Labor court dismisses employer fine but orders union fine for collective agreement breach regarding meal allowances.

Sähköasennusalan työehtosopimuksen mukaan määrättyä työtä varten työmaalle otetulle työntekijälle tuli suorittaa ruokarahaa ja matkakulujen korvausta.

Työnantaja ei ollut voinut vapautua velvollisuudesta maksaa työehtosopimuksen mukaista ruokarahaa ja matkakulujen korvausta määrättyä työmaata varten työhön otetuille työntekijöille sopimalla siitä, että heidän työhönottopaikkanaan oli työmaan asemesta yhtiön konttori.

Työnantajaa vastaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty, mutta työnantajaliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon. (Ään.)

Kantaja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Vastaajat Sähkötyönantajain Liitto r.y. Sortavalan Sähkö Osakeyhtiö

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 28.6.1986 allekirjoitetussa sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuravat määräykset:

II. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

5 §

A. Työhönotto, lomautus, työsuhteen irtisanominen ja purkaminen

2 Työhönoton yhteydessä on laadittava kahtena kappaleena kirjallinen työsopimus josta käyvät selville ainakin seuraavat asiat: - henkilötiedot - tehtävä - työsuhteen luonne: a) toistaiseksi voimassa oleva (nk.vakituinen) b) määrätyksi kalenteriajaksi tai määrättyä työmaata varten (nk.tilapäinen) - noudatettava työehtosopimus - työhönottopaikka - työsuhteen alkamisajankohta - mahdollinen enintään 3 kk koeaika

B. Työhönottopaikat

1 Työhönottopaikalla tarkoitetaan sellaista yrityksen toimintaorganisaatioon liittyvää pysyväisluonteista toimipaikkaa (pää- tai haaratoimistoa) jossa työntekijä on työhön otettu. 2 Yksinomaan määrättyä työtä varten jollekin työmaalle työhön otetun työntekijän työhönottopaikka on ko. työmaa, ja tästä on hänelle työhön otettaessa selvästi ilmoitettava. Työmaalla tarkoitetaan tällöin rakennusta, rakennelmaa tai alueeltaan täsmällisesti määriteltyä rakennusryhmää. Tässä kohdassa tarkoitetulle työntekijälle suoritetaan 13 § B 1 a:n suuruista ruokarahaa kultakin täydeltä työpäivältä. Kerrannaistaulukkoa sovelletaan ilman matka-aikoja. Lisäksi työntekijälle maksetaan matkakulujen korvauksena todelliset matkakulut, enintään kuitenkin tämän työehtosopimuksen päivärahan suuruisena.

Mikäli työntekijä ei tunti-ilmoituksessaan tai muutoin ole viimeistään kolmenkymmenen (30) päivän aikana työhönottopäivästä lukien esittänyt vaatimusta päivärahoista, ruokarahoista tms., joista ilmenisi, että hänellä on kaikesta huolimatta työhönottopaikasta eriävä käsitys, ei hänellä tämän jälkeen ole oikeutta vaatia em. korvauksia tai toisenlaista palkkaa takautuvasti. Jos tällaisen tilapäisesti työhönotetun työntekijän työsuhde vakinaistetaan, hänelle on määrättävä uusi vakinainen työhönottopaikka 1 kohdan mukaisesti.

V. ERINÄISET KORVAUKSET

13 §.

MATKAKULUT, MATKA-AJAN KORVAUS SEKÄ PÄIVÄ- JA RUOKARAHAT

B. Ruokarahat, matkakulut sekä matka-ajan korvaus alueella, josta työntekijä voi saapua yöksi työhönottopaikkaansa.

1 Pitempiaikaiset, kauemmin kuin päivän kestävät työt

a) Ruokarahat

1 Jos työpaikka sijaitsee sen alueen ulkopuolella, joka saadaan, kun paikkakunnan virallinen keskipiste tai muu erityisesti sovittu kohta keskipisteenä ja 5 km säteenä piirretään ympyrä eikä työntekijä voi ruokailutauon aikana käydä työhönottopaikassa, maksetaan työntekijälle kalenterivuorokaudelta ruokarahaa, jonka suuruus on 1/4 päivärahasta. 31.12.1986 asti on ruokarahan suuruus 27 mk.

C. Poikkeukset

Jos 5 §:n B 2-kohdassa mainittu työntekijä tilapäisesti työskentelee työhönottopaikkana olevan työmaan ulkopuolella alueella, joka saadaan, kun ko. työmaa keskipisteenä ja 5 km säteenä piirretään ympyrä, sovelletaan häneen samoja määräyksiä kuin hänen työskennellessään työhönottopaikkana olevalla työmaalla. Mikäli hän työskentelee em.alueen ulkopuolella, sovelletaan häneen edellämainitun asemesta 13 §:n A, B ja C-kohtien määräyksiä. Hänelle tällöin maksettavan ruoka- tai päivärahan matkakulujen sekä matka-ajan korvauksen yhteisrahamäärän työpäivää kohti tulee kuitenkin olla vähintään saman suuruinen kuin työhönottopaikassa työskenneltäessä.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on Sähkötyönantajain Liittoa ja Sortavalan Sähkö Osakeyhtiötä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Sortavalan Sähkö Osakeyhtiö oli 30.6.1986 tehtyjen työsopimusten mukaisesti palkannut sähköasentajat Tapani Määtän ja Hannu Lambergin määräaikaiseen työsuhteeseen määrättyä työtä varten työsopimuksissa mainitun liiketalon työmaalle Ouluun. Työnantajan ja työntekijöiden välillä oli syntynyt erimielisyyttä siitä, tuliko työntekijöille maksaa ruokarahaa ja matkakulujen korvausta.

Vuonna 1986 oli sähköasennusalan työehtosopimukseen tehty muutos, jonka mukaan määrättyä työmaata varten työhön otetulle työntekijälle suoritettiin sopimuksesta ilmenevän suuruista ruokarahaa sekä matkakulujen korvausta. Työehtosopimuksen määräyksestä huolimatta Sortavalan Sähkö Osakeyhtiö ei ollut maksanut ruokarahoja ja matkakulujen korvauksia edellä mainituille työntekijöille. Yhtiö oli menettelyllään rikkonut tietensä työehtosopimusta. Sähkötyönantajain Liitto ei ollut ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin, vaikka se oli ollut tietoinen työnantajan työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä.

Syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti 29.9.1986 ja liittojen välillä 30.12.1986. Neuvotteluissa ei ollut päästy asiasta yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että sähköasennusalan työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohtaa tulkitaan siten, että määrättyä työmaata varten työhön otetulle työntekijälle suoritetaan työehtosopimuksen 13 §:n B. 1. a kohdan suuruista ruokarahaa sekä maksetaan matkakulujen korvausta. Lisäksi Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut Sähkötyönantajain Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnin ja Sortavalan Sähkö Osakeyhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisen johdosta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Sähkötyönantajain Liitto ja Sortavalan Sähkö Osakeyhtiö ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että asianosaisten välinen erimielisyys koski sitä, voiko määrättyä työmaata varten työhön otetun työntekijän työhönottopaikka olla yrityksen pää- tai haaratoimisto vai tuliko sen aina olla kysymyksessä oleva työmaa.

Työehtosopimuksen 5 §:n A. 2 kohdassa oli todettu, että työsuhde voi olla joko toistaiseksi voimassa oleva, niin kutsuttu vakituinen työsuhde tai määrätyksi kalenteriajaksi tai määrättyä työmaata varten solmittu tilapäinen työsuhde. Kummassakin tapauksessa oli sovittava työhönottopaikasta, koska sen perusteella määräytyivät palkkaus- ja muut taloudelliset etuudet. Työhönottopaikkaa koskevat määräykset sisältyivät työehtosopimuksen 5 §:n kohtiin B. 1 ja B. 2. Edellä mainittu 1 kohta käsitteli pysyväisluonteista työhönottopaikkaa, jollaisia voivat olla yrityksen pää- tai haaratoimistot. 2 kohdassa oli poikkeusmääräys, jonka mukaan työhönottopaikkana saattoi olla työmaa.

Työehtosopimusneuvotteluissa Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto oli vaatinut koko työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohdan poistamista. Tällä oli pyritty siihen, että kiellettäisiin solmimasta työsuhde määrättyä työmaata varten siten, että työhönottopaikkana olisi kysymyksessä oleva työmaa. Sen sijaan työntekijäliitto ei ollut tehnyt esitystä työehtosopimuksen 5 §:n A. 2 kohdan tai B. 1 kohdan muuttamisesta siten, että kaikenlaiset työmaakohtaiset työsopimukset olisivat kiellettyjä.

Työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohtaan, joka oli ollut samansisältöisenä työehtosopimuksessa vuodesta 1973 lähtien, oli neuvotteluissa lisätty kaksi uutta kappaletta eli nykyiset kolmas ja neljäs kappale. Muilta osin työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohdan teksti oli säilynyt muuttumattomana. Mistään uudesta itse työhönottopaikkaa koskevasta muutoksesta ei työehtosopimusneuvotteluissa ollut siten sovittu, joten asiaa koskevat tulkinnat ja käytäntö olivat jääneet ennalleen. Sittemmin käydyissä liittojen välisissä neuvotteluissa oli vasta sopimuksen painatusvaiheessa huomattu muuttaa työehtosopimuksen 13 §:n C. 1 kohdan teksti työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohdan uusia kappaleita vastaavaksi.

Vuonna 1986 solmitun työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohdan viides kappale, joka oli sanamuodoltaan säilynyt työehtosopimuksessa muuttumattomana, antoi kuvan työhönottopaikkajärjestelmän soveltamisesta sellaisessa tapauksessa, jossa työhönottopaikkana oli työmaa. Kun työntekijä palkattiin määräaikaiseen työsuhteeseen työmaan keston ajaksi siten, että hänen työhönottopaikakseen sovittiin kysymyksessä oleva työmaa, ei hänelle suoritettu päiväja ruokarahoja samojen määräysten mukaan kuin niille työntekijöille, joiden työhönottopaikkana työsuhteen luonteesta riippumatta oli yrityksen pää- tai haaratoimisto. Myös työntekijöiden palkoissa saattoi olla eroja. Tästä johtuen oli työmaan olemisesta työhönottopaikkana selvästi ilmoitettava työntekijälle.

Koska työntekijällä työnantajan ilmoituksesta huolimatta saattoi olla työhönottopaikasta eriävä käsitys, oli työntekijälle varattu 30 päivän määräaika, jonka kuluessa hän voi ilmoittaa työnantajalle oman käsityksensä asiasta. Mikäli työntekijä pystyi näyttämään käsityksensä oikeaksi, muuttui työhönottopaikka työmaan asemesta yrityksen pää- tai haaratoimistoksi ja työntekijälle maksettiin palkka sekä päivä- ja ruokarahat samoilla perusteilla kuin niille työntekijöille, joiden työhönottopaikkana oli pää- tai haaratoimisto. Vaikka työhönottopaikka siis muuttui, säilyi työsuhteen luonne siitä huolimatta edelleen määrättyä työmaata varten solmittuna.

Koko sinä 13 vuoden aikana, jolloin työhönottopaikkaa koskevat sopimuskohdat olivat olleet muuttumattomina, ei liittojen välillä ollut ollut erimielisyyttä työhönottopaikkaa koskevien sopimusmääräysten soveltamisesta. Vakituiseen työsuhteeseen palkattujen työntekijöiden työhönottopaikkana oli siten yrityksen pää- tai haaratoimisto. Määrätyksi kalenteriajaksi palkattujen työntekijöiden työhönottopaikkana oli pääsääntöisesti yrityksen pää- tai haaratoimisto. Määrättyä työmaata varten otetun työntekijän työhönottopaikkana sen sijaan saattoi olla yrityksen pää- tai haaratoimisto tai kysymyksessä oleva työmaa.

Työhönottopaikaksi oli sovittu yrityksen pää- tai haaratoimisto sellaisissa tapauksissa, jolloin yritys suoritutti työtä kotipaikkakunnallaan, mutta vakituinen henkilökunta ei riittänyt. Sen sijaan työmaa oli sovittu työhönottopaikaksi pääsääntöisesti niissä tapauksissa, joissa työnantaja oli saanut suorittaakseen työn toisella paikkakunnalla ja sinne oli palkattu paikallista työvoimaa. Kaikkien niiden työntekijöiden kohdalla, joiden työhönottopaikkana oli pää- tai haaratoimisto, oli työsuhteen luonteesta riippumatta noudatettu yleisiä matkustusta koskevia määräyksiä työehtosopimuksen 13 §:n A. ja B. kohdissa edellytetyllä tavalla. Niiden työntekijöiden kohdalla, joiden työhönottopaikkana oli ollut kysymyksessä oleva työmaa, oli noudatettu työehtosopimuksen 13 §:n C. kohdan mukaista menettelytapaa.

Kevään 1986 työehtosopimusneuvotteluissa työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohtaan lisätyt kaksi uutta kappaletta sekä 13 §:n C. kohtaan tehdyt muutokset koskivat siten ainoastaan niitä tapauksia, joissa työhönottopaikaksi oli sovittu määrätty työmaa. Muutokset eivät olleet millään tavoin muuttaneet itse työhönottopaikkaa koskevien määräysten sisältöä, joten niiden osalta tulkinnat ja käytäntö olivat säilyneet entisenlaisena. Voimassa olevan työehtosopimuksen mukaista oli siten edelleen sopia siitä, että määrättyä työmaata varten työhön otetun työntekijän työhönottopaikka oli yrityksen pää- tai haaratoimisto. Sortavalan Sähkö Osakeyhtiö oli menetellyt tämän mukaisesti tehdessään kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden kanssa työsopimukset.

Asianosaisliittojen välillä ei ollut erimielisyyttä siitä, että työhönottopaikan ollessa työmaa, sovellettiin työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohdan uusia määräyksiä.

Sortavalan Sähkö Osakeyhtiö oli sopinut kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden kanssa, että heidän työhönottopaikkansa olisi yhtiön toimipaikka Uusikatu 18:ssa Oulun kaupungissa. Kun työntekijöiden työsopimuksissa mainittu työmaa oli sijainnut vain muutaman korttelin päässä työhönottopaikasta, eivät sähköasennusalan työehtosopimuksen määrittelemät edellytykset ruokarahan ja matkakulujen korvaamiselle olleet täyttyneet. Sortavalan Sähkö Osakeyhtiö ei siten ollut menetellyt asiassa työehtosopimuksen vastaisesti. Sähkötyönantajain Liitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Sähkötyönantajain Liitto ja Sortavalan Sähkö Osakeyhtiö ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sähköasennusalan työehtosopimukseen 5 §:n B. 2 kohdan kahden ensimmäisen kappaleen määräykset ovat olleet työehtosopimuksessa samansisältöisinä vuodesta 1973 alkaen. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa vaatinut näitä kohtia poistettaviksi sopimuksesta. Esityksen tarkoituksena on ollut estää työnantajia solmimasta sellaisia määrättyä työtä varten tehtyjä työsopimuksia, joiden kestoajasta ei etukäteen ole tarkkaa tietoa. Sähkötyönantajain Liitto on kieltäytynyt hyväksymästä muutosesitystä.

Työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohdan ensimmäisen kappaleen sanamuoto on selvä siinä, että yksinomaan määrättyä työtä varten jollekin työmaalle otetun työntekijän työhönottopaikka on kysymyksessä oleva työmaa. Selvityksen mukaan on tällaisen työntekijän työhönottopaikaksi aikaisemmin saatettu sopia työnantajan muulla kuin työmaan sijaintipaikkakunnalla sijaitseva kiinteä toimipiste. Näin on tapahtunut lähinnä sellaisissa tapauksissa, joissa työhönottopaikan sopiminen muuksi kuin kysymyksessä olevan työmaan sijaintipaikkakunnaksi on suoritettu siinä tarkoituksessa, että työntekijä on tullut siten oikeutetuksi matkakustannusten ynnä muiden mahdollisten kustannusten korvauksiin ja päivärahaan.

Kun Sähkötyönantajain Liiton taholta ei ole suostuttu työntekijäliiton ehdottamiin muutoksiin, on työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohdan kolmanteen kappaleeseen otettu määräys, jonka mukaan työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohdassa tarkoitetulla, tilapäiseen työsuhteeseen otetulla työntekijällä on oikeus työehtosopimuksessa tarkemmin määriteltyyn ruokarahaan ja matkakulujen korvaukseen.

Kun työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan yksinomaan määrättyä työtä varten jollekin työmaalle työhön otetun työntekijän työhönottopaikka on tuo työmaa, Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton esittämä kanta on työehtosopimuksen sanamuotoa vastaava.

Sortavalan Sähkö Osakeyhtiö ei ole maksanut työehtosopimuksen mukaista ruokarahaa ja matkakustannusten korvauksia kanteessa tarkoitetulle kahdelle sähköasentajalle, jotka tehtyjen työsopimusten perusteella on otettu työhön yhtiön Oulussa sijainneelle erään liiketalon työmaalle. Yhtiö ei ole vapautunut maksuvelvollisuudestaan sillä perusteella, että työntekijöiden työhönottopaikaksi on työsopimuksessa sovittu yhtiön Oulussa sijaitseva konttori. Jättäessään edellä tarkoitetut korvaukset maksamatta on yhtiö siten menetellyt vastoin työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohtaa.

Ottaen huomioon sen, että Sortavalan Sähkö Osakeyhtiö on asiassa menetellyt Sähkötyönantajain Liiton omaksuman tulkinnan mukaan, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että yhtiö olisi asiassa tietensä rikkonut työehtosopimusta. Sähkötyönantajain Liiton sen sijaan olisi tullut havaita kantansa virheellisyys ja huolehtia siitä, että yhtiö olisi korjannut menettelynsä työehtosopimuksen mukaiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että sähköasennusalan työehtosopimuksen 5 §:n B. 2 kohdan mukaan määrättyä työtä varten työmaalle työhön otetulle työntekijälle tulee suorittaa työehtosopimuksen 13 §:n B. 1. a kohdan mukaista ruokarahaa ja matkakulujen korvausta, ja työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomitsee Sähkötyönantajain Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä maksamaan hyvityssakkoa Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitolle 13 000 markkaa.

Sortavalan Sähkö Osakeyhtiötä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Sähkötyönantajain Liitto velvoitetaan korvaamaan Suomen Sähköalantyöntekijän Liiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Jutun laatuun katsoen saa Sortavalan Sähkö Osakeyhtiö kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Äimälä, K. Rautiainen, Kuivanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen K. Rautiainen, jonka lausuntoon jäsen Äimälä yhtyi, ilmoitti yhtyvänsä työtuomioistuimen tuomioon muilta osin, mutta vahvistavansa hyvityssakon määräksi 12 000 markkaa.

Jäsen Sulkunen, jonka lausuntoon jäsen Kuivanen yhtyi, ilmoitti yhtyvänsä tuomioon muilta osin, mutta vahvistavansa hyvityssakon määräksi 18 000 markkaa.