Legislator Case Law & Legislation
TT:1987-116 AI generated

Labor court dismisses union strike claim but orders fines for failing to prevent work stoppage.

Case Number TT:1987-116
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the employer's claim regarding the third union branch while ordering fines against two other branches for failing to prevent a strike. The employer argued that the unions neglected their duty to stop the strike after learning of staff cuts, whereas the third branch was found to have acted reasonably under the circumstances. The court ruled that the first two branches violated their supervisory obligations by not taking immediate action, justifying the fines, while the third branch's situation warranted no penalty.

Legislator headnote

AI generated

Section 8, 9 and 10 of the Collective Agreements Act; A trade union branch is liable for damages if it fails to take necessary measures to prevent a strike after being informed of the employer's plans, but exemption applies if the branch could not practically fulfill its supervisory duty due to specific circumstances.

Keywords

AI generated
collective agreements act trade union supervisory duty strike prevention obligation damages for breach of duty labor dispute resolution

Cited Legislation

AI generated
Section 8 of the Collective Agreements Act
Section 9 of the Collective Agreements Act
Section 10 of the Collective Agreements Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Tuotantolaitoksen paperi-, sähkö- ja metallialan työntekijät olivat olleet vuorokauden kestäneessä lakossa saatuaan tiedon uhkaavista henkilöstösupistuksista. Kaksi ammattiosastoa tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, kun ne eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työnseisauksen estämiseksi.

Näyttämättä sen sijaan oli jäänyt, että kolmas ammattiosasto olisi vallinneissa oloissa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kantaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaajat Paperiliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Kuultavat Paperiliiton Karhulan osasto n:o 16 r.y. Karhulan Insuliittitehtaan Metallityöväen Ammattiosasto n:o 50 r.y. Kotkan Sähköalantyöntekijäin ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUSTEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Paperiliiton välillä 25.3.1986 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §. TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 14.4.1986 allekirjoitettuun samoin kuin Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä 3.4.1986 allekirjoitettuun

työehtosopimukseen sisältyvät samansisältöiset määräykset.

KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että sen jäsenyrityksen Suomen Kuitulevy Oy:n Karhulan tehtaan toiminta oli ollut vuonna 1986 selvästi tappiollista. Tehtaan tulevaisuuden näkymiä oli käsitelty 15.1.1987 pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Tilaisuudessa olivat olleet läsnä Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Paperiliiton edustajat sekä Paperiliiton Karhulan osasto n:o 16:n puheenjohtaja ja pääluottamusmies sekä työnantajan edustajina Suomen Kuitulevy Oy:n toimitusjohtaja, kaksi tehtaanjohtajaa sekä työsuhdeasiainhoitaja.

Tilaisuudessa Suomen Kuitulevy Oy:n toimitusjohtaja oli esittänyt taloudellista selvitystä kuitulevyteollisuuden kehityksestä sekä yhtiön taloudellisesta tilanteesta. Tämän jälkeen Suomen Kuitulevy Oy:n tehtaanjohtaja oli käsitellyt toiminnan jatkamisedellytyksiä. Hänen Karhulan tehtaan pelastamiseksi esittelemänsä ohjelma oli sisältänyt muun muassa henkilöstön määrän vähentämistä sekä tehokkaampaa yhteydenpitoa tuotannon ja kunnossapidon sekä toisaalta tuotannon ja myynnin välillä. Esityksen mukaan henkilöstön vähentämistarve oli ollut kaikkiaan 21 työntekijää. Ohjelman vaikutukset olisivat heijastuneet myös Suomen Kuitulevy Oy:hyn toiminnallisesti sidoksissa olevaan Enso-Gutzeit Oy:n Karhulan tehtaaseen, jolle ne olisivat aiheuttaneet noin 35 työntekijän vähentämistarpeen.

Tiedotustilaisuudessa työsuhdeasiainhoitaja oli käsitellyt henkilöstökysymyksiä. Hän oli esittänyt, että on selvitettävä henkilöstön sijoittelumahdollisuudet perustettavaan uuteen jalostusyksikköön, mahdollisuudet siirtää työntekijöitä Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalle tai Enso-Gutzeit Oy:n Summan, Kotkan ja Pyhtään tehtaille sekä uudelleenkoulutusmahdollisuudet ja eläkejärjestelyt. Pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat vaatineet, ettei työntekijöitä saisi lomauttaa eikä irtisanoa. Työnantajan edustajat olivat luvanneet selvittää keinoja työvoiman vähennystarpeen hoitamiseksi.

Noin kello 10 alkaneen tiedotustilaisuuden päätyttyä oli järjestetty Suomen Kuitulevy Oy:n Karhulan tehtaan ja Enso-Gutzeit Oy:n Karhulan tehtaan henkilökunnille yhteinen kokous kello 14 alkaen. Siinä oli selostettu edellä sanotut asiat kaikkien henkilöstöryhmien edustajille. Tällöin oli esitelty myös Enso-Gutzeit Oy:n henkilöstöbudjetti sekä Suomen Kuitulevy Oy:n kaikki tuloja menoarviot. Samassa yhteydessä oli sovittu, että tervehdyttämistoimenpiteiden käsittelyä jatkettaisiin osastoittain. Suomen Kuitulevy Oy:n osalta oli jatkoajankohdaksi tehtaanjohtajan ja pääluottamusmiehen kesken sovittu 21.1.1987.

Paperiliiton Karhulan osasto n:o 16:n pääluottamusmies oli ilmoittanut henkilöstöasiainhoitajalle 20.1.1987 kello 14, että ammattiosastoon kuuluvat työntekijät ovat lakossa 21.1.1987 kello 6:sta alkaen 22.1.1987 kello 6:een saakka. Työhön jäisivät vain vartijat ja lämmittäjät sekä ammattiosaston toimihenkilöt. Työsuhdeasiainhoitajan kysyttyä lakon syytä pääluottamusmies oli ilmoittanut Suomen Kuitulevy Oy:n osalta lakon syynä olevan tehtaan pelastamiseksi tarkoitetut toimenpiteet ja Enso-Gutzeit Oy:n Karhulan tehtaiden osalta Suomen Kuitulevy Oy:n pelastamiseksi tarkoitettujen saneeraustoimenpiteiden heijastusvaikutukset. Työsuhdeasiainhoitaja oli ilmoittanut lakon olevan lain ja sopimusten vastainen ja tiedustellut, mihin toimenpiteisiin ammattiosasto oli ryhtynyt lakon estämiseksi. Pääluottamusmies oli vastannut, että luottamusmiehet olivat yrittäneet puhua asiasta työntekijöille, mutta se ei ollut auttanut.

Suomen Kuitulevy Oy:n Paperiliiton ammattiosastoon kuuluvasta 86:sta työntekijästä oli ollut lakossa 76. Työssä oli ollut kuusi osaston toimikunnan jäsentä. Työntekijöistä neljä oli ollut lomalla taikka sairaana. Enso-Gutzeit Oy:n Karhulan tehtaan Paperiliiton ammattiosastoon kuuluvista 261:stä työntekijästä oli ollut lakossa 209. Työssä oli vartijoiden ja lämmittäjien lisäksi ollut seitsemän toimikunnan jäsentä, minkä lisäksi osa työntekijöistä oli ollut lomalla ja osa sairaana.

Karhulan Insuliittitehtaan Metallityöväen Ammattiosasto n:o 50:n 30 jäsenestä lakossa oli ollut Suomen Kuitulevy Oy:n osalta neljä työntekijää. Työssä oli ollut yksi toimitsija. Enso-Gutzeit Oy:n Karhulan tehtaan osalta lakossa oli ollut 20 työntekijää. Työssä oli ollut kaksi ja sairaana kolme työntekijää.

Vastaavasti Kotkan Sähköalantyöntekijäin ammattiosaston jäsenistä lakossa oli ollut 11 työntekijää ja työssä kaksi toimitsijaa.

Vuorokauden kestäneen lakon vuoksi menetetty tuotanto Suomen Kuitulevy Oy:n osalta oli ollut 33 500 neliömetriä kuitulevyä. Sen arvo katetuoton menetyksenä oli 170 000 markkaa. Enso-Gutzeit Oy:n Karhulan tehtaiden osalta tuotantoa oli menetetty 134 tonnia, jonka arvo katetuoton menetyksenä oli noin 200 000 markkaa.

Lakko kohdistui työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Työtaistelulla työntekijät olivat painostaneet työnantajaa luopumaan Suomen Kuitulevy Oy:n tervehdyttämistoimenpiteisiin liittyneistä henkilöstömäärän vähentämisistä.

Ammattiosastot olivat laiminlyöneet työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan niille kuuluvat velvollisuudet salliessaan niitä työpaikalla edustavien työntekijöiden esittää ja tukea työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Ammattiosastot eivät myöskään olleet huolehtineet siitä, että niiden jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Karhulan osasto n:o 16:n, Karhulan Insuliittitehtaan Metallityöväen Ammattiosasto n:o 50:n ja Kotkan Sähköalantyöntekijäin ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

PAPERILIITON JA METALLITYÖVÄEN LIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Paperiliitto ja Metallityöväen Liitto ovat yhteisessä vastineessaan, johon Paperiliiton Karhulan osasto n:o 16 ja Karhulan Insuliittitehtaan Metallityöväen Ammattiosasto n:o 50 omalta osaltaan ovat yhtyneet, lausuneet, että työnantaja oli järjestänyt kanteessa kerrotuin tavoin tiedotustilaisuuden henkilöstöryhmien edustajille. Tilaisuudessa Suomen Kuitulevy Oy:n tehtaanjohtaja oli esitellyt ohjelman tehtaan toiminnan jatkamisen ehdoista. Ehdotus oli sisältänyt muun muassa suunnitelman 21 työntekijän vähentämisestä. Samassa tilaisuudessa Enso-Gutzeit Oy:n Karhulan tehtaan tehtaanjohtaja oli esitellyt oman ohjelmansa, joka olisi johtanut 35 työntekijän vähentämiseen. Ohjelmaan oli kuulunut myös tehtaan tavanomaisten tehtävien siirtämistä ulkopuolisen yrittäjän tehtäväksi.

Työnantaja ei ollut aiemmin kertonut vuoden 1987 henkilöstösuunnitelmiaan työntekijöille. Suunnitelmat eivät Enso-Gutzeit Oy:n osalta olleet aikaisemmin olleet valmiit. Suomen Kuitulevy Oy ei ollut ilmoittanut mitään syytä siihen, miksi henkilöstösuunnitelmia ei voitu aikaisemmin julkistaa.

Paperiliiton Karhulan osasto n:o 16 oli järjestänyt osaston jäsenille tiedotustilaisuuden 18.1.1987. Siinä oli kerrottu työnantajan esittelemistä suunnitelmista. Tilaisuudessa pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat painottaneet voimakkaasti sitä, että asiaa hoidettaisiin edelleen neuvotteluilla, eikä mihinkään muihin toimenpiteisiin saisi ryhtyä. Suunnitelmat olivat kuitenkin herättäneet työntekijöissä siinä määrin kuohuntaa, että he olivat ilmoittaneet pääluottamusmiehille 20.1.1987 olevansa pois työstä vuorokauden. Kun työntekijät eivät olleet luottamusmiesten taivutteluyrityksestä huolimatta suostuneet muuttamaan kantaansa, pääluottamusmies oli joutunut ilmoittamaan asian työsuhdeasiainhoitajalle.

Erityistä kiihtymystä oli aiheuttanut Enso-Gutzeit Oy:n ilmoitus siitä, että yhtiön kunnossapidossa oli liikaa työntekijöitä. Kuitenkin suunnitelmassa oli samanaikaisesti esitetty siihen saakka omana työnä tehdyn jätekuljetuksen ja rautatievaunujen siirron antamista ulkopuolisen urakoitsijan tehtäväksi. Vuoden 1986 aikana oli yrityksessä annettu ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevia, oman toiminnan riittämättömyyteen perustuvia ilmoituksia noin 4 500 työtuntia vastaava määrä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Liitot ovat vaatineet, että Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut on jätettävä sen omaksi vahingoksi.

SUOMEN SÄHKÖALANTYÖNTEKIJÄIN LIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto, jonka lausumaan Kotkan Sähköalantyöntekijäin ammattiosasto osaltaan on yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Suomen Kuitulevy Oy:n palveluksessa oli 13 ammattiosaston jäsentä. Näistä kuitenkin vain yhdeksän oli osallistunut työnseisaukseen. Kaksi työntekijää oli ollut vuorovapaalla ja kaksi työssä, joista oli toinen luottamusmies. Neljä osaston jäsentä ei siten ollut osallistunut työnseisaukseen.

Ammattiosastoa edustava luottamusmies oli ollut työnseisauksen alkaessa ja sitä ennen lomalla. Hän oli palannut työhön 21.1.1987 aamulla vasta työnseisauksen alettua. Hän ei missään vaiheessa ollut esittänyt työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Ammattiosaston toimikunta oli luottamusmieheltä työnseisauksesta tiedon saatuaan kokoontunut illalla 21.1.1987 asiaa käsittelemään. Kokouksessaan osaston toimikunta oli tuominnut työntekijäin kotiinjäämisen kehottaen luottamusmiestä toimimaan siten, että työntekijät palaavat työhön heti työvuoron alkaessa. Työntekijät olivat palanneet työhön aamulla 22.1.1987. Se ilmeisesti olisi tapahtunut ilman ammattiosaston kehotustakin. Ammattiosasto ei siis ollut ennättänyt vaikuttaa työnseisauksen alkamiseen eikä päättymiseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvaukselle 16 prosentin korkoa tuomion antamispäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Kuitulevy Oy:n kuitulevytehtaalla Karhulassa on 15.1.1987 pidetty tiedotustilaisuus, jossa on selvitetty tehtaan toimintaedellytyksiä edellisen vuoden toiminnan tappiollisen tuloksen johdosta. Saapuvilla on ollut muun muassa Paperiliiton ja sen Karhulan osasto n:o 16:n edustajia. Sen jälkeen samana päivänä on pidetty tehtaan ja sen yhteydessä samoissa tiloissa toimivan Enso-Gutzeit Oy:n paperisäkkitehtaan ja paperijalostamon henkilöstöryhmien edustajille toinen tiedotustilaisuus tehtaiden toimintojen uudelleen järjestelyjä koskevien suunnitelmien selvittämiseksi. Näissä tilaisuuksissa on esitetty ehdotuksia tehtaiden toimintaa koskevista muutoksista. Niiden mukaan tarve vähentää työvoimaa on laskettu Suomen Kuitulevy Oy:n tehtaalla 21 ja EnsoGutzeit Oy:n tehtailla 35 työntekijää koskevaksi. Suunnitelmat ovat sisältäneet ehdotuksia myös muiksi toimenpiteiksi.

Paperiliiton Karhulan osasto n:o 16 puolestaan on 18.1.1987 järjestänyt jäsenilleen asiaa koskevan tiedotustilaisuuden. Osaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies ovat tilaisuudessa kieltäneet työntekijöitä ryhtymästä tilanteen johdosta käytävien neuvottelujen lisäksi muihin toimenpiteisiin. Tästä huolimatta työntekijöiden puolelta on 20.1.1987 ilmoitettu pääluottamusmiehelle, että he olisivat töistä poissa seuraavan päivän kello 6:n ja 22.1.1987 kello 6:n välisen ajan, kuten sitten on tapahtunutkin.

Lakkoon, johon on osallistunut suurin osa tehtaiden työntekijöistä, on ryhdytty tehtaita koskevien toimintasuunnitelmien johdosta. Sellaisena se on kohdistunut työehtosopimusten määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Kun lakkoon ryhtyminen on ollut etukäteen ammattiosaston tiedossa, sen olisi pitänyt ryhtyä heti tiedon saatuaan tehokkaisiin toimiin työnseisauksen estämiseksi. Tämän laiminlyömällä osasto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Lakkoon on ottanut osaa myös 24 metallialan työntekijää vastatoimena sille, että yhtiöiden suunnitelmien mukaan myös metallialan työntekijöiden määrää tultaisiin vähentämään. Karhulan Insuliittitehtaan Metallityöväen Ammattiosasto n:o 50:n ei ole ilmoitettu ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin työnseisauksen estämiseksi. Osasto vastaa tästä laiminlyönnistään.

Työtaisteluun on ottanut myös yhdeksän Kotkan Sähköalantyöntekijäin ammattiosastoon kuuluvaa, tehtailla työskentelevää sähköasentajaa. Ammattiosaston työpaikalle asettama luottamusmies on saanut tiedon alkaneesta lakosta ja sen ilmoitetusta päättymisestä tullessaan työpaikalle kello 8:n aikaan. Luottamusmies on todistajana kuulusteltuna kertonut, että hänellä ei ole käytännössä ollut mahdollisuuksia saada käsiinsä työpaikalta poistuneita sähkömiehiä, mutta hän on saanut ammattiosaston toimikunnan kokoontumaan samana iltana. Kun otetaan huomioon, että ammattiosaston toimikuntaan kuuluvat jäsenet ovat työssä muilla työpaikoilla ja usein myös vaikeasti työaikaan tavoitettavissa, työtuomioistuimen mielestä jutussa on jäänyt näyttämättä, että ammattiosasto olisi näissä oloissa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Karhulan osasto n:o 16:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden rikkomisesta Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 9 500 markkaa ja Karhulan Insuliittitehtaan Metallityöväen Ammattiosaston n:o 50:n vastaavasti 5 000 markkaa

Muilta osin kanne hylätään.

Edellä mainitut ammattiosastot velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien, mutta muutoin saavat asianosaiset kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Uski, Tiitola, Palanko-Laaka ja Hynönen.

Tuomio oli yksimielinen.