Labor court dismisses union's appeal for breach of peace obligation regarding strike actions.

Telakan työntekijöiden lakot olivat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto vastasi toimikuntansa jäsenen ja luottamusmiehen osallistumisesta lakkoihin. Ammattiosasto oli rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Kantaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Uudenkaupungin Metallityöväen Ammattiosasto r.y

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 §

Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

9 §

Suorituspalkka

Hin- Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se noit- teknisesti on mahdollista, työntekijälle on vatelu- rattava tilaisuus tehdä työtä suorituspalkalla. pe- Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava ruste 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Hin- Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, noit- että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla telu- urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta sään- eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa tö työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Suo- Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen ri- suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan tus- muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja pal- työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhkas- teen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä. ta Mikäli tällöin syntyy erimielisyyttä käytettäsopi- västä suorituspalkkaustavasta tai sen mukaisesta minen hinnoittelusta, ratkaistaan asia työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä (ks. 30 §).

Ura- Mom. 2. Jos urakkaa varten ei ole kiinteää työkasta hinnoittelua, sovitaan yksikkö- eli urakkahinta sopi- työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työnminen tekijöiden välillä, joille urakkaa tarjotaan. Hinnasta sovitaan mikäli mahdollista, jo ennen työn alkamista.

Työntekijällä on tällöin oikeus saada välttämättömiä tietoja yksikköhinnan ja ansion laskemisen perusteista.

Urak- Mom. 4. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden kahin- pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään nan ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia pysy- olosuhteita ja menetelmiä. vyys

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että liiton jäsenyrityksen Rauma-Repola Oy:n Uudenkaupungin telakan levyosaston työntekijät olivat olleet lakossa seuraavasti: Aamuvuoron 19 työntekijää olivat olleet lakossa 14.4.1987 kello 10 - 14, päivävuoron 9 työntekijää kello 12 - 16 ja iltavuoron 17 työntekijää kello 18 - 22, heidän joukossaan osaston luottamusmies. Edelleen aamuvuoron 20 työntekijää olivat olleet lakossa 6.5.1987 kello 6 - 14, päivävuoron 9 työntekijää kello 7 - 16 ja iltavuoron 21 työntekijää kello 14 - 22. Koko osaston 50 työntekijää olivat olleet lakossa 15.5.1987 kello 9 - 22, 18.5.1987 kello 6 - 22 ja 19.5.1987 kello 6 - 22. Ammattiosaston toimikunnan jäsen oli osallistunut 14.4. ja 6.5.1987 toimeenpantuihin lakkoihin.

Työtaisteluiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan siihen, että osaston urakkapalkkoja korotettaisiin ja että urakkatyössä ansiotakuuna taattaisiin vähintään 40 prosentin urakkavoitto. Vaatimukset työnantajalle olivat esittäneet Uudenkaupungin Metallityöväen Ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies ja osaston luottamusmies. Vaatimukset olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Työnantaja oli torjunut esitetyt vaatimukset työehtosopimuksen vastaisena ja kehottanut pääluottamusmiestä sekä osaston luottamusmiehiä ryhtymään toimenpiteisiin syntyneiden työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja estämiseksi vastaisuudessa. Työnantajan toistuvista vaatimuksista huolimatta työtaistelutoimenpiteet työpaikalla olivat jatkuneet.

Ammattiosasto oli laiminlyönyt sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet salliessaan sitä työpaikalla edustavien luottamusmiesten esittää ja tukea työntekijöiden työehtosopimuksen vastaisia palkankorotusvaatimuksia. Osasto oli myös sallinut toimikuntansa jäsenen ja luottamusmiehen osallistua työtaistelutoimenpiteisiin. Pääluottamusmies eivätkä osaston luottamusmiehet olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelujen estämiseksi, tuomitsemiseksi tai lopettamiseksi, vaan vaatimukset työnantajalle esittämällä sekä toiminnallaan yleensä olivat asettuneet tukemaan esitettyjä työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Uudenkaupungin Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa esitetyt tiedot yhtiön Uudenkaupungin telakan levyosastolla 14.4. - 19.5.1987 tapahtuneiden työnseisausten kestosta ja laajuudesta pitivät suurin piirtein paikkansa. Kuitenkaan 15. - 19.5.1987 olleisiin lakkoihin eivät olleet osallistuneet kaikki osaston työntekijät. Aikapalkkaiset työntekijät sekä kolme luottamusmiestä olivat olleet työssä.

Vasta lakkojen jälkeen työnantaja oli alkanut hankkia sopivia imureita ja suunnitella puomeja, joihin imurin letkut sijoitettaisiin. Työntekijät olivat esittäneet, että suljetuissa tiloissa tehtävää työtä varten hankittaisiin raitisilmahuppuja, koska näissä töissä työntekijät altistuivat paitsi hitsauskäryille myös suojakaasuille. Työnantaja oli suostunut toukokuun alkupuolella 1987 tilaamaan kokeiltaviksi kaksi raitisilmahuppua, jotka työntekijät olivat todenneet erittäin käyttökelpoisiksi.

Työpaikkalääkäri oli 15.5.1987 antanut lausunnon ydinlankahitsauksen aiheuttamista toimenpiteistä. Osastopäällikkö oli kuitenkin vähätellyt lausuntoa, eikä ollut ryhtynyt enempiin toimiin sen johdosta. Työsuojeluvaltuutettu oli pyytänyt työnantajaa tilaamaan savu- ja huurututkimuksen, jonka työterveyslaitos oli suorittanut Mäntyluodon telakalla. Sitä ei kuitenkaan ollut katsottu tarpeelliseksi. Työsuojeluongelmien ratkaiseminen ei ollut edennyt ennen, kun tuotantopäällikkö oli 26.5.1987 tullut paikan päälle katsomaan tilannetta. Mukana olivat olleet myös työsuojelun luottamushenkilöt, työsuojelupäällikkö, työjärjestelyn esimies sekä työnjohtaja. Tuotantopäällikkö oli antanut määräyksen tilata lisää raitisilmahuppuja. Lisäksi tuotantopäällikkö oli määrännyt toimittamaan käryjen mittauksen. Työsuojelukysymykset oli näiden toimenpiteiden avulla pääosin ratkaistu.

Työntekijät eivät olleet vaatineet palkkojen korotusta, vaan entisen ansiotasonsa säilyttämistä. Levyosastoilla työt oli hinnoiteltu siten, että työntekijöiden ansiotaso oli aiempaan verrattuna alentunut noin 5 markalla tunnilta. Eräiden töiden urakkahintoja oli nostettu noin 52 prosentilla sen jälkeen, kun puutteet oli huomioitu hinnoittelussa.

Ammattiosaston toimikunta ei ollut hyväksynyt lakkoja. Toimikunta oli 15.4., 13.5. ja 27.5.1987 pitämissään kokouksissa kehottanut luottamusmiehiä sekä ammattiosaston toimikunnan jäseniä toimimaan siten, ettei työnseisauksia pääsisi syntymään. Niin ikään pääluottamusmies oli tehnyt kaikkensa lakkojen estämiseksi, mutta tilanne oli ollut siinä määrin tulehtunut, ettei pääluottamusmiehellä ollut ollut mahdollisuuksia estää lakkojen puhkeamista. Työntekijäliiton toimitsijat olivat olleet neljä kertaa puhelimitse yhteydessä pääluottamusmieheen ja vaatineet työtaistelutoimien lopettamista sekä neuvottelujärjestyksen noudattamista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVA

Uudenkaupungin Metallityöväen Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rauma-Repola Oy:n Uudenkaupungin telakan levyosaston työntekijät ovat tukeakseen työmenetelmän muutoksilla perustelemiaan urakkahinnoittelua koskevia palkkavaatimuksiaan olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 14.4. ja 19.5.1987 välisenä aikana.

Telakalla on keväällä 1987 ryhdytty käyttämään hitsauksessa aikaisemmin käytettyjen menetelmien asemesta metallitäytteistä ydinhitsauslankaa. Samanaikaisesti on hitsauksessa käytettyä suojakaasuseosta vaihdettu. Työmenetelmien muutokset ovat vaikuttaneet työn suorittamisen asentoon. Työntekijät ovat olleet tyytymättömiä hitsauksesta aiheutuneen käryn ja savun poistamiseksi suoritettuihin työsuojelullisiin toimiin. Työntekijät ovat katsoneet, että työmenetelmien muutos ja siihen liittyvä hinnoittelu ovat johtaneet ansioiden alentumiseen.

Lakot ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Uudenkaupungin Metallityöväen Ammattiosaston toimikunnan jäsen on osallistunut 14.4. ja 6.5.1987 toimeenpantuihin lakkoihin. Myös 14.4.1987 iltavuoron aikana olleessa lakossa on ollut mukana osaston luottamusmies. Ammattiosaston toimikunta on 15.4., 13.5. ja 27.5.1987 pitämissään kokouksissa kehottanut luottamusmiehiä sekä ammattiosaston toimikunnan jäseniä toimimaan työnseisausten estämiseksi. Ammattiosasto vastaa toimikuntansa jäsenen ja luottamusmiehen toiminnasta. Ammattiosaston toiminta ei työtuomioistuimen mielestä muutoinkaan ole ollut riittävä osastolle kuuluvan työrauhavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Uudenkaupungin Metallityöväen Ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa 12 500 markkaa ja korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Tiitola, Niskanen, Sulkunen ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.