Legislator Case Law & Legislation
TT:1987-107 AI generated

Labor court allows union claim for hospital surcharge on pipe fittings and drilling work under collective agreement.

Case Number TT:1987-107
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Labor Court ordered the employer to pay the hospital surcharge for pipe fittings, drilling, and plugging work at a hospital, rejecting the employer's argument that the surcharge applied only to main pipe installation. The court found that since the collective agreement did not explicitly exclude these tasks, they formed an essential part of the pipe installation work and thus qualified for the surcharge. Although one judge dissented based on inconsistent past practice, the majority ruled in favor of the union's claim.

Legislator headnote

AI generated

Section 1, paragraph 2, point 4 of the Pipe Installation Collective Agreement; where a collective agreement stipulates a hospital surcharge for sanitary equipment and pipe installation without explicitly excluding specific ancillary tasks, those tasks are deemed included in the surcharge if they form an essential part of the installation work.

Keywords

AI generated
hospital surcharge pipe installation ancillary tasks collective agreement labor dispute union claim employer liability

Cited Legislation

AI generated
Section 1, paragraph 2, point 4 of the Pipe Installation Collective Agreement
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Putkialan urakkahinnoittelun mukaan maksettiin saniteettiteknillisten laitteiden ja putkistojen asennuksesta sairaaloissa urakkahinnoittelun mukainen korotus perushintoihin.

Kysymys siitä, tuliko sovittu korotus maksaa myös putkistojen kannakkeista sekä niihin liittyvistä porauksista ja tulpituksista.

Työnantajaa ja työnantajaliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty. (Ään.)

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Keskusosuusliike Hankkija

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 24.3.1981 28.2.1983 voimassa olleen putkijohto ja putkieristysalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa putkialan urakkahinnoittelussa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §. YHTEISET MÄÄRÄYKSET

Momentti 2.

PUTKIASENNUSTA, PUTKIJOHTOJA SEKÄ ASENNUSLAITTEITA KOSKEVAT YLEISET MÄÄRÄYKSET

Kohta 4. Sairaalarakennukset ja laboratorio-osastot ___________

A. Saniteettiteknillisten laitteiden ja putkistojen asennuksesta sairaaloihin, hoitolaitoksiin sekä lääkärikeskuksiin maksetaan 25 %:n korotus urakkahinnoittelukirjan perushintoihin. Sovellettaessa edellä olevaa korotusta noudatetaan seuraavia määräyksiä:

1. Korotus maksetaan saniteettiteknillisten laitteiden ja putkistojen asennuksesta seuraavissa rakennuksissa: sairaalat

Momentti 3

YLEISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

Kohta 1. Putkien mittaus _______________

Putkijohdot mitataan putken keskiviivan pituutena putkistovarusteineen. Putkistovarusteet, kuten venttiilit ja putkenosat, mitataan putkijohdon liitoskohdasta liitoskohtaan suoraviivaisesti koko rakennepituudeltaan ja vesilukot liitteenä olevien kuvien mukaan (piirros n:o 1 ja 2). Kojeita ei oteta huomioon mittauksessa, ellei jäljempänä toisin määrätä. Yksikköarvojen yhteydessä mainitut putkisuuruudet tarkoittavat nimellismittaa tai sisäpuolista halkaisijaa. Maininta putkien sisähalkaisijat esim. yli 25 mm tarkoittaa myös sisähalkaisijaa tasan 25 mm. Putkiasennusta koskevat yksikköhinnat tarkoittavat metrihintoja.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on Putkijohtotyönantajainliittoa ja Keskusosuusliike Hankkijaa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että putkiasentaja Pertti Räsänen ja muita Rakennustyöläisten Liiton jäseniä oli talvella 1983 työskennellyt Keskusosuusliike Hankkijan urakoimalla Kuopion yliopistollisen keskussairaalan työmaalla. Työntekijät olivat suorittaneet erilaisia putkiasennustöitä, muun muassa saniteettiteknillisten laitteiden ja putkistojen asentamista. Työt oli tehty työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla urakalla.

Työmaalla oli syntynyt erimielisyyttä urakkahinnoittelun tarkoittaman sairaalalisän suorittamisesta eräissä asennustöissä. Keskusosuusliike Hankkija oli katsonut, että sairaalan saniteettipuolen putkistojen kannakkeista, porauksista ja tulpituksista ei tullut maksaa putkialan urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettua sairaalalisää. Putkiasentajat olivat vaatineet sairaalalisän suorittamista saniteettiteknillisten putkistojen kannakkeista sekä niiden asentamiseen liittyvistä porauksista ja tulpituksista. Asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen paikallisesti käydyissä neuvotteluissa eikä myöskään liittojen välillä 31.10.1983 käydyissä neuvotteluissa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Keskusosuusliike Hankkija on velvollinen maksamaan Kuopion yliopistollisen keskussairaalan saniteettiteknillisten putkistojen kannakkeiden, niihin liittyvien porausten ja tulpitusten osalta putkialan urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetun sairaalalisän. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Keskusosuusliike Hankkijan tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto ja Keskusosuusliike Hankkija ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että saniteettipuolen putkistojen kannakkeista, porauksista ja tulpituksista ei maksettu sairaalalisää. Tämä kanta perustui urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan sanamuotoon ja sopimuskohdan tarkoitukseen.

Sairaalalisää koskevan sopimuskohdan mukaan saniteettiteknisten putkistojen asennuksesta maksettiin 25 %:n suuruinen korotus urakkahinnoittelukirjan perushintoihin. Putken asennushinnalla tarkoitettiin urakkahinnoittelun 2 §:n 1-9 momenteissa määrättyä eri putkilaatujen niin sanottua metrihintaa. Tämä seikka oli todettu täysin yksiselitteisesti urakkahinnoittelun 1 §:n 3 momentin 1 kohdassa, jonka mukaan putkiasennusta koskevat yksikköhinnat tarkoittivat metrihintoja. Määräyksen sanamuodon mukaan ainoastaan tätä hintaa korotettiin 25 %:lla.

Putkialan urakkahinnoittelussa oli omat hinnat putkikannakkeille ja porauksille. Mikäli tarkoituksena olisi ollut, että myös kannakkeiden asentamisesta sekä tähän liittyvistä porauksista ja tulpituksista olisi maksettava korotetut hinnat, olisi urakkahinnoittelussa käytetty sellaista sanamuotoa kuin esimerkiksi urakkkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa määritellyssä vanhan rakennuksen lisässä oli käytetty. Mainitun määräyksen mukaan korotus koski kaikkea vanhassa rakennuksessa suoritettavaa työtä, eikä siten pelkästään putken asennushintaa.

Koska kannakkeiden asennus ja siihen liittyvät poraukset ja tulpitukset eivät sisältyneet putken metrihintaan, ei niille myöskään maksettu sairaalalisän mukaista 25 %:n suuruista korotusta.

Sairaalalisä maksettiin vain saniteettiteknisten putkistojen asennuksesta. Vuoden 1984 urakkahinnoittelukirjan 1 §:n 2 momentin 4 kohtaan oli otettu liittojen yksimielinen tulkinta, jonka mukaan lisä maksettiin vesi-, viemäri-, sadevesi-, kaasu- ja paineilmajohtoasennuksista, mutta ei lämpö-, höyry- ja lauhdejohtoasennuksista. Sairaalalisä oli suuruudeltaan sitä luokkaa, että lisän maksaminen oli rajoitettu vain sellaisiin putkiasennuksiin, joissa tarvittiin poikkeuksellisen tarkkaa ja huolellista työtä. Esimerkiksi lämpöjohtoasennukset suoritettiin sairaaloissa aivan samalla tavoin kuin missä tahansa asuintalossa. Tämän vuoksi näistä asennuksista ei maksettu lisää.

Putkikannakkeiden asentaminen ja siihen liittyvät poraukset ja tulpitukset olivat sen kaltaisia työvaiheita, että työsuorituksena oli täysin yhdentekevää, tehtiinkö ne sairaaloissa, teollisuuslaitoksissa tai asuintaloissa. Tämän vuoksi olisi täysin sopimustekstin tarkoituksen vastaista maksaa näistä työvaiheista sairaalalisää, kun sitä ei maksettu esimerkiksi lämpöjohdoista eikä niiden kannakkeista, porauksista eikä tulpituksista.

Keskusosuusliike Hankkija ei siten ollut rikkonut tietensä työehtosopimusta eikä Putkijohtotyönantajainliitto myöskään laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto ja Keskusosuusliike Hankkija ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että vastaajat olivat pyrkineet osittamaan putkiasennustyön siten, että ainoastaan putken kannakkeisiin sovittamisesta ja sijoittamisesta suoritettiin sairaalalisää, kun sen sijaan itse kannakkeen asentaminen jäisi lisän ulkopuolelle. Tämä ei ollut putkialan urakkahinnoittelun mukaista, eikä jaottelulle ollut myöskään olemassa mitään urakkahinnoittelusta johdettavaa perustetta.

Työntekijän putkiasennuksesta ansaitsema palkka muodostui putkialan urakkahinnoittelun 2 §:n perusteella. Mainitussa 2 §:ssä oli määritelty myös, mitä putkiasennuksella tarkoitettiin. Putkialan urakkahinnoittelun 2 §:n otsikkona oli "Putkiasennus". Pykälän eri momenteissa oli mainittu putkiasennukseen kuuluvat työt. Niitä olivat muun muassa sovitus, katkaisu, jyrsintä, kierteittäminen, valmiiden putkikannattimien asennus ja niihin verrattavien kiinnitys, putken käyristys, venttiiliasennus, poraus ja hitsaus. Urakkahinnoittelun 2 §:n 1-10 momenteissa oli hinnoiteltu erilaatuisten putkien ja viemäreiden perushinnat. Putkien kannatus- ja kiinnityslaitteiden hinnat oli määritelty 2 §:n 11 momentissa ja hitsaus saman pykälän 12 momentissa. Kannakkeiden asennus porauksineen ja tulpituksineen oli siten olennainen osa putkiasennusta. Putket eivät pysyneet paikoillaan ilman kannakkeita ja kannakkeiden kiinnittäminen puolestaan vaati porausta ja tulpitusta.

Putkiasennustyöstä maksettava perusasennushinta määräytyi urakkahinnoittelun 2 §:n määräysten perusteella. Mikäli asennettiin lisäksi kojeita ja laitteita, määräytyivät niiden yksikköperushinnat 3 §:n perusteella.

Putkiasennustyön perusasennushintoihin sovellettiin lisäksi urakkahinnoittelun 1 §:n yleisiä määräyksiä. Erikoistyökohteissa kuten sairaalarakennuksissa ja laboratorio-osastoissa maksettiin saniteettiteknillisten putkistojen asennuksesta eli vesi-, viemäri-, sadevesi-, kaasu- ja paineilmajohtoasennuksista niin sanottua sairaalalisää. Sairaalalisä laskettiin kaikkien putkiasennukseen liittyvien töiden osalta. Työehtosopimuksessa ei ollut määräystä, jolla jokin työvaihe jätettäisiin korotuksen ulkopuolelle.

Urakkahinnoittelun 1 §:n 3 momentin 1 kohdan viimeinen kappale tarkoitti ainoastaan putken mittaustapaa ja maksettavaa yksikköhintaa. Mikäli sairaalalisä olisi haluttu maksettavaksi ainoastaan tietystä putkiasennuksen työvaiheesta, olisi se nimenomaisesti tullut ilmaista urakkahinnoittelussa.

Nyt esillä olevassa tapauksessa oli riidatonta, että asennetut putket olivat lisään oikeuttavia. Työn vaativuudella ei ollut merkitystä arvioitaessa sitä, tuliko kannakkeista, niihin liittyvistä porauksista ja tulpituksista maksaa sairaalalisää. Saattoi olla, että työsuorituksena ei ollut eroa sillä, tehtiinkö työ sairaaloissa, teollisuuslaitoksissa vai asuintaloissa. Työehtosopimus kuitenkin velvoitti lisän suorittamiseen.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentissa oli määräyksiä eräistä korotetuista hinnoista, joiden joukossa oli myös sairaalalisä. Kaikissa niissä urakkahinnoittelun kohdissa, joissa puhuttiin putken tai johdon asennuksesta, oli vuoden 1984 urakkahinnoitteluun otettu liittojen yksimielinen tulkinta siitä, että korotukset koskivat vain metrihintoja. Näin oli asianlaita vuoden 1984 urakkahinnoittelukirjassa muun muassa 1 §:n 2 momentin kohtien 7, 10 ja 15 kohdalla. Näiden urakkahinnoittelukohtien osalta oli siten kiistatonta, että esimerkiksi kannakkeen asennuksesta ei korotusta maksettu, koska mainittu työ ei sisältynyt metrihintaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja Rakennustyöläisten Liitto lisäksi oikeudenkäyntikuluille 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, tuleeko Keskusosuusliike Hankkijan urakoimalla Kuopion yliopistollisen keskussairaalan työmaalla tehdyistä saniteettiteknillisten putkistojen kannakkeista, porauksista ja tulpituksista suorittaa putkialan urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettu 25 %:n korotus urakkahinnoittelun perushintoihin eli niin sanottu sairaalalisä.

Edelleen työnantajapuolelta on viitattu eräisiin urakkahinnoittelun määräyksiin, joissa nimenomaan on todettu, että määrätyissä työkohteissa korotus maksetaan kaikesta työstä. Koska tällaista sanontaa ei nyt riidanalaisessa määräyksessä ole käytetty, ei korotusta työnantajapuolen käsityksen mukaan ole tarkoitettu maksettavaksi muuten kuin urakkahinnoittelun mukaisiin metrihintoihin. Siitä, mitä saniteettiteknillisten putkistojen asennuksella on työehtosopimuksesta sovittaessa tarkoitettu, ei ole esitetty selvitystä. Pelkästään urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan sanamuodosta ei työtuomioistuimen mielestä voida tehdä sellaista johtopäätöstä kuin vastaajat ovat esittäneet. Käytäntö sairaalalisän maksamisessa nyt riidanalaisten töiden osalta on ollut vaihtelevaa, eikä ole näytetty syntyneen sellaista vakiintunutta käytäntöä, joka voitaisiin asettaa ratkaisun perusteeksi.

Edellä mainitut riidanalaiset työvaiheet, jotka urakkahinnoittelussa on hinnoiteltu erikseen, muodostavat olennaisen osan putkiasennustyöstä. Kun urakkahinnoittelussa ei sairaalalisän maksamista ole rajattu samoin kuin eräissä muissa edellä selostetuissa urakkahinnoittelun kohdissa, työtuomioistuin muun selvityksen puuttuessa pitää oikeampana tulkintaa, jonka mukaan sairaalalisä tulee maksaa myös nyt riidanalaisista työvaiheista.

Kun asia kuitenkin on ollut varsin tulkinnanvarainen, ei Keskusosuusliike Hankkija kieltäytyessään lisän maksamisesta kanteessa tarkoitetulla työmaalla ole tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä Putkijohtotyönantajainliitto työnantajan menettelyn hyväksyessään ole myöskään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Keskusosuusliike Hankkija on velvollinen maksamaan Kuopion yliopistollisen keskussairaalan saniteettiteknillisten putkistojen kannakkeiden, porausten ja tulpitusten osalta putkialan urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetun sairaalalisän.

Kanne hylätään enemmälti.

Jutun näin päättyessä ja sen laadun vuoksi saavat asianosaiset kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, K. Rautiainen, Saastamoinen, Sulkunen ja Hietikko.

Eri mieltä olevan jäsen Saastamoisen lausunto, johon jäsen K. Rautiainen yhtyi:

Katson, että siitä, mitä saniteettiteknillisten putkistojen asennuksella on urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohdasta sovittaessa tarkoitettu, ei ole esitetty selvitystä. Sen sijaan urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan sanamuodosta, samoin kuin siitä, että kannakkeiden asentaminen sekä siihen liittyvä poraus ja tulpitus rakenteisiin on urakkahinnoittelussa hinnoiteltu erikseen, voi tehdä sen johtopäätöksen, että sairaalalisä maksetaan vain putken asennushinnasta. Myös käytännön sairaalalisän maksamisessa on osoitettu olleen epäyhtenäinen. Keskusosuusliike Hankkija ei siten ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti maksaessaan sairaalalisän vain putken asennuksesta eikä Putkijohtotyönantajainliitto myöskään ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Näin ollen hylkään kanteen. Jutun laatuun nähden saavat asianosaiset kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.