Labor court dismisses union strike claims, orders fines for violating work peace and supervision duties.

Ammattiosasto tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta palkkamääräyksiin kohdistuneen lakon ja varallaolosta kieltäytymisten johdosta. Työnantajaliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Kantaja Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL r.y. Vastaaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Kuultava Suomen Ongelmajäte Oy:n Kemian Työntekijät r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Työnantajain Yleisen Ryhmän, jonka oikeudet ja velvollisuudet ovat 1.9.1987 alkaen siirtyneet Kemianteollisuuden Työnantajaliitolle, ja Kemian Työntekijäin Liiton välillä 7.4.1986 allekirjoitetussa kemiallisteknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 § Sopimuksen sitovuus ja työrauhavelvoite

Työrauha

2. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä riko työehtosopimuksen määräyksiä.

III TYÖAIKAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

12 § Varallaolo

Milloin työntekijä sopimuksen mukaan, jossa on määriteltävä varallaoloajan pituus, on velvollinen oleskelemaan asunnossaan, josta hänet tarvittaessa voidaan kutsua työhön, maksetaan hänelle tällaiselta varallaoloajalta puoli säännöllisen työajan keskituntiansion mukaista palkkaa varallaoloaikaa työaikaan lukematta. Tämän kohdan tarkoittamassa mielessä varallaolleen työntekijän työhön kutsumiseen ei sovelleta hälytysluontoista työtä koskevia määräyksiä.

IV TYÖPALKAT

13 § A. Työkohtainen palkka

Työnvaativuus luokkapalkat

1. Täysin työkykyisten, 18 vuotta täyttäneiden työntekijöiden luokkapalkat ovat seuraavat:

KANNE

Kanteen perustelut

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Oy Ekokem Ab:n ongelmajätelaitoksen mekaanisella kunnossapito-osastolla oli noin 2,5 vuoden ajan ollut käytössä varallaolojärjestelmä. Siinä oli ollut mukana noin 9 työntekijää. Järjestelmän toteuttamisessa ei ollut ollut elokuuhun 1987 mennessä mitään vaikeuksia, vaan työntekijät olivat työnjohdon laatiman listan mukaisesti osallistuneet varallaoloon. Varallaolosta oli maksettu työehtosopimuksen mukainen varallaolokorvaus.

Osaston työntekijät olivat ilmoittaneet 31.8.1987 työnjohdolle, etteivät he enää 7.9.1987 alkaen ryhtyisi varallaoloon, ellei heidän palkkojaan nostettaisi 3 markalla tunnissa. Työnantajan ja työntekijöiden välillä oli 2.9.1987 käyty neuvottelu, jossa oli ollut mukana myös pääluottamusmies. Neuvottelussa työntekijät olivat ilmoittaneet edelleen, ettei varallaoloa hoidettaisi eikä ylitöitä tehtäisi ilman palkkojen korottamista. Yhtiön hallintojohtaja oli ilmoittanut työntekijöille, ettei työnantaja voinut suostua työehtosopimukseen perustumattomiin palkankorotusvaatimuksiin. Samalla hallintojohtaja ilmoitti, että työnantaja piti varallaolokieltoa työtaistelutoimenpiteenä.

Hallintojohtaja oli 3.9.1987 ilmoittanut pääluottamusmiehelle, että työnantaja oli valmis neuvottelemaan työntekijöiden kanssa, mikäli varallaolo jatkuisi entisen käytännön mukaisesti. Yhtiön työnjohtaja oli 4.9.1987 yrittänyt laatia varallaololistat, mutta työntekijät olivat kieltäytyneet varallaolosta. Yrityksen toimintojen turvaamiseksi oli 7.9.1987 alkaen kunnossapito-osaston työt järjestetty kahteen vuoroon.

Pääluottamusmies oli 9.9.1987 ilmoittanut työnantajalle työntekijöiden vaativan 3 markan korotusta tunnilta tehtaan kaikille työntekijöille ja vaatinut, että työnantajan oli annettava vastaus 11.9.1987 kello 12 mennessä. Työnantaja oli ilmoittanut, että yhtiö olisi valmis neuvottelemaan sillä edellytyksellä, että töitä jatkettaisiin tavalliseen tapaan. Hallintojohtaja oli 10.9.1987 ilmoittanut jälleen pääluottamusmiehelle, että työnantaja oli valmis neuvottelemaan palkkaratkaisusta, jos tilanne palaisi ennalleen.

Työntekijät olivat 11.9.1987 suostuneet varallaoloon. Varallaololista oli tehty ajalle 11.9.1987 kello 16 - 14.9.1987 kello 7. Sen jälkeen oli 11.9.1987 asiassa käyty työnantajan ja työntekijöiden kesken neuvottelu, missä työntekijät olivat vaatineet kaikille työntekijöille edelleen 3 markan suuruista palkankorotusta. Työnantaja oli esittänyt puolestaan keskimäärin 50 pennin suuruista tarkistusta tuntipalkkoihin. Työntekijät olivat esittäneet vastavaatimuksenaan 2,50 markan tuntipalkan korotuksia.

Neuvotteluja oli jatkettu 14.9.1987, jolloin työntekijät olivat uudelleen ilmoittaneet, ettei he hyväksyisi työnantajan 11.9.1987 tekemää palkantarkastusesitystä. Työnantajapuolelta oli todettu, että neuvotteluja voitaisiin jatkaa, mikäli tilanne palaisi ennalleen.

Tehtaan 42:sta työntekijästä 32 oli sen jälkeen ryhtynyt lakkoon 14.9.1987 kello 12 alkaen. Lakkoon oli osallistunut muiden muassa ammattiosaston puheenjohtaja ja osaston taloudenhoitaja.

Polttolaitoksen 10 työntekijää eivät olleet osallistuneet lakkoon, mutta pääluottamusmies oli ilmoittanut työnantajalle, että mikäli työnantaja ei suostuisi työntekijöiden vaatimuksiin, myös polttolaitoksen työntekijät ryhtyisivät lakkoon 15.9.1987 alkaen. Hallintojohtaja oli puolestaan ilmoittanut pääluottamusmiehelle, ettei työnantaja tulisi neuvottelemaan työtaistelutoimenpiteiden kestäessä, mutta työtaistelutoimenpiteet oli välittömästi lopetettava. Polttolaitoksen työntekijät olivat yhtyneet lakkoon ilmoitettuna ajankohtana.

Kemian Työntekijäin Liitto oli jatkuvasti ollut tietoinen tapahtumien kehityksestä. Liittoon oli muun muassa lähetetty kaksi kirjettä työtaistelutoimenpiteistä. Työntekijäliitto ei kuitenkaan ollut ryhtynyt tarvittavan tehokkaisiin toimenpiteisiin asian johdosta.

Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta, varallaoloa ja palkkausta koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Kemian Työntekijäin Liiton ja Suomen Ongelmajäte Oy:n Kemian Työntekijät r.y:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on sitä paitsi esittänyt hyvityssakkovaatimuksen perusteeksi myös sen, että työntekijät olisivat kieltäytyneet ylitöistä, mutta jutun esivalmistelussa luopunut nojautumasta tähän seikkaan.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työhäiriöt yhtiön ongelmajätelaitoksella liittyivät alunperin yhtiön mekaanisella kunnossapito-osastolla käytössä olleeseen varallaolojärjestelmään. Varallaolo ei ollut työntekijöiden työsopimuksen mukaista työtä. Työsopimuksissa ei ollut erikseen mainittu varallaolosta mitään. Työntekijät olivat vapaaehtoisesti osallistuneet varallaoloon viikottain erikseen laadittavan listan mukaisesti. Se oli ollut heidän mielestään käyttökelpoinen keino parantaa alhaisena pidettyjä ansioita.

Työntekijöiden keskuudessa oli elokuun lopussa 1987 päädytty esittämään tuntipalkkojen korottamista 3 markalla. Perusteena oli ollut se, että osaston palkkataso oli työntekijöiden saamien tietojen mukaan selvästi alempi kuin muiden tehtaiden kunnossapito-osastoilla yleensä. Ongelmajätelaitoksen työntekijät olivat ennen töiden alkua saaneet erikoiskoulutuksen 10 kuukautta kestäneellä kurssilla. Eräänä taustatekijänä oli se, ettei työntekijöiden mielestä vaarallisia työolosuhteita ja haittoja, kuten myrkkyjen käsittelyä ja polttamista, ollut otettu huomioon palkkauksessa.

Neuvottelussa työnantaja oli suhtautunut jossain määrin ymmärtäväisesti työntekijöiden esityksiin. Hallintojohtaja oli ilmoittanut olevansa valmis suostumaan jonkinlaisen olosuhdelisän maksamiseen, mutta mitään täsmällistä esitystä hän ei ollut tehnyt. Kun työntekijät tämän jälkeen olivat olleet haluttomia varallaolon jatkamiseen, oli kunnossapito-osastolla siirrytty kaksivuorotyöhön 7.9.1987 alkaen.

Työnantajan joustamattomuus neuvotteluissa oli suututtanut muita työntekijöitä. Keskiviikkona 9.9.1987 työntekijät olivat vaatineet 3 markan korotusta koko työntekijäkunnan tuntipalkkoihin. Pääluottamusmies oli saanut vaikutetuksi neuvottelujen käynnissäpitämiseen siten, että työntekijät olivat suostuneet varallaoloon sovinnonhalun osoittamiseksi. Vaikka lähentymistä neuvotteluissa oli tapahtunut, ratkaisua ei ollut saatu aikaan. Sen vuoksi 32 tehtaan 42:sta työntekijästä oli poistunut työpaikalta 14.9.1987 kello 14 aloitettuaan työnseisauksen kaksi tuntia aikaisemmin.

Polttolaitoksella uhkaavasta työnseisauksesta pääluottamusmies ei ollut ilmoittanut työnantajalle. Polttolaitoksella työt olivat pysähtyneet hitaammin laitoksen erikoisen laadun vuoksi. Laitoksen alasajo oli tapahtunut tiistaina 15.9.1987. Tämänkin jälkeen työntekijät olivat jättäneet yhden kolmivuorotyöntekijän kerrallaan valvomaan laitoksen turvallisuutta.

Ammattiosasto ei ollut järjestänyt työnseisauksia. Palkkojen korotusesitykset olivat syntyneet työntekijöiden keskuudessa ja laajentuneet koko tehdasta koskeviksi, kun neuvottelut eivät olleet sujuneet. Pääluottamusmies oli ainoastaan välittänyt työntekijöiden käsityksiä työnantajalle ja pyrkinyt kaikin keinoin neuvotteluratkaisuun ja työrauhan säilyttämiseen työpaikalla.

Kemian Työntekijäin Liiton palkkasihteeri oli ollut lähes päivittäin yhteydessä pääluottamusmieheen. Palkkasihteeri oli neuvoillaan pyrkinyt viimeiseen saakka vaikuttamaan siihen, että neuvottelut saataisiin pysymään käynnissä ja että työrauha säilyisi tehtaalla. Kun neuvottelut eivät olleet edenneet, työntekijöiden mieliala oli kehittynyt sellaiseksi, ettei heidän poistumistaan työpaikalta voitu estää. Työntekijät tulisivat 21.9.1987 pitämään kokouksen, johon osallistuisi myös palkkasihteeri.

Sen varalta, että ammattiosaston toimet työrauhan säilyttämiseksi kuitenkin katsottaisiin riittämättömäksi, olisi hyvityssakkoa määrättäessä otettava huomioon lieventävänä seikkana 40-jäsenisen ammattiosaston pienuus. Työnseisauksesta oli aiheutunut vain vähäistä vahinkoa, sillä 18.9.1987 polttolaitos olisi joka tapauksessa ajettu alas kahdeksi viikoksi seisokin vuoksi. Nyt alasajo oli tapahtunut kolme päivää aikaisemmin. Seisokin aikana oli tapahtunut lähinnä vain tavaran vastaanottoa, jonka oli hoitanut ulkopuolinen urakoitsija. Työntekijät olivat myös pyrkineet vähentämään vahinkoa pitämällä jatkuvasti neljä työntekijää kerrallaan töissä. Yksi oli hoitanut polttolaitosta ja kolme muuta olivat valvoneet säiliöaluetta sekä tehdasalueen paloturvallisuutta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVA

Suomen Ongelmajäte Oy:n Kemian Työntekijät r.y. on ollut asiassa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Ekokem Ab:n ongelmajätelaitoksen kunnossapito-osaston työntekijät ovat olleet pitemmän aikaa tyytymättömiä palkkaukseensa.

Laitoksella on ollut käytössä runsaan kahden vuoden ajan varallaolojärjestelmä, johon on viikottain ottanut osaa yhdeksän työntekijää. Varallaolo on käsittänyt säännöllisen työajan ulkopuolelle jäävän ajan.

Elokuun lopussa 1987 kunnossapito-osaston työntekijät ovat ilmoittaneet, että he kieltäytyisivät 7.9.1987 lukien ottamasta osaa varallaoloon, ellei osaston työntekijöiden palkkausta korotettaisi 3 markalla tunnissa. Kun työnantaja ei ole suostunut palkkojen korottamiseen, kunnossapito-osaston työntekijät ovat kieltäytyneet varallaolosta ilmoittamastaan ajankohdasta lukien. Pääluottamusmiehen esitettyä 9.9.1987 koko laitoksen työntekijöitä koskevan 3 markan suuruisen palkankorotusvaatimuksen ja yhtiön ilmoitettua aloittavansa neuvottelut asiasta, kunnossapito-osaston työntekijät ovat jatkaneet varallaoloa entiseen tapaan 11.9.1987 lukien.

Kun yhtiön puolelta ei ollut suostuttu tuntipalkkojen korottamiseen kuin keskimäärin 50 pennillä, ovat laitoksen 32 työntekijää aloittaneet kanteessa kerrotuin tavoin lakon 14.9.1987. Siihen on yhtynyt 16.9.1987 polttolaitoksen 10 työntekijää. Lakko on jatkunut vielä asian pääkäsittelypäivänä. Lakon aikana on töissä ollut vuorollaan neljä työntekijää, jotka ovat huolehtineet polttolaitoksesta sekä alueen valvonnasta ja paloturvallisuudesta.

Laitoksella on aikaisemmin ilmoitettu, että korjausseisokki alkaisi 17.9.1987 ja kestäisi noin kaksi viikkoa. Seisokin aikana olisi työntekijöiden tullut olla työtuntijärjestelmän mukaisesti töissä. Lakko on aiheuttanut korjausseisokin alkamisen siirtymisen muutamaa päivää aikaisemmaksi ja myös sen, että korjaustöissä on ollut suunniteltua enemmän ulkopuolista työvoimaa.

Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena on ollut esitettyjen palkankorotusvaatimusten tukeminen. Ne ovat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies ovat osallistuneet lakkoon. Ammattiosasto ei ole ryhtynyt muutoinkaan toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosasto vastaa puheenjohtajansa ja pääluottamusmiehen työtaisteluihin osallistumisesta.

Kemian Työntekijäin Liitto, jolta työnantajaliitto on kahdesti kirjeitse vaatinut toimia työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi, on palkkasihteerin puhelinkeskustelujen avulla pyrkinyt työrauhan palauttamiseen. Pääkäsittelyssä on selvitetty palkkasihteerin käyneen paikan päällä 21.9.1987 ja liiton kehottaneen ammattiosaston toimikuntaa kokoontumaan työrauhan palauttamiseksi. Liiton toimenpiteitä ei kuitenkaan työtaistelun kestoajan huomioon ottaen voida pitää riittävinä valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta luovutuilta osilta raukeaa.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Suomen Ongelmajäte Oy:n Kemian Työntekijät r.y:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Kemianteollisuuden Työnantajaliitolle 10 000 markkaa sekä Kemian Työntekijäin Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 10 000 markkaa ja velvoittaa liiton ja sen edellä mainitun ammattiosaston yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemianteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Silenti, Vihma, Tiitola, Sulkunen ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.