpeen osalta olisi entinen, kuitenkin niin, että kesäaikana osaa lomautetuista tarvittaisiin lomittajina, joiden nimet ja lukumäärä selviäisivät huhtikuun aikana.

Henkilöstökustannusten säästöjä koskeva YT-neuvottelu oli järjestetty 6.3.1987. Läsnä olivat olleet muun muassa pääluottamusmies ja kaksi muuta luottamusmiestä. Kokouksen aluksi oli ilmoitettu, että esillä olisi yhteistoimintalain 12 §:ssä mainittuja salaisia asioita. Läsnäolijoille oli selvitetty kemihierretehtaan käyttökate, joka oli ollut - 3,1 miljoonaa markkaa koko kemihierretehtaan tasolla sekä tuotettua tonnia kohden - 479 markkaa. Tuolloin tulos oli ollut - 7,2 miljoonaa markkaa eli - 1 100 markkaa tuotantotonnia kohden. Lomautuksista oli todettu, että aluevartiointi tulisi loppumaan 30.4.1987, minkä vuoksi lomautettujen määrä tulisi lisääntymään kolmella työntekijällä, joten lomautettujen määrä olisi 1.5.1987 alkaen 27 työntekijää, kun lomittajien tarpeesta ei vielä ollut ollut tietoa. Neuvottelussa työnantajan edustaja oli myös todennut, ettei muita vaihtoehtoja vastaavien pysyväisvaikutteisten henkilöstökustannusten säästämiseksi ollut ollut näkyvissä.

Neuvotteluja oli päätetty jatkaa 20.3.1987. Neuvotteluissa pääluottamusmies oli esittänyt, että Lielahden kemihierretehtaan lomautukset tulisi lopettaa tai ainakin ottaa vuorolomautukset käyttöön. Toisaalta työntekijät olisivat voineet olla omasta tahdostaan lomautettuina samalla kertaa, jolloin koko tehdas olisi seisonut. Lisäksi työntekijät olivat vaatineet, että työnantajan pitäisi antaa ennen lomautuspäätöstään yleisselvitys sen perusteista.

Työntekijäpuolen ehdotuksiin työnantaja oli vastannut, että yksikön taloudellinen tilanne oli ollut niin huono, kuin aiemmin oli kerrottu. Kaikki mahdolliset säästökohteet ja -keinot olisi käytettävä. Tämä edellytti, että vain se työvoima oli työllistettävä, joka tarvittiin tehtaan pyörittämiseen. Vuorolomautusidea oli torjuttu aiemmin esitetyillä perusteilla. Lisäksi oli todettu, että oli mahdotonta seisottaa tehdasta, koska siitä olisi aiheutunut vielä suurempia tappioita. Selvitysten antamisesta työnantaja oli todennut, että neuvotteluryhmälle oli annettu selvityksiä ja että sen tehtävänä olisi levittää tietoa eteenpäin työntekijöille. Kun työntekijäpuoli oli torjunut tämän vedoten salassapitomääräykseen, oli todettu, että niille, joita esitetyt tosiseikat koskivat, olisi annettava tietoa. Tietoa ei sen sijaan tullut levittää lehdistöön, radioon tai muille ulkopuolisille tahoille.

Lomautustarpeeseen ja työnantajan käytettävissä oleviin keinoihin liittyviä asioita oli käsitelty myös Lielahden massatehtaiden neuvottelukunnan kokouksessa 19.3.1987. Kokouksessa oli käyty läpi taloudellinen tilanne ja edellytetty, että YT-ryhmien kokoontumista jatkettaisiin säännöllisesti.

Työnantajan suunitelma kemihierretehtaan lomautuksista 1.5.1987 alkaen oli julkistettu ensimmäisen kerran 30.3.1987 YT-neuvotteluissa. Aluksi suunnitelma oli sisältänyt sen, että 27 lomautetusta jatkaisi toistaiseksi lomautettuina 18 työntekijää 1.5.1987 alkaen ja yhdeksän työntekijää toimisi lomittajina ja heidän lomautuksestaan ilmoitettaisiin syksyllä 1987. Kun työntekijäpuoli ei ollut hyväksynyt työnantajan suunnitelmaa, neuvotteluja oli jatkettu 2.4.1987. Kun työntekijäpuoli ei tuolloinkaan ollut hyväksynyt alustavaa suunnitelmaa vaan oli edellyttänyt neuvottelujen jatkamista kustannussäästöjen saamiseksi, henkilöstöpäällikkö oli todennut, että käydyissä neuvotteluissa henkilökustannusten säästämiseksi ei ollut löydetty muuta toteutuskelpoista vaihtoehtoa kuin työnantajan suunnitelman mukaiset lomautukset. Samalla oli päätetty lopettaa YT-käsittely tämän asian osalta.

Neuvottelujen päättymisen jälkeen työnantaja oli ilmoittanut 8.4.1987 päivätyllä kirjeellä 16 työntekijälle lomautuksesta toistaiseksi 1.5.1987 lukien. Samalla työnantaja oli antanut vuosilomailmoituksen, jonka mukaan lomautettavien työntekijöiden talviloma pidettäisiin pääsääntöisesti 24.4. - 30.4.1987 ja kesäloma pääsääntöisesti 4.5. - 1.6.1987.

Työntekijöistä, joille oli ilmoitettu lomautuksista, oli kaksi kutsuttu töihin 31.8.1987 saakka ja yksi oli ollut sairaslomalla 30.9.1987 asti.

PAPERILIITON KANNE

Kanteen perustelut

Paperiliitto on vastakanteessaan lausunut, että Lielahden kemihierretehdas oli ilmoittanut lomauttavansa tammikuussa työntekijöitä toistaiseksi. Liittojen todettua tammikuussa, että työnantaja muuttaisi toistaiseksi ilmoittamansa lomautukset määräaikaisiksi 30.4.1987 asti, työnantaja oli täsmentänyt lomautusilmoitustaan. Mitään muita lomautusilmoituksia ei tämän jälkeen ollut ollut voimassa.

Vaikka työnantajalla ei ollut ollut osoittaakaan töiden vähentymistä, työnantaja oli ilmoittanut 8. - 9.4.1987 lomauttavansa taloudellisista ja tuotannollisista syistä työntekijöitä. Ennen ilmoitusta käydyissä neuvotteluissa työnantaja ei ollut suostunut antamaan selvitystä uhkaavien lomautusten taloudellisista vaikutuksista yritykselle, vaikka työntekijöiden edustaja oli vaatinut sitä. Kun kyseessä oli ollut aikaisemmat päätökset huomioon ottaen uusi lomautuspäätös, olisi työnantajan tullut informoida myös liittoja riittävästi ja hyvissä ajoin, mitä ei kuitenkaan ollut tehty.

Lomautuksiin oli lähdetty hatarin perustein, koska lomautukset eivät olleet alkaneet työnantajan ilmoittamana ajankohtana, vaan lomautuksen aikana oli työntekijöille annettu vuosilomaa.

Työnantaja oli lomauttanut toistaiseksi 1.5.1987 alkaen kolme vartijaa siten, että lomautusjärjestys oli irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n vastainen. Pääluottamusmies oli vaatinut työnantajalta työehtosopimuksen noudattamista myös näiltä osin.

Työnantajan suorittamista lomautuksista aiheutuvat ongelmat olivat olleet esillä liittojen välisissä työehtosopimusneuvotteluissa muun muassa vuosina 1983, 1984 ja 1986. Tällöin oli työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan kirjattu liittojen yhteinen kanta lomautusten välttämisestä, joka oli voimassa olevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa kohtana 10. Liitot olivat pitäneet tarpeellisena, että alan työnantajat mahdollisuuksien mukaan välttäisivät lomautuksia. Lisäksi tulisi selvittää mahdollisuudet lomautusten sijasta kouluttaa ja suorituttaa työntekijöillä muita työtehtäviä.

Työnantaja oli rikkonut yhteistoimintasopimusta kieltäytymällä antamasta tietoja riittävän aikaisessa vaiheessa tai kieltäytymällä ollenkaan antamasta pyydettyjä tietoja sekä irtisanomissuojasopimusta jättämällä lomauttaessaan työntekijöitä kiinnittämättä huomiota työntekijöiden työsuhteen kestoon.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Metsä-Serla Oy oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä jättämällä informoimatta asianosaisialiittoja näytettäessä jouduttavan lomautuksiin sekä tuomitsemaan Metsä-Serla Oy:n työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 kohdan määräyksien, sopimuksen yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä 2 luvun määräysten sekä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 23 §:n määräyksien tietensä rikkomisesta työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon.

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON JA METSÄ-SERLA OY:N VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Metsä-Serla Oy ovat kiistäneet perusteettomana Paperiliiton väitteen, että työnantaja ei olisi esittänyt riittäviä perusteita lomautuksille. Työnantaja ei myöskään ollut kieltäytynyt esittämästä tietoja, joita oli pidettävä tarpeellisina.

Paperiliiton vastakanteessa oli väitetty, että työnantajan olisi tullut kertoa lomautuspäätöksestään myös liitoille. Tällaista velvollisuutta työehtosopimus ei asettanut työnantajalle. Lisäksi oli ilmeistä, että luottamusmiehet olivat saadessaan tietoja työnantajalta välittäneet ne edelleen Paperiliittoon. Paperiliitto oli muutoinkin ollut perillä Lielahden kemihierretehtaan asioista, joista oli viimeksi neuvoteltu liittojen välillä tammikuussa 1987. Tämän jälkeen tilanne ei ollut muuttunut miksikään lomautustarpeen osalta.

Paperiliitto oli vielä väittänyt, että vuosilomien pitäminen lomautuksen aikana oli ollut osoitus lomautuksen hatarista perusteista. Väite oli harhaanjohtava ja merkityksetön asian oikeudellisen arvioinnin kannalta. Lisäksi työnantajalla oli ollut hyvät perusteet määrätä lomat pidettäviksi toukokuussa. Tämä järjestely ei ollut ollut myöskään työntekijöiden edun vastaista.

Vastakanne oli perusteeton myös siltä osin, kuin se sisälsi vaatimuksia kolmen vartijan osalta, jotka oli lomautettu toistaiseksi 1.5.1987 alkaen. Liitot olivat neuvotelleet asiasta erikseen ja sopineet asian muistioneuvotteluissa 8.6.1987. Neuvotteluissa osapuolet olivat todenneet työnantajan menetelleen vartijoiden osalta työehtosopimuksen mukaisesti. Neuvotteluista laaditulla pöytäkirjalla kaikki vartijoiden lomautukseen liittyvät riita-asiat olivat tulleet sovituiksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Metsä-Serla Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

PAPERILIITON VASTASELITYS

Paperiliitto on kieltänyt väittäneensä, että työnantaja olisi laiminlyönyt neuvottelut, ennen kuin se oli antanut ilmoituksen 18 työntekijän lomauttamisesta toistaiseksi 1.5.1987 alkaen. Työnantaja oli kyllä suostunut neuvottelemaan, mutta oli kieltäytynyt antamasta selvitystä uhkaavien lomautusten taloudellisista vaikutuksista yritykselle, vaikka työntekijöiden edustajat olivat sitä useaan eri kertaan erikseen vaatineet. Neuvotteluissa työnantaja ei ollut voinut myöskään osoittaa työn vähyyttä. Työntekijöiden esitys yhtäaikaisesta lomautuksesta oli torjuttu ilmoittamalla, että olisi mahdotonta seisottaa tehdasta. Tehdas oli kuitenkin vastikään seissyt viisi viikkoa lomautuksen takia. Työnantaja oli vedonnut koko neuvottelujen ajan yksikön taloudelliseen tulokseen, mutta kun 30.3.1987 pidetyissä neuvotteluissa työntekijät olivat pyytäneet työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 kohdan mukaisia selvityksiä yhtiölle lomautuksilla saatavista säästöistä, työnantaja ei ollut suostunut niitä antamaan.

Työnantaja oli myös esittänyt, ettei sillä olisi ollut velvollisuutta informoida liittoja uhkaavista lomautuksista. Työnantajan mielestä olisi riittänyt se, että tieto olisi kulkenut työntekijäliitolle työntekijöiden edustajien kautta. Työnantaja oli myöntänyt, ettei sillä ollut ollut edes tarkoitusta informoida liittoja työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan edellyttämällä tavalla.

Työnantaja oli esittänyt aluevartioinnin lopettamista kemihierretehtaalla, mutta liitot olivat sopineet 16.1.1987, että aluevartioinnin lopettaminen peruutettaisiin ja neuvotteluja asiasta jatkettaisiin ja ellei muuhun ratkaisuun päädyttäisi, aluevartiointi lopetettaisiin 30.4.1987. Vartijoita uhannut lomautus olikin peruutettu tammikuussa 1987.

Koska muuhun sopimukseen ei ollut päästy, työnantaja oli lopettanut aluevartioinnin ja siirtänyt aluevartijoina toimineet kolme työntekijää portille sekä lomauttanut porttivartijoina toimineet kolme työntekijää. Lomautettujen porttivartijoiden työsuhteet olivat alkaneet aiemmin kuin portille siirrettyjen aluevartijoiden. Työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrässä ei ollut ollut merkittäviä eroja. Työnantaja oli tällä tavalla rikkonut irtisanomissuojasopimuksen mukaista lomautusjärjestystä.

Asianosaisliitot olivat käsitelleet 8.6.1987 pidetyissä neuvotteluissa niille alistetun erimielisyysmuistion, joka oli koskenut aluevartioinnin lopettamista. Neuvotteluissa ei ollut sovittu vartijoiden lomautukseen liittyviä riita-asioita. Kun osapuolille oli alistettu neuvoteltavaksi vain aluevartioinnin lopettaminen, eivät liitot olleet voineetkaan sopia mistään muusta asiasta. Pöytäkirjalla ei siten ollut sovittu vartijoiden lomautuksiin liittyvistä riita-asioista, joten työnantajaliiton vastaselityksessä esitetty väite oli perusteeton eikä estänyt Paperiliiton vaatimuksen käsittelyä.

Paperiliitto on lausunut edelleen, että asianosaisliittojen edustajat olivat sopineet 15.1.1987 osallistumisestaan neuvotteluun Lielahden tehtaalla saman päivän iltana ollessaan muissa työasioissa liikkeellä Tampereella. Tuolloin liittojen edustajat olivat saaneet työnantajan selvityksen Lielahden tilanteesta. Liitot olivat sopineet 16.1.1987 eräiden muiden asioiden ohella, että yleismiehen vakanssilla olevan työntekijän lomautus peruutettaisiin. Samalla oli todettu, että työnantaja muuttaisi 26 työntekijän osalta toistaiseksi kestäviksi ilmoitetut lomautukset määräaikaisiksi päättymään 30.4.1987.

Kun paikallisten neuvottelujen jatkuttua aluevartioinnista ei ollut päästy muuhun ratkaisuun, työnantaja oli lopettanut aluevartioinnin 30.4.1987. Koska aluevartijoiden työt olivat siirtyneet osittain porttivartijoille, liitot olivat käsitelleet asiaa työehtosopimuksen 11 §:n mukaisena tulkintakysymyksenä, vaikka paikallisesti ei ollutkaan syntynyt riitaa rahasta vaan vartioinnin lopettamisesta.

Ennen asian käsittelyä Paperiliiton edustaja oli tarkentanut sen, mistä asiasta neuvoteltaisiin. Tällöin oli todettu, että neuvottelun kohteena olisi liitoille alistettu kysymys eikä muista asioista ollut neuvoteltu. Neuvotteluista laadittu pöytäkirja antoi täsmällisen ja oikean kuvan käsiteltävänä olleista asioista.

Nimenomaan työnantajan velvollisuutena olisi ollut informoida liittoja jo siinä vaiheessa, kun näytettiin jouduttavan lomautuksiin. Vain työnantajalla voi nimittäin olla tarkka tieto lomautuksen perusteista. Kun liittojen neuvottelussa oli todettu, että työnantajan alunperin ilmoittamat toistaiseksi kestoltaan määritellyt lomautukset oli muutettu määräaikaisiksi kestämään 30.4.1987 saakka, ei tuon ajankohdan jälkeiseen aikaan kohdistuneita lomautusilmoituksia ollut ollut voimassa. Kun lomautuksiin näytettiin jouduttavan myös tuon ajankohdan jälkeen, olisi työnantajan tullut informoida liittoja tästä tilanteesta erikseen.

Ei edes paikallisille työntekijöiden edustajille ollut annettu allekirjoituspöytäkirjan 10 kohdan edellyttämiä tietoja heidän niitä pyytäessään. Henkilöstöpäällikön ilmoittama laskusääntö ei ollut kattanut taloudellisten vaikutusten osalta kuin työpalkkojen säästymisen, mikä ei ollut täyttänyt allekirjoituspöytäkirjan edellyttämää selvitystä lomautusten yritykselle aiheuttamista taloudellisista vaikutuksista.

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON JA METSÄ-SERLA OY:N LISÄVASTINE

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Metsä-Serla ovat lausuneet, että työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 kohdan 2 kappale oli sanamuotonsa mukaisesti suositus, eikä Paperiliitto ollut aiemminkaan väittänyt, että muusta olisi kysymys. Työnantajalla ei siis ollut mitään ilmoitusvelvollisuutta tämän suosituksen perusteella. Vastaavaa velvollisuutta ei ollut myöskään työntekijöillä, mutta se ei olisi estänyt ammattiosastoa kertomasta liitoille yhteistoimintaneuvotteluissa esillä olleista suunnitelmista lomauttaa työntekijöitä, varsinkin silloin, kun työntekijät olivat niitä aktiivisesti esittäneet.

Käsitys, että määräaikaiset lomautukset olisivat muuttuneet yllättävästi työntekijöille mitään asiasta kertomatta toistaiseksi voimassa oleviksi oli virheellinen. Tehtaan taloudellisesta tilanteesta ja työntekijöiden lomauttamistarpeesta, minkä työntekijätkin olivat myöntäneet esittäessään omat lomautusvaihtoehtonsa, oli neuvoteltu hyvissä ajoin ennen 1.5.1987.

Yksi kiertävistä vartijoista oli ollut Metsä-Serla Oy:n palveluksessa Takon kartonkitehtaalla jo vuodesta 1972 alkaen kahta keskeytystä lukuun ottamatta ja hänellä oli yksi huollettava. Lomautetuista vartijoista kenelläkään ei ollut ollut huollettavia. Heidän työsuhteidensa pituudet eivät myöskään olleet merkittävästi poikenneet aiemmin kiertävinä vartijoina toimineiden työsuhteiden kestosta. Työnantaja oli valinnutkin portille ne työntekijät, jotka työnjohdon mielestä parhaiten selviäisivät vastuullisesta tehtävästä. Yksi lomautetuista vartijoista olisi ollut soveltuvampi tehdastöihin. Hänelle oli 1984 syksyllä tarjottu työtä aaltopahvitehtaalla, mistä hän oli kuitenkin kieltäytynyt. Eräällä toisella lomautetulla vartijalla oli ollut huomattava määrä poissaoloja, mitkä olivat vaikeuttaneet vartijan säännöllistä työtä. Näin ollen työnantaja oli kiinnittänyt huomiota sekä työsuhteen pituuteen ja huoltovelvollisuuden määrään että työntekijöiden mahdollisuuksiin hoitaa ammattitaitoisesti vaativaa tehtävää.

Liittojen edustajille 15.1.1987 annetun taloudellisen selvityksen jälkeen tilanne ei ollut tehtaalla muuttunut kevään 1987 kuluessa. Tämä oli kerrottu myös työntekijöille useassa eri yhteydessä.

Erimielisyysneuvotteluissa 8.6.1987 Paperiliiton edustaja oli tuonut esille seikkoja, joista olisi voitu keskustella. Eräs tällainen kysymys oli ollut vartijoiden lomautusjärjestys, mikä neuvotteluissa myös oli selvitetty.

PAPERILIITON VASTASELITYS

Paperiliitto on vielä lausunut, ettei se ollut väittänytkään määräaikaisten lomautusten muuttuneen yllättävästi toistaiseksi voimassa oleviksi. Kun alunperin toistaiseksi voimassa oleviksi ilmoitetut lomautukset oli liittojen välillä tammikuussa 1987 todettu muutetun määräaikaisiksi 30.4.1987 asti, ei muita lomautusilmoituksia ollut ollut tällöin voimassa. Mikäli työnantaja olisi halunnut edelleen lomauttaa työntekijöitä sanotun ajankohdan jälkeen, olisi kyseessä ollut uusi tilanne, josta olisi tullut neuvotella sekä antaa asian käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot ja myös informoida liittoja tilanteesta.

Työntekijät eivät olleet aktiivisesti itse esittäneet lomautuksia, vaan heidän kantansa niihin oli ollut täysin torjuva.

Aiemmin kiertävänä vartijana toimineen ja Takon kartonkitehtaalla työskennelleen työntekijän työhistoria piti ilmeisesti paikkansa. Työskentely Lielahden tehtaalla oli kuitenkin alkanut vasta 21.6.1976.

Työnantaja ei ollut aiemmin esittänyt, että työntekijät eivät olisi olleet ammattitaidoltaan yhtä hyviä toimimaan portinvartijoina. Erään portinvartijan sairastelu oli saanut alkunsa siitä, että hän oli venähdyttänyt selkänsä kuljettaessaan työnantajan autoa, jonka penkki oli pettänyt hänen altaan. Tapausta ei ollut kuitenkaan heti kirjattu työtapaturmaksi, koska oireilu oli alkanut vasta myöhemmin, mikä oli tavanomaista tämän laatuisissa työtapaturmissa. Portinvartijalle ei myöskään missään vaiheessa ollut ilmoitettu lomautusperusteeksi hänen sairasteluaan. Paperiliitto katsoi, että portinvartija oli menettänyt saman työnantajan palveluksessa osan työkykyään.

Kuten liittojen välisen 8.6.1987 käydyn neuvottelun pöytäkirja osoitti, ei lomautusjärjestystä ollut käsitelty liittojen välillä. Asia oli tosin ollut esillä neuvottelun alussa, jolloin oli todettu, mistä asioista neuvoteltaisiin, joten kyseessä oli ollut tavanomainen neuvottelun avaus. Kun Paperiliitto ei ollut neuvottelujen missään vaiheessa esittänyt vaatimuksia lomautusjärjestyksestä, ei Paperiliitto ollut niistä voinut luopuakaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Paperiliiton Lielahden osasto n:o 6 on yhtynyt Paperiliiton asiassa esittämään Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanteen osalta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metsä-Serla Oy:n Lielahden kemihierretahtaalla on 9.4.1987 annettu ilmoitus 18 työntekijän lomauttamisesta toistaiseksi 1.5.1987 alkaen ja lisäksi yhdeksän työntekijän syksyllä 1987 erikseen ilmoitettavasta päivämäärästä lukien tapahtuvasta lomauttamisesta toistaiseksi, vaikka työntekijöiden käsityksen mukaan asianosaisliittojen välillä oli tammikuussa 1987 sovittu, että työntekijöiden lomautukset toimeenpantaisiin määräaikaisina 19.1. - 30.4.1987 välisenä aikana. Vastalauseena lomautusten muuttamiselle toistaiseksi voimassa oleviksi kemihierretahtaan ja ligniinitehtaan eli niin sanottujen massatehtaiden 131 työntekijää on 9.4.1987 kello 9 pitämänsä kokouksen jälkeen ryhtynyt kanteessa kerrotuin tavoin lakkoon. Työntekijät ovat palanneet työhön 10.4.1987 kello 6.

Lakolla on pyritty painostamaan työnantajaa ilmoitettujen lomautusten ajankohtaa ja kestoa koskevissa kysymyksissä. Se on siten kohdistunut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen lomautusta koskeviin määräyksiin.

Edellä mainitun kokouksen päätyttyä massatehtaiden pääluottamusmies on tehnyt työnantajalle ilmoituksen lakon alkamisesta, jolloin häntä on kehotettu palauttamaan työrauha. Hän on kuitenkin kieltäytynyt ryhtymästä toimenpiteisiin vedoten kokouksen päätökseen. Ammattiosasto tai sen edustajat eivät ole ryhtyneet muihinkaan toimenpiteisiin lakon estämiseksi tai sen lopettamiseksi. Lakkoon on osallistunut Paperiliiton Lielahden ammattiosasto n:o 6:n puheenjohtaja ja kymmenen ammattiosaston asettamaa luottamusmiestä. Ammattiosasto vastaa myös edellä mainittujen edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 kohdan ensimmäisessä kappaleessa edellytetään, että mikäli lomautuksiin näytetään jouduttavan, tulee riittävän hyvissä ajoin suorittaa yhteistoimintaneuvottelu, missä selvitetään yrityksen ja asianomaisen tehtaan tuotannollinen ja markkinatilanne sekä uhkaavien lomautusten taloudellinen vaikutus yritykselle.

Yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen mukaan työnantajan tulee ennen yhteistoimintalaissa tarkoitetun asian ratkaisemista käydä yhteistoimintamenettely sellaisessa vaiheessa, että mainitussa sopimuksessa ja yhteistoimintalaissa tarkoitettu työnantajan ja henkilöstön välinen vuorovaikutus toteutuu. Sopimus edellyttää lisäksi asian käsittelyn kannalta tarpeellisten tietojen antamista sellaisessa vaiheessa, että niihin perehtyminen ja asiaan vaikuttaminen on mahdollista.

Käydyistä yhteistoimintaneuvotteluista esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että Metsä-Serla Oy on niissä asianomaisten sopimusmääräysten tarkoittamalla tavalla selvittänyt suunnittelemansa toimenpiteen perusteet, vaikutukset ja ratkaisuvaihtoehdot ja antanut työntekijöiden edustajille mahdollisuuden lausua käsityksensä asiasta ja vaikuttaa tehtävän päätöksen sisältöön. Selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että työntekijöiden edustajat ovat saaneet riittävät tiedot myös lomautusten taloudellisesta vaikutuksesta yritykselle. Yhteistoimintaneuvottelut on käyty sopimusmääräysten tarkoittamalla tavalla riittävän hyvissä ajoin ennen kuin lomautusilmoitukset on annettu 8.4.1987. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi käytyjen neuvottelujen yhteydessä tietensä rikkonut yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen tai työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 kohdan ensimmäisen kappaleen määräyksiä.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 kohdan toisessa kappaleessa todetaan liittojen pitävän tarpeellisena, että ne saavat hyvissä ajoin riittävän informaation suunnitelmista yrityksessä tapahtuvista työvoimaan kohdistuvista lomautuksista ja irtisanomisista. Paperiliitto on kanteessaan vaatinut Metsä-Serla Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon myös tämän sopimusmääräyksen tieten rikkomisesta. Puheena olevalla allekirjoituspöytäkirjan kohdalla ei kuitenkaan ole näytetty olevan siten velvoittavaa sisältöä, että sen perusteella voitaisiin tuomita hyvityssakkoon.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Paperiliiton Lielahden osasto n:o 6:n maksamaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 10 000 markkaa.

Lisäksi työtuomioistuin tuomitsee Metsä-Serla Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan Paperiliitolle irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoa 16 000 markkaa.

Muilta osin Paperiliiton asiassa ajama kanne hylätään.

Jutun lopputuloksen vuoksi asianosaiset saavat puolin ja toisin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, Vihma, Pohjanoksa, Hietikko ja Vertanen.

Tuomio oli yksimielinen.