Labor court orders damages for violating collective agreement rules on job reduction priority for disabled workers.

Yhtiö oli taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut tehtaan tehdaspalveluosaston huoltomiehen. Työnantajan olisi pitänyt tarjota tehtaan tuotantoosastolla tornimiehen, apupolttajan tai varamiehen tehtäviä huoltomiehelle, jolla saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneenä sekä myös työsuhteensa kestoajan ja huoltovelvollisuuden määrän perusteella oli ollut etusija säilyttää työsuhteensa. Tämän laiminlyödessään yhtiö oli tietensä rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa yleissopimuksen määräystä. Työnantajaliitto oli laiminlyömällä selvittää irtisanomisjärjestyksen sopimuksen mukaiset perusteet rikkonut valvontavelvollisuutensa.

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaajat Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Oy Partek Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa kalkki ja sementtiteollisuuden korjausosastoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

4 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 tehtyine muutoksineen

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 24.4.1984 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

23 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenyritys Oy Partek Ab oli Kolarin tehtaaltaan 5.5.1986 irtisanonut taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä 12 työntekijän työsopimukset. Irtisanottujen joukossa oli ollut myös tehtaan tehdaspalveluosastolla huoltomiehenä työskennellyt työntekijäliiton jäsen Osmo Kangas, jonka työsuhde oli päättynyt 4.9.1986. Yhtiöllä oli ollut tarve työvoiman vähentämiseen Kolarin tehtaaltaan. Yhtiö oli kuitenkin Kankaan työsopimuksen irtisanoessaan rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n määräystä työvoiman vähentämisjärjestyksestä.

Kangas oli työskennellyt yhtiön palveluksessa yhtäjaksoisesti 26.5.1971 lukien. Elokuussa 1971 Kankaalle oli sattunut työtapaturma, jonka seurauksena hänelle oli jäänyt 15 prosentin invaliditeetti. Lisäksi hänellä oli heinäkuussa 1986 eli irtisanomisaikana todettu työperäinen kuulovamma, josta johtuva haitta-aste oli ollut 20 prosenttia. Kankaalla oli huollettavanaan kolme alaikäistä lasta.

Irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n mukaan osan työkyvystään menettänyt työntekijä oli työvoiman vähentämisjärjestystä harkittaessa samassa asemassa kuin yrityksen toiminnalle tärkeä ammattityöntekijä. Kun lisäksi otettiin huomioon Kankaan työsuhteen kestoaika ja huoltovelvollisuus, työnantajan olisi pitänyt perusteellisesti selvittää mahdollisuudet sijoittaa hänet muuhun työhön, jota hän ammattitaitonsa puolesta olisi kyennyt tekemään, ja irtisanoa joku toinen työntekijä hänen sijastaan. Näin työnantaja ei kuitenkaan ollut menetellyt. Työvoiman vähentämisjärjestystä harkittaessa oli otettava huomioon ainakin kaikki saman työpaikan eli tässä tapauksessa Kolarin tehtaan työntekijät eikä vain samaa tai saman sopimusalan työtä tekevät työntekijät. Työnantajalla oli näyttövelvollisuus siitä, ettei irtisanotulla työntekijällä ollut riittävää ammattitaitoa yrityksessä jäljellä oleviin töihin.

Yhtiö oli Kankaan työsopimuksen irtisanoessaan tietensä rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa työehtosopimusmääräystä. Työnantajain Yleinen Ryhmä oli liittotason neuvottelussa hyväksynyt työnantajan menettelyn ja siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Partek Ab oli irtisanoessaan Osmo Kankaan työsopimuksen menetellyt työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan työehtosopismääräyksen vastaisesti, ja tuomitsemaan yhtiön työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Partek Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että sementin kulutus Suomessa oli 1980-luvun alkupuolelta lukien vähentynyt voimakkaasti. Yhtiön Kolarin sementtitehtaalla tämä kulutuksen vähentyminen oli merkinnyt sitä, että kun vuonna 1982 oli tehtaan tuotanto ollut 207 285 tonnia ja henkilöstön kokonaisvahvuus 121 toimihenkilöä ja työntekijää, niin vuonna 1986 oli tehtaan tuotanto ollut 131 200 tonnia ja henkilöstömäärä 72 toimihenkilöä ja työntekijää. Vuodeksi 1987 budjetoitu tuotanto oli ollut 110 000 tonnia. Suurimmillaan henkilöstön kokonaismäärä oli ollut 146 toimihenkilöä ja työntekijää. Vuonna 1983 yhtiön Lappeenrannan sementtitehtaan ja kunnossapito-osaston henkilöstövahvuus oli ollut 189 ja vuonna 1986 henkilöstövahvuus oli ollut 135. Yhtiön Paraisten sementtitehtaan ja korjausosaston henkilöstövahvuus oli ollut vuonna 1985 143 ja vuonna 1986 104.

Yhtiön Kolarin tehtaalla oli jouduttu tuotannon vähentämisen johdosta lomauttamaan työntekijöitä eri pituisiksi ajanjaksoiksi 30.7. ja 4.9.1984 välisenä aikana. Yhteistoimintaneuvotteluissa, jotka oli pidetty 4.12.1984 ja 7.1.1985, oli todettu sementin menekin edelleen laskevan ja tuotannon putoavan jatkuvasti. Ennen 7.1.1985 pidettyä yhteistoimintaneuvottelua työnantaja oli esittänyt palkansaajille perustettavaksi yhteistä toimikuntaa, joka olisi miettinyt henkilökunnan vähentämiseen liittyviä kysymyksiä. Kokouksessa työntekijäpuolen edustajat olivat kieltäytyneet osallistumasta tällaisen toimikunnan työskentelyyn.

Tehtaan henkilöstöstä oli jouduttu lomauttamaan neljä viidesosaaa 18.3. ja 20.4.1985 väliseksi ajaksi. Yhteistoimintakokouksessa 24.4.1985 oli todettu jälleen, että yksi kolmasosa henkilöstöstä jouduttaisiin lomauttamaan 5.8. ja 8.9.1985 väliseksi ajaksi. Työnantaja oli joutunut irtisanomaan kahdeksan työntekijää 5.7.1985. Osa teknisistä toimihenkilöistä oli jouduttu lomauttamaan 1.12.1985 ja 5.1.1986 väliseksi ajaksi. Vuoden 1986 alussa oli jouduttu tilanteeseen, jossa oli ollut pakko lomauttaa 52 työntekijää ja toimihenkilöä 17.3. ja 11.5.1986 väliseksi ajaksi. Tämän lisäksi työnantaja oli joutunut irtisanomaan 12 työntekijää 15.5.1986.

Kaikista edellä kerrotuista toimenpiteistä oli neuvoteltu yhteistoimintakokouksissa ennen niiden toteuttamista ja irtisanottavat työntekijät työnantaja oli pyrkinyt nimeämään yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa, mutta työntekijät olivat kieltäytyneet tästä. Työnantaja oli myös käynyt yksityisiä keskusteluja työntekijöiden kanssa irtisanomisesta ennen niiden toteuttamista, mutta näissäkään keskusteluissa ei ollut päästy yhteisymmärrykseen. Ennen irtisanomisten toimittamista työnantaja oli myös tutkinut mahdollisuuksia siirtää työntekijöitä osastolta toiselle eli esimerkiksi korjausosastolta sementtitehtaalle, mutta työntekijät olivat ilmoittaneet, etteivät he tulisi hyväksymään henkilöstösiirtoja toisille osastoille.

Irtisanomisen yhteydessä työnantaja oli pyytänyt kaikkia irtisanottuja neuvottelemaan mahdollisuudesta siirtyä jollekin yhtiön toiselle toimipaikalle työhön. Käydyssä keskustelussa Kangas oli kuitenkin ilmoittanut, ettei hän ollut kiinnostunut lähtemään pois kotipaikkakunnaltaan. Tarkasteltaessa Kankaan irtisanomista edellä kerrottua taustaa vasten, niin työnantaja ei häntä irtisanottaessa ollut voinut rikkoa irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n määräyksiä.

Irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n määräystä oli tulkittava siten, että työntekijä todella oli menettänyt osan työkykyään ja että hänellä tämän johdosta olisi vaikeuksia saada uusi työpaikka. Pelkkä invaliditeettiprosentti ei sinänsä ollut mikään todiste siitä, että työntekijä olisi menettänyt osan työkyvystään.

Kankaalle oli sattunut työtapaturma 10.8.1971. Tapaturman jälkeen Kangas oli palannut samaan työhön samalla palkalla. Työnantajan tapaturmavakuutusyhtiö oli 31.1.1972 ilmoittanut, että Kankaan vamma oli parantunut 3.1.1972. Tähän päätökseen Kangas oli hakenut oikaisua, minkä vakuutusyhtiö oli hylännyt 27.10.1972. Tapaturmavakuutusyhtiö oli 10.8.1973 ilmoittanut työnantajalle, että Kankaan haitta-aste oli vahvistettu 15 prosentin suuruiseksi, mutta ettei Kankaalle suoritettu elinkorkoa, vaan kertakaikkinen korvaus. Tämä osoitti, ettei Kangas ollut sellainen työrajoitteinen henkilö, jota irtisanomissuojasopimuksen 23 §:ssä tarkoitettiin.

Vuosittain vahvistettava lain edellyttämä terveyshuollon toimintasuunnitelma edellytti vajaakuntoisten työssä selviytymisen seurantaa. Työterveyshoitajan ilmoituksen mukaan Kangas ei ollut ollut mukana tällaisessa seurannassa. Kangas ei myöskään ollut koskaan maininnut työterveyshoitajalle mitään mahdollisesta vajaakuntoisuudestaan. Työhön paluunsa jälkeen Kangas ei ollut koskaan maininnut työnjohdolle tai muille työnantajan edustajille mitään mahdollisesta työrajoitteisuudestaan eikä tällainen mahdollinen työrajoitteisuus ollut myöskään koskaan tullut esiin missään työtehtävässä niiden 15 vuoden aikana, joina Kangas oli työskennellyt tehtaan palveluksessa.

Mahdollisesta kuulovammasta työnantaja ei ollut ollut tietoinen irtisanomista toimitettaessa ja väite siitä oli esitetty ensimmäisen kerran työnantajalle paikallisessa neuvottelussa 13.8.1986. Tällöinkään työnantajalle ei ollut esitetty minkäänlaisia lääkärintodistuksia eikä työnantajan tapaturmavakuutusyhtiökään ollut asiasta tietoinen. Yli neljä kuukautta työsuhteen päättymisen jälkeen tapaturmavakuutusyhtiö oli asiaa uudelleen tiedusteltaessa ilmoittanut Kangasta koskevien asiakirjojen saapuneen sinne 21.1.1987, mutta ettei asiaa ollut vielä millään tavalla yhtiössä käsitelty. Työnantaja ei ollut vieläkään nähnyt lääkärintodistusta kuulovammasta.

Kangas ei ollut sellainen työrajoitteinen henkilö, jota irtisanomissuojasopimuksen 23 §:ssä tarkoitettiin. Häntä ei näin ollen voitu rinnastaa yrityksen toiminnalle tärkeään ammattityöntekijään, vaan irtisanomisjärjestystä harkittaessa oli ensisijaisesti tarkasteltava mainitun pykälän muita määräyksiä. Ratkaistavaa oli tällöin lähinnä työntekijöiden työssäoloaika.

Kolarin tehtaan tehdaspalveluosastolta oli samanaikaisesti irtisanottu kolme työntekijää, joista kaksi oli ollut lyhyemmän aikaa palveluksessa kuin Kangas. Yhtä lukuunottamatta kaikkien tehdaspalveluosastolle jääneiden työntekijöiden työsuhde oli kestänyt kauemmin kuin Kankaan. Osastolle jäänyt levyseppä-hitsaaja oli irtisanomissuojasopimuksen 23 §:ssä tarkoitettu yrityksen toiminnalle tärkeä työntekijä.

Ennen kuin työntekijät olivat ilmoittaneet työnantajalle, etteivät he hyväksyneet irtisanomisen yhteydessä siirtoja osastolta toiselle, työnantaja oli harkinnut mahdollisuutta siirtää muun maussa Kangas jollekin toiselle osastolle, mutta tällaisiin siirtoihin ei ilmoituksen jälkeen ollut voitu ryhtyä.

Yhtiö ei ollut menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vähentämisjärjestyksen vastaisesti irtisanoessaan Kankaan työsopimuksen eikä työnantajaliitto ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Partek Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Yhtiön terveyshuollon suorittamat kuulontutkimukset olivat osoittaneet, että Kankaalla oli ollut meluvammaan viittaava kuulon alenema jo useita vuosia. Kangas oli tämän vuoksi ollut erityisseurannassa siten, että kuulontutkimus oli vuodesta 1975 lukien tehty kerran vuodessa. Lisäksi Kangas oli käynyt työnantajan lähettämänä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin tutkimuksissa jo vuonna 1980. Tuolloin oli todettu meluvamman olemassaolo, mutta haitta-asteen määrä ei vielä ollut edellyttänyt ammattitautilain mukaisen korvauksen maksamista. Sittemmin 3.7.1986 suoritetuissa tutkimuksissa Kankaalla oli todettu molempien korvien meluvamma, josta johtuva pysyvä haitta-aste oli 20 prosenttia.

Paitsi tapaturman aiheuttama käsivamma myös Kankaan työperäinen kuulovamma oli merkinnyt irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamaa työkyvyn osan menettämistä. Näin ollen työnantajan olisi irtisanomisjärjestyksen noudattamiseksi pitänyt perusteellisesti selvittää mahdollisuudet Kankaan sijoittamiseksi muuhun työhön ja tarvittaessa irtisanoa joku toinen työntekijä hänen sijastaan. Näin työnantaja ei kuitenkaan ollut menetellyt. Kangas oli irtisanomisilmoituksen saatuaan käynyt keskustelemassa asiasta konttoripäällikön kanssa. Keskustelussa Kangas oli nimenomaisesti ilmoittanut olevansa kiinnostunut kaikista mahdollisuuksista työsuhteen jatkamiseen myös muilla paikkakunnilla. Konttoripäällikkö oli luvannut selvittää mahdollisuuksia, mutta ei ollut koskaan ottanut uudelleen yhteyttä Kankaaseen. Henkilöstöryhmien edustajien kirjelmä osoitti kaikkien henkilöstöryhmien edellyttäneen, että työsuhteiden katkaisemisen sijasta tulisi eräänä vaihtoehtona tutkia sisäisiä siirtoja.

Osastolle jäänyt levyseppä-hitsaaja ei ollut ollut ainoa, joka olisi periaatteessa voitu irtisanoa Kankaan asemesta. Korjaamossa oli myös työntekijä, joka teki samaa työtä kuin Kangas. Hänellä oli tosin ollut pitempi työsuhde kuin Kankaalla, mutta hän oli ollut täysin työkykyinen eikä hänellä ollut ollut huoltovelvollisuutta. Lisäksi Kangas oli saanut vuoden mittaisen metallialan ammattikoulutuksen ja huoltomiehen töiden ohella suorittanut korjaus- ja hitsaustöitä. Mainitulla toisella työntekijällä ei taas ollut ammattikoulutusta lainkaan.

Kangas olisi ollut myös valmis siirtymään muille työosastoille. Tehtaan prosesissa oli useita työtehtäviä, joita Kangas olisi voinut hoitaa nykyiselläkin työkyvyllään. Prosessin käyttämiseen ei tarvittu eikä ole vaadittu erityistä koulutusta, vaan työ opittiin lyhyellä opastuksella. Itse asiassa tehtaalta löytyi lukuisa määrä työtehtäviä, jotka Kangas olisi hyvin voinut hoitaa. Lisäksi voitiin nimetä useita työntekijöitä, jotka irtisanomissuojasopimuksen mukaan olisi pitänyt irtisanoa ennen Kangasta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on sovittu muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen yhteydessä mahdollisuuksien mukaan noudatettavaksi sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan muun muassa yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä. Tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Oy Partek Ab on 5.5.1986 irtisanonut taloudellisista ja tuotannollisista syistä yhtiön Kolarin tehtaan 10 työntekijän ja kahden toimihenkilön työsopimukset. Irtisanottujen joukossa on ollut 26.5.1971 yhtiön palvelukseen otettu, tehtaan tehdaspalveluosastolla huoltomiehenä työskennellyt Osmo Kangas, jonka työsuhde on päättynyt 4.9.1986.

Yhtiö on ennen irtisanomisiin ryhtymistä työntekijöille jaetulla kirjeellä pyrkinyt selvittämään heidän halukkuuttaan siirtyä yhtiön muilla paikkakunnilla oleviin toimipaikkoihin. Työntekijän oli siirtymisestä neuvotellakseen tullut ottaa yhteyttä Kolarin tehtaan konttoripäällikköön. Kangas on ilmoittanut halukkuutensa siirtyä yhtiön muihin toimipaikkoihin, joista hänelle ei kuitenkaan ole tarjottu työtä. Vastaajaliiton mukaan henkilöstöryhmät olivat vastustaneet Kolarin tehtaan sisäisiä siirtoja. Riippumatta siitä, olisiko henkilöstöryhmien kannanotolla ollut merkitystä työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen tulkinnassa, työtuomioistuin katsoo puolin ja toisin esitetyn selvityksen jääneen niin ristiriitaiseksi, ettei henkilöstöryhmien sanotunlaista kannanottoa voida pitää toteennäytettynä.

Kankaan irtisanomisen jälkeen tehdaspalveluosastolle on jäänyt työhön Kangasta lyhyemmän ajan yhtiön palveluksessa ollut työntekijä. Hänellä on kuitenkin levyseppä-hitsaajan koulutus ja pitkä ammattikokemus, joita Kankaalla ei ole lainkaan. Tehdaspalveluosastolla on osaston ylityönjohtajan työtuomioistuimessa antaman todistajalausunnon mukaan välttämättä tarvittu sanotunlaista vaativiin töihin erikoistunutta ja erityisen koulutuksen saanutta ammattityöntekijää. Koska työvoiman vähentämisjärjestystä koskevassa sopimusmääräyksessä on yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät, jollainen viimeksi mainittu työntekijä selvästi on, asetettu samanarvoiseen asemaan kuin saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneet, Kankaan irtisanomista ennen mainittua työntekijää ei voida työtuomioistuimen mielestä pitää Kankaan työsuhteen pitemmästä kestoajasta huolimatta mainitun sopimusmääräyksen vastaisena.

Kantajaliitto on tuonut esiin, että tehdaspalveluosastolle on Kankaan irtisanomisen jälkeen jäänyt työhön myös eräs toinen työntekijä, jonka työsuhde oli tosin kestänyt kauemmin kuin Kankaan, mutta joka täysin työkykyisenä ja huoltovelvollisuutta vailla olevana olisi tullut irtisanoa ennen Kangasta. Hän on Kankaan tavoin toiminut apumiehenä korjaamolla ja tehnyt osaksi samoja töitäkin kuin Kangas. Sen lisäksi hän on työskennellyt apumiehenä LVI-tehtävissä, joihin Kangas ei ole perehtynyt. Kun mainittu työntekijä ylityönjohtajan todistajanlausunnon mukaan lisäksi on 45 prosentin invalidi, työtuomioistuin pitää perusteltuna Kankaan irtisanomista myös ennen tätä työntekijää.

Työnantajain Yleinen Ryhmä on 1.9.1987 käydyssä liittojen välisessä neuvottelussa hyväksynyt työnantajan irtisanomisasiassa noudattaman menettelyn. Koska Työnantajain Yleinen Ryhmä on saanut Kankaan irtisanomisesta tiedon ennen irtisanomisajan päättymistä, sen olisi siitä huolimatta, että henkilöstöryhmien kannanotto tehtaan sisäisiin siirtoihin on ollut epäselvä, tullut selvittää asia tarkemmin ja ryhtyä toimenpiteisiin saadakseen työnantajan noudattamaan sopimusta. Sen laiminlyödessään Työnantajain Yleinen Ryhmä on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Oy Partek Ab:n maksamaan Metallityöväen Liitolle työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoa 15 000 markkaa ja saman lain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Työnantajain Yleisen Ryhmän maksamaan työntekijäliitolle valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa 12 000 markkaa. Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Partek Ab velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, Vihma, Airaksinen, Pohja ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.