Union branch fined for strike participation; union liability dismissed due to lack of evidence of duty breach.

Työntekijät olivat palkkavaatimustaan tukeakseen poistuneet työmaalta ja myöhemmin kieltäytyneet palaamasta ulkomailla sijainneeseen työkohteeseen. Luottamusmies oli osallistunut työtaistelutoimenpiteisiin. Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Vaatimus työntekijäliiton ja sen piirijärjestön tuomitsemisesta hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hylätty.

Kantaja Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Vastaaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Kuultavat Rakennustyöläisten Kymen Aluejärjestö r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 398 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa putkijohto ja putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

III TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

13 §

URAKKAPALKAT

IV ERINÄISIÄ KORVAUKSIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

20 §

MATKATYÖT JA PÄIVÄRAHAT

Työ ulkomailla

1. Ulkomailla suoritettavan ns. matkatyön palkkaehdoista, palkanmaksutavasta ym. työsuhteeseen liittyvistä taloudellisista eduista on työnantajan ja työntekijän sovittava ennen matkan alkamista liittojen yhteisesti hyväksymien periaatteiden mukaisesti, ellei asiasta ole aikaisemmin sovittu.

V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

30 §

TYÖRAUHAVELVOITE

1. Työehtosopimuslain 8 §. 2. Tämän sopimuksen allekirjoittaneet liitot pyrkivät välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen. Sopimukseen sidotut yhdistykset ovat sitä paitsi velvolliset huolehtimaan siitä, että myöskin niiden alaiset yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät sellaisia taistelutoimenpiteitä, eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 tehdyssä putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

3 §

PALKANKOROTUSTEN TOTEUTTAMINEN

Palkankorotukset toteutuvat kahdessa korotusvaiheessa seuraavasti: I korotusvaihe 8.4.1986 lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta. II korotusvaihe 1.3.1987 jälkeen lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta. Käytännön palkkojen korotusten suuruudet ovat: I korotusvaiheessa 55 p/h II korotusvaiheessa 64 p/h Suoritussidonnaisia palkkoja korotetaan siten, että keskimääräinen korotusvaikutus on: I korotusvaiheessa 55 p/h II korotusvaiheessa 64 p/h

Pöytäkirjamerkintä: Käytännön palkka eroaa työehtosopimuksen mukaisesta palkasta siinä, että se ylittää työehtosopimuksen palkka- tai soveltamismääräysten mukaisen palkan. Vanhaa käytännön palkkaa riippumatta siitä, miten on sovittu, korotetaan palkankorotusten yhteydessä siten, että vanha palkka muutetaan muotoon mk/h ja näin saatua palkkaa korotetaan tämän pykälän edellyttämällä yleiskorotuksen määrällä.

KANNE

Kanteen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto on lausunut, että Saimaan Putkityöt Ky:n 12 putkiasentajaa oli 23.4.1987 ryhtynyt työtaistelutoimiin Neuvostoliitossa sijaitsevalla Sovetskin työmaalla. Työtaistelu oli päättynyt 5.5.1987.

Syyksi lakkoon työntekijät olivat ilmoittaneet tyytymättömyytensä työnantajan keväällä 1987 suorittamiin palkankorotuksiin.

Voimassa olevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n mukaan käytännön palkkoja oli korotettava 64 penniä tunnilta 1.3.1987 jälkeen lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta. Työntekijät eivät olleet tyytyneet sopimuskohdassa tarkoitettuun yleiskorotukseen, vaan olivat vaatineet sen ylittäviä korotuksia urakkahintoihin.

Saimaan Putkityöt Ky:n työntekijät olivat rikkoneet työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan heille kuuluvia velvollisuuksia. Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 398 oli vastuussa näistä toimenpiteistä. Luottamusmies, jonka toiminnasta ammattiosasto vastasi, ei ollut ryhtynyt mihinkään toimiin työtaistelun estämiseksi, vaan oli itse osallistunut siihen.

Putkijohtotyönantajainliitto oli ilmoittanut kirjallisesti 24.4.1987 Rakennustyöläisten Liitolle työtaistelusta ja kehottanut liittoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Ilmoitus oli lähetetty pikakirjeellä tiedoksi myös liiton aluejärjestölle.

Asiasta oli kirjallisen ilmoituksen lähettämisen jälkeen keskusteltu päivittäin Rakennustyöläisten Liiton edustajien kanssa. Rakennustyöläisten Kymen Aluejärjestön toimitsija oli lakkopäivinä käynyt useita kertoja yhtiön konttorilla. Toimitsija ei ollut kuitenkaan kehottanut työntekijöitä jatkamaan työntekoa Sovetskin työmaalla, vaan oli tukenut työntekijöiden työehtosopimuksen ylittäviä palkankorotusvaatimuksia. Liitto eikä sen aluejärjestö ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi.

Jutun esivalmisteluistunnossa Putkijohtotyönantajainliitto on ilmoittanut, että työntekijöiden vaatimaa korotettua urakkapalkkaa oli alettu maksaa 15.6.1987 alkaen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto on vaatinut Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 398:n tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä Rakennustyöläisten Liiton ja sen Kymen aluejärjestön tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Sovetskin työmaalla ei ollut ollut työtaistelua. Työntekijät olivat saaneet 23.4.1987 työnantajan edustajalta ilmoituksen, ettei työnantaja suostunut tekemään kirjallista urakkasopimusta, kuten putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksen 15 §:n 2 kohdassa edellytettiin. Sen vuoksi työntekijät eivät olleet voineet jatkaa urakkatöiden tekemistä. Työntekijöillä oli ollut sopimus Sovetskin tehdasalueella tehtävistä tuntitöistä. Sellaista työtä työntekijät olivat olleet valmiit tekemään, mutta sitä työnantaja ei ollut heille järjestänyt. Sen sijaan samana päivänä kello 13 työnantajan edustaja oli ilmoittanut, että työntekijät lähetettäisiin työskentelemään Suomeen. Siihen työntekijät olivat olleet valmiit. Kuljetus, jonka järjestäminen oli työnantajan tehtävä, oli järjestetty vasta seuraavana päivänä kello 13.

Työntekijät olivat tulleet työnantajan määräyksen mukaisesti yhtiön toimipaikkaan 27.4.1987 ja aloittaneet siellä olevassa verstaassa työt kello 7. Töitä oli jatkettu aina 4.5.1987 saakka tavalliseen tapaan.

Maanantaina 4.5.1987 aamupäivällä työnantajan edustaja oli ilmoittanut, että työntekijäin palkanmaksu keskeytettäisiin, koska niin suurelle määrälle työntekijöitä ei ollut töitä verstaalla. Kun työntekijät olivat vaatineet tästä kirjallista ilmoitusta, jonka he tarvitsivat esittääkseen sen työvoimatoimistossa, työnantajan edustaja oli kieltäytynyt siitä. Sen sijaan hän oli ilmoittanut purkavansa työntekijöiden työsuhteet, jolleivät työntekijät lähtisi Sovetskin työmaalle työhön.

Työntekijät olivat jo 27.4.1987 ilmoittaneet olevansa valmiita lähtemään Sovetskiin niin määrättäessä. Työnantaja oli järjestänyt kuljetuksen vasta 5.5.1987, jolloin työntekijät olivat matkustaneet Sovetskin työmaalle.

Väite siitä, että 4.5.1987 olisi ollut verstaalla lakko, ei pitänyt paikkaansa. Työntekijät olivat olleet valmiit työskentelemään työnantajan määräyksen mukaisesti Sovetskissakin, mutta he eivät olleet sitä voineet tehdä, koska työnantaja ei ollut järjestänyt kuljetusta Sovetskin työmaalle.

Ammattiosasto ei ollut vastuussa tapahtumista työmaalla.

Työnantajaliiton kirje, jossa oli vaadittu toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteen lopettamiseksi, oli saapunut työntekijäliitolle ja sen aluejärjestölle sinä päivänä, jolloin työnantaja oli kuljettanut työntekijät Suomeen. Maanantaina 27.4.1987 Kymen aluejärjestön toimitsija oli ollut Saimaan Putkityöt Ky:n konttorissa kello 7 toteamassa, että työntekijät menisivät töihin. Hän oli myös todennut, että näin oli tapahtunut. Aamulla 27.4.1987 pidetyssä neuvottelussa, jossa olivat olleet saapuvilla luottamusmies, aluejärjestön toimitsija ja työnantajan edustajat, oli todettu, että työntekijät olivat valmiit työskentelemään Sovetskissa niin määrättäessä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Putkijohtotyönantajainliitto on vastineen johdosta lausunut että työntekijät olivat 23.4.1987 ryhtyneet työtaisteluun ja kieltäytyneet tekemästä mitään tunti- tai urakkatöitä Sovetskin työmaalla, jollei työnantaja suostuisi heidän palkkavaatimuksiinsa.

Työnantaja oli korottanut työntekijöiden palkkoja työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:ssä sovitulla tavalla.Tuntipalkka oli korotuksen jälkeen ollut 44,38 markkaa. Työntekijöiden vaatimus tuntipalkaksi oli ollut 45,48 markkaa.

Työntekijät olivat jo useiden kuukausien ajan tehneet urakkaa aiemmin tehdyn suullisen urakkasopimuksen perusteella. Kirjallisen sopimuksen puuttuminen ei ollut estänyt työntekoa. Työntekijät olivat vaatineet tehtäväksi kirjallista sopimusta, jossa olisi sovittu työehtosopimuksen ylittävistä palkankorotuksista. Siihen työnantaja ei ollut voinut suostua. Sen sijaan työnantaja oli ilmoittanut olevansa valmis tekemään kirjallisen urakkasopimuksen 64 pennin palkankorotuksen perusteella.

Perjantaina 24.4.1987 työt olivat olleet edelleen pysähdyksissä. Koska lakko saattoi laajentua koko Sovetskin työkohdetta koskevaksi, oli työnantaja ollut pakotettu komentamaan työntekijät maanantaiksi 27.4.1987 kotimaahan.

Työntekijät olivat olleet töissä yhtiön verstaalla Lappeenrannassa maanantaista 27.4.1987 seuranneeseen torstaihin. Maanantaina 27.4.1987 Rakennustyöläisten Kymen Aluejärjestön toimitsija oli ollut mukana palkkakiistaa koskevassa neuvottelussa. Toimitsija oli ilmoittanut, ettei töitä Sovetskissa jatkettaisi, ennen kuin työntekijöiden palkkavaatimuksiin suostuttaisiin.

Maanantaina 4.5.1987 työnjohtaja oli kutsunut luottamusmiehen ja hänen varamiehensä neuvotteluun ja tiedustellut, menisivätkö työntekijät Sovetskiin töihin entisin palkkaehdoin. Työntekijät olivat kieltäytyneet, jolloin työnantaja oli ilmoittanut, että töitä ei jatkettaisi Suomessakaan. Samana päivänä kello 15 työntekijät olivat ilmoittaneet neuvotelleensa asiasta ja päättäneensä aloittaa työt seuraavana päivänä Sovetskissa entisin ehdoin. Työntekijät eivät olleet olleet halukkaita lähtemään vielä 4.5.1987 Sovetskiin, jolloin oli sovittu, että töihin lähdettäisiin seuraavana aamuna.

VASTAAJAN SELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on Putkijohtotyönantajainliiton vastaselityksen johdosta lausunut, että työntekijöillä oli ollut suullinen urakkasopimus Sovetskin työmaalla tehtävistä töistä. Työnantaja ei ollut suostunut enää keväällä 1987 noudattamaan sopimusta, vaan oli toteuttanut palkankorotukset kanteessa esitetyllä tavalla. Työnantaja oli menetellyt vastoin suullisia urakkasopimuksia. Työntekijöillä ei ollut ollut muuta mahdollisuutta kuin todeta, ettei urakkatyötä voitu jatkaa. Tuntitöitä he olisivat olleet valmiit tekemään. Niitä heille ei ollut järjestetty, vaan heidät oli komennettu Suomeen 23.4.1987 kello 13. Kuljetus oli järjestetty vasta seuraavana päivänä. Työtaistelua ei ollut toimeenpantu 23.4.1987, sillä ilman urakkasopimusta ei urakkatyötä ollut voitu jatkaa. Työntekijöistä riippumattomista syistä kuljetus oli siirtynyt, seuraavaksi päiväksi.

Maanantaina 4.5.1987 työt olivat alkaneet kello 7. Työntekijät olivat tehneet verstaalla töitä. Aamupäivällä työnantajan edustaja oli kutsunut luottamusmiehet neuvotteluun, jolloin työnantaja oli ilmoittanut keskeyttävänsä palkanmaksun, elleivät työntekijät lähtisi Sovetskiin. Kun luottamusmies oli vaatinut todistusta palkanmaksun keskeyttämisestä, sellaista ei ollut annettu. Sen sijaan työnantajan edustaja oli uhannut työsuhteiden purkamisella.

Kun työnantajan edustaja oli 4.5.1987 esittänyt työsopimusten purkamista, oli ollut selvää, että työntekijät olivat tarvinneet aikaa käsitelläkseen uhkausta. He olivat pitäneet työmaalla kokouksen, joka oli ajoittunut pääosin ruokatunnin ajalle. Sen jälkeen he olivat ilmoittaneet työnantajalle olevansa valmiita lähtemään Sovetskin työmaalle. Työnantaja oli järjestänyt työmaalle kuljetuksen vasta seuraavana päivänä kello 7.

Työnantajaliiton ilmoitus väitetyistä työtaistelutoimista oli saapunut järjestöille vasta 24.4.1987, jolloin työnantaja oli kuljettanut työntekijöitä Suomeen. Tällöin järjestöjen edustajat eivät olleet voineet saada selvitystä tilanteesta. Seuraavana työpäivänä työntekijät olivat aloittaneet työt ja jatkaneet työntekoa aina 4.5. saakka, jolloin työnantaja oli ryhtynyt itse työtaistelutoimiin. Mitään ilmoitusta liitolle tai aluejärjestölle ei ollut tehty tapahtumista 4.5.1987, joten liitto eikä aluejärjestö olleet myöskään voineet vaikuttaa tapahtumiin.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Putkijohtotyönantajainliitto ja Rakennustyöläisten Liitto ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi.

KUULTAVIEN LAUSUMA

Rakennustyöläisten Kymen Aluejärjestö ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 398 ovat yhtyneet Rakennustyöläisten Liiton puolesta lausuttuun.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Saimaan Putkityö Ky:n palveluksessa olevat kanteessa mainitut 12 putkiasentajaa ovat olleet asennustöissä Sovetskin työmaalla Viipurin kaupungin lähistöllä Neuvostoliitossa. Työmaalla on syntynyt erimielisyyttä 1.3.1987 jälkeen suoritettavien palkankorotusten toteuttamisesta käynnissä olleissa urakkatöissä, joita putkiasentajat ovat tehneet suullisten sopimusten perusteella. Neuvotteluja palkkaerimielisyydestä on jatkettu 22.4.1987 saakka.

Yhtiön työpäällikön jouduttua matkustamaan Suomeen torstaina 23.4.1987 ja neuvottelujen sen vuoksi keskeydyttyä putkiasentajat ovat saman päivän aamulla poistuneet työmaalta palkkaerimielisyyksien takia. Työpäällikkö on samana päivänä saatuaan tiedon töiden keskeyttämisestä määrännyt, että putkiasentajien on heti palattava yhtiön Lappeenrannassa sijaitsevalle verstaalle. Putkiasentajat ovat lähteneet työmaalta, kuten muinakin viikon vaihteina, kotimatkaa varten järjestetyllä kuljetuksella seuranneena päivänä kello 11.30 aikaan tekemättä työtä sinä päivänä.

Suomeen saavuttuaan putkiasentajat on maanantaina 27.4.1987 osoitettu tekemään yhtiön verstaalla aikapalkalla urakkatyöhön liittyviä valmistelutöitä. Todistajana kuulustellun yhtiön työntekijöiden luottamusmiehen kertoman mukaan putkiasentajia ei ennen maanantaita 4.5.1987 ole työnantajan puolelta määrätty tai kehotettu palaamaan Sovetskin työmaalle. Jutussa myös todistajana kuulusteltu yhtiön työpäällikkö on kertonut toimitusjohtajan kehottaneen tuolla viikolla putkiasentajia palaamaan ulkomaan työkohteeseen.

Maanantaiaamuna 4.5.1987 yhtiön johdon ja luottamusmiehen sekä varaluottamusmiehen välisissä neuvotteluissa toimitusjohtaja on ilmoittanut, että putkiasentajien olisi heti palattava työhön Sovetskin työmaalle. Kun palkkauserimielisyydestä ei tuolloinkaan päästy yksimielisyyteen, yhtiön puolelta on ilmoitettu, että putkiasentajilta keskeytettäisiin palkan maksaminen, jolleivät he suostuisi lähtemään Neuvostoliitossa olevaan työkohteeseen. Jonkin ajan kuluttua luottamusmies on vaatinut työnantajan edustajilta kirjallista todistusta palkanmaksun keskeyttämisestä, johon yhtiön puolelta ei ole suostuttu. Iltapäivällä luottamusmies on käynyt ilmoittamassa, että putkiasentajat ovat valmiita lähtemään töihin Sovetskin työmaalle, jonne he ovat lähteneet seuranneena päivänä.

Selvitys osoittaa, että putkiasentajat ovat 23.4.1987 palkkavaatimustaan tukeakseen työmaalta poistumalla toimeenpanneet työnseisauksen, joka on kestänyt osaksi kuljetuksen järjestelyistä johtuen seuranneeseen päivään. Maanantaina 4.5.1987 tapahtunut kieltäytyminen lähtemästä työhön Sovetskin työmaalle on myös ollut painostustoimenpide palkkavaatimuksen tukemiseksi. Luottamusmies on osallistunut näihin työtaistelutoimenpiteisiin. Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 398, johon putkiasentajat kuuluvat jäseninä ja joka vastaa luottamusmiehen toimista, ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden ehkäisemiseksi.

Näyttämättä on jäänyt, että putkiasentajat olisi määrätty Suomeen saavuttuaan ennen maanantaita 4.5.1987 lähtemään töihin Sovetskin työmaalle sillä tavoin, että heidän olisi katsottava jatkaneen työtaistelua ennen 4.5.1987.

Tämän jälkeen työnantaja eikä työnantajaliittokaan ole ottanut yhteyttä asian johdosta Rakennustyöläisten Liittoon tai sen aluejärjestöön. Työntekijäliitolla eikä sen aluejärjestöllä ole näytetty olleen tietoa 4.5.1987 sattuneista tapahtumista ennen sitä ajankohtaa, jolloin putkiasentajat ovat kerrotuin tavoin ilmoittaneet ulkomaan työhön ryhtymisestään.

Huomioon ottaen, että työnseisaus on alkanut lyhytaikaisena ulkomaisessa työkohteessa, työtuomioistuin katsoo näissä oloissa jääneen näyttämättä, että liitto tai sen aluejärjestö olisivat laiminlyöneet valvontavelvollisuutta.

Tuomiolauselma

Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 398 tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Putkijohtotyönantajainliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 6 000 markkaa.

Muilta osin kanne hylätään.

Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 398 velvoitetaan korvaamaan Putkijohtotyönantajainliiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla. Muutoin saavat asianosaiset itse kärsiä kulunsa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, Uski, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.