Labour court ruled employer cannot unilaterally change full-time to part-time contract without employee consent under collective agreement.
Legislator summary
AI generatedThe labour court ruled that the employer violated the collective agreement by unilaterally converting a full-time monthly-paid position to part-time without the employee's consent. The court found the employer failed to apply the correct collective agreement and ordered retroactive full-time pay for the disputed period. Additionally, the court imposed fines on both the employer and the employer's union for the breach and failure to supervise.
Legislator headnote
AI generatedSection 13 of the Collective Agreements Act; Section 7, 8, 9, 10 of the Collective Agreements Act: A collective agreement provision prohibiting unilateral modification of a full-time monthly-paid contract to part-time without employee consent renders such a change void, and the employer must pay retroactive full-time wages while facing fines for the breach.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kun työntekijä oli vastustanut työsuhteensa osa-aikaistamista ei työnantaja työehtosopimuksen mukaan ollut voinut muuttaa kokoaikaista työsuhdetta osa-aikaiseksi.
Työnantaja oli rikkonut työehtosopimusta tieten ja työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaajat Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Oy Matkahuolto Ab
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Toisaalta Oy Matkahuolto Ab:n ja Autoliikenteen työnantajaliiton ja toisaalta Auto ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kesken 28.5.1986 allekirjoitetussa linjaautoasemien henkilökuntaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
2 §
Sopimuksen soveltamisala
Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Oy Matkahuolto Ab:n linja-autoasemien ja näiden työntekijäin välisiin työsuhteisiin, paitsi kahvila- ja ravintolatyöntekijöihin.
13 §
Palkanmaksu
1. Palkka määräytyy kuukausipalkkana. Poikkeustapauksissa, missä työaika jää normaalityöajasta alle 75 %, voidaan palkka sopia tuntipalkkana. Työsopimusta, joka on tehty perusteena kuukausipalkka, ei voida muuttaa tuntipalkaksi ilman työntekijän suostumusta.
KANNE
Kanteen perustelut
Työnantajan edustaja oli lokakuussa 1985 ilmoittanut Kanniaiselle, että hänet siirrettäisiin osa-aikaiseksi työntekijäksi. Kanniainen ei ollut tähän suostunut eikä näin sitten ollut tapahtunutkaan ennen kuin helmikuun alusta 1986 lukien. Samanaikaisesti yhtiö oli palkannut sekä matkahuollon että kahvilan puolelle yhden osa-aikaisen työntekijän. Työnantajan mielestä Kanniaiseen oli sovellettava majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusta, joten osa-aikaistamiselle ei ollut estettä. Työntekijäpuoli oli paikallistasolla katsonut, että työsopimuksen muuttamiseen ei ollut aihetta, koska toimipisteeseen voitiin ottaa uusia työntekijöitä. Työntekijäpuolen mukaan Kanniaiselle olisi myös riittänyt työtä kahdeksaksi tunniksi. Kiistan seurauksena Kanniainen oli sanonut työsopimuksensa irti päättymään 30.6.1986.
Myöskään liittojen välillä käydyissä neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen. Työntekijäpuolen kannan mukaan Kanniaiseen tuli soveltaa linja-autoasemien henkilökunnan työehtosopimusta niin kuin edellä sanotussa 18.6.1985 käydyssä liittojen välisessä neuvottelussa oli todettu. Koska Kanniainen oli ollut halukas jatkamaan työtään samoin kuin ennen osa-aikaistamista eli tekemään osan työajasta matkahuollon puolella ja osan ravintolan puolella, ei työsopimuksen yksipuoliseen muuttamiseen ollut ollut perusteita.
Työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan mukaan työntekijän palkka määräytyi kuukausipalkkana. Työsopimusta, joka oli tehty perusteena kuukausipalkka, ei voitu muuttaa tuntipalkkaiseksi ilman työntekijän suostumusta. Työehtosopimuksen sanamuoto oli selvä ja sitä oli myös osapuolten kesken sen mukaisesti tulkittu. Työnantaja ei voinut yksipuolisin toimin muuttaa työsopimusta.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Oy Matkahuolto Ab:llä ole ollut oikeutta muuttaa Sinikka Kanniaisen työsuhdetta ilman tämän suostumusta tuntipalkkaiseksi osa-aikaiseksi työsuhteeksi ja että Oy Matkahuolto Ab on velvollinen suorittamaan Kanniaiselle ajalta 1.2. 30.6.1986 linja-autoasemien henkilökunnan työehtosopimuksen mukaisen kokoaikaisen työntekijän kuukausipalkan ja hänelle maksetun palkan välisen erotuksen. Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut Oy Matkahuolto Ab:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemisesta hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Linja-autoasemien henkilökunnan työehtosopimuksen 2 §:ssä määrättiin sopimuksen soveltamisalasta. Kahvilaja ravintolatyöntekijöiden osalta yritys oli sidottu majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen. Sellaisissa tapauksissa, joissa työntekijä oli tehnyt sekä kahvila- että matkahuoltopuolen töitä, oli sovellettava työehtosopimus Oy Matkahuolto Ab:ssä perinteisesti määräytynyt työn pääasiallisen sisällön mukaan. 18.6.1985 allekirjoitettu liittojen välinen pöytäkirja koski asemanhoitajan sairausaikaa. Pöytäkirjalla ei ollut otettu kantaa tulevaan aikaan. Töiden järjestelyyn eivät liitot olleet ottaneet kantaa vaan se oli yrityksen normaaliin toimintaan kuuluva tehtävä.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Sinikka Kanniainen on aloittanut työskentelyn Oy Matkahuolto Ab:n Kuhmon toimipisteessä siivoojana 5.10.1979. Työsuhde on aluksi ollut osa-aikainen. Työsuhteen ehdot ovat muuttuneet 18.6.1981 alkaen siten, että Kanniainen on työskennellyt kokoaikaisena työntekijänä osaksi linja-autoaseman kahvilassa ja osaksi myös varsinaisessa matkahuoltotyössä.
Kanniainen on huhtikuussa 1983 jäänyt sairaslomalle ja välittömästi sen päätyttyä äitiyslomalle. Hän on palannut työhön syksyllä 1984. Sen jälkeen hän on jatkanut työskentelyään sekä kahvilan puolella että matkahuollon tehtävissä. Oy Matkahuolto Ab on maksanut Kanniaiselle palkan majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen mukaisesti. Kun Kanniaisen palkkauksesta on paikallisesti syntynyt erimielisyys, on hänen työsuhteensa ehdoista 18.6.1985 neuvoteltu asianosaisliittojen kesken. Neuvottelussa on sovittu, että Kanniaisen palkka korjataan linja-autoasemien henkilökunnan työehtosopimuksen mukaista kokoaikaisen työntekijän palkkaa vastaavaksi.
Asianosaiset ovat esittäneet sanotun neuvottelun tuloksen merkityksestä erilaisen käsityksen. Autoliikenteen Työnantajaliiton mukaan on sovittu ainoastaan Kanniaisen palkkauksesta neuvottelua edeltäneeltä ajalta. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto taas on jäänyt siihen käsitykseen, että sopimuksen mukaan Kanniaisen työsuhteeseen on neuvottelun jälkeenkin ollut sovellettava linja-autoasemien henkilökunnan työehtosopimusta.
Kanniaiselle on loppukesällä 1985 ilmoitettu, että työsuhde muuttuisi osa-aikaiseksi. Siirto on toteutettu 1.2.1986 lukien. Viimeistään vuoden 1986 alusta lukien Kanniainen on työskennellyt yksinomaan kahvilatyössä. Kanniaisen työsuhde on hänen oman irtisanomisensa perusteella päättynyt 30.6.1986.
Työnantajapuoli on perustellut Kanniaisen työsuhteen ehtojen muuttamista vedoten taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin. Työtuomioistuimessa kuultu Oy Matkahuolto Ab:n Kuhmon linja-autoaseman hoitaja on kertonut Kanniaisen työsuhteen osa-aikaistamisen perustuneen siihen, että aseman henkilökunnan määrä oli ollut liian suuri, mitä osoitti työaikojen päällekkäisyyskin. Asemanhoitajan kertoman mukaan kahvilan ja matkahuollon kassojen etäisyys toisistaan aiheutti, ettei Kanniaista voitu käyttää kahvion tehtävien hoitamisen ohella matkahuollon tehtävissä. Kanniainen oli tosin loppukesällä 1985, jolloin kysymys hänen työsuhteensa osa-aikaistamisesta oli otettu esille, edelleen työskennellyt sekä kahvilassa että matkahuollon tehtävissä.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa, ettei Oy Matkahuolto Ab:llä ole työehtosopimuksen mukaan ollut oikeutta muuttaa Sinikka Kanniaisen työsuhdetta ilman hänen suostumustaan kuukausipalkkaisesta kokoaikaisesta työntekijästä tuntipalkkaiseksi osa-aikaiseksi työntekijäksi ja että Oy Matkahuolto Ab on velvollinen suorittamaan Kanniaiselle ajalta 1.2. - 30.6.1986 kokoaikaisen työntekijän palkkauksen linja-autoasemien henkilökunnan työehtosopimuksen mukaan. Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla Oy Matkahuolto Ab:n maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 9 000 markkaa ja Autoliikenteen Työnantajaliiton Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 15 000 markkaa.
Työnantajaliitto ja yhtiö velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.
Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Tiitinen, Vihma, H. Rautiainen, Sulkunen ja Kolula.
Tuomio oli yksimielinen.