Union branches fined for strike participation; substitute members exempted due to lack of authority.

Ammattiosastot, joiden toimenpiteet eivät olleet riittäviä työrauhavelvollisuuden täyttämiseksi ja jotka vastasivat toimikuntansa jäsenten osallisuudesta työtaisteluun, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Ammattiosaston toimikunnan varajäsenillä ei ollut osastossa sellaista asemaa, että osasto vastaisi heidän osallistumisestaan työtaisteluun.

Kantaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaajat Paperiliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Kuultavat Paperiliiton Sunilan osasto n:o 48 r.y. Sunilan Metallityöväen ammattiosasto r.y Kotkan Sähköalantyöntekijäin ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUSTEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Paperiliiton välillä 25.3.1986 tehdyssä paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

4 §. TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saaamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

31 § ERIMIELISYYKSIEN SOVITTELU

1. Jos erimielisyys on syntynyt muista kuin 30 §:ssä mainituista syistä työnantajan ja työntekijän välillä, on ennen kuin muihin toimenpiteisiin saadaan ryhtyä, asiassa pyrittävä sovintoon neuvotteluilla asianomaisten välillä, ja elleivät nämä pääse yksimielisyyteen, on asia siirrettävä sopimuspuolten ratkaistavaksi. (Kts. 30 § 2.kohta)

2. Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja 1. kohdassa tarkoitetussa asiassa, on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Neuvottelut on käytävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen. Neuvottelujen kestäessä ei ko. asian johdosta saada julistaa työnseisausta (lakkoa tai työsulkua) tahi ryhtyä muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. 3. Elleivät neuvottelut sopijapuoltenkaan välillä johda sovintoon, on sen järjestön, joka aikoo turvautua työnseisaukseen, siitä ilmoitettava kirjallisesti toiselle järjestölle viimeistään 14 vuorokautta ennen aiottua seisausta.

Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 14.4.1986 tehdyssä sopimuspöytäkirjassa ja työnantajaliiton sekä Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä 3.4.1986 tehdyssä työehtosopimuksessa on vastaavan sisältöiset määräykset.

KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Sunila Oy:ssä oli keväällä 1986 päätetty tehostaa työajan noudattamisen valvontaa, koska havaintojen mukaan työaikoja ei ollut riittävän täsmällisesti noudatettu. Työajan noudattamisen, sen valvonnan ja laiminlyönneistä aiheutuvien seuraamusten yhtenäistämiseksi oli päätetty, että työnjohtajat tarkastaisivat joitakin kertoja viikossa muun muassa tehtaan sosiaalitilat. Päätöksen mukaan he tekisivät selvityksen jokaisesta tarkastuskäynnistä ja havaitsemastaan työajan laiminlyönnistä sekä kunkin laiminlyönnin aiheuttamasta seuraamuksesta. Seuranta- ja raportointijärjestelmä oli tarkoitus ottaa käyttöön syyskuun alussa 1986.

Paperiliiton pääluottamusmiehen aloitteesta asiasta oli neuvoteltu 29.8.1986. Neuvottelussa olivat olleet läsnä työntekijöiden edustajina kaksi luottamusmiestä, jotka olivat vaatineet työnantajaa luopumaan suunnitellusta raportointijärjestelmän käyttöönotosta. Neuvotteluissa ei ollut päästy yhteisymmärrykseen. Työnantajapuolen neuvottelijat olivat todenneet neuvottelujen päättyessä, että esitetty järjestely otettaisiin käyttöön suunnitelman mukaisesti 1.9.1986 alkaen.

Puunkäsittelyosaston varaluottamusmies oli ilmoittanut 29.8.1986 kello 9.55 vuoromestarille, että vuorossa olevat työntekijät lopettaisivat työt kello 10. Varaluottamusmies oli ilmoittanut työstä poistumisen syyksi sen, ettei työnantaja ollut ottanut huomioon aikaisemmin samana aamuna kello 9 pidetyssä kokouksessa esitettyjä luottamusmiesten vaatimuksia. Sähkötyöntekijäin luottamusmies oli ilmoittanut noin kello 10.40, että sähköosaston työntekijät lähtisivät kotiin kello 12. Syynä työpaikalta poistumisiin oli ollut tapa, millä työaikatarkkailu oli tarkoitus suorittaa. Samana päivänä noin kello 11.15 oli metallityöntekijöiden luottamusmies ilmoittanut, että metallityöntekijät olivat lähteneet kotiin. Syynä kotiin lähtöön oli ollut hänen ilmoituksensa mukaan työnantajan työajan valvonta.

Työtaistelu oli alkanut 29.8.1986 kello 10 puunkäsittelytöissä ja muualla tehtaan päivätöissä kello 11.30. Työtaistelu oli päättynyt puunkäsittelyssä iltavuoron alkaessa kello 14 ja päivätyössä olevien osalta kello 16. Työtaisteluun oli osallistunut 79 Paperiliiton, 33 Metallityöväen Liiton ja 7 Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton paikallisiin ammattiosastoihin kuuluvaa jäsentä.

Työtaisteluun oli osallistunut Paperiliiton Sunilan osasto n:o 48:n toimikunnan varsinainen jäsen, puunkäsittelyosaston varaluottamusmies ja toimikunnan kolme varajäsentä sekä Sunilan Metallityöväen ammattiosaston viisi toimikunnan jäsentä. Kotkan Sähköalantyöntekijäin ammattiosaston toimikunnan jäsen, oikeastaan varajäsen oli myös ottanut osaa työtaisteluun. Ammattiosastot olivat laiminlyöneet työehtosopimuslain ja työehtosopimusten mukaan niille kuuluvat velvollisuutensa jättäessään huolehtimatta siitä, että niiden jäsenet työpaikalla eivät olisi ryhtyneet työtaisteluun. Ammattiosastot eivät olleet lisäksi ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin alkaneiden työtaistelujen välittömäksi lopettamiseksi.

Sunila Oy:ssä järjestetty työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimusten työnjohto-oikeutta ja työaikaa sekä erimielisyyksien sovittelua koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Sunilan osasto n:o 48:n, Sunilan Metallityöväen ammattiosaston ja Suomen Sähköalantyöntekijäin ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon asianomaisen työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

VASTINEET

Vastineiden perustelut

Paperiliitto ja Metallityöväen Liitto ovat yhteisesti lausuneet, että Sunila Oy:ssä oli keväällä 1986 alkanut liikkua huhuja uuden valvontaraportointijärjestelmän käyttöön ottamisesta. Huhujen vahvistuttua alkukesästä olivat pääluottamusmies ja osaston luottamusmies ottaneet yhteyttä henkilöstöpäällikköön saadakseen asiassa selvitystä. Henkilöstöpäällikkö oli vahvistanut, että työpaikalla oli tarkoitus ottaa käyttöön valvontaraportointijärjestelmä. Kun luottamusmiehet olivat pyytäneet raportointilistaa, työnantajan edustaja oli kieltäytynyt sitä antamasta. Samoihin aikoihin työntekijät olivat saaneet tiedon, että raportointijärjestelmän kehittely oli työnantajapuolella keskeytetty. Työntekijät olivat luulleet asian loppuun käsitellyksi.

Työntekijät olivat kuulleet elokuun puolessa välissä 1986, että raportit tarkistuskierroksilta oli tarkoitus ottaa menetelmänä käyttöön syyskuun alusta 1986. Asiasta oli käyty neuvottelu 29.8.1986, jolloin työntekijäpuolelle oli ensimmäisen kerran virallisesti ilmoitettu heitä koskevan valvontajärjestelmän muutoksesta. Tässä tilaisuudessa, kuten muissakin aikaisemmissa samaa asiaa käsitelleissä kokouksissa, joissa työaikojen noudattaminen oli ollut esillä, työntekijäpuolen edustajat olivat olleet työnantajan edustajien kanssa yhtä mieltä työaikojen noudattamisesta. Raportit olisivat kuitenkin käsittäneet kaikki muutkin rikkeet eikä pelkästään työaikojen noudattamisen valvontaa. Työnantajan edustaja oli ilmoittanut 29.8.1986 pidetyssä neuvottelussa, että raporttikierroksien mukanaan tuoma pelko lisäisi tehokkuutta työntekijöiden keskuudessa. Uusi raportointijärjestelmä oli aiottu toteuttaa salaa työntekijöiltä, joihin järjestelmän vaikutukset olisivat kohdistuneet.

Kaksi kertaa viikossa suoritettavilta tarkistuskierroksilta tehtävään raporttiin olisi kirjattu kaikki työnjohdon mielestä tavallisista työtehtävistä poikkeavat tapahtumat ja käytännöt. Työntekijät olivat pelänneet, että valvonnasta olisi tullut peruste eräänlaiselle "mustalista"-järjestelmälle. Työntekijöiden tietojen mukaan Sunila Oy:ssä ei ollut ollut poikkeuksellisen paljon työaikojen laiminlyöntejä. Työntekijät olivat lisäksi ilmoittaneet työnantajalle, että he hyväksyivät kaikki tavalliset valvontamenetelmät. Metallityöntekijöiden luottamusmies oli ilmoittanut työnantajalle työntekijöiden työpaikalta poistumisen syyksi työnantajan valvontaraportin käyttöönottamisen eikä työajan valvontaa.

Neuvottelussa 2.9.1986 oli sovittu, että tarkistusraportoinnista luovuttaisiin. Saavutetussa ratkaisussa oli sovittu, että vain niistä työntekijöistä tehtäisiin raportti, jotka rikkoivat järjestyssääntöjä. Tällainen selvitys tehtäisiin luottamusmiehen tai muun todistajan läsnä ollessa.

Ammattiosastot olivat tehneet kaiken voitavansa.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on lausunut, että sähkötyöntekijäin luottamusmies oli pyrkinyt kaikin keinoin estämään työntekijöiden poistumisen työpaikoiltaan kesken työpäivän. Hän oli kieltänyt työntekijöitä poistumasta työpaikalta ja ollut työssä työtuntijärjestelmän mukaisesti. Tässä taivuttelussaan hän oli osaksi onnistunut. Hänen lisäkseen olivat muut sähköosaston vuoromiehet olleet työssä työnseisauksen aikana. Ilmapiiri oli kuitenkin ollut niin kireä, että osaan työntekijöitä ei puhe enää ollut tehonnut.

Kanteesta ei ilmennyt, minkälaisia toimenpiteitä työnantaja oli vaatinut ammattiosastolta työnseisauksen lopettamiseksi. Luottamusmies oli tavoittanut puhelimitse osaston puheenjohtajan 29.8.1986 kello 16.45. Ammattiosaston toimikunta oli käsitellyt asiaa illalla ja tuominnut työntekijöiden poistumisen työpaikalta ilman lupaa. Toimikunta oli kehottanut työntekijöitä palaamaan töihin välittömästi seuraavan työvuoron alkaessa ja työhuonekuntaa ratkaisemaan asian työehtosopimuksen mukaista neuvottelumenetelmää käyttäen. Toimikunnan käsitellessä asiaa työnseisaus oli kuitenkin ehtinyt päättyä. Työnseisaus oli siten alkanut ja päättynyt ennen tiedon saapumista toimikunnalle. Saatuaan tiedon työnseisauksesta toimikunta oli välittömästi kokoontunut käsittelemään asiaa. Näin ollen väitteet osaston velvollisuuksien laiminlyömisestä olivat perusteettomia.

Sähköalantyöntekijäin luottamusmies ei ollut tiennyt, eikä siten ollut voinut ilmoittaa työnantajan edustajille, mihin aikaan sähköosaston työntekijät lähtisivät kotiin. Työnjohtaja oli häneltä tiedustellut poislähtemisen ajankohtaa, mihin kysymykseen luottamusmies ei ollut osannut vastata. Työnjohtaja oli samoin häneltä kysynyt, oliko kotiinlähtemisen syynä työaikatarkkailu. Tähänkään kysymykseen luottamusmies ei ollut osannut vastata tarkasti. Luottamusmiehen tietojen epätarkkuus oli johtunut ilmapiirin kireydestä aiheutuneista työntekijöiden antamista ristiriitaisista tiedoista.

Vastineissa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto, Metallityöväen Liitto ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että yhtiön henkilöstöpäällikkö oli jo muutaman kerran vuoden 1986 kuluessa huomauttanut luottamusmiehille, etteivät työntekijät noudattaneet työaikoja, minkä vuoksi työaikojen noudattamisen valvontaa tultaisiin tehostamaan. Hän oli pyytänyt välittämään tiedon myös työntekijöille, jottei valvonta tulisi heille yllätyksenä. Paperityöntekijöiden pääluottamusmies oli keskusteluissa väittänyt, ettei valvonta ollut samanlaista kaikilla osastoilla. Työpaikan sisäisten järjestysohjeiden yhtenäistämiseksi oli suunniteltu määräaikainen valvontamenettely. Neuvottelussa 2.9.1986 oli sovittu, että osastopäälliköt määrittelisivät alaistensa työnjohtajien kanssa tarkistuskierrokset ja niiden valvonnan. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa esittänyt raportoitavaksi muista kuin niistä työntekijöistä, jotka rikkoivat järjestyssääntöjä ja näistäkin vain sen verran, että yhtenäistä käytäntöä voitaisiin noudattaa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ovat vaatineet korkoa 16 prosentin mukaan tuomion julistamispäivästä lukien.

KUULTAVAT

Paperiliiton Sunilan osasto n:o 48, Sunilan Metallityöväen ammattiosasto ja Kotkan Sähköalantyöntekijäin ammattiosasto ovat olleet asiassa kuultavina.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sunila Oy on keväällä 1986 päättänyt ryhtyä valvomaan työntekijöiden työajan noudattamista yhdenmukaisesti tehtaan eri osastoilla. Työnjohtajien on ollut tarkoitus tehdä kaksi kertaa viikossa valvontakierroksia ja laatia havaitsemistaan järjestyssääntöjen rikkomisista kirjallinen ilmoitus esimiehelleen. Raportointijärjestelmä on määrätty otettavaksi käyttöön puoleksi vuodeksi 1.9.1986 alkaen.

Vastalauseena työnantajan suunnitelmille on 79 Paperiliiton, 33 Metallityöväen Liiton ja 7 Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton ammattiosastoihin kuuluvaa työntekijää ollut lakossa 29.8.1986. Lakko on kestänyt puunkäsittelyosastolla kello 10.00 - 14.00 ja muualla tehtaalla kello 11.30 - 16.00.

Työtaistelu on kohdistunut kanteessa tarkoitettujen työehtosopimusten työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Työnseisaukseen on osallistunut Paperiliiton Sunilan osasto n:o 48:n toimikunnan jäsen ja kolme sen varajäsentä, Sunilan Metallityöväen ammattiosaston viisi toimikunnan jäsentä ja Kotkan Sähköalantyöntekijäin ammattiosaston toimikunnan varajäsen. Paperiliiton Sunilan osasto n:o 48 ja Sunilan Metallityöväen ammattiosasto eivät ole ryhtyneet toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai lopettamiseksi. Paperiliiton Sunilan osasto n:o 48 ja Sunilan Metallityöväen ammattiosasto vastaavat toimikunnan jäsenten osallistumisesta työtaisteluun. Paperiliiton Sunilan osasto n:o 48:n toimikunnan varajäsenillä ei ole ollut osastossa sellaista asemaa, että osasto vastaisi heidän osallistumisestaan työtaisteluun.

Kotkan Sähköalantyöntekijäin ammattiosaston asettaman luottamusmiehen ilmoitettua puhelimitse lakosta osaston puheenjohtajalle, osaston toimikunta on 29.8.1986 illalla pitämässään kokouksessa kehottanut työntekijöitä palaamaan töihin. Luottamusmies, joka itse on ollut töissä lakon aikana, on pyrkinyt saamaan sähkötyöntekijöitä jäämään myös töihin. Lakon lyhyen kestoajan ja lakossa olleiden sähkötyöntekijöiden vähäisen määrän huomioon ottaen asiassa on jäänyt näyttämättä, että Kotkan Sähköalantyöntekijäin ammattiosasto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa työrauhan turvaamiseksi. Ammattiosasto ei ole vastuussa toimikuntansa varajäsenen osallistumisesta työnseisaukseen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Sunilan osasto n:o 48:n ja Sunilan Metallityöväen ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, Paperiliiton Sunilan osasto n:o 48:n 8 000 markkaa ja Sunilan Metallityöväen ammattiosaston 5 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

Paperiliiton Sunilan osasto n:o 48 ja Sunilan Metallityöväen ammattiosasto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien. Muutoin saavat asianosaiset itse asian laatuun nähden kärsiä kulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Vihma, H. Rautiainen, Leivo ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.