Labor court denies deduction of standby pay from severance pay under collective agreement rules.

Ulkomaanliikenteen aluksessa palvelleen konemestarin työsuhteeseen kuuluvalta irtisanomisajalta maksettavasta palkasta ei ollut saanut vähentää vastikeloman osuutta. Varustamo velvoitettu suorittamaan saamatta jäänyt irtisanomisajan palkka.

Kun erimielisyyskysymyksessä annetuissa kahdessa korkeimman oikeuden ja yhdessä työtuomioistuimen tuomiossa ei ollut otettu nimenomaisesti kantaa vuorottelujärjestelmän merkitykseen riidan kohteena olleen kysymyksen ratkaisemisessa, työnantajaliitto oli esittänyt käsityksensä perusteeksi siinä määrin varteen otettavia näkökohtia, ettei sen voitu katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan yhtä vähän kuin työnantajan tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä. (Ään.)

Kantaja Suomen Konepäällystöliitto r.y. Vastaajat Suomen Varustamoyhdistys r.y. Oy Finncarriers Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Varustamoyhdistyksen ja Ålands Redarförening r.f:n sekä toiselta puolen Suomen Konepäällystöliiton välillä 1.3.1986 voimaan tulleessa ulkomaan liikenteen konealuksissa palvelevien konemestarien palkkaus ja työehtoja koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening toiselta puolen sekä Suomen Konepäällystöliitto toiselta puolen tekevät täten seuraavan työehtosopimuksen, joka koskee Suomen Konepäällystöliittoon kuuluvien konemestareiden palkkaus- ja työehtoja em. merenkulun työnantajaliittojen jäsenvarustamoiden ulkomaanliikenteessä olevissa konealuksissa. Ao. liittojen välillä sovitut merityöaikasäännökset ja lomasäännökset ovat osana tätä sopimusta. Aluksissa, jotka on katsastettu ulkomaanliikenteeseen, noudatetaan näitä ehtoja silloinkin, kun alus tekee matkoja Suomen satamien välillä.

5 § a) Vahtivapaa konemestari Vahtivapaalla konemestarilla tarkoitetaan päivämestaria, jonka työtä ei ole jaettu vahtivuoroihin. Milloin päivämestari vuorokautta lyhyemmän ajan ajaa vahtia on hänen säännöllisestä työajastaan voimassa, mitä päivämestarin osalta on sovittu. b) Vahtivapaan konemestarin työaika Aluksen ollessa merellä on säännöllinen työaika enintään 8 tuntia vuorokaudessa, sekä arki- että pyhäpäivisin. Aluksen lähtiessä ja saapuessa satamaan on säännöllinen työaika enintään 8 tuntia vuorokaudessa, sekä arki- että pyhäpäivisin. Päivämestarin säännöllinen työaika noudattaa muiden päivätyöntekijöiden työaikaa. c) Aluksessa, jossa konemestarin työaika ei ole jaettu vahtivuoroihin, saa merellä valmiusvuorossa oleva konemestari 19 minuuttia vastiketta jokaista alkavaa valmiusvuorotuntia kohden. Valmiusvuorokorvaus maksetaan myös ruoka- ja kahvitauoilta. Yksi tai kaksi yhteenlaskettua puolen tunnin mittaista kahvitaukoa luetaan yhdeksi alkavaksi tunniksi.

Asianosaisliitot ovat sopineet seuraavaa vuorottelujärjestelmästä:

Samojen osallisliittojen välillä 1.3.1986 lukien voimaan tulleessa merenkulkualan ulkomaanliikenteen sopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista on muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Soveltamisala Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla. Sopimus ei koske

2 § Irtisanomisajat Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä

3 yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa

3 § Irtisanomisajan laiminlyönti Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

Mikäli irtisanomisajan noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, suoritusvelvollisuus koskee vastaavaa osaa irtisanomisajan palkasta.

Työehtosopimuksen osana noudatettavissa ulkomaanliikenteen kauppa-aluksissa palvelevien työaikasäännöksissä määrätään muun ohessa seuraavaa:

6. KORVAUS YLITYÖSTÄ

6.1. Varsinainen ylityökorvaus (MtL 13 §) 6.1.1. Rahana suoritettava ylityökorvaus Rahana suoritettava ylityökorvaus on tunnilta arkipäivänä tehdystä ylityöstä vähintään 1/102 ja pyhäpäivänä tehdystä ylityöstä vähintään 1/63 työntekijän kuukautisesta rahapalkasta. Ruokarahaa tai sitä vastaavaa korvausta ei tällöin lueta rahapalkkaan. 6.1.2. Korvausperusteet Ylityökorvauksen laskemisen perusteeksi on otettava peruspalkka ja mahdolliset ikälisät. Sinä aikana, jolloin valtamerilisä ja/tai öljynkuljetuslisä maksetaan, on myöskin sellainen lisä otettava mukaan laskettaessa ylityökorvauksen suuruutta. 6.1.3. Ylityön muuttaminen vapaa-ajaksi Katso pääsopimuksen kohtaa vuorottelujärjestelmä.

6.2. Vastikkeena suoritettava ylityökorvaus (ei koske päälliköitä eikä vahtivapaita konepäälliköitä) 6.2.1. Lakisääteinen vastike (MtL 12 § 2 mom.) Säännöllisenä työaikana arkilauantaina, juhannusaattona sekä jouluaattona sen ollessa arkipäivä ja pyhäpäivänä tehdystä työstä on työntekijä oikeutettu työhön käytettyä aikaa vastaavaan vastikkeeseen. 6.2.2. Työaikamääräykset Sopimuskauden alusta työaikaa lyhennetään 39 tuntiin viikossa siten, että vastiketta kertyy lisää yksi tunti viikossa. 1.10.1981 työaikaa lyhennetään edelleen 38 tuntiin viikossa siten, että vastiketta kertyy lisää yksi tunti viikossa. 6.2.3. Lisävastike

Lakisääteisen vastikkeen lisäksi työntekijä on oikeutettu lisävastikkeeseen 8 tuntia merivuorokaudelta, joka on pyhäpäivä. Työvuorossa olevalle työntekijälle syntyy vuorokautena, jolle sattuu sekä aluksen tulo että lähtö satamasta ja joka on pyhäpäivä lisävastiketta siten, että satamassaoloaika rinnastetaan merelläoloaikaan, mikäli työntekijä on estynyt poistumasta aluksesta. Muussa tapauksessa syntyy tulo- ja lähtövuorokautena, joka on pyhäpäivä, lisävastiketta aluksen ollessa merellä yksi tunti kutakin alkavaa kolmen tunnin jaksoa kohti.

6.3. Lakisääteisen ja lisävastikkeen käyttäminen ja korvaaminen 1 Kun aikaisemmin hankittuja vastikkeita käytetään vapaa-ajan muodossa maissa, vähennetään vastiketta enintään 8 tuntia jokaisesta muusta arkivapaapäivästä paitsi lauantaista. Loppiais-, pitkäperjantain-, vapunpäivän-, Kristuksen taivaaseenastumispäivän-, pyhäinpäivän-, helluntain valmistuspäivän-, itsenäisyyspäivän ja uuden vuoden aattona vähennetään vastiketta kuitenkin enintään 3 tuntia. 2 Mikäli vastike sovitaan korvattavaksi rahana, on jokaisesta tunnista maksettava vähintään 1/160 työntekijän kuukautisesta rahapalkasta. 3 Edellä 1 kohdan 1. ja 2. momentissa tarkoitettuja vapaapäiviä käytettäessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä merimiesten vuosilomalaissa (433/84) on säädetty loman antamissatamasta sekä loman ajankohdan ilmoittamisesta.

Pöytäkirjamerkintä: Tämä ei kuitenkaan koske MtL:n 14 §:n 1 mom:n 2 kohdan mukaista vastikevapaata, jota annetaan vuorottelujärjestelmän lisäksi vapaa-aikana kotimaan satamassa tai sopimuksesta ulkomaan satamassa, jolloin vapaa-ajan on oltava vähintään vastikkeeseen oikeuttavan työajan pituinen.

4 Työsuhteen päättyessä jäljellä olevat vastikkeet korvataan siten, että jokaista vastikkeeseen oikeuttavaa 6,5 tuntia kohden maksetaan yhden päivän palkka.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Konepäällystöliitto on lausunut, että sen ja toisaalta Suomen Varustamoyhdistyksen ja Oy Finncarriers Ab:n välillä oli jatkuvasti vallinnut erimielisyyttä irtisanomisajan palkan maksamisesta sellaisissa tilanteissa, jolloin merimiehellä työsuhdetta irtisanottaessa oli ansaittua vastikelomaa. Konemestari Kauko Turusen työsuhde Oy Finncarriers Ab:ssä oli alkanut 23.3.1979. Työnantaja oli 14.5.1986 irtisanonut Turusen työsuhteen päättymään kahden kuukauden irtisanomisajoin. Turunen oli palvellut ms. Hesperus nimisellä aluksella irtisanomisen jälkeen 3.6.1980 saakka ja jäänyt vastikelomalle 4.6.1986. Vastikelomaa hänellä oli 48 päivää. Turunen ei ollut saanut irtisanomisajan palkkaansa 40 päivältä. Saamatta olivat jääneet myös luontoisetukorvaukset.

Suomen Varustamoyhdistys oli kieltänyt jäsenvarustamoitaan maksamasta irtisanomisajan palkkaa, jos aluksilla oli noudatettu vuorottelujärjestelmää ja merimiehellä oli ansaittua vastikelomaa. Korkein oikeus oli antanut vastaavanlaisissa asioissa kaksi tuomiota, nimittäin 9.5.1985 tuomion n:o 3715/84 ja 4.9.1986 tuomion n:o 2571/85. Irtisanomisajan palkka oli tuomioiden mukaan ollut maksettava eikä sitä saanut kuitata vastikelomaa vastaan. Työtuomioistuin oli 31.12.1985 antanut tuomion n:o 140. Tuomiossa oli todettu, että vastikkeisiin sisältyi korvausta tehdyistä ylitöistä. Huolimatta siitä, että vastike työehtosopimuksen mukaan määräytyi osaksi lainsäännöksistä poikkeavalla tavalla, eroja ei voitu pitää sillä tavoin olennaisina, että työehtosopimuksen perusteella määräytyvä vastikevapaan palkka voitaisiin lukea irtisanomisajan palkkaan sisältyväksi. Työtuomioistuin oli tuominnut asiassa irtisanomisajan palkan luontoisetuineen maksettavaksi.

Suomen Varustamoyhdistys ja Oy Finncarriers Ab olivat olleet piittaamattomia sanotuista tuomioista.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Turusella oli oikeus kahden kuukauden irtisanomisaikaan. Lisäksi Suomen Konepäällystöliitto on vaatinut Oy Finncarriers Ab:n velvoittamista suorittamaan Turuselle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana 40 päivän palkkaa vastaavat 8 329,60 markkaa sekä luontoisetujen korvauksena 40 päivältä 69 markkaa päivää kohden yhteensä 2 760 markkaa sekä odotusajan palkkana 1 249,40 markkaa, kaikki erät 16 prosentin korkoineen 15.7.1986 lukien. Lisäksi Suomen Konepäällystöliitto on vaatinut Oy Finncarriers Ab:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Varustamoyhdistyksen tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Suomen Konepäällystöliitto on esivalmistelussa luopunut irtisanomisaikaa koskevasta vahvistusvaatimuksesta ja odotusajan palkkaa koskevasta suoritusvaatimuksesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Varustamoyhdistys ja Oy Finncarriers Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että kanteessa oli kysymys merenkulun työmarkkinaosapuolten välillä koko 1980-luvun ajan vallinneesta periaatteellisesta erimielisyydestä. Itse asiassa kysymys ei ollut lainkaan merenkulun irtisanomissuojasopimuksen tulkinnasta, vaan työehtosopimuksen työaikaa ja vuorottelua koskevien määräysten sekä Suomen Konepäällystöliiton ja Oy Finncarriers Ab:n välisen paikallisen työehtosopimuksen tulkinnasta.

Työehtosopimuksen osana olivat työaikaa ja vuorottelujärjestelmää koskevat määräykset, jotka sääntelivät muun ohessa niin sanotun vastikevapaan ansaitsemista ja käyttämistä. Ansaittava vastike annettiin työehtosopimuksen mukaan työsuhteen kestäessä vapaa-aikana siten, että vastiketta vähennettiin määräysten mukaisella tavalla. Vastike voitiin, jos siitä sovittiin, korvata rahana myös työsuhteen kestäessä. Ansaitun vastikkeen käyttäminen niin sanottuna vastikevapaana ei ollut mahdollista muutoin kuin työsuhteen aikana.

Ansaitut vastikkeet käytettiin työsuhteen kestäessä suunnitelmallisesti työehtosopimusten määräysten osoittamaa vähentämissääntöä noudattaen niin sanotun vuorottelujärjestelmän puitteissa. Liittotason vuorottelusopimus oli luonteeltaan puitesopimus. Sen tarkempi toteuttaminen, joka koski yksittäisten alusten ja työntekijöiden kohdalla tapahtuvaa työ- ja vapaavuorojen säännöllistä jaksotusta, oli jätetty työpaikkakohtaisesti sovittavaksi. Liittotason sopimuksesta ilmenivät kuitenkin yksiselitteisesti vuorottelujärjestelmän pääperiaatteet ja tarkoitus.

Oli huomattava, että myöskin vuorokautisia ylityötunteja voitiin tarvittaessa käyttää vuorottelujärjestelmän niin vaatiessa vapaajakson kattamiseen.

Vuorottelujärjestelmän toteuttamisesta puitesopimuksen rajoissa olivat yritys- tai yleensä alustasolla käytännössä sopineet asianomainen varustamo ja työntekijäliitto. Syynä tällaiseen sopimuskäytäntöön oli varustamojen taholta ollut lähinnä pyrkimys tarkoituksenmukaisempaan miehitykseen, eikä niinkään tarve sopia vuorottelusta. Miehityksestä neuvoteltaessa oli vuorottelusta sopiminen ollut vain eräänlainen korvaus siitä, että miehitystä oli supistettu.

Vuorottelusta sovittiin työsopimustasolla liitto- ja alustason työehtosopimusten luomissa puitteissa. Vuorottelusta oli yleensä työsopimusta tehtäessä sovittu, joten se tuli yleensä työsopimusten osaksi sellaisenaan. Työsopimuksen tekemisen jälkeen yksityisten työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet rajoittuivat lähinnä vaihtuvien jaksojen pituudesta sopimiseen. Sopiminen tapahtui käytännössä siten, että samaa tointa hoitavat työntekijät sopivat järjestelyistä keskenään ja sen jälkeen asiasta sovittiin työnantajan edustajan kanssa. Käytäntö oli muodostunut sellaiseksi, että ehdotus vuorottelun toteuttamiseksi tietyksi ajaksi eteenpäin eteni toimittain, osastoittain ja aluksittain, minkä jälkeen työnantaja otti sille esitettyihin järjestelyihin kantaa. Näin syntyivät alusten työntekijäkohtaiset työaikasuunnitelmat, niin sanotut vuorottelulistat. Periaatteessa jokaisella työntekijällä oli mahdollisuus vaikuttaa vuorottelulistan laatimiseen omalta osaltaan.

Vuorottelulistojen laatiminen vaihteli eri aluksissa ja erilaisessa liikenteessä. Aikataulun mukaisessa liikenteessä laadittiin yleensä tarkat kirjalliset vuorottelulistat muutamaksi kuukaudeksi, jopa puoleksi vuodeksi eteenpäin. Kaukoliikenteessä ei olosuhteista johtuen laadittu päivämäärälleen tarkkoja listoja. Etukäteen sovittiin esimerkiksi siitä, että miehistön vaihdot suoritettiin kahden edestakaisen matkan välein. Tarkka vaihdon ajankohta ilmoitettiin vapaalla olevalle työntekijälle varustamon konttorin kautta.

Merimiesten vuosilomalain (433/84) mukaan merimiehellä oli oikeus vuosilomaan kuuden kuukauden välein ja siten kahdesti vuodessa. Vuosiloma oli merenkulussa osa vuorottelujärjestelmää. Tämä seikka ilmeni paitsi työehtosopimuksesta myös merimiesten vuosilomalaista. Lakia säädettäessä oli useassa kohdassa otettu huomioon noudatettava vuorottelujärjestelmä. Vuorottelujärjestelmä mainittiin laissa. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan nimittäin vuosiloman antamista voitiin siirtää, jotta vuorottelun tarkoituksenmukaisuus turvattaisiin.

Myös muussa merimiehiä koskevassa lainsäädännössä oli otettu huomioon työehtosopimuksen vuorottelumääräykset. Huhtikuun 1 päivänä 1987 voimaan tulleen merityöaikalain muutoksen (251/87) mukaan työmarkkinaosapuolille oli annettu laajempi sopimusvapaus poiketa lain vastikkeen ansaintaa ja käyttämistä koskevista 12 ja 14 §:istä edellyttäen, että työntekijöiden työ- ja vapaajaksot määräytyivät työehtosopimukseen perustuvan vuorottelujärjestelmän mukaan. Merityöaikalain muutos oli valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa merimiesasiain neuvottelukunnassa, jossa olivat edustettuina kaikki merenkulun työmarkkinaosapuolet, myös Suomen Konepäällystöliitto. Lain muutoksen nimenomaisena tarkoituksena oli ollut joustavien työaikajärjestelyjen kehittäminen.

Työehtosopimuksiin sisältyvään vuorottelujärjestelmään viittaaminen merenkulkua koskevassa lainsäädännössä osoitti riidattomasti, että vuorottelulla oli tunnustettu ja pysyvä asema merimiesten työsuhteiden ehtona.

Varhaisimmat vuorottelujärjestelmää koskevat työehtosopimusmääräykset konemestarien työehtosopimuksissa olivat peräisin 1970-luvun alkuvuosilta. Nykyiset työehtosopimuksen työaikamääräykset olivat peräisin vuodelta 1976, jolloin säädettiin voimassaoleva merityöaikalaki. Vuorottelujärjestelmän kehittyminen 1970-luvun jälkipuoliskolla johtui suurimmalta osin juuri vapaan ansainnan voimakkaasta kasvusta lisävastikemääräysten käyttöönoton jälkeen. Ennen suunnitelman mukaisen vuorottelun aikaa merimiesten työsuhteet olivat olleet aluskohtaisia kestäen pääsääntöisesti vain kullakin aluksella palvellun ajan. Ansaittu vastike annettiin vapaana yleensä vain vuosiloman jatkona ja maksettiin rahakorvauksena työsuhteen päättyessä.

Nykyiset vuorottelumääräykset otettiin työehtosopimukseen vuonna 1977, jolloin 1.7.1978 voimaan tulleen merimieslain (423/78) sisältö oli jo pääosin tiedossa. Merimieslaki, joka perustui pitkälti työsopimuslain periaatteille, poikkesi merkittävästi vuoden 1955 merimieslaista siinä, että työsuhteiden katsottiin olevan varustamokohtaisia. Lain esitöissä todettiin pyrkimyksenä olleen merimiesten työsuhteiden vakiinnuttaminen ja kiinteyttäminen suhteessa varustamoon siten, etteivät esimerkiksi vaihdot saman työnantajan aluksesta toiseen katkaisisi työsuhdetta.

Edellä sanotuissa korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen tuomioissa ei ollut jouduttu ottamaan kantaa työehtosopimuksen edellyttämän ennalta sovitun vuorottelujärjestelmän merkitykseen irtisanomistapauksissa. Ratkaisut oli perustettu pääosin merityöaikalain tulkintaan. Kaikissa kolmessa asiassa oli ollut kysymys sellaisilla kolmansien maiden välisessä liikenteessä olleilla aluksilla työskentelevistä merimiehistä, joiden kohdalla vuorottelua ei ollut toteutettu. Tästä johtuen jutuissa ei ollut voitu tulkita työehtosopimuksen vuorottelumääräyksiä. Kuitenkin valtaosassa Suomen kauppalaivaston aluksia seurattiin vuorottelujärjestelmää. Tätä seikkaa ei sanotuissa ratkaisuissa ollut otettu huomioon, lukuun ottamatta työtuomioistuimen ratkaisuun sisältyvää eri mieltä olleiden jäsenten lausuntoa.

Turuselle oli ennalta sovitulta vapaajaksolta 4.6.1986 alkaen maksettu kesäkuulta 1986 27 vastikevapaapäivän ja seuranneelta heinäkuulta 21 vastikevapaapäivän palkka ruoka- ja asuntokorvauksineen. Irtisanomisajan ja työsuhteen päätyttyä Turuselle oli maksettu vastikekorvausta 612,75 tunnin osalta työehtosopimuksen työaikamääräysten mukaisesti.

Oli vielä huomattava, että Suomen Konepäällystöliitto oli hyväksynyt ms. Silvia Reginan nimiseltä alukselta 23.6.1986 irtisanotun konepäällystön osalta vuorottelun jatkumisen irtisanomisaikana sekä ennen irtisanomista ja sen jälkeen ansaitun vastikkeen vähentämisen irtisanomisaikana.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Varustamoyhdistys ja Oy Finncarriers Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Finncarriers Ab on 14.5.1986 irtisanonut yhtiölle kuuluneessa ms. Hesperus nimisessä aluksessa kolmantena konemestarina palvelleen Kauko Turusen työsopimuksen päättymään 21.7.1986. Asianosaiset ovat asian käsittelyssä olleet yhtä mieltä siitä, että Turusen työsuhteeseen on liittynyt kahden kuukauden irtisanomisaika.

Irtisanomisen tapahduttua Turunen on ollut laivapalveluksessa 4.6.1986 saakka, jona päivänä hän on jäänyt aikaisemmin hankittujen vastikkeiden vähennyksenä annetulle vapaa-ajalle työsuhteensa päättymiseen saakka.

Ms. Hesperuksessa samoin kuin muissa yhtiön aluksissa on konepäällystön osalta noudatettu vuorottelujärjestelmää. Siitä on sovittu yhtiön ja Suomen Konepäällystöliiton välillä tehdyillä sopimuksilla, viimeksi 22.5.1986. Sopimuksen mukaan vuorottelujärjestelmä toteutetaan periaatteen 1:1 mukaan. Ms. Hesperuksen konepäällystöön sovellettuna se on tarkoittanut laivalla tapahtuvan työn ja sitä seuraavan vapaa-ajan vuorottelemista niin, että kutakin aluksessa suoritettua työjaksoa kohti konepäällystöön kuuluva on saanut sen päätyttyä vastaavan ajan vapaata. Yhtiön ilmoituksen mukaan samaa työtä suorittavat, esimerkiksi aluksessa kolmansina konemestareina toimivat voivat sopia vuorottelusta työnantajan suostumuksella toisinkin ja esimerkiksi niin, että perättäiset työ- ja vapaajaksot ovat kahden matkan mittaisia. Matkojen kestosta johtuen vuorottelujaksot ovat voineet olla eri pituisia.

Vuorottelujärjestelmää koskevasta työehtosopimuksesta käy ilmi, että sillä pyritään järjestelmään, jossa työja vapaavuorot toistuisivat mahdollisimman säännönmukaisesti. Ulkomaanliikenteen luonne vaikeuttaa tavoitellun säännönmukaisuuden täsmällistä toteuttamista. Työehtosopimuksessa on todettu, että vuorottelujärjestelmän säännönmukaisuus voi vaihdella eri vuodenaikojen, alustyyppien ja linjojen mukaan, mutta tästä huolimatta vastikkeet ja vuosilomat on pyrittävä jaksottamaan mielekkäällä tavalla aluksen sijainti ja työntekijöiden mahdolliset kotimatkat huomioon ottaen. Alus voi olla sellaisessakin liikenteessä, jossa konemestarille ei ole mahdollisuutta liikennealueesta tai muusta syystä järjestää joustavaa vuorottelujärjestelmää. Työehtosopimuksen määräykset edellyttävät tällöinkin työnantajan pyrkivän jonkinasteiseen säännönmukaisuuteen vastikkeen ja vuosilomien antamisessa.

Työ- ja vapaajaksojen toistumisen säännöllisyys ei ole eikä voi olla yhtä täsmällistä kaikessa ulkomaan meriliikenteessä, vaikka vuorottelujärjestelmän noudattamisesta on sovittu. Täsmällisintä vuorottelun säännönmukaisuus ilmeisesti on suhteellisen lyhyitä säännöllisiä reittejä aikatalun mukaan liikennöivissä matkustaja-aluksissa ja -lautoissa. Vuorottelun toteutuminen on selvästi väljempää sellaisessa liikenteessä, jota ms. Hesperus on harjoittanut liikennöidessään Suomen ja Välimeren maiden satamien välillä. Edellä mainitussa yhtiön ja Suomen Konepäällystöliiton välisessä sopimuksessa on sovittu vuorottelujärjestelmän toteuttamiseksi, että kertyneiden vastikevapaiden lisäksi voidaan käyttää vapaajakson täydennykseksi myös sitä aikaa, joka saadaan muuttamalla vuorokautista ylityötä vapaa-ajaksi.

Korkein oikeus kanteessa mainituissa tuomioissa ja myös työtuomioistuin tuomiossaan n:o 140/1985 ovat katsoneet, että vastikeloman osuutta ei voida vähentää irtisanomisajan palkasta. Tuomioista ilmenevää periaatetta on siten sovellettava riippumatta siitä, perustuvatko vastikkeet ja irtisanomisajan palkkaus lakiin tai työehtosopimusten määräyksiin. Käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys siitä, voidaanko vastikeloman osuus vähentää irtisanomisajan palkasta siinä tapauksessa, että konepäällystöön kuuluvaan nähden noudatetaan vuorottelujärjestelmää, joka seikka vastineen mukaan on jäänyt tuomioissa avoimeksi.

Työtuomioistuimen mielestä on selvää, ettei sitä aikaa, joka on saatu muuttamalla vuorokautista ylityötä vapaa-ajaksi, voida missään tapauksessa vähentää irtisanomisajasta palkkauksellisesti.

Ulkomaanliikenteen kauppa-aluksissa palvelevien työaikaja lomasäännökset sisältävän työehtosopimuksen mukaan aikaisemmin hankittuja vastikkeita vapaa-aikana annettaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä merimiesten vuosilomalaissa on säädetty loman antamissatamasta ja loman ajankohdan ilmoittamisesta. Työehtosopimuksessa on vuosiloman antamisesta sovittu, että liikenteen niin salliessa varustamon tulee sopia laivaväen kanssa vapaan antamisesta mahdollisimman säännöllisin väliajoin vuosiloma- ja vastikeaikojen puitteissa. Merimiesten vuosilomalain 5 §:n mukaan vuosiloma voidaan antaa vuorottelujärjestelmän toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaisena ajankohtana. Loman ajankohdan määrääminen on kuitenkin viime kädessä työnantajan päätettävissä.

Vuorottelujärjestelmällä on pyritty järjestämään työ- ja vapaa-aikojen määräytyminen lähinnä silmällä pitäen työsuhteen jatkumista. Vuorottelujärjestelmästä työehtosopimuksissa sovittaessa ei esitetyn selvityksen mukaan ole ollut esillä se seikka, miten irtisanomisajalta maksettavaa palkkaa koskevia määräyksiä on sovellettava irtisanomisajalle sattuvilta vapaajaksoilta. Sitä vastoin erinäisiä yksittäisiä erimielisyyksiä on liittojen välillä käsitelty yksimielisyyteen pääsemättä.

Työnantajalla on mahdollisuus työsopimuksen irtisanomisen ajankohdan määrätessään jossakin määrin vaikuttaa siihen, sattuvatko irtisanomisaika ja vastikevapaan aika päällekkäin. Ainakin silloin kun on kysymys niin väljästä ja niin pitkinä ajanjaksoina tapahtuvasta työ- ja vapaajaksojen vuorottelusta kuin ms. Hesperusta koskevassa vuorottelujärjestelmässä, työtuomioistuimen mielestä ei vuorottelun noudattaminen voi johtaa siihen, että vastikeloman osuus voitaisiin vastoin edellä mainituista aikaisemmista tuomioista ilmenevää periaatetta vähentää irtisanomisajalta maksettavasta palkasta.

Jutussa on jäänyt näyttämättä, että vastineessa kerrottu menettely ms. Silvia Regina nimisen aluksen konepäällystön irtisanomisten yhteydessä, jolloin työsuhteet on sovittu päättyväksi aluksen ulkomaille luovuttamisen tapahtuessa, olisi sovittu tai tarkoitettu sopia muuksi kuin ratkaisuksi tuossa yksittäistapauksessa. Työtuomioistuimen mielestä ei ms. Silvia Reginan konepäällystön kohdalla noudatetusta menettelystä voida sen vuoksi tehdä päätelmiä työehtosopimuksen määräysten oikeasta sisällöstä.

Esittämillään perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Turusen työsuhteeseen kuuluvalta irtisanomisajalta maksettavasta palkasta ei ole saanut vähentää vastikeloman osuutta. Turunen on siten oikeutettu hänelle vaadittuun palkkaan luontoisetuineen, joiden määriä ei ole kiistetty.

Huolimatta edellä mainituista korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen antamista tuomioista, joissa ei ole kuitenkaan nimenomaisesti otettu kantaa vuorottelujärjestelmän merkitykseen riidan kohteena olevan kysymyksen ratkaisemisessa, työnantajaliitto on esittänyt käsityksensä perusteeksi siinä määrin varteen otettavia näkökohtia, ettei sen voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuutta yhtä vähän kuin yhtiön tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta luovutuilta osin raukeaa.

Oy Finncarriers Ab velvoitetaan suorittamaan Turuselle

saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana 8 329 markkaa 60 penniä ja luontoisetujen korvauksena 2 760 markkaa, molemmat erät kuudentoista prosentin korkoineen heinäkuun 15 päivästä 1986.

Muilta osin kanne hylätään.

Yhtiö ja Suomen Varustamoyhdistys velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Konepäällystöliiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, Airaksinen, Kuivanen ja Hietikko.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto

Jäsen Airaksinen, jonka mielipiteeseen jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

Turunen on työskennellyt ennalta sovitun säännönmukaisen pysyväisluontoisen vuorottelujärjestelmän puitteissa ja hänellä on ollut ainakin jossain määrin mahdollisuus vaikuttaa vuorotyölistan laatimiseen omalta osaltaan. Tämän vuoksi ja kun vastikevapaa on työajan tasoittamiseksi annettavaa palkallista vapaata ja Turunen on siten saanut palkan irtisanomisaikana, ei hänellä ole oikeutta saada tämän lisäksi tältä ajalta muuta palkkaa. Näillä perusteilla hylkään kanteen. Yhtiö ja Suomen Varustamoyhdistys saavat itse kärsiä asian laatuun nähden kulunsa.