Labor court orders employer and union branches to pay fines for violating collective agreement social facility rules.

Yhtiö oli laiminlyönneillään tietensä rikkonut työehtosopimuksen sosiaalitiloja koskevia määräyksiä. Työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys eivät olleet riittävästi valvoneet, että sosiaalitilojen puutteellisuudet olisi korjattu. Työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys vastasivat tästä laiminlyönnistään.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 30.5.1986 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

VI. Sosiaaliset määräykset

38 §

Eri- Rakennuspaikalle tai sen läheisyyteen on rinnan näiset rakennustyön alkamisen kanssa järjestettävä suojat alempana mainitut sosiaalitilat.

2. Vaatesuoja

Vaatteiden vaihto ja säilytys.

Vaatteiden vaihtamista ja säilyttämistä varten on järjestettävä riittävän tilavat suojat.

Työnantaja järjestää jokaisen työntekijänsä käyttöön vaatekaapin.

Kaappi on varustettava ylähyllyllä, vaatetangolla, irrallisella väliseinällä ja huulisalvoilla.

3. Peseytymistilat

Käsien ja kasvojen pesua varten järjestetään rakennuspaikalle tarpeelliset laitteet sekä lämmintä vettä. Pesutiloissa on oltava työn likaisuuteen nähden riittävä määrä peseytymislaitteita, kuitenkin vähintään yhdet noin 8 työntekijää kohti.

4. Käymälät, jotka on sijoitettava olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisesti, järjestetään erikseen miehille ja erikseen naisille. Käymälä on varustettava asianmukaisesti ja pidettävä puhtaana. Miesten käymälä on varustettava "pisoaarilla".

6. Puhtaus ja valvonta

Kaikki tässä pykälässä mainitut suojat on pidettävä työnantajan kustannuksella puhtaana ja vartioituina.

KANNE

Kanteen perustelut

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Rakennusliike Väinö Korhonen Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piirin tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusliike Väinö Korhonen Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Siilinjärvellä sijainneella Shell-huoltamon rakennustyömaalla 15.9.1986 pidetyssä sosiaalitilatarkastuksessa oli työntekijöiden vaatekaapeista puuttunut väliseinä ja osa kaapeista oli ollut rikki. Nämä puutteet oli korjattu välittömästi tarkastuksen jälkeen vaihtamalla kaikki kaapit uusiin.

Pesuvatien käyttämistä työehtosopimuksen tarkoittamina peseytymislaitteina ei voitu pitää sosiaalitiloissa olleena puutteena. Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 112/1986 oli hyväksytty pesuvatien käyttö peseytymislaitteina. Ensimmäisen sosiaalitilatarkastuksen aikaan peseytymislaitteina oli ollut neljä muovivatia. Kun otettiin huomioon työmaan työntekijöiden määrä yhteensä 14, oli peseytymislaitteita ollut tuolloin riittävästi käytettävissä. Tältä osin sosiaalitiloissa ei siis ollut ollut puutteita.

Käymälästä oli puuttunut pisoaari. Ensimmäisen tarkastuksen jälkeen työmaan vastaava mestari oli vaihdattanut kaikki vaatekaapit. Hän oli myös korvannut tuolloin käytössä olleet muoviset pesuvadit emaloiduilla pesuvadeilla, vaikka muoviset pesuvaditkaan eivät olleet työehtosopimuksen vastaisia. Toimenpiteellä oli tahdottu parantaa peseytymislaitteiden tasoa. Edelleen työmaan käymälään oli hankittu pisoaari.

Tarkasteltaessa, mitä työnantajalta sosiaalitilatarkastuksen johdosta voitiin edellyttää, oli lähtökohtana pidettävä sitä, mitä tarkastuksen suorittanut henkilö oli pöytäkirjaan merkinnyt ja mitä hän työmaalla työnantajan edustajalle oli ilmoittanut. Työnantajan edustajan olisi pitänyt voida luottaa siihen, että työmaa niillä korjauksilla, jotka hän oli tehnyt, olisi tullut työehtosopimuksessa tarkoitettuun kuntoon. Kanteessa esitetyn kaltaisten unohdusten huomioon ottaminen myöhemmässä vaiheessa tarkasteltaessa työnantajan vastuuta johtaisi oikeusvarmuuden kannalta täysin mielettömään tilanteeseen. Työnantajan oli voitava luottaa siihen, mitä tarkastuksen pitäjä hänelle ilmoitti kantanaan.

Toisen tarkastuksen yhteydessä peseytymistiloissa oli ollut pukukaappeja. Samat pukukaapit olivat olleet samalla paikalla jo ensimmäisessä tarkastuksessa. Kun työnantajalle ei ollut esitetty minkäänlaista huomautusta kaappien väitetystä väärästä sijoituksesta, ei asiaan ollut myöskään voitu millään tavoin vaikuttaa. Toisen tarkastuksen jälkeen työnantajan edustaja oli poistanut kaapit pesutilasta kuten tarkastuksessa oli edellytetty. Ei ollut puute, että pesulaitteina oli toisessakin tarkastuksessa ollut pesuvateja.

Esitetyt vähäisetkin puutteet oli työnantajan toimesta korjattu välittömästi sen jälkeen, kun asiasta oli työnantajalle huomautettu. Puutteet olivat olleet hyvin vähäisiä, mikä ilmeni jo siitä, ettei työntekijöiden taholta ollut esitetty asioiden johdosta minkäänlaisia vaatimuksia. Tästä seurasi myös se, että työnantaja ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä, koska puutteista ei ollut ollut minkäänlaista tietoa ennen tarkastuksia.

Työnantajaliiton Itä-Suomen piirin vastaava piiriasiamies oli saanut ensimmäisestä tarkastuksesta tiedon 18.9.1986. Hän oli välittömästi ottanut yhteyttä yhtiöön ja vaatinut sosiaalitilojen saattamista työehtosopimuksen mukaiseen kuntoon. Vastaava piiriasiamies oli 24.9.1986 käynyt työmaalla ja todennut, että sosiaalitilat olivat olleet työehtosopimuksen mukaisessa kunnossa siten kuin tarkastuspöytäkirjassa oli edellytetty. Työnantajaliitosta oli 19.9.1986 lähetetty kirjeet sekä liiton piiriyhdistykselle että yhtiölle ja vaadittu niitä ryhtymään toimenpiteisiin sosiaalitilojen saattamiseksi heti työehtosopimuksen määräysten mukaisiksi.

Toisesta tarkastuksesta työnantajaliiton piiri oli saanut tiedon 3.10.1986. Piiriasiamies oli ollut välittömästi yhteydessä rakennusliikkeeseen, koska ei ollut saanut yhteyttä työmaalle, ja vaatinut sosiaalitilojen saattamista työehtosopimuksen mukaiseen kuntoon. Piiriasiamies oli 6.10.1986 varmistanut puhelimitse, että peseytymistiloissa olleet pukukaapit oli siirretty uuteen tilaelementtiin, joka oli 1.10.1986 tuotu työmaalle.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusliike Väinö Korhonen Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että pesuvateja oli käsitelty työtuomioistuimen tuomiossa n:o 57/1985. Pesuvateja ei tuomion mukaan voitu pitää työehtosopimuksen tarkoittamina peseytymislaitteina. Se, että työehtosopimusmääräys tarkoitti tätä myös nyt voimassa olevassa työehtosopimuksessa, ratkaistiin vuoden 1986 keväällä käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa. Neuvotteluissa työnantajapuoli oli esittänyt tämän työehtosopimusmääräyksen muuttamista niin, että peseytymislaitteiksi voitaisiin katsoa myös pesuvadit. Tällaista muutosta työehtosopimukseen ei kuitenkaan ollut hyväksytty ja tätä työehtosopimusmääräystä koskeva aikaisempi kanta oli edelleen voimassa oleva.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVA

Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piiri on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rakennusliike Väinö Korhonen Oy on suorittanut 1.8.1986 ja tammikuun 1987 välisenä aikana rakennusurakointia Siilinjärvellä sijainneella Shell-huoltamon työmaalla. Työmaan sosiaalitiloissa ovat toimittaneet tarkastuksia Rakennustyöläisten Liiton Savon aluejärjestön aluesihteeri 15.9.1986 ja toimitsija 30.9.1986.

Työehtosopimuksen 38 §:n mukaan pesutiloissa on oltava työn likaisuuteen nähden riittävä määrä peseytymislaitteita, kuitenkin vähintään yhdet noin kahdeksaa työntekijää kohti. Asianosaisten kesken on syntynyt erimielisyyttä siitä, ovatko työmaalla olleet neljä muovista pesuvatia määräyksessä tarkoitettuja peseytymislaitteita. Vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa Suomen Rakennusteollisuusliitto on ehdottanut mainittuun määräykseen sellaista tarkennusta, että peseytymislaitteena voitaisiin käyttää myös pesuvatia. Työehtosopimusneuvottelujen myöhemmässä vaiheessa osalliset ovat yhteisesti päättäneet jättää määräyksen ennalleen. Työtuomioistuimen mielestä työnantajaliitto on siten hyväksynyt sen, että määräystä tulkitaan aikaisemman käytännön mukaisesti. Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 57/1985 lausunut, ettei pesuvateja voitu pitää työehtosopimuksen tarkoittamina peseytymislaitteina.

Työmaalla on ollut ensimmäisen tarkastuksen aikana 14 työntekijää ja toisen tarkastuksen aikana 13 työntekijää. Vaatekaapeista on ensimmäisessä tarkastuksessa puuttunut väliseinä ja osa kaapeista on ollut rikki. Kaapit on pian tarkastuksen jälkeen uusittu. Tarkastuksen suorittanut aluesihteeri on todistajana kuultuna kertonut, että osa pukukaapeista on ollut peseytymistilassa. Peseytymislaitteina on ollut neljä muovivatia. Käymälästä on puuttunut pisoaari. Se on heti huomautuksen jälkeen asennettu. Henkilöstötilat eivät ole ensimmäisen tarkastuksen aikana olleet puhtaat. Välittömästi tarkastuksen jälkeen yhtiö on antanut sosiaalitilojen siivouksen siivousliikkeelle, joka on suorittanut niissä siivouksen päivittäin.

Toisessa tarkastuksessa on ilmoitettu vaatesuojatilan olleen liian pieni. Vaatesuojan pinta-ala on ollut 11,5 neliömetriä. Työtuomioistuin katsoo, ettei vaatesuoja ole kooltaan ollut työehtosopimuksen vastainen. Sen sijaan kolmen pukukaapin säilyttäminen peseytymistiloissa on ollut määräysten vastaista. Pesulaitteina on ollut myös toisen tarkastuksen aikana pesuvateja.

Selvitys osoittaa, että työmaan sosiaalitilat ovat ensimmäisen tarkastuksen aikana olleet työehtosopimuksen määräyksen vastaiset ja ettei niitä toiseenkaan tarkastukseen mennessä ole kaikilta kohdin saatettu työehtosopimuksen edellyttämään kuntoon. Yhtiö on siten laiminlyönneillään tietensä rikkonut työehtosopimuksen sosiaalitiloja koskevia määräyksiä.

Rakennustyöläisten Liiton Savon aluejärjestön toimesta on heti tarkastusten jälkeen ilmoitettu kirjeitse Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja sen Itä-Suomen piirille sosiaalitilojen puutteellisuuksista. Suomen Rakennusteollisuusliitto on 19.9.1986 lähettänyt kirjeet sekä piiriyhdistykselleen että yhtiölle ja vaatinut niitä ryhtymään toimenpiteisiin sosiaalitilojen saattamiseksi heti työehtosopimuksen määräykset täyttäviksi. Piiriyhdistyksen piiriasiamies on välittömästi ottanut yhteyttä yhtiöön ja vaatinut sosiaalitilojen saattamista työehtosopimuksen mukaiseen kuntoon. Toisen tarkastuksen jälkeen työnantajaliiton Itä-Suomen piiriyhdistyksen piiriasiamies on ollut välittömästi yhteydessä yhtiöön ja vaatinut sosiaalitilojen saattamista työehtosopimuksen mukaiseen kuntoon. Työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys eivät kuitenkaan ole riittävästi valvoneet, että sosiaalitilojen puutteellisuudet myös pesulaitteiden osalta olisi korjattu. Työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys vastaavat tästä laiminlyönnistään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8 ja 10 §:n nojalla Rakennusliike Väinö Korhonen Oy:n maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 9 000 markkaa sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Itä-Suomen piirin maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa, liiton 8 000 markkaa ja piiriyhdistyksen 7 000 markkaa. Lisäksi Suomen Rakennusteollisuusliiton, sen Itä-Suomen piirin sekä Rakennusliike Väinö Korhonen Oy:n on yhteisvastuullisesti korvattava Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Suhonen, Virtanen, K. Rautiainen, Sulkunen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.