Labor court dismisses claim for alert pay and call compensation when employee on standby is called to work or handles work by phone.

Toimihenkilöllä, joka oli sopimuksen mukaan päivystysvalmiudessa ja jolle maksettiin tältä ajalta varallaolokorvausta, ei ollut oikeutta saada työehtosopimuksen mukaista hälytysrahaa eikä soittokorvausta, mikäli hänet varallaolon aikana kutsuttiin hälytystyöhön tai hän puhelimitse hoiti työasian.

Kantajat Suomen Liikeväen Liitto r.y. Kaupan Atk-toimihenkilöt r.y. Vastaaja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä 3.5.1984 tehdyssä kaupan atktoimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

5 § Varallaolokorvaus

Jos toimihenkilö sopimuksensa mukaan on velvollinen oleskelemaan asunnossaan tai muussa päivystysvalmiudessa, josta hänet tarvittaessa voidaan sovitulla tavalla kutsua työhön, maksetaan hänelle siltä ajalta, jonka hän joutuu olemaan sidottuna työtä suorittamatta, puolet tuntiansion mukaisesta palkasta. Milloin varallaolo tapahtuu toimihenkilön vapaapäivänä, maksetaan edellä mainittu varallaolokorvaus vähintään kuuden tunnin ajalta. Varallaoloon käytettyä aikaa ei lueta työaikaan.

6 § Hälytystyö

1. Hälytystyöllä tarkoitetaan työtä, jota tehdään hälytyskutsun perusteella, jolloin toimihenkilö poistuttuaan työpaikalta joutuu tulemaan työhön säännöllisen työaikansa ulkopuolella.

2. Hälytystyöstä maksetaan vähintään tunnin palkka ja tämän lisäksi erillistä hälytysrahaa, jonka suuruus määräytyy kutsun antamisajankohdan perusteella seuraavasti:

I päivätyössä (eli muussa kuin vuorotyössä) ___________________________________________

a) Jos kutsu hälytystyöhön on annettu säännöllisen työajan jälkeen mutta ennen kello 21.00, maksetaan 2 tunnin palkkaa vastaava korvaus.

b) Jos mainittu kutsu on annettu kello 21.00 ja kello 6.00 välisenä aikana, maksetaan 4 tunnin palkkaa vastaava korvaus.

II vuorotyössä ______________

a) Aamuvuorossa Aamuvuorossa maksetaan hälytysrahaa kuten edellä päivätyön osalta on sovittu.

b) Ilta- ja yövuorossa Jos kutsu hälytystyöhön on annettu 9 tunnin kuluessa toimihenkilön säännöllisen työajan päättymisestä, maksetaan 4 tunnin palkkaa vastaava korvaus.

c) Jos hälytyskutsu annetaan sen jälkeen kun on kulunut 9 tuntia toimihenkilön säännöllisen työajan päättymisestä, mutta vähintään tuntia ennen toimihenkilön seuraavan säännöllisen työajan alkamista, suoritetaan toimihenkilölle 2 tunnin palkkaa vastaava korvaus.

III vapaapäivänä ________________

Toimihenkilön vapaapäivänä tapahtuneen hälytyskutsun perusteella maksettavan tässä kohdassa tarkoitetun hälytysrahan määrä on 4 tunnin palkkaa vastaava korvaus. Tätä ja muita korvausperusteita ei voida soveltaa samanaikaisesti.

3. Mikäli työ edellä I b) ja II b)-kohdissa mainituissa tapauksissa on vuorokautista ylityötä, on ylityökorvaus heti 100 %.

4. Hälytysrahan suuruinen korvaus maksetaan myös silloin, kun toimihenkilö joutuu työpaikaltaan poistuttuaan tulemaan kello 21.00 jälkeen alkavaan ylityöhön vähemmän kuin kolme tuntia ennen hänen säännöllisen työaikansa päättymisestä annetun hälytyskutsun perusteella.

7 § Työasioita koskeva soitto

Jos työasioita koskeva soitto tapahtuu toimihenkilön normaalin työajan ulkopuolella hänen vapaa-aikanaan ja hän tällöin pystyy hoitamaan asian puhelimitse, suoritetaan hänelle puolet siitä, mitä hänelle kyseisenä aikana maksettaisiin hälytysrahaa, jos hänet kutsuttaisiin työpaikalle.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Liikeväen Liitto ja Kaupan Atk-toimihenkilöt r.y. ovat Kaupan Työnantajaliitto KTL:ää vastaan ajamassaan kanteessa lausuneet, että asianosaisten välillä oli syntynyt erimielisyyttä kaupan atk-toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuspöytäkirjan 5, 6 ja 7 §:n tulkinnasta. Kantajien näkemyksen mukaan toimihenkilölle, joka oli työehtosopimuspöytäkirjan 5 §:n mukaisesti varalla päivystysvalmiudessa ja jolle maksettiin varallaolokorvausta, oli lisäksi maksettava työehtosopimuspöytäkirjan 6 §:n mukainen hälytysraha tai 7 §:n mukainen korvaus työasioita koskevan soiton perusteella, mikäli varalla oleva toimihenkilö varallaolonsa aikana sai hälytyskutsun tai hänelle soitettiin työasioissa.

Edellä mainittujen työehtosopimusmääräysten tulkinnasta oli syntynyt erimielisyyttä Kesko Oy:ssä. Asian johdosta 29.10.1986 käydyissä paikallisissa erimielisyysneuvotteluissa olivat toimihenkilöt perustelleet kantaansa seuraavasti:

"Sopimuksemme mukaan varallaolo edellyttää, että henkilö on tavoitettavissa, työhaluinen ja työkykyinen sovitun ajan. Varallaolo rajoittaa toimihenkilön vapaa-ajan viettoa ja siitä maksetaan varallaolokorvaus. Työhön kutsumisesta määrätään sopimuksen mukaan eri korvaus. Sopimuksen mukainen varallaolo ei edellytä työkutsua työasioita koskevista soitoista puhumattakaan. Varallaoloa käytetään ja se on tarkoitettu käytettäväksi silloin, kun on todennäköistä, että toimihenkilöä ei tarvita työn suorittamiseen, mutta poikkeustapauksissa hänen työnsä on välttämätöntä. Erikoistapauksissa siis turvaudutaan joko puhelimitse saatavaan apuun (soittokorvaus) tai toimihenkilön kutsuun työhön (hälytyskutsu). Varallaolokorvaus ei sisällä korvausta hälytyksestä eikä työn suorittamisesta, vaan ainoastaan velvollisuuden olla sovitulla tavalla työhön kutsuttavissa. Siten työhön kutsu ja sitä vastaava "työasioita koskeva soitto" on korvattava sopimuksen määräämällä tavalla."

Paikallisneuvotteluissa on työnantajan taholta esitetty, että työehtosopimuspöytäkirjan varallaoloa ja hälytystyötä koskevia määräyksiä ei voitu soveltaa samaan tapaukseen. Liittojen välillä 9.2.1987 käydyssä neuvottelussa ei asiasta ollut päästy yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työnantajapuolen vakiintuneen kannan mukaan päällekkäisiä korvauksia ei kanteessa tarkoitetun kaltaisissa tapauksissa maksettu eikä niitä alun perin ollut myöskään tarkoitettu maksettavaksi. Varallaolokorvausta maksettiin yleisen työmarkkinakäytännön mukaan sen takia, että varallaolo rajoitti työntekijän vapaa-ajan käyttöä niin, että työntekijä voitiin mahdollisesti kutsua työhön tilanteen niin vaatiessa. Tällaisessa tilanteessa työhön kutsuminen ei täyttänyt edes lain mukaisia hätätyön edellytyksiä. Varallaolo perustui juuri siihen, että työntekijä voitiin tarvittaessa kutsua työhön. Mikäli varallaolija sai kutsun työhön, eivätkä hätätyön edellytykset täyttyneet, oli kysymyksessä normaali työsuoritus.

Edellä esitetyn mukainen vakiintunut tulkinta kävi ilmi useista työehtosopimuksista. Esimerkiksi metalliteollisuuden työehtosopimuksessa oli maininta, jonka mukaan varalla olleen työntekijän työhön kutsumiseen ei sovellettu hälytysluontoista työtä koskevia määräyksiä. Samanlainen määräys sisältyi myös Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n välillä solmittuun yleissopimukseen. Myös pankki- ja vakuutusalan työehtosopimuksiin oli otettu vastaavanlaiset määräykset. Atk-palveluyrityksiä koskevassa työehtosopimuksessa oli vastaavansisältöiset määräykset kuin kaupan atk-toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuspöytäkirjassa. Sopimukset liittyivät läheisesti toisiinsa, sillä ne perustuivat ilmeisesti suurelta osin Tietotehdas Oy:n yrityskohtaiseen sopimukseen. Atk-palveluyrityksiä koskevaa työehtosopimusta oli sovellettu siten, että päällekkäisiä korvauksia ei ollut maksettu.

Edellä esitetty koski myös työehtosopimuspöytäkirjan 7 §:ssä tarkoitettua soittokorvausta. Varallaolokorvauksen tarkoituksena oli kattaa myös mahdolliset puhelintiedustelut. Työehtosopimuspöytäkirjan 7 §:n sanamuodon mukaan korvauksen maksaminen edellytti, että soitto tapahtui toimihenkilön vapaa-aikana. Näin ei ollut asianlaita toimihenkilön varallaolon aikana.

Kanteessa tarkoitetut työehtosopimuspöytäkirjan määräykset oli otettu ensimmäistä kertaa vuoden 1972 työehtosopimukseen valtakunnansovittelijan tekemän sovintoesityksen pohjalta. Työehtosopimusneuvotteluissa tämän jälkeen oli käsitelty lähinnä vain rahakorvausten suuruutta ja määräyksissä mainittuja tuntimääriä. Liittojen välisissä neuvotteluissa mainittujen määräysten tulkinnasta syntynyt erimielisyys oli ollut ensimmäistä kertaa esillä vasta 9.2.1987. Työntekijäpuoli ei tämän jälkeen ollut halunnut käsitellä asiaa työehtosopimusneuvotteluissa, vaan se oli katsonut, että asia tulisi ratkaista työtuomioistuimessa.

Yleisen työmarkkinakäytännön mukaan nyt esillä olevia korvauksia ei ollut maksettu päällekkäin. Näin ei ainakaan ollut menetelty tietoisesti, mutta saattoi olla mahdollista, että korvauksia joissakin yrityksissä oli erehdyksessä maksettu.

Vastineessa esitetty vaatimus

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJIEN VASTASELITYS

Suomen Liikeväen Liitto ja Kaupan Atk-toimihenkilöt r.y. ovat vastineen johdosta lausuneet, että kanteessa ei ollut vaadittu päällekkäisten korvausten maksamista. Mikäli toimihenkilö oli työehtosopimuspöytäkirjan 5 §:n mukaisesti varalla ja sai siitä varallaolokorvauksen ja hänet tänä aikana hälytettiin työhön, lakkasi varallaolo välittömästi ja työntekijä sai palkan siten kuin hälytystyöstä työehtosopimuspöytäkirjan 6 §:n 2 momentissa oli sovittu. Tämän lisäksi toimihenkilölle tuli maksaa erillistä hälytysrahaa, joka määräytyi 6 §:n 2 momentin perusteella. Hälytystyön päätyttyä ja työntekijän palattua varallaoloon, oli hänellä jälleen oikeus varallaolokorvaukseen, jota ei maksettu hälytystyön suorittamisen ajalta. Samalla tavoin tuli menetellä silloin, kun kysymyksessä oli työehtosopimuspöytäkirjan 7 §:ssä tarkoitettu työasioita koskeva soitto.

Varallaolokorvaus ei siten vastineessa esitetyin tavoin kattanut työehtosopimuspöytäkirjan 7 §:ssä mainittua työasioita koskevaa soittoa eikä työehtosopimuspöytäkirjan 6 §:ssä mainittua hälytysrahaa. Asianosaiset olivat yhtä mieltä siitä, että hälytystyöstä oli maksettava palkka. Vastineessa mainittujen muiden työehtosopimusalojen määräyksistä ei voitu saada mitään tulkintaohjetta nyt esillä olevien työehtosopimusmääräysten tulkinnassa. Niissä sopimuksissa, joihin vastineessa oli viitattu, oli asiasta nimenomaisesti sovittu toisin kuin nyt esillä olevassa sopimuksessa. Nyt riidanalaisia työehtosopimuspöytäkirjan määräyksiä oli siten tulkittava sanamuotonsa mukaisesti, sillä missään vaiheessa työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut tarkoitettu muuta kuin mitä sanamuodosta ilmeni.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kaupan atk-toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuspöytäkirjan 5 §:n mukaista varallaolokorvausta maksetaan toimihenkilölle, joka sopimuksen mukaan on velvollinen oleskelemaan asunnossaan tai muussa päivystysvalmiudessa, josta hänet tarvittaessa voidaan sovitulla tavalla kutsua työhön.

Työehtosopimusmääräyksiin, jotka koskevat hälytysrahan maksamista päivä- ja vuorotyössä, ei sisälly vastaavanlaista rajoitusta. Perusteita ei työtuomioistuimen mielestä ole sopimuksen sanonnoista eikä liion esitetystä selvityksestä saatavissa sen käsityksen tueksi, että muuna kuin toimihenkilön vapaapäivänä suoritetun varallaolon ajalta hälytysrahan maksamisessa tulisi menetellä toisin kuin vapaapäivänä suoritetun varallaolon kohdalla on sovittu. Tätä kantaa tukee myös käytäntö eräillä muilla työehtosopimusaloilla, joihin työnantajaliitto on vastineessaan viitannut. Näitä aloja koskevissa työehtosopimuksissa on nimenomaisesti sovittu, että varalla olevan työntekijän tai toimihenkilön työhön ei sovelleta hälytysluontoista työtä koskevia määräyksiä.

Työehtosopimuspöytäkirjan 7 §:n mukaan siinä tapauksessa, että työasioita koskeva soitto tapahtuu toimihenkilön normaalin työajan ulkopuolella hänen vapaa-aikanaan ja hän pystyy hoitamaan asian puhelimitse, suoritetaan hänelle puolet siitä määrästä, joka maksettaisiin hälytysrahana, jos hänet olisi kutsuttu työpaikalle. Määräyksen sanamuoto viittaa siihen, että puhelimitse tapahtuva työasian hoitaminen on asetettu vaihtoehdoksi työntekijän saapumiselle työpaikalle suorittamaan työtehtävä. Korvauksen suuruus riippuu sen mukaisesti vastaavana aikana maksettavan hälytysrahan suuruudesta. Työtuomioistuin katsoo oikeammaksi sen tulkinnan, että jos ei ole perusteita hälytysrahan maksamiselle, ei toimihenkilölle myöskään voida maksaa työehtosopimuspöytäkirjan 7 §:n mukaista korvausta. Siten siis ei toimihenkilöllä, joka varalla ollessaan hoitaa työasian puhelimitse, ole oikeutta työehtosopimuspöytäkirjan 7 §:n mukaiseen korvaukseen.

Jutussa on jäänyt näyttämättä, että nyt riidanalaisten korvausten maksamisessa olisi atk-alalla syntynyt sellaista vakiintunutta käytäntöä, johon asiassa annettava ratkaisu voitaisiin perustaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun nähden saa Kaupan Työnantajaliitto KTL kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, Uski, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.