Employer allowed to deduct sickness pay from workers' sick leave pay during shortened workdays.

Työnantaja ei ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti nostaessaan itselleen työajan lyhennysvapaapäivinä sairaslomalla olleille työntekijöille suoritettavat sairausvakuutuslain mukaiset päivärahat.

Kantaja Puutyöväen Liitto r.y. Vastaajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Enso-Gutzeit Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 21.4.1986 tehdyssä mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

Sairausajan palkka

19 §.

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden, ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana keskituntiansion mukaisen palkan toisen sellaisen täyden poissaolopäivän alusta tai mikäli työkyvyttömyys on aiheutunut työtapaturmasta ensimmäisen sellaisen poissaolopäivän alusta lukien, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, enintään 28 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä noudattaen muilta osin tässä pykälässä olevia edellytyksiä ja määräyksiä. Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 3 vuotta on vastaava ajanjakso 35 päivää.

Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 5 vuotta, on vastaava ajanjakso 42 päivää.

Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 10 vuotta, on vastaava ajanjakso 56 päivää.

Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys on jatkunut niin kauan, että sairausvakuutuslain mukainen oikeus päivärahaan on alkanut, maksaa työnantaja palkan myös odotuspäivältä. Mikäli työntekijän työkyvyttömyys alkaa kesken työvuoron, maksetaan hänelle keskituntiansion mukainen palkka työvuoron loppuun.

Sairausajan palkka maksetaan työntekijälle joko siten, että työnantaja saa sairausvakuutuksesta palautuksena itselleen samalta ajalta työntekijälle tulevan päivärahan taikka siten, että työntekijälle maksetaan määrä, joka yhdessä samalta ajalta hänelle maksetun sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan kanssa nousee 1. kohdan 1 kappaleen mukaisen palkan määrään.

Muist. 1. Milloin työntekijä on viipymättä ilmoittanut työkyvyttömyydestään ja sairausajan palkan perusteissa tai määrässä ei ole epäselvyyttä, tulisi ensisijaisena menettelytapana pitää sitä, että työnantaja maksaa työntekijälle sairausajan palkan säännöllisen palkanmaksun yhteydessä odottamatta päivärahan tai siihen verrattavan muun korvauksen saamista.

2. Sairausajan palkasta vähennetään, mitä työntekijä saa saman työkyvyttömyyden takia samalta ajanjaksolta päivärahaa taikka siihen verrattavaa muuta korvausta lain tai sopimuksen perusteella. Työnantajalla ei kuitenkaan ole oikeutta vähentää ko. korvausta sairausajan palkasta siltä osin kuin korvausta maksetaan työntekijälle hänen kokonaan tai osaksi itse kustantamansa vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella.

Siltä ajalta, jolta työnantaja on työntekijälle maksanut sairausajan palkan, on hän oikeutettu nostamaan itselleen palautuksena työntekijälle tulevan edellisen kappaleen mukaisen päivärahan tai siihen verrattavan korvauksen taikka saamaan sen määrän takaisin työntekijältä, ei kuitenkaan enempää kuin maksamansa määrän.

Asianosaisliittojen välillä 7.11.1985 solmitussa työajan lyhentämistä koskevassa pöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 §.

Soveltamisala

Työaikaa lyhennetään niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Lisäksi edellytetään, että työntekijällä on työehtosopimuksen mukaan enintään 30 arkipäivän vuosiloma ja vuotuista työaikaa muutoin lyhentävät ainoastaan kirkolliset juhlapyhät, juhannusaatto, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, uudenvuodenpäivä ja vapunpäivä.

2 §.

Työajan lyhennyksen toteuttaminen

Työajan lyhentämisen piiriin kuuluvien työntekijöiden työaikaa lyhennetään enintään 32 tuntia vuodessa.

3 §.

Vapaan antaminen

Työstä poissaolevan työntekijän katsotaan saaneen vapaata, vaikkei poissaolevalle ole siitä erikseen ilmoitettu, kun koko tehdas, sen työosasto tai työryhmä johon työntekijä kuuluu on tässä sopimuksessa tarkoitettua vapaata pitänyt edellyttäen, että hän muutoin on ollut siihen oikeutettu. Sairasta työntekijää ei saa muussa kuin em. tapauksissa määrätä pitämään vapaata ellei ilmoitusta vapaan antamisesta ole annettu ennen sairastumista tai työntekijä ole tervehtynyt ennen vapaan alkamista.

4 §.

Ansionmenetyksen korvaus

Työajan lyhentämisestä aiheutuva ansionmenetys korvataan siten, että työntekijä ansaitsee jokaiselta tekemältään säännölliseltä tunnilta pennimääräisen työajan lyhentämisestä johtuvan korvauksen, jonka suuruus on 1,6 % työntekijän työehtosopimuksen 14 §:n 1 kohdan mukaisesta keskituntiansiosta.

Tämä työajan lyhentämisestä johtuva korvaus maksetaan tilikausittain palkanmaksun yhteydessä, ellei paikallisesti ole sovittu maksuajankohdasta toisin.

KANNE

Kanteen perustelut

Puutyöväen Liitto on Metsäteollisuuden Työnantajaliittoa ja Enso-Gutzeit Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Enso-Gutzeit Oy:n Säynätsalon tehtaan työntekijät Hilkka Järviö, Eila Pulkkinen ja Mauri Järvinen olivat olleet sairaina samaan aikaan, kun tehtaalla oli annettu Pekkas-vapaita. Järviölle ja Pulkkiselle oli annettu Pekkas-vapaat 13. - 14.3.1986 ja Järviselle 2.5.1986. Järviö oli ollut sairaslomalla 3.3. - 17.3.1986, Pulkkinen 4.3. - 25.3.1986 ja Järvinen 10.4. - 2.5.1986.

Pekkas-vapaan antaminen oli työnantajan määräysvallassa samalla tavoin kuin lomauttaminenkin. Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 2/78 vahvistanut, että työnantajalla ei ollut oikeutta vähentää sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa työntekijän palkasta sellaisessa tapauksessa, että työntekijä lyhennetyllä työviikolla ollessaan ei saanut sairausajan palkkaa joltakin päivältä. Lomauttaminen oli rinnastettavissa Pekkas-vapaan antamiseen, sillä näistä molemmista päätti työnantaja yksin. Työnantaja päätti myös vuosilomasta. Työnantaja ei maksanut työntekijälle sairausajan palkkaa myöskään vuosiloman ajalle sattuneilta sairauspäiviltä, sillä työntekijä oli tällöin vuosilomalla ja sai vuosilomapalkkaa. Kansaneläkelaitos maksoi vuosilomalla olevalle työntekijälle sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan juuri sillä perusteella, että työntekijä ei vuosilomalla ollessaan saanut sairauspäiviltä sairausajan palkkaa.

Koska Enso-Gutzeit Oy ei ollut maksanut Järviölle, Pulkkiselle ja Järviselle Pekkas-vapaiden ajalta sairausajan palkkaa, oli yhtiö rikkonut tietensä työehtosopimuksen 19 §:ää ottaessaan itselleen mainituille työntekijöille kuuluvat sairausvakuutuslain mukaiset päivärahat.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Enso-Gutzeit Oy oli vastoin työehtosopimuksen 19 §:ää ottanut itselleen työntekijöille kuuluvia sairausvakuutuslain mukaisia päivärahoja. Lisäksi Puutyöväen Liitto on vaatinut Enso-Gutzeit Oy:n tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Enso-Gutzeit Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että työehtosopimuksen 19 §:n 2. kohdan toista kappaletta oli aina sovellettu sen sanamuodon mukaisesti eli sairausajan palkasta oli vähennetty maksetut sairausvakuutuslain mukaiset päivärahat samalta ajanjaksolta, jolta työnantaja oli maksanut sairausajan palkan. Kun työnantaja maksoi sairaslomalla olevalle työntekijälle sairausajan palkkaa työtuntijärjestelmän mukaisilta päiviltä ja sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa maksettiin maanantaista lauantaihin, ei sairausajan palkan ja sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan välillä ollut päivittäistä vastaavuutta, vaan tarkastelu oli suoritettava ajanjakson puitteissa kuten sopimusteksti edellytti.

Työtuntijärjestelmät kanteessa tarkoitetuilla viikoilla olivat olleet tavanomaisesta poikkeavat siitä johtuen, että työntekijöillä oli ollut työajan lyhennysvapaita. Työtuntijärjestelmän muutos oli tehty täysin työajan lyhennyssopimuksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti. Työnantaja oli kysymyksessä olevilta viikoilta maksanut työntekijöille sairausajan palkkaa ennakolta ilmoitetun työtuntijärjestelmän mukaisesti ja saanut vastaavilta ajanjaksoilta työntekijöille maksetut sairausvakuutuslain mukaiset päivärahat itselleen.

Työnantaja oli siten menetellyt asiassa työehtosopimuksen vakiintuneen tulkinnan mukaisesti. Työajan lyhennykseen liittyvät vapaapäivät, joita oli ollut keskeytymättömässä kolmivuorotyössä vuoden 1980 alusta lukien ja keskeytyvässä kolmivuorotyössä vuoden 1985 alusta lukien sekä yksi- ja kaksivuorotyössä vuoden 1986 alusta lukien, eivät johtaneet siihen, että työehtosopimuksen 19 §:n 2. kohdan toista kappaletta tulisi tulkita aiemmasta tulkintakäytännöstä poikkeavasti.

Vastineessa esitetty vaatimus

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Enso-Gutzeit Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työehtosopimuksen 19 §:n 1. kohdan mukaan maksaa työnantaja työntekijälle, joka sairauden vuoksi on estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana keskituntiansion mukaisen palkan työehtosopimuksessa mainitulta ajanjaksolta, jonka pituus riippuu työsuhteen kestoajasta. Saman pykälän 2. kohdan mukaan sairausajan palkasta vähennetään, mitä työntekijä saa saman työkyvyttömyyden johdosta samalta ajanjaksolta päivärahaa. Edelleen on saman kohdan toisessa kappaleessa todettu, että siltä ajalta, jolta työnantaja on maksanut työntekijälle sairausajan palkkaa, on hän oikeutettu nostamaan itselleen työntekijälle tulevan päivärahan, ei kuitenkaan enempää kuin itse maksamansa määrän.

Riidatonta on, että sairaslomalla olevalle työntekijälle voidaan antaa työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan mukaan työajan lyhennysvapaa kanteessa kerrotuin tavoin. Samoin riidatonta on se, että sairasloman aikana pidetyltä työajan lyhennysvapaalta työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työntekijälle sairausajan palkkaa.

Edellä mainitun pöytäkirjan mukaan korvataan työajan lyhentämisestä aiheutuva ansionmenetys työntekijälle siten, että työntekijä ansaitsee jokaiselta tekemältään säännölliseltä tunnilta pennimääräisen työajan lyhentämisestä johtuvan korvauksen, jonka suuruus vuonna 1986 on ollut 1,6 prosenttia keskituntiansiosta.

Edellä mainittu tapaus poikkeaa nyt esillä olevasta siinä, että lyhennetyn työviikon kysymyksessä ollessa ei työntekijällä ole oikeutta saada työnantajalta korvausta työajan lyhentämisestä johtuneesta ansionmenetyksestä. Sen sijaan kanteessa tarkoitetuilta työajan lyhennyspäiviltä työnantaja maksaa työntekijälle ansionmenetyksen korvauksen, vaikkakaan sitä ei makseta nimenomaan tietyltä päivältä vaan tilikausittain palkanmaksun yhteydessä edellä selostetun kertymäperiaatteen mukaisesti.

Sairausajan palkkamääräysten tarkoituksena on sairaudesta johtuvan ansionmenetyksen korvaaminen. Työntekijälle, joka on työajan lyhennyksestä johtuvalla vapaalla ja jolle maksetaan tästä ansionmenetyksen korvausta, ei siten aiheudu ansionmenetystä kysymyksessä olevalta työajan lyhennyspäivältä. Tältä osin tilanne on samanlainen kuin sellaisessa tapauksessa, jossa työntekijä on oikeutettu sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan viikottaisen vapaapäivänsä ajalta, koska tällaiselta vapaapäivältä työntekijälle ei myöskään sairauden johdosta muodostu ansionmenetystä. Mikäli ajanjaksoon, jolta työnantaja maksaa sairausajan palkkaa, sisältyy myös sellainen vapaapäivä, jolta sairausajan palkkaa ei makseta, on työnantajalla kuitenkin oikeus saada itselleen myös tällaiselta päivältä työntekijälle kuuluva sairausvakuutuslain mukainen päiväraha.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo työnantajan asiassa omaksuman tulkinnan paremmin työehtosopimuksen määräyksen tarkoitusta vastaavaksi. EnsoGutzeit Oy ei siten ole menetellyt työehtosopimuksen 19 §:n vastaisesti nostaessaan itselleen työntekijöille tulevan sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan työajan lyhennysvapaapäiviltä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Enso-Gutzeit Oy kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, K. Rautiainen, Pohjanoksa, Hietikko ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.