Legislator Case Law & Legislation
TT:1987-118 AI generated

Local agreement on refreshment break replacement is terminable by either party with three months' notice.

Case Number TT:1987-118
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Labour Court dismissed the union's appeal regarding the termination of a local agreement supplementing a collective agreement. The union argued that the agreement, which allowed replacing breaks with refreshments, should remain valid until the collective agreement ended, while the employer contended it could be terminated earlier. The court ruled that without specific termination clauses, the local agreement is governed by the collective agreement's three-month notice period.

Legislator headnote

AI generated

Työehtosopimuslain 3 §:n 1 momentti; Paikallinen sopimus, joka perustuu työehtosopimukseen mutta ei sisällä itsenäistä voimassaoloaika- tai irtisanomismääräystä, on irtisanottavissa työehtosopimuksen säännösten mukaisesti, ellei erikseen sovittu muuta.

Keywords

AI generated
local agreement termination collective agreement notice refreshment break replacement labour law interpretation industrial dispute resolution

Cited Legislation

AI generated
Työehtosopimuslain 3 § 1 momentti
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työehtosopimusmääräykseen perustuneeseen paikalliseen sopimukseen virkistystauon korvaamisesta työnantajan kustantamalla kahvilla ja muilla virvokkeilla ei sisältynyt voimassaoloa eikä irtisanomista koskevia määräyksiä. Sopimuksen voi paikalliseen sopimukseen osallinen milloin tahansa irtisanoa päättymään kolmen kuukauden kuluttua irtisanomisesta.(Ään.)

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Autokoulu Juha Laine

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 29.5.1986 allekirjoitetussa liikenneopettajia koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

6 § Työaika

Edellisessä kappaleessa määrättyjen aikarajojen puitteissa on säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajat työpaikkakohtaisesti määrättävä kiinteiksi. Työaika on kaikkina työpäivinä järjestettävä yhdenjaksoiseksi ja sen saa katkaista vain 7 §:ssä määrätyt lepoajat. Vuodenaikojen vaihtuessa ja kausivaihtelujen vuoksi voidaan työajan alkamis- ja päättymisaikoja työpaikkakohtaisesti edellä mainittujen aikarajojen puitteissa muuttaa. Muutoksesta on ilmoitettava vähintään 14 vuorokautta ennen uusien määräysten käyttöön ottamista.

7 § Lepoajat

2. Edellä mainitun lisäksi työnantaja järjestää työntekijälle päivittäin yhden 15 minuutin pituisen virkistystauon, mikä luetaan työaikaan.

Pöytäkirjamerkintä 1:

_____________________

Virkistystaukoa järjestettäessä tulee ottaa huomioon, että yhdelle oppilaalle varattu aika on puoli tuntia ajokertaa kohti.

Pöytäkirjamerkintä 2:

_____________________

Mikäli ajovuorojärjestelmän mukaan on mahdollista, voidaan edellä mainittu lepotauko osapuolten siitä sopiessa korvata työnantajan kustantamalla kahvilla tai muilla virvokkeilla, jotka on annettava siten, että päivittäiseen lepotaukoon liittyvä pitempi työpäivän osa jakautuu mielekkäästi kahteen osaan.

26 § Sopimuksen voimassaoloaika 1. Tämä sopimus on voimassa allekirjoituspäivästä 31. maaliskuuta 1988 saakka jatkuen senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen päättymistä ole kummaltakaan puolelta kirjallisesti irtisanottu.

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on lausunut, että LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton jäsenyrityksessä Autokoulu Juha Laineessa olivat työnantaja ja työntekijät olleet erimielisiä työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan ja siihen liittyvän pöytäkirjamerkintä 2:n tulkinnasta. Autokoulussa oli muodostunut ilman varsinaista sopimusta käytännöksi työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan virkistystauon korvaaminen työnantajan kustantamilla kahvilla ja virvokkeilla. Käytäntö oli jatkunut sopimuskaudesta toiseen. Työntekijät halusivat kuitenkin pitää sopimuskohdan tarkoittaman virkistystauon.

Osallisliittojen välisissä neuvotteluissa ei sopimuksen tulkinnasta ollut päästy yksimielisyyteen. Työntekijäliiton mielestä työntekijällä tuli olla niin halutessaan oikeus työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan mukaiseen virkistystaukoon. Pöytäkirjanmerkintä 2:n mukaisen menettelyn noudattaminen edellytti osapuolten suostumusta, joten työnantaja ei voinut siitä yksipuolisesti päättää. Olosuhteiden muuttuessa tuli työntekijällä myös olla oikeus vaatia virkistystauon järjestämistä riippumatta siitä, mikä oli ollut aikaisempi käytäntö. Kun työehtosopimuksessa ei ollut määrätty aikaa, minkä kuluessa mahdollinen muutos aiempaan käytäntöön tuli toteuttaa, kohtuullisen määräajan tulisi olla työehtosopimuksen 6 §:n 3 kohdan toisen kappaleen viimeisessä virkkeessä mainittu 14 vuorokauden ilmoitusaika, jota työnantajan oli noudatettava muuttaessaan vuodenaikojen vaihtuessa tai kuukausivaihteluiden vuoksi työajan alkamis- ja päättymisaikoja.

Työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan määräystä 15 minuutin työaikaan luettavasta päivittäisestä virkistystauosta oli pidettävä pääsääntönä, jota työehtosopimuksen mukaan tuli noudattaa. Lepotauon antaminen, jos se ajovuorojärjestelmän mukaan oli mahdollista, voitiin osapuolten niin sopiessa kuitenkin korvata työnantajan kustantamilla virvokkeilla. Selvää oli, että työnantajan kustantamien virvokkeiden nauttimiseenkin meni aikaa. Käytännön kannalta työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan määräyksen merkitys oli siinä, että 15 minuutin virkistystauko merkittiin työvuorolistaan, kun taas sovittaessa tauon korvaamisesta virvokkeilla ei työvuorolistaan tehty mitään merkintöjä.

Ratkaisun kannalta tärkeä merkitys oli sillä, kuinka kauan osapuolet olivat tehtyyn paikalliseen sopimukseen sidottuja. Jos ajovuorojärjestelmä sopimuksen tekemisen jälkeen ei ollut enää sellainen, että sopiminen olisi ollut mahdollista, tuli tällainen sopimus voida irtisanoa. Silloinhan ei enää ollut edes edellytyksiä virkistystauon korvaamista tarkoittavan sopimuksen tekemiselle. Autokoulu Juha Laineessa ajovuorojärjestelmä oli jatkuvasti ollut sellainen, ettei työpäivän aikana ollut ollut sellaisia taukoja, joina työnantajan kustantamia virvokkeita olisi voitu nauttia ilman, että siihen olisi pitänyt käyttää oppilaalle varattua aikaa. Koska työehtosopimuksessa ei ollut määräystä siitä, minkä ajan kuluessa irtisanomisesta sopimus lakkaisi olemasta voimassa, oli kohtuullisena pidettävä työehtosopimuksen 6 §:n 3 kohdan toisen kappaleen mukaista 14 vuorokauden ilmoitusaikaa, jota työnantajan oli noudatettava muuttaessaan työajan alkamis- ja päättymisaikoja.

Jutun esivalmistelussa kantajaliitto on huomauttanut, että sen mielestä paikallinen sopimus oli irtisanottavissa ainakin työehtosopimuskauden vaihtuessa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Autokoulu Juha Laineen työntekijäkunta voi työehtosopimuksen 6 §:n 3 kohdan toisen kappaleen tarkoittamaa 14 vuorokauden ilmoitusaikaa noudattaen irtisanoa työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan pöytäkirjamerkintä 2:ssa tarkoitetun sopimuksen.

VASTINE

Vastineen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Autokoulu Juha Laineessa syntynyt käytäntö oli ainakin hiljainen sopimus, koska työehtosopimuksen mukaan työnantaja ei yksipuolisesti voinut tällaista menettelyä ottaa käyttöön ja koska yli 10 vuoden aikana työntekijät eivät olleet millään tavalla reagoineet asiaan. Työntekijät eivät voineet yksipuolisesti purkaa näin syntynyttä sopimusta. Pöytäkirjamerkinnän mukaisen menettelyn noudattaminen edellytti osapuolten suostumusta, joten työnantaja ei voinut päättää siitä yksipuolisesti. Toinen asia oli, voivatko työntekijät yksipuolisesti päättää tällaisen sopimuksen muuttamisesta.

Useissa autokouluissa työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan mukainen 15 minuutin mittainen päivittäinen virkistystauko oli korvattu työnantajan kustantamilla virvokkeilla. Määräys oli ollut työehtosopimuksessa yli kymmenen vuotta ilman erimielisyystapauksia, mikä osoitti, että järjestelmä oli käytännössä toiminut hyvin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVA

Autokoulu Juha Laine on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Autokoulu Juha Laineessa on useiden vuosien ajan noudatettu käytäntöä, jonka mukaan työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan mukainen päivittäinen 15 minuutin pituinen virkistystauko on korvattu työnantajan kustantamalla kahvilla tai muilla virvokkeilla. Työntekijät ovat halunneet muuttaa käytäntöä siten, että heillä olisi mahdollisuus työehtosopimuksen mainitun kohdan mukaiseen 15 minuutin virkistystaukoon. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton käsityksen mukaan autokoulun työntekijät voivat työehtosopimuksen 6 §:n 3 kohdan toisen kappaleen tarkoittamaa 14 vuorokauden ilmoitusaikaa noudattaen irtisanoa 7 §:n 2 kohdan pöytäkirjamerkintä 2:ssa tarkoitetun sopimuksen. LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton mielestä autokoulussa noudatettu paikallinen sopimus voidaan irtisanoa työehtosopimuksen voimassaoloaikaa koskevan 26 §:n irtisanomismenettelyä noudattaen.

Virkistystaukoa koskeva määräys on ensimmäisen kerran otettu työehtosopimukseen vuonna 1964. Vuonna 1973 on määräykseen lisätty pöytäkirjamerkinnät 1 ja 2. Neuvoteltaessa pöytäkirjamerkintä 2:ssa tarkoitetusta mahdollisuudesta sopia paikallisesti lepotauon korvaamisesta työnantajan kustantamalla kahvilla tai muilla virvokkeilla ei ole ollut esillä sopimuksen muuttaminen tai irtisanominen.

Esitetyn selvityksen mukaan Autokoulu Juha Laineessa noudatettu ajovuorojärjestelmä ei ole ollut esteenä pöytäkirjamerkintä 2:ssa tarkoitetulle lepotauon korvaamiselle kahvilla tai muilla virvokkeilla. Virkistystaukoa järjestettäessä on myös otettu huomioon pöytäkirjamerkintä 1:ssä tarkoitettu oppilaalle varattu aika. Osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että autokoulussa noudatetusta monivuotisesta käytännöstä on muodostunut pöytäkirjamerkintä 2:ssa tarkoitettu työnantajan ja työntekijöiden välinen sopimus korvata lepotauko työnantajan kustantamalla kahvilla tai muilla virvokkeilla. Koska paikallinen sopimus on ollut voimassa työehtosopimuskaudesta toiseen, niin se on työtuomioistuimen mielestä toistaiseksi voimassa oleva sopimus. Se on perustunut työehtosopimuksen määräykseen ja on siten osa työehtosopimusta.

Paikallisen sopimuksen solmineet osapuolet voivat sopia ja niiden sopimuksen luonne huomioon ottaen myös tulisi sopia sen voimassaolosta.

Työehtosopimuksessa ei edellytetä tai suositella puheena olevan paikallisen sopimuksen tekemistä, vaan sen 7 §:n 2 kohdassa määrätään pääsäännöksi virkistystauon järjestäminen päivittäin ja pöytäkirjamerkintä 2:ssa sallitaan asiasta sopiminen paikallisesti toisin. Virkistystauon korvaaminen työnantajan kustantamalla kahvilla tai muilla virvokkeilla on siten paikallisten osapuolten välisen sopimuksen varassa, ja sopimuksen voimassaolon päättyessä siirrytään mainitunlaiseen 15 minuutin pituiseen virkistystaukoon. Paikallisen sopimuksen luonteesta ja sen syntymisestä kerrotuin tavoin on pääteltävissä, etteivät sen osapuolet ole mieltäneet sopimuksen olevan voimassa kulloisenkin työehtosopimuksen voimassaoloaikaa kerrallaan. Työtuomioistuimen mielestä kumpikin osapuoli voikin irtisanoa sopimuksen myös kesken työehtosopimuskauden.

Työehtosopimuksen 6 §:n 3 kohdan toisen kappaleen tarkoittama irtisanomismenettely koskee sanamuotonsa mukaan vain työajan alkamis- ja päättymisaikojen muuttamista työpaikkakohtaisesti vuodenaikojen vaihtuessa ja kausivaihtelujen vuoksi. Sen vuoksi ei työtuomioistuimen mielestä ole perusteita soveltaa kanteessa tarkoitettuun paikalliseen sopimukseen tätä irtisanomismenettelyä.

Kun myös paikallisen sopimuksen irtisanomisajan osalta otetaan huomioon edellä tarkoitetut sopimuksen luonne, syntytapa ja sen voimassaolo työehtosopimuskaudesta toiseen sekä vielä se, että työehtosopimuslain 3 §:n 1 momentin mukaan noudatetaan kolmen kuukauden irtisanomisaikaa irtisanottaessa työehtosopimusta, jonka voimassaoloaikaa ei ole määrätty, työtuomioistuin katsoo, että sopimuksen irtisanomisaikana voidaan tässä tapauksessa pitää kolmea kuukautta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Autokoulu Juha Laineessa tehdyn, työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan pöytäkirjamerkintä 2:ssa tarkoitetun sopimuksen voi paikalliseen sopimukseen osallinen milloin tahansa irtisanoa päättymään kolmen kuukauden kuluttua irtisanomisesta.

Kanne hylätään enemmälti.

Asian laadun vuoksi saavat asianosaiset kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Suhonen, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Kuivanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Sulkunen, jonka lausuntoon jäsen Kuivanen yhtyi, lausui:

Nämä seikat huomioon ottaen katson, että paikallinen sopimus virkistystaukojen korvaamisesta voidaan irtisanoa kahden viikon irtisanomisaikaa noudattaen, mikä edellä kerrotuin tavoin mahdollistaa työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan pöytäkirjamerkintä 1:ssä tarkoitetun ajovuorojärjestelmän laatimisen sellaiseksi, että siihen voidaan sijoittaa sopimuksen edellyttämä virkistystauko.

Näillä perusteilla harkitsen oikeaksi vahvistaa, että Autokoulu Juha Laineessa tehdyn, työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan pöytäkirjamerkintä 2:ssa tarkoitetun sopimuksen voi paikalliseen sopimukseen osallinen milloin tahansa irtisanoa päättymään 14 vuorokauden kuluttua irtisanomisesta. Oikeudenkäyntikulujen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Jäsen K. Rautiainen, jonka lausuntoon jäsen H. Rautiainen yhtyi, lausui:

Katson, että paikallinen sopimus on perustunut työehtosopimukseen ja on siten osa työehtosopimusta. Näin ollen paikallisen sopimuksen voimassaolo määräytyy työehtosopimuksen voimassaoloa ja irtisanomista koskevien määräysten mukaan, ellei paikallisessa sopimuksessa ole määrätty sen voimassaoloajasta. Työehtosopimuksen 7 §:n 2 momentin nojalla tehtyjen paikallisten sopimusten voimassaolosta ja irtisanomisesta ei työehtosopimuksessa ole erillisiä määräyksiä. Paikallisen sopimuksen solmineet osapuolet voivat sopia ja niiden tulisi sopimuksen luonne huomioon ottaen myös sopia sen voimassaolosta. Kun nyt kyseessä olevassa paikallisessa sopimuksessa ei ole sovittu voimassaoloajasta tai irtisanomisesta, sopimus on irtisanottavissa samassa järjestyksessä ja samaa irtisanomisaikaa noudattaen kuin työehtosopimus. Muun selvityksen puuttuessa katson, että työehtosopimuksen irtisanominen osallisen toimesta johtaa samalla sen osana olevan paikallisen sopimuksen irtisanomiseen.

Näin ollen harkitsen oikeaksi vahvistaa, että Autokoulu Juha Laineessa tehdyn, työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan pöytäkirjamerkintä 2:ssa tarkoitetun sopimuksen voi työehtosopimukseen osallinen irtisanoa työehtosopimuksen 26 §:n irtisanomismenettelyä noudattaen. Oikeudenkäyntikulujen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.