Labor court orders union and union branch to pay fines for violating collective agreement peace obligations.

Lakot olivat työtaistelutoimenpiteenä kohdistuneet työnantajalle kuuluvaa työnjohto-oikeutta koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin. Ammattiosasto oli rikkonut sille kuuluvan työrauhavelvollisuuden. Työntekijäliiton toimintaa ei pidetty riittävänä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Kantaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Harjavallan Metallityöväen Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 11.4.1986 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksesa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seusopi- raavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen vämuk- lillä solmittuja sopimuksia: set, STK-SAK Yleissopimus 15.5.1946.

4 §

Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

Työehtosopimuksessa mainitussa yleissopimuksessa sanotaan muun ohessa seuraavaa:

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että liiton jäsenyrityksen Outokumpu Oy:n Harjavallan tehtaan konekorjaamo-osaston 90 työntekijää oli painostustoimenpiteinä työnantajaa kohtaan ryhtynyt työehtosopimusta rikkoen työtaisteluun 19.8.1987 kello 12. Työtaistelu oli päättynyt 21.8.1987 kello 16. Työntekijät olivat 24.8. kello 12 ryhtyneet uudelleen työtaisteluun, joka oli päättynyt 25.8. kello 16.

Tehtaan kaikki 500 työntekijää olivat ryhtyneet lakkoon 27.8.1987 kello 12. Noin 15 - 20 nikkelisulaton työntekijää oli 29.8.1987 kello 14 palannut työhön. Noin 270 kunnossapito-osaston työntekijää oli palannut työhön 31.8.1987 noin kello 13. Noin 100 nikkelitehtaan työntekijää oli palannut työhön 31.8.1987 kello 14. Konekorjaamon noin 90 työntekijää oli aloittanut 1.9.1987 kello 8 luvatta työmaakokouksen, joka oli päättynyt noin kello 9. Tuolloin työtaistelut tehtaalla olivat päättyneet.

Työtaistelutoimenpiteiden alkamisen jälkeen työnantajaliitto oli ollut useaan otteeseen yhteydessä työntekijäliittoon ja vaatinut siltä toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Työntekijäliiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet teholtaan täysin riittämättömiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Harjavallan Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa esitetyt tiedot Outokumpu Oy:n Harjavallan tehtaan työnseisausten kestosta ja laajuudesta pitivät paikkansa. Lakkojen taustalla oli ollut pitempiaikainen henkilösuhteiden kärjistyminen tehtaan konekorjaamo-osastolla. Välittömänä syynä taas oli ollut eräiden työnantajan edustajien asiaton käyttäytyminen osaston työntekijöitä ja erityisesti luottamusmiestä kohtaan.

Harjavallan tehtailla oli ollut meneillään kunnossapitoseisokki. Seisokin aikana konekorjaamo-osaston työnjohdon ja työntekijöiden välillä oli ilmennyt urakkaerimielisyyksiä, joiden yhteydessä työnantajan edustajat olivat uhkailleet ja painostaneet työntekijöitä. Osaston luottamusmies ja pääluottamusmies olivat neuvotelleet asiasta työnantajan edustajien kanssa, mutta nämä olivat kiistäneet minkäänlaista painostusta esiintyneen. Viikolla 34 tilanne osastolla oli kärjistynyt siinä määrin, että työntekijät olivat työmaakokouksessa päättäneet ryhtyä lakkoon osoittaakseen mieltään työnantajan edustajien asiatonta käyttäytymistä kohtaan.

Konekorjaamo-osaston luottamusmies oli ollut lakon aikana työssä. Torstaina 20.8.1987 luottamusmies oli ollut noutamassa työkaluja omasta työkalulaatikostaan. Ohittaessaan matkallaan erään komennusmiehen luottamusmies oli tiedustellut tältä, oliko tämä laskutus- vai urakkatyössä. Komennusmiehen vastattua olevansa laskutustyössä luottamusmies oli todennut, ettei hänellä missään tapauksessa ollut valtuuksia komennusmiesten ulos ajamiseen. Erään työnjohtajan tultua näköetäisyydelle komennusmies oli mennyt tämän puheille. Tämän jälkeen kyseinen työnjohtaja oli tullut luottamusmiehen ja tällöin myös paikalla olleen pääluottamusmiehen luokse ja syyttänyt heitä siitä, että he olivat yrittäneet ajaa komennusmiehen pois työpaikalta. Sitä työnjohtaja ei kuitenkaan ollut ilmoittanut, kuka oli väittänyt näin tapahtuneen.

Perjantaina 21.8.1987 sama työnjohtaja oli aamulla tiedustellut luottamusmieheltä, joko tämä oli irroittanut erään kytkimen. Luottamusmiehen ilmoitettua, ettei hän vielä ollut ehtinyt työtä tehdä, työnjohtaja oli todennut, että komennusmiesten poisajamisessa oli ollut niin paljon työtä, ettei luottamusmies ollut ehtinyt tehdä varsinaisia töitään. Luottamusmies oli luonnollisesti kiistänyt tämän asiattoman syytöksen. Tämän jälkeen työnjohtaja oli kieltänyt luottamusmiestä keskustelemasta pääluottamusmiehen kanssa työaikana ja ilmoittanut lisäksi, että luottamusmiehen palkankorotus oli evätty. Työnjohtaja oli vielä todennut, että koska työntekijät olivat ryhtyneet kovempiin otteisiin, niin työnantaja tekisi samalla tavalla. Välikohtaukset olivat olleet vain osa jatkuvaa ja johdonmukaista "kyttäystä", jonka kohteena luottamusmies oli ollut jo pitemmän aikaa.

Piti paikkansa, että työntekijät olivat ensin vaatineet työnantajalta julkista anteeksipyyntöä. Tämän jälkeen he olivat lieventäneet kantaansa siten, että työnantajalta oli pyydetty vain ilmoitusta siitä, että työntekijöihin ja luottamusmieheen kohdistettu painostus loppuisi. Tähän työnantaja ei kuitenkaan ollut suostunut. Tämän vuoksi työntekijät olivat 27.8.1987 pidetyssä työmaakokouksessa päättäneet uudesta työnseisauksesta.

Ammattiosaston toimikunta oli keskiviikkona 26.8.1987 pitämässään kokouksessa päättänyt esittää työmaakokoukselle, että erimielisyysasiat alistettaisiin liittojen neuvoteltaviksi. Esitys ei kuitenkaan ollut saanut seuraavana päivänä pidetyssä työmaakokouksessa riittävää kannatusta. Edelleen ammattiosaston toimikunta oli perjantaina 28.8.1987 pitämässään kokouksessa tuominnut työnseisauksen ja vaatinut työntekijöitä välittömästi palaamaan töihin.

Työntekijäliiton kaksi toimitsijaa oli 20.8. ja 24.8.1987 ollut puhelinyhteydessä ammattiosaston puheenjohtajaan ja vaatinut työrauhan palauttamista. Lisäksi toinen toimitsija oli ollut 26.8.1987 läsnä ammattiosaston toimikunnan kokouksessa ja esittänyt saman vaatimuksen. Tilanne työpaikalla oli kuitenkin ollut niin kärjistynyt, ettei vaatimuksella ollut ollut toivottua vaikutusta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että lakkojen taustalla oli ilmeisesti ollut henkilösuhteiden kärjistyminen tehtaan konekorjaamoosastolla. Työpaikalla oli järjestetty tapahtuneeksi väitettyjen uhkailun ja painostuksen johdosta yhteisneuvotteluja, joissa työnantaja oli pyytänyt työntekijäpuolta yksilöimään esittämänsä väitteet. Työpaikalla käydyissä neuvotteluissa ei kuitenkaan ollut voitu osoittaa työnantajan edustajien syyllistyneen tapahtuneeksi väitettyyn uhkailuun ja painostukseen. Sen sijaan, että työntekijät olisivat neuvottelujärjestystä ja työrauhaa noudattaen selvittäneet paikallisesti havaitsemansa epäkohdat, työntekijät olivat työehtosopimusta rikkoen ryhtyneet työtaisteluihin aiheuttaen huomattavia taloudellisia menetyksiä.

Ammattiosaston puheenjohtaja, osaston luottamusmies ja toimikunnan jäsen olivat 20.8.1987 kehottaneet eräitä komennusmiehiä poistumaan työmaalta. Väite luottamusmiehen palkankorotuksen eväämisestä ei pitänyt paikkaansa. Luottamusmiehelle ei ollut esitetty palkankorotusta eikä sitä näin ollen myöskään ollut evätty.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Outokumpu Oy:n Harjavallan tehtaan konekorjaamo-osaston 90 työntekijää on kanteessa kerrotuin tavoin toimeenpannut työnseisauksen 19.-21.8.1987 sekä 24. ja 25.8.1987. Tehtaan kaikki 500 työntekijää ovat lisäksi olleet lakossa 27.8.1987 lukien. Työntekijät ovat palanneet töihin kanteessa selostetuin tavoin siten, että 1.9.1987 kello 9:ään mennessä kaikki työntekijät ovat jälleen olleet työssä. Kolme ammattiosaston toimikunnan jäsentä on osallistunut lakkoihin 19.-21.8.1987.

Työtaistelujen puhkeaminen on saanut alkunsa henkilösuhteiden kärjistymisestä konekorjaamo-osastolla. Tehtaalla on ollut meneillään kunnossapitoseisokki, jonka yhteydessä on 13.8.1987 syntynyt erimielisyyttä sähköuunin korjauksen urakkahinnasta. Kun urakkahinnasta ei ole päästy yksimielisyyteen, niin työ on siirretty tehtaalla toimineiden komennusmiesten suoritettavaksi. Lisäksi työntekijät ovat kokeneet heitä työnantajan edustajien taholta tässä tilanteessa uhkaillun ja painostetun.

Työtaistelut on toimeenpantu vastalauseeksi työnantajan edustajien urakkaneuvottelujen yhteydessä esittämien lausumien johdosta ja niillä on pyritty painostamaan työnantajaa työntekijöihin ja luottamusmiehiin kohdistettujen painostustoimenpiteiden lopettamiseksi ja vaaditun anteeksipyynnön toteuttamiseksi. Riippumatta siitä, onko työnantajan edustajien käyttäytyminen työntekijöitä kohtaan ollut asiallista, lakot ovat työtaistelutoimenpiteenä kohdistuneet työnantajalle kuuluvaa työnjohto-oikeutta koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin.

Ammattiosasto on vastuussa toimikuntansa jäsenten osallistumisesta työtaisteluun. Kun ammattiosasto ei muutoinkaan ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi, se on rikkonut sille kuuluvan työrauhavelvollisuuden.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on useita kertoja vaatinut Metallityöväen Liiton toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi tehtaalle. Metallityöväen Liitto on ilmoittanut kahden toimitsijansa olleen puhelinyhteydessä ammattiosaston puheenjohtajaan ja vaatineen työrauhan palauttamista sekä toisen toimitsijan olleen 26.8.1987 läsnä ammattiosaston toimikunnan kokouksessa ja esittäneen vaatimuksen työrauhan palauttamisesta. Työtuomioistuimen mielestä ei tätä toimintaa työtaistelujen uusiutumisen huomioon ottaen voida pitää riittävänä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Harjavallan Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 15 000 markkaa ja työntekijäliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 10 000 markkaa sekä velvoittaa ammattiosaston ja työntekijäliiton yhteisvastuullisesti suorittamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 1 600 markkaa.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, Virtanen, K. Rautiainen, Pohja ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.