Labor court dismisses union claim that economic dismissal violated collective agreement due to alleged job role changes.

Telakan sähkötyönjohtajan työsopimus oli irtisanottu taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Työntekijä oli tehnyt ennen työsuhteen lakkaamista työsopimuksen sähköasentajan työstä, mutta peruuttanut sen, koska eräs aikaisemmin etumiehenä toiminut oli nimitetty sähkötyönjohtajaksi. Kun yhtiö oli tällöin ilmoittanut purkavansa uuden työsopimuksen, työntekijä oli ryhtynyt työskentelemään sovitulla tavalla.

Kun sähkötyönjohtajaksi nimitetyn etumiehen työtehtävät olivat suurimmalta osaltaan pysyneet entisellään, ei työnjohtajille kuuluvien töiden katsottu lisääntyneen. Näyttämättä oli jäänyt, että irtisanomiseen olisi vaikuttanut jokin työntekijästä itsestään johtuva irtisanomissuojasopimuksen mukaan kielletty syy. Näyttämättä oli myös jäänyt, että työntekijä olisi erehdytetty tekemään sopimus sähköasentajan työstä tai että hän olisi ollut oikeutettu vaadittuun lisäpalkkaan. Yhtiö ei ollut rikkonut tietensä työehtosopimusta eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Teknisten Liitto TL r.y. Vastaajat Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Rauma-Repola Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä on 11.3.1986 tehty palkkasopimus, jolla liitot ovat yhtyneet Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y:n välillä samana päivänä allekirjoitettuun runkosopimukseen. Mainitussa runkosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

1 §. Sopimuksen ulottuvuus ja soveltamisala

Soveltamisohje

F. Muutokset toimihenkilön asemassa Teknisen toimihenkilön työsuhteen ehtoja voidaan muuttaa, mikäli molemmat osapuolet siitä sopivat. Mikäli asiasta ei voida sopia, voidaan muutos toteuttaa, mikäli sille on irtisanomissuojasopimuksen mukainen erityisen painava syy ja mikäli noudatetaan runkosopimuksen 4 §:n mukaista irtisanomisaikaa. Näissä tapauksissa menetellään siis aivan samalla tavoin kuin siinä tapauksessa, että tekninen toimihenkilö irtisanotaan työnantajan palveluksesta.

4 §. Irtisanomisaika 1. Irtisanomisaika on Työnantajan irtisanoessa: 2 kuukautta, jos työsuhde on keskeytyksettä jatkunut vähemmän kuin 5 vuotta, 3 kuukautta, jos työsuhde on keskeytyksettä jatkunut 5 vuotta mutta vähemmän kuin 10 vuotta, 4 kuukautta, jos työsuhde on keskeytyksettä jatkunut 10 vuotta tai sitä kauemmin Irtisanomisaika on teknisen toimihenkilön irtisanoutuessa 1 kuukausi.

Edellä mainittujen keskusliittojen välisessä irtisanomissuojaa koskevassa sopimuksessa, jota on sovittu noudatettavaksi asianosaisliittojen välillä, on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista toimihenkilöstä johtuvasta syystä, toimihenkilön irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa toimihenkilöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Sopimus ei koske 1 merimieslaissa (423/78) tarkoitettuja työsuhteita, 2 työsopimuslain 40 ja 41 §:issä mainittuja tapauksia (liikkeen luovutus, työnantajan konkurssi ja kuolema),

II IRTISANOMINEN TOIMIHENKILÖSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

9 § Soveltamisala Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan toimihenkilöstä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain (124/84) säännöksiä. Edellä mainittuja säännöksiä noudatetaan myös, jos 1 työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja toimihenkilö esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen; 2 työnantaja on irtisanonut työsopimuksen vedoten taloudelliseen tai tuotannolliseen syyhyn ja toimihenkilö esittämiensä syiden perusteella väittää hänen irtisanomisensa johtuneen muusta, tämän sopimuksen mukaan kielletystä syystä.

KANNE

Kanteen perustelut

Teknisten Liitto on lausunut, että liiton jäsen, sähkötyönjohtaja Jouko Kuusisto oli työskennellyt työsopimuslain 1 §:n mukaisessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksen Rauma-Repola Oy:n palveluksessa Uudenkaupungin telakalla 17.5.1954 lukien. Työsuhteensa alussa Kuusisto oli toiminut ensin työntekijätehtävissä sekä sittemmin etumiehenä ja tuntipalkkaisena työnjohtajana uudisrakennuslaivoissa ja laitoshuollossa. Hän oli 16.12.1973 alkaen ollut laivankorjausosaston kuukausipalkkaisena sähkötyönjohtajana.

Työnantaja oli 12.8.1986 irtisanonut Kuusiston työsopimuksen päättymään 13.12.1986. Irtisanomisen perusteeksi työnantaja oli ilmoittanut taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Irtisanomisen perusteita työnantaja oli täsmentänyt vielä ilmoittamalla, että sähkötyönjohtajia oli liikaa. Ennen Kuusiston työsuhteen irtisanomista telakalla oli työskennellyt neljä sähkötyönjohtajaa. Kuusiston työsuhteen irtisanomisen johdosta sähkötyönjohtajien lukumäärä oli supistunut kolmeen.

Kuusiston irtisanomisen tapahduttua telakan teknisten toimihenkilöiden yhdysmies oli pyrkinyt neuvotteluteitse etsimään vaihtoehtoja Kuusiston työsuhteen päättämiselle. Työnantaja olikin suostunut vaihtoehtoisena ratkaisuna siirtämään Kuusiston työntekijätehtäviin sähköasentajaksi. Kuusisto ja työnantaja olivat solmineet sähköasentajan työtä koskevan työsopimuksen 10.9.1986. Työnantaja oli peruuttanut 12.8.1986 toimittamansa irtisanomisen ja edellyttänyt, että Kuusisto aloittaisi työt asentajana 17.11.1986 alkaen, vaikka hänen irtisanomisaikansa olisi päättynyt vasta 13.12.1986. Solmiessaan työsopimuksen Kuusisto oli ollut siinä käsityksessä, että hänen irtisanomiselleen teknisen toimihenkilön tehtävistä oli olemassa työsopimuslain ja irtisanomissuojasopimuksen mukainen erityisen painava syy.

Työntekijäsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ennen Kuusiston siirtymistä työntekijätehtäviin työnantaja oli kuitenkin nimittänyt aiemmin työntekijätehtävissä toimineen työteknikon sähkötyönjohtajaksi telakan tehdaspalveluosastolle. Nimityksen johdosta telakan sähkötyönjohtajien lukumäärä oli nostettu takaisin sille tasolle, jolla se oli ollut ennen Kuusiston irtisanomista.

Saatuaan tietää nimityksestä Kuusisto oli ilmoittanut 13.11.1986 työnantajalle, ettei hän enää suostunut siirtymään työntekijätehtäviin, koska hänen irtisanomiselleen sähkötyönjohtajan tehtävästä ei ollut ollut väitettyä tuotannollista ja taloudellista perustetta.

Yhtiössä olisi ollut tarjolla hänelle sopivia teknisen toimihenkilön tehtäviä. Ilmoituksen johdosta työnantaja oli antanut Kuusistolle kirjallisen varoituksen. Työnantaja oli ilmoittanut purkavansa Kuusiston työsuhteen, mikäli hän kieltäytyisi vastaanottamasta sähköasentajan työtä 17.11.1986 lukien. Painostuksesta johtuen Kuusisto oli siirtynyt asentajan tehtäviin 17.11.1986 alkaen siirtoa kuitenkaan hyväksymättä.

Kuusiston irtisanomiseen ei ollut ollut väitettyjä tuotannollisia ja taloudellisia perusteita. Irtisanominen oli johtunut jostain muusta irtisanomissopimuksen mukaan kielletystä syystä. Työntekijäsopimusta solmittaessa Kuusistoa oli erehdytetty uskomaan, että toimenpiteelle olisi ollut runkosopimuksen 1 §:n F-kohdan mukaiset työsuhteen ehtojen yksipuolisen muuttamisen edellytykset ja siten siis irtisanomissuojasopimuksen mukainen erityisen painava syy.

Irtisanoessaan Kuusiston sähkötyönjohtajan tehtävistä ja siirtäessään hänet työntekijätehtäviin työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Kuusiston olisi tullut saada säilyttää teknisen toimihenkilön tehtävät.

Asiasta oli neuvoteltu, mutta työnantajapuoli ei paikallisissa neuvotteluissa ollut suostunut erimielisyysmuistion laatimiseen. Myöhemmin työnantaja oli ilmoittanut eriävän kantansa. Myös liittojen välillä käydyt neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rauma-Repola Oy:llä ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaista erityisen painavaa syytä Kuusiston työsopimuksen irtisanomiseen 12.8.1986 ja että Rauma-Repola Oy on menetellyt vastoin runkosopimuksen 1 §:n F-kohdan määräystä vaatiessaan 17.11.1986 Kuusistoa vastoin tahtoaan siirtymään työntekijätehtäviin.

Edelleen liitto on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaisi Rauma-Repola Oy:n maksamaan Kuusistolle aiheettomasti pidätettyä palkkaa 17.11.-13.12.1986 väliseltä ajalta, kun Kuusiston palkka työnjohtajana oli ollut 6 513 markkaa, sähkötyönjohtajan ja sähköasentajan palkan erotuksena 2 070,94 markkaa 16 %:n vuotuisine korkoineen 1 229,77 markalle 1.12.1986 lukien ja 841,17 markalle 15.12.1986 lukien.

Teknisten Liitto on lisäksi vaatinut Rauma-Repola Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon runkosopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen F-kohdan tietensä rikkomisesta sekä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Teknisten Liitto on esivalmistelussa luopunut yhtiöön kohdistamastaan vaatimuksesta teknisen toimihenkilön työn osoittamiseksi Kuusistolle ja myös palkkavaatimuksista enemmälti.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja RaumaRepola Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet Kuusiston työsuhteen irtisanomisperusteista, että yhtiön 26.6.1986 antaman tiedotteen ja telakan kuormitustilanteen mukaan toiminta-aste tulisi tilauskannan ja tulevaisuuden näkymien perusteella alenemaan ja henkilökunnan määrää jouduttaisiin supistamaan työn vähyyden johdosta. Näistä syistä oli telakalla irtisanottu yhdeksän teknistä toimihenkilöä, kolme konttoritoimihenkilöä, kaksi ylempää toimihenkilöä ja 10 työntekijää. Edelleen 8.8.1986 oli seitsemän työntekijää ja 10 toimihenkilöä lomautettuna kokonaishenkilöstömäärän ollessa 549. Joulukuun 19. päivänä 1986 oli ollut 75 työntekijää ja viisi teknistä toimihenkilöä lomautettuina kokonaishenkilöstömäärän ollessa 497. Tammikuun lopussa 1987 oli ollut 76 työntekijää ja kolme toimihenkilöä lomautettuina kokonaishenkilöstömäärän ollessa 492. Henkilöstön kokonaismäärä oli siis jatkuvasti ollut laskemassa.

Telakan työmäärän huomattavaa vähenemistä kuvasi myös se, että kun vuonna 1985 oli tehty yhteensä 713 000 työntekijätuntia, oli vastaava määrä vuonna 1986 ollut 531 000. Tällainen työntekijöiden työmäärän väheneminen ei ollut voinut olla vaikuttamatta myös työnjohtajien työmäärään. Taloudellisesti Rauma-Repola Oy:n Uudenkaupungin telakka oli tuottanut useita miljoonia markkoja tappiota vuonna 1986.

Edellä esitettyjä taloudellisia ja tuotannollisia perusteita irtisanomisille ei ollut missään vaiheessa henkilöstön eikä siten myöskään teknisten toimihenkilöiden taholta asetettu kyseenalaisiksi.

Teknisten Liitto oli kiistänyt edellä mainittujen irtisanomisperusteiden olemassaolon ainoastaan sillä perusteella, että Kuusiston irtisanomisen tapahduttua sähkötyönjohtajaksi oli nimitetty kanteessa tarkoitettu työteknikko. Viimeksi mainitun työntekijän tehtäviä ei ollut nimityksen yhteydessä millään tavalla muutettu. Nimitys ei siten ollut voinut muuttaa työllisyystilannetta millään tavalla. Ennen Kuusiston työsuhteen irtisanomista telakalla oli työskennellyt viisi sähkötyönjohtajaa ottaen huomioon, että puheena olevaan työteknikkoon ennen hänen työnjohtajaksi nimittämistään oli sovellettu väärin työehtosopimusta teknisiä toimihenkilöitä koskevan runkosopimuksen asemesta. Nimityksen johdosta ei työnjohtajien tehtävissä ollut tapahtunut mitään muutoksia. Telakalla ei ollut ollut tarjolla Kuusistolle sopivia teknisen toimihenkilön tehtäviä. Kuusistolla ei ollut ollut ammatillisia edellytyksiä hoitaa mainitun työteknikon tehtäviä.

Kuusiston irtisanomisen peruuttaminen oli tapahtunut nimenomaan hänen omasta vaatimuksestaan. Runkosopimuksen mukaan tekninen toimihenkilö vapautui työsuhteesta työehtosopimuksen irtisanomisajoista riippumatta sovittua irtisanomisaikaa lyhyemmän ajan kuluttua, jos siitä erikseen sovittiin työnantajan ja asianomaisen toimihenkilön välillä. Näin oli 10.9.1986 tehdyllä sopimuksella Kuusiston osalta katsottava tapahtuneen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja RaumaRepola Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Teknisten Liitto on vielä lausunut, että kanteen perusteena oli ollut se, ettei Rauma-Repola Oy:llä ollut ollut tuotannollisia ja taloudellisia perusteita Kuusiston irtisanomiseen, koska telakan tuotannolliset muutokset eivät olleet johtaneet telakan neljän sähkötyönjohtajan työn vähentymiseen.

Vaikka työnantaja oli vedonnut tuotannollisiin ja taloudellisiin perusteisiin, Kuusiston irtisanominen oli todellisuudessa johtunut Kuusiston henkilöstä johtuvasta irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta syystä. Kuusisto henkilönä oli haluttu pois työnjohtotehtävistä. Työnjohtotyöt eivät olleet vähentyneet. Tätä osoitti sekin, että Kuusiston irtisanomisaikana työntekijätehtävissä toiminut työteknikko oli nimitetty uudeksi sähkötyönjohtajaksi.

Kanteessa ei väitetty, että kaikkia telakan henkilökunnan määrän supistamiseen taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtaneita irtisanomisia olisi yleisesti pidettävä työsopimuslain ja irtisanomissuojasopimusten vastaisina. Henkilöstön määrän supistaminen olikin hoidettu pääasiallisesti eläkejärjestelyin. Vastineessa mainittujen irtisanottujen henkilöiden joukossa oli ollut viisi työttömyyseläkkeelle siirtynyttä teknistä toimihenkilöä. Myös molemmat irtisanotut ylemmät toimihenkilöt olivat siirtyneet työttömyyseläkkeelle. Irtisanomiset oli kohdistettu ainoastaan yhteen teollisuustoimihenkilöön sekä neljään tekniseen toimihenkilöön.

Ennen Kuusiston irtisanomista telakan sähköosaston työnjohtajina oli toiminut uudislaivatuotannossa kaksi sekä laivankorjausosastolla Kuusiston lisäksi yksi tekninen toimihenkilö. Laivankorjausosaston työtilanne oli keväällä ja kesällä 1986 ollut niin hyvä, että toukokuun alusta lukien toinen työnjohtajista oli siirretty uudislaivoista laivankorjausosaston toiseksi työnjohtajaksi. Hänen asemansa laivankorjausosastolla oli vakiinnutettu 1.9.1986 alkaen.

Tehdaspalvelun sähkötyönjohtajan tehtävissä oli toiminut oman toimensa ohella eräs työnjohtajista. Tähän tehtävään hänet oli määrätty 2.9.1985 alkaen toistaiseksi tehdaspalvelun silloisen sähkötyönjohtajan siirryttyä toisen työnantajan palvelukseen.

Uudeksi työnjohtajaksi nimitetty sähköasentaja ei ollut toiminut tehdaspalvelun sähkötyönjohtajana vaan etumiehen tehtävissä. Hänellä oli ollut työnjohtaja välittömänä esimiehenä, joka oli hoitanut työnjohtajan työhön liittyvät kirjalliset tehtävät, kuten asentajien tuntilappujen hyväksymisen ja kellokortin merkintöjen tarkistamisen, sekä vastannut työsuojelun osalta työnjohtajalle kuuluvista velvollisuuksista sekä kantanut niihin liittyvän vastuun. Nimityksen työnjohtajaksi sähköasentaja oli saanut vasta 3.11.1986 lukien. Ennen nimitystään hän oli elo-syyskuun vaihteessa irtisanonut itsensä. Sittemmin sähköasentaja oli työnantajan esityksestä peruuttanut irtisanomisensa sovittuaan työnjohtotehtäviin siirtymisestään.

Neuvotteluissa yhtiö ja työnantajaliitto olivat useaan eri otteeseen väittäneet, ettei Kuusiston ammattitaito olisi riittänyt tehdaspalvelun sähkötyönjohtajan tehtäviin. Väite oli kyseenalainen jo siitäkin syystä, että Kuusisto oli työsuhteensa alussa toiminut nykyistä tehdaspalvelua vastaavan laitoshuollon sähköasentajana ja etumiehenä. Kuusiston pitkä työkokemus sähköosaston työnjohtajana huomioon ottaen ei väite hänen pätemättömyydestään tehdaspalvelun sähkötyönjohtajan tehtäviin ollut uskottava. Kuusisto olisi mitä ilmeisemmin lyhyen totuttelun jälkeen pätevöitynyt uudestaan tehdaspalvelun töihin.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rauma-Repola Oy on kanteessa kerrotuin tavoin 12.8.1986 irtisanonut Uudenkaupungin telakan laivankorjausosastolla kuukausipalkkaisena sähkötyönjohtajana olleen Jouko Kuusiston työsopimuksen päättymään 13.12.1986. Irtisanomisen perusteeksi on ilmoitettu tilauskannan pienenemisestä johtuvat taloudelliset ja tuotannolliset syyt, joiden johdosta yhtiön mielestä on ollut tarpeen vähentää sähkötyönjohtajien määrää telakalla. Osoitukseksi työtilanteen huononemisesta yhtiön puolelta on ilmoitettu, että telakan henkilökunnan kokonaismäärä on supistunut elokuun 1986 ja tammikuun 31 päivän 1987 välisenä aikana 549:stä 492:een.

Kuusiston työsopimuksen irtisanomisen toimittamisen jälkeen telakan teknisten toimihenkilöiden yhdysmies on ryhtynyt neuvottelemaan Kuusiston työsuhteen säilyttämisestä. Neuvottelujen tuloksena Kuusisto on 10.9.1986 tehnyt työsopimuksen sähköasentajan työstä. Työ on sovittu alkavaksi 17.11.1986. Yhtiö on samalla peruuttanut aikaisemmin toimittamansa Kuusiston työsopimuksen irtisanomisen.

Yhtiö on 3.11.1986 nimittänyt erään aikaisemmin etumiehenä toimineen sähköasentajan sähkötyönjohtajaksi tehdaspalveluosastolle. Siitä tiedon saatuaan Kuusisto on ilmoittanut peruuttavansa sähköasentajan työhön ryhtymistä koskevan työsopimuksen. Kun yhtiö puolestaan on sen johdosta ilmoittanut purkavansa Kuusiston työsopimuksen, Kuusisto on ryhtynyt työsopimuksessa sovitulla tavalla työskentelemään sähköasentajana.

Teknisten Liitto on kanteessaan väittänyt, että Kuusiston työsopimuksen irtisanominen on tosiasiassa johtunut irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n 2 kohdassa tarkoitetusta kielletystä syystä. Väitteensä tueksi liitto on esittänyt, että kun yhtiö on Kuusiston vielä toimiessa sähkötyönjohtajana ottanut tuollaiseen työnjohtajan tehtävään muun kuin teknisen toimihenkilön, se osoittaa, että telakalla on ollut tarjolla Kuusistolle teknisen toimihenkilön työtä hänen työsopimuksensa irtisanomisen tapahtuessa.

Telakalla on ollut viisi sähkötyönjohtajaa syyskuuhun 1985 saakka, jolloin tehdaspalveluosastolla toiminut sähkötyönjohtaja on eronnut yhtiön palveluksesta. Viimeksi mainitun tilalle ei ole otettu uutta työnjohtajaa, vaan hänen tehtäviään hänen eroamisensa jälkeen ovat ryhtyneet hoitamaan eräs muista työnjohtajista ja jo aikaisemmin mainittu etumiehenä toiminut sähköasentaja. Lokakuussa 1985 telakan tekniset toimihenkilöt ovat vaatineet etumiehenä toimivan sähköasentajan tehtävien toteamista tekniselle toimihenkilölle kuuluviksi. Asia on jäänyt kuitenkin sikseen.

Etumiehenä toiminut sähköasentaja on hoitanut hänelle lokakuussa 1985 määrättyjä tehtäviä lyhyttä keskeytystä lukuun ottamatta työnjohtajaksi nimittämiseensä saakka, joka kerrotuin tavoin on tapahtunut 3.11.1986. Jossakin määrin ristiriitaisia käsityksiä on todistajien kuulustelussa esitetty siitä, missä määrin etumiehenä toimineen sähköasentajan tehtävät olisivat muuttuneet hänen työnjohtajaksi nimittämisensä jälkeen. Todistajien lausumista on pääteltävissä, että mainitut tehtävät ovat pääosin pysyneet entisellään, vaikka niihin on tullut lisää joitakin työnjohdollisia tehtäviä, kuten tuntilappujen tarkistaminen.

Kun edellä mainitun etumiehenä toimineen sähköasentajan, joka on koulutukseltaan työteknikko, työtehtävät ovat ainakin suurimmalta osaltaan muodostuneet hänen aikaisemmista tehtävistään, työtuomioistuimen mielestä hänen määräämisensä työnjohtajana hoitamaan näitä tehtäviä ei ole merkinnyt työnjohtajalle kuuluvien töiden lisääntymistä telakalla. Työnjohtajan nimityksen antaminen etumiehenä olevalle sähköasentajalle ei näissä oloissa ole osoitus, että Kuusiston työsopimuksen irtisanominen ei olisi johtunut taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Jutussa ei toisaalta ole näytetty, että Kuusiston irtisanomiseen olisi vaikuttanut jokin muu hänestä johtuva sopimuksen mukaan kielletty syy. Kun otetaan vielä huomioon telakan töiden yleinen supistuminen, jutussa on jäänyt näyttämättä, että Kuusiston työsopimuksen irtisanominen olisi ollut irtisanomissuojaa koskevan sopimuksen vastainen.

Jutussa on myös jäänyt näyttämättä, että Kuusisto olisi erehdytetty kanteessa kerrotuin tavoin tekemään työsopimus sähköasentajan työstä tai että Kuusisto olisi oikeutettu hänelle vaadittuun lisäpalkkaan.

Yhtiö yhtä vähän kuin työnantajaliittokaan eivät ole rikkoneet niille kuuluvia velvollisuuksiaan.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta luovutuilta osin raukeaa.

Kanne hylätään muutoin.

Asian laatuun nähden Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Rauma-Repola Oy saavat kärsiä kulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Airaksinen, K. Rautiainen, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.