Labour court ruled that night duty at a school counts as work time, not standby, due to employer failure to provide on-site standby arrangements.

Kysymys siitä, olivatko ne iltaan ja yöhön ajoittuvat ajanjaksot, jotka mielisairaanhoitajat olivat työvuorolistojen mukaan olleet kuntouttamista varten maalaiskansakouluun siirrettyjä potilaita valvomassa, luettava varallaoloksi vai työajaksi.

Kantaja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y. Vastaaja Kunnallinen sopimusvaltuuskunta Kuultava Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin kuntainliitto

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja toiselta puolen muun muassa Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n 27.3.1984 allekirjoittamassa kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa, joka oli voimassa 1.3.1984 28.2.1986, on muun ohella seuraavat määräykset:

II SOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET YKSITYISKOHDITTAIN

1. luku

TYÖAIKA

10 § Lisä-, yli-, sunnuntai-, ilta-, yö- ja vuorotyön sekä varallaolon ja hälytysluonteisen työn määritelmät

6 mom. Varallaololla tarkoitetaan ohje- tai johtosääntöön taikka muuhun määräykseen perustuvaa viranhaltijan olemista asunnossaan tai muualla valmiina tarvittaessa ryhtymään työhön. Varallaoloksi ei kuitenkaan katsota sellaista työvalmiudessa olemista, joka tapahtuu työpaikalla, paitsi jos viranhaltijalle on annettu lupa täyttää varallaolovelvollisuutensa oman valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella.

Pöytäkirjamerkintä:

Asunnolla tarkoitetaan tässä viranhaltijan varsinaista asuntoa ja kotia.

30 § Varallaolo ja hälytysluonteinen työ

1 mom. Milloin viranhaltija on velvollinen olemaan varalla, ei sitä aikaa, jonka hän täten työtä tekemättä joutuu olemaan työvalmiudessa, lueta työaikaan.

2 mom. Viranhaltijalle, jonka säännöllinen työaika on vahvistettu vuorokautta tai muuta ajanjaksoa kohden, korvataan sanotun ajanjakson kuluessa asunnossa suoritettu varallaolo joko lukemalla kultakin varallaolotunnilta 50 % työajaksi, jolla täytetään mahdollinen säännöllisen työajan vajaus, tai maksamalla kultakin varallaolotunnilta 50 %:n suuruinen rahakorvaus laskettuna 23 §:n mukaisesta korottamattomasta tuntipalkasta.

Muulle kuin työaikalain alaiselle viranhaltijalle ei suoriteta em. korvausta kello 24.00 06.00 välisenä aikana suoritetusta asuntovarallaolosta, mutta sanottuna aikana työhön kutsumisesta aiheutuvasta häiriöstä suoritetaan kuitenkin erillinen kohtuullinen korvaus.

Pöytäkirjamerkintä 1:

Asunnolla tarkoitetaan tässä viranhaltijan varsinaista asuntoa ja kotia.

4 mom. Muualla kuin asunnossa tapahtuvasta varallaolosta suoritetaan tuntia kohden rahakorvaus, joka on varallaolon ja siihen liittyvän sidonnaisuuden laadun mukaan määrältään 15 - 30 % edellä tarkoitetusta korottamattomasta tuntipalkasta.

Pöytäkirjamerkintä n:o 1:

Varallaolokorvauksen suuruus määräytyy seuraavien perusteiden mukaan:

a) Milloin varallaolovelvollisuus on määritelty alueellisesti siten, että viranhaltijan tulee pysytellä määrätyn alueen sisällä valmiina tarvittaessa ryhtymään työhön (viranhaltija ilmoittaa työnantajalle oleskelupaikkansa ja sen muuttumisen) ja työnantaja huolehtii työpaikalle hälyttämisestä (esimerkiksi lähetin välityksellä) työpaikalle saapumisen enimmäisajan ollessa 50 minuuttia, suoritetaan viranhaltijalle varallaolokorvauksena 15 % korottamattomasta tuntipalkasta.

b) Milloin varallaolovelvollisuus on määritelty siten, että viranhaltijan työpaikalle hälyttäminen suoritetaan puhelimitse (viranhaltija ilmoittaa puhelinnumeron, josta hän kulloinkin on tavoitettavissa) ja työpaikalle saapuminen on sidottu ennakolta määrättyyn enimmäisaikaan, suoritetaan viranhaltijalle enimmäisajasta riippuen varallaolokorvauksena 20 - 30 % korottomattomasta tuntipalkasta.

Mikäli viranhaltijan työpaikalle saapumista ei ole edellä mainitussa tapauksessa sidottu ennakolta määrättyyn enimmäisaikaan, mutta hän on heti hälytyksen (puhelinsoiton) saatuaan velvollinen lähtemään työpisteeseen (saattaa vaihdella tietyn piirin alueella esimerkiksi sähkövirran jakelun "vikapäivystys"), suoritetaan viranhaltijalle varalla

olokorvauksena 25 - 30 % korottamattomasta tuntipalkasta.

c) Milloin varallaolovelvollisuus on määritelty alueellisesti ja sidottu tiettyyn ennalta sovittuun, mukana kannettavaan hälytyslaitteeseen (esimerkiksi radiopuhelin), suoritetaan viranhaltijalle varallaolokorvauksena 25 - 30 % korottamattomasta tuntipalkasta liikkumisalueen laajuudesta, työpaikalle saapumisen enimmäisajasta ja kannettavasta hälytyslaitteesta mahdollisesti aiheutuvasta haitasta riippuen.

Edellä mainittu työpaikalle saapumisen enimmäisaika ei ole odotusaika, vaan edellytetään, että viranhaltija on kutsun (hälytyksen) saatuaan velvollinen saapumaan virantoimitukseen niin pian kuin se on mahdollista.

KANNE

Kanteen perustelut

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on lausunut, että Kuurnan sairaalan kuntainliitto oli usean vuoden ajan vuokrannut Juuan kunnassa sijaitsevan Kopravaaran koulun kesäajaksi Kontiolahden kunnassa sijaitsevan Kuurnan sairaalan potilaiden kuntouttamiseksi avohoitoa varten.

Kopravaaran koululla oli kesäisin ollut muutaman kuukauden ajan samanaikaisesti 8-10 potilasta. Potilaita hoitamassa ja valvomassa oli ollut koululla yleensä kaksi Kuurnan sairaalan palveluksessa olevaa viranhaltijaa. Kukin hoitaja oli koululla kerrallaan yhdenjaksoisesti 3-5 vuorokautta. Työtehtävät oli järjestetty siten, että päivisin koululla oli työskennellyt yksi tai kaksi hoitajaa. Ilta- ja yöaikaan oli yleensä yksi hoitaja ollut työvalmiudessa ja ryhtynyt tarpeen vaatiessa työhön kello 19 ja seuraavan aamun kello 7 välisenä aikana.

Kopravaaran koululla työskenteleminen oli merkitty viranhaltijoiden työvuorolistaan siten, että päivittäin oli työajaksi merkitty 12 tuntia ja varallaoloksi 12 tuntia. Varallaolosta viranhaltijoille oli maksettu 30 prosentin suuruinen varallaolokorvaus.

Virkaehtosopimuksen 30 §:n mukaan varallaolo voi luonteeltaan olla joko asuntovarallaoloa tai niin sanottua vapaamuotoista varallaoloa. Määräyksessä oli tarkemmin sovittu varallaolon luonteesta ja siitä suoritettavasta korvauksesta.

Kuurnan sairaalan palveluksessa olevien hoitajien työskennellessä kesäisin Kopravaaran koululla he olivat työvuorolistoihin merkittyinä varallaoloaikoina tosiasiallisesti olleet siinä määrin tavanomaiseen työhönsä sidottuja, että varallaoloajaksi merkitty aika tuli lukea työaikaan ja viranhaltijoille suorittaa korvaus ylityöstä virkaehtosopimuksen määräysten edellyttämällä tavalla.

Kopravaaran koulu sijaitsi noin 50 kilometrin päässä Kuurnan sairaalasta. Koulu oli lakkautettu kansakoulu, joka sijaitsi syrjäseudulla, jonne ei päässyt yleisillä kulkuneuvoilla. Kuurnan sairaalan hoitajat suorittivat varallaolonsa koululla. He eivät voineet eivätkä saaneet lähteä kotiin suorittamaan varallaoloa. Koulun syrjäisestä sijainnista johtuen varallaoloa suorittaneilla hoitajilla ei käytännössä ollut mahdollisuuksia vapautua työtehtävistään tai liikkua muutoin kuin työpaikan välittömässä läheisyydessä koulun pihapiirissä.

Virkaehtosopimuksen 30 §:n 4 momentin mukainen vapaamuotoinen varallaolo edellytti pöytäkirjamerkinnän mukaan edellä kuvattua suurempaa liikkumisvapautta. Virkaehtosopimuksen mukainen vapaamuotoinen varallaolo edellytti myös, että työnantajan ja viranhaltijan kesken oli sovittu työpaikalle kutsumisen järjestelystä. Hälytysmenetelmän muoto ja työpaikalle saapumiselle varattu enimmäisaika määräsivät varallaolokorvauksen suuruuden. Kopravaaran koululla työskentelevien hoitajien kanssa ei kuitenkaan ollut sovittu minkäänlaisesta työhön kutsumisesta, vaan hoitajien oli itse arvioitava, milloin potilaat tarvitsivat hoitoa.

Kopravaaran koulurakennuksessa majoitustilat olivat hyvin vaatimattomat, jopa puutteelliset. Huonot majoitustilat sekä koulun vaikeat kulkuyhteydet huomioon ottaen majoitustiloja ei voitu rinnastaa asuntoon. Kysymyksessä ei siten ollut asuntovarallaolo. Näistä syistä työhön sidonnaisuus korostui erityisesti niinä päivinä, jolloin hoitaja oli ensin yksin työvuorossa ja sen jälkeen varallaolossa.

Kuurnan sairaalan kuntainliiton hoitajien työajoista syntyneestä erimielisyydestä oli käyty paikallisneuvottelu 20.8.1985 ja keskusjärjestöjen välinen neuvottelu 17.12.1986. Neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen määräyksen tulkinnasta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kuurnan sairaalan kuntainliiton palveluksessa Kopravaaran koululla hoitajina työskennelleiden viranhaltijoiden työaikaan oli kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen varallaoloa koskevan 10 §:n 6 momentin nojalla luettava myös aika, jonka viranhaltijat olivat työnantajan laatiman työvuorolistan mukaan tai tosiasiallisesti olleet varallaolossa. Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on esittäessään hyvityssakkovaatimuksen vaatinut myös työtuomioistuinta vahvistamaan Kuurnan sairaalan kuntainliiton menetelleen virkaehtosopimuksen sanotun määräyksen vastaisesti katsoessaan Kopravaaran koululla työskentelevien hoitajien työvuorolistan mukaisen varallaolon työpaikalla tapahtuvaksi varallaoloksi suorittamalla siitä korvausta virkaehtosopimuksen 30 §:n 4 momentin edellyttämällä tavalla. Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on esivalmistelussa ilmoittanut vahvistusvaatimusten koskevan varallaoloa kesällä 1985.

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on esivalmistelussa luopunut kuntainliittoon kohdistamastaan hyvityssakkovaatimuksesta sekä esittämästään ylityökorvauksia koskevasta suoritusvaatimuksesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Kuurnan sairaalan kuntainliiton eräät viranhaltijat olivat kesäaikana vuosina 1979-1985

työskennelleet Kopravaaran koululla työvuorolistojen mukaisesti. Työvuorojärjestelyt olivat vaihdelleet vuosien mittaan.

Kesällä 1985 oli toiminnan ensimmäistä viikkoa varten viranhaltijoille laadittu työvuorotaulukko, johon toiselle viranhaltijalle oli merkitty 12 tuntia työtä ja 12 tuntia vapaata vuorokaudessa ja toiselle viranhaltijalle 12 tuntia työtä ja 12 tuntia varallaoloa vuorokaudessa. Toisella ja kolmannella viikolla oli paikalla ollut kaksi hoitajaa maanantaina ja muina päivinä yksi hoitaja. Neljännellä viikolla oli paikalla ollut enää yksi hoitaja kerrallaan. Tällöin viranhaltijalle oli merkitty työvuorolistaan 12 tuntia työtä ja 12 tuntia varallaoloa vuorokaudessa. Kesäkuun alusta lokakuun puoliväliin 1985 oli koululla ollut viikoittain yksi hoitaja maanantaina ja yksi hoitaja perjantaina työajan vaihdellessa 8-13 tuntiin. Potilaat olivat olleet koululla viikonloppuina ilman hoitajaa.

Työvuorojärjestelyistä ja varallaolosta oli sovittu toiminnassa mukana olleiden viranhaltijoiden kanssa. Viranhaltijoiden työvuorotaulukkoon merkitty varallaolo ei ollut sidottu työpaikkaan. Viranhaltijoita ei ollut velvoitettu oleskelemaan työpaikalla. He eivät olleet olleet velvollisia oleskelemaan pelkästään koulun pihapiirissä, vaan heillä oli ollut mahdollisuus poistua koulun alueelta varallaolon aikana.

Kopravaaran koululla työskennelleet viranhaltijat olivat allekirjoituksillaan merkinneet hyväksyvänsä työvuorotaulukon ja samalla varallaolokorvauksen perusteet. Kesällä vuosina 1984 ja 1985 koululla työskennelleistä viranhaltijoista useimmat olivat työskennelleet siellä aikaisempinakin kesinä. Varallaolokorvaukset oli riitautettu vasta vuoden 1985 toukokuussa.

Koska viranhaltijat olivat voineet suorittaa varallaolovelvollisuutensa muuallakin kuin työpaikalla ja heillä oli varallaolon aikana ollut mahdollisuus poistua koulun alueelta, kysymyksessä oli virkaehtosopimuksen 30 §:n 4 momentin mukainen varallaolo. Siitä oli suoritettu virkaehtosopimuksen mukainen korvaus. Muunlaiseen varallaoloon ei olisi ollut tarvettakaan. Potilaat olivat sairaalan sellaisilta osastoilta, joilla ei ollut yövalvontaa. Potilaat olivat voineet olla koululla ilman hoitohenkilökuntaa esimerkiksi viikonloppuisin useamman päivän ajan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kopravaaran koululla varallaoloa suorittaville viranhaltijoille varattu yöpymistila ei voinut olla sellainen asunto, jossa suoritettu varallaolo toteuttaisi virkaehtosopimuksen 10 §:n 6 momentin asuntovarallaolon tunnusmerkit.

Vapaamuotoista varallaoloa tarkoittavan virkaehtosopimuksen 30 §:n 4 momentin b) kohdan mukaan vapaamuotoinen varallaolo voitiin järjestää myös siten, että viranhaltijan työpaikalle hälyttäminen suoritettiin puhelimitse ja viranhaltijalle määrättiin tietty työpaikalle saapumisaika tai hänen edellytettiin lähtevän välittömästi kutsun saatuaan työpaikalle.

Virkaehtosopimuksen mukaan oli mahdollista, että varallaolo järjestettiin siten, että viranhaltijoilla oli lupa suorittaa varallaolo valintansa mukaan joko työpaikalla tai asunnossaan, jolloin varallaolo korvattiin kuten asuntovarallaolon aikana tai muulla kunnallisen viranomaisen päättämällä tavalla. Kopravaaran koululla päivystystä vuosina 1979-1985 suorittaneilla viranhaltijoilla ei ollut lupaa eikä tosiasiallista mahdollisuutta itse valita varallaolon suorittamisen paikkaa. Sillä, että potilaat mahdollisesti olivat olleet koululla viikonloppuisin ilman hoitajaa, ei viranhaltijan virkavelvollisuuksien ja työhön sidonnaisuuden kannalta ollut merkitystä, kun viranhaltija kuitenkin määrättiin suorittamaan varallaoloksi kutsuttua päivystystä.

Koulu oli tyypillinen maalaiskoulu, joka oli aikoinaan lakkautettu oppilaspulan vuoksi. Potilaille oli koululla varattu erilliset yöpymistilat pienemmästä luokkahuoneesta, josta väliseinällä oli erikseen erotettu tilat mies- ja naispotilaille. Yhteisenä tilana koululla oli luokkahuone, jossa potilaat ruokailivat ja viettivät vapaa-aikansa. Hoitajien tilat oli järjestetty siten, että luokkahuoneesta oli eristetty verholla pieni nurkkaus, jossa hoitajat yöpyivät ja majoittuivat. Tässä tilassa suoritettiin potilaiden hoitoon kuuluvat toimenpiteet. Hoitajille varattuun nurkkaukseen potilailla oli esteetön pääsy mihin vuorokauden aikaan tahansa. Hoitajilla ei iltaisin ollut henkilökohtaista rauhaa sen vuoksi, että potilaat saattoivat oleskella luokkahuoneessaan aina kello 22:een saakka. Pihapiirissä olevaa erillistä saunamökkiä ei myöskään voitu käyttää hoitajien yöpymistilana, koska sen palomuuri oli rikkoontunut.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ja kunnallinen sopimusvaltuuskunta ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin kuntainliitto, johon Kuurnan sairaalan kuntainliitto on liitetty, on ollut asiassa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kuurnan sairaalan kuntainliitto, joka on myöhemmin liitetty Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin kuntainliittoon, on vuodesta 1978 alkaen kuntouttanut pitkäaikaissairaita kesäisin lakkautettujen maalaiskansakoulujen tiloissa. Vuosina 1979 - 1985 kuntainliitto on vuokrannut Juuassa sijaitsevan Kopravaaran koulun, jonka tiloissa kesäkuukausien ajan on ollut 8-10 potilasta kerrallaan. Kuntoutuksen tarkoituksena on ollut totuttaa ja valmentaa potilaita avohoitoon sairaalan ulkopuolella.

Potilaiden valvonta on keväisin ollut tiukempaa kuin loppukesästä. Toiminnan alkaessa yleensä toukokuussa koululla on potilaita ollut hoitamassa ja valvomassa kaksi sairaalan viranhaltijaa, josta toinen on ollut koululla myös öisin. Työvuorot on työvuorolistaan merkitty siten, että viranhaltijan päivittäinen työaika on ollut 12 tuntia, josta neljä tuntia on ollut ylityötä. Toinen paikalla olevista viranhaltijoista on sen jälkeen ollut varalla seuraavat 12 tuntia. Tällaisia työ- ja varallaolovuorokausia, jotka ovat olleet täyden vuorokauden pituisia on samalla viranhaltijalla saattanut olla kahdesta viiteenkin peräkkäin.

Hoitohenkilökunnan työskentelyä koululla on yleensä jatkettu useiden viikkojen ajan, mutta vähitellen on öisin tapahtuva varallaolo lopetettu. Loppukesän aikana hoitaja on käynyt vain pari kertaa viikossa päivisin potilaita katsomassa ja antamassa lääkityksen potilaiden ollessa suurimman osan aikaa keskenään.

Työvuorolistoihin merkitystä 12 tunnin varallaolosta viranhaltijoille on maksettu 30 prosentin suuruista varallaolokorvausta. He ovat saaneet myös päivärahaa ja korvausta matkakustannuksistaan.

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 10 §:n 6 momentin mukaan varallaololla tarkoitetaan viranhaltijan olemista asunnossaan tai muualla valmiina tarvittaessa ryhtymään työhön. Määräyksen mukaan varallaoloa ei kuitenkaan ole sellainen työvalmiudessa oleminen, joka tapahtuu työpaikalla, jollei viranhaltijalle ole annettu mahdollisuutta valita, täyttääkö hän varallaolovelvollisuutensa työpaikalla vai sen ulkopuolella.

Harkittaessa, onko Kopravaaran koululla tapahtunutta hoitajien työvuorolistaan perustuvaa olemista koululla ilta- ja yöaikaan pidettävä varallaolona puheena olevan määräyksen ja siihen liittyvien soveltamisohjeiden mukaan, olennainen merkitys on sillä seikalla, ovatko varallaoloa hoitaneet saaneet valita varallaolopaikkansa. Asiasta esitetty selvitys on jossakin määrin ristiriitaista.

Asiassa on kuulusteltu todistajina kahta mielisairaanhoitajaa, jotka ovat vuonna 1985 ottaneet osaa varallaoloon. He ovat kertoneet sairaalan osastokokouksessa keväällä 1985 erään ylihoitajista kysyttäessä ilmoittaneen, että varallaoloajan aikana ei hoitaja saanut poistua koululta. Kertomansa mukaan mielisairaanhoitajat ovat myös noudattaneet annettua suullista ohjetta.

Todistajina myös kuulusteltujen kahden eri aikoina koululla tapahtunutta toimintaa järjestäneen ylihoitajan kertomusten mukaan hoitajien toiminta Kopravaaran koululla on perustunut suullisiin ohjeisiin ja järjestetty vapaaehtoisuuden pohjalta. Ylihoitajien kertomusten mukaan siitä, voivatko hoitajat varallaoloaikana poistua koulun alueelta, ei ole annettu ohjeita eikä asiasta ole keskusteltu ennen paikallisia erimielisyysneuvotteluja. Kun koulu on sijainnut noin 50 kilometrin päässä Joensuusta ja linja-autoliikenne koulun läheisyyteen on ollut harvojen päivittäisten vuorojen varassa, hoitohenkilökunta on tosiasiassa yöpynyt koulussa myös silloin, kun hoitajalle ei ole määrätty edes varallaoloa. Ylihoitajien kertomusten mukaan uusille varallaoloon vuosittain osallistuneille viranhaltijoille on menettelyohjeena viitattu aikaisempien vuosien käytännön noudattamiseen.

Selvitys osoittaa, että ilta- ja yöaikaan tapahtunut varallaolo on alunperin tarkoitettu varallaoloksi, jollaisena se on merkitty työvuorolistoihin. Varallaolon järjestämiseen on vaikuttanut myös huonot liikenneyhteydet, joiden takia yöpyminen koululla on saattanut olla hoitajien kannalta tarkoituksenmukaista. Myös siitä, että varallaoloajan lukemisesta työaikaan seuraisi eräissä tapauksissa useita 24-tuntisia työpäiviä peräkkäin, varallaoloon osallistuvien viranhaltijoiden on pitänyt käsittää ilta- ja yöaikaan koskevilla järjestelyillä tarkoitetun varallaoloa.

Kuntainliitto työnantajana ei ole ainakaan kesällä 1985, josta ajankohdasta kanteessa on kysymys, antanut ohjeita siitä, että varallaolo saadaan täyttää joko Kopravaaran koululla tai muualla. Päinvastoin on esitetty selvitystä, jonka mukaan muualla olo varallaolon aikana ei olisi sallittua. Mitään ohjeita ei ole annettu esimerkiksi paikalle hälyttämisestä eikä mitään järjestelyä suoritettu sen varalta, että viranhaltija olisi varallaolonsa aikana ollut muualla. Tosiasialliset olosuhteet ovat Kopravaaran koulun sijainnista johtuen olleet sellaiset, että viranhaltijoilla ilta- ja yöaikaan olisi ollut ilmeisiä vaikeuksia saapua koululle hälytyksen sattuessa, kun kyyditystä ei ole järjestetty.

Kun työnantaja on laiminlyönyt järjestää varallaolon sellaiseksi, että siihen osallistuvat olisivat voineet täyttää varallaolovelvollisuutensa valintansa mukaan myös työpaikan ulkopuolella, kysymys ei ole ollut virkaehtosopimuksen edellä mainitussa määräyksessä tarkoitetusta varallaolosta.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta luovutuilta osin raukeaa.

Työtuomioistuin vahvistaa kanteen siten hyväksyen, että Kopravaaran koululla hoitajina toimineiden viranhaltijoiden työaikaan on luettava se aika, jonka he hyväksyttyjen työvuorolistojen mukaan ovat kesällä 1985 olleet varallaolossa.

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA saa itse asian laatuun nähden kärsiä kulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Äimälä, Metsäpelto, Kuivanen ja Rantala.

Tuomio oli yksimielinen.