Labour court dismisses union claim that partial workdays count as regular days for vacation accrual.

Kysymys siitä, tuliko työajan lyhentämissopimuksen mukaisiksi vapaata kerryttäviksi tehdyiksi säännöllisiksi työpäiviksi katsoa erään työntekijän kohdalla myös sellaiset työssäolopäivät, joina työntekijän työaika työstä poissaolojen johdosta ei ollut ollut täyttä kahdeksaa tuntia. (Ään.)

Kantaja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Vastaaja Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava Lassila & Tikanoja Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kenkäteollisuuden Työnantajaliiton, Nahkateollisuuden Työnantajaliitto r.y:n ja Kumi ja Nahkatyöväen Liiton välillä 10.4.1984 tehdyssä kenkä ja nahkateollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

6 §

Työaika

1. Työaikaan nähden noudatetaan työaikalain ja tähän sopimukseen liittyviä määräyksiä.

2. Säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

Samojen liittojen välillä 11.4.1986 tehdyssä kenkä- ja nahkateollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella samansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty.

Samojen liittojen välillä 26.11.1985 tehdyssä sopimuksessa, joka koskee työajan lyhennystä kenkä- ja nahkateollisuudessa 1.1.1986 alkaen, on muun ohella seuraavat määräykset:

1 Soveltamisala _____________

Työajan lyhennys koskee niitä työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Näitä työaikamuotoja ovat normaalisti päivätyö, kaksivuorotyö sekä jatkuva yksivuoro- ja kaksivuorotyö. Lisäksi edellytetään, että työntekijällä on enintään 30 arkipäivän pituinen vuosiloma sekä että hänen vuotuista työaikaansa lyhentävät muutoin vain kirkolliset juhlapyhät, juhannusaatto, itse

näisyyspäivä, jouluaatto, uudenvuodenpäivä ja vapunpäivä.

2 Työajan lyhennyksen toteuttaminen _________________________________

Työajan lyhentämisen piiriin kuuluvien työntekijöiden työaikaa lyhennetään 32 tuntia vuodessa antamalla vapaata tässä sopimuksessa myöhemmin esitettävien periaatteiden mukaisesti.

3 Vapaan kertyminen _________________

Vapaata annetaan tehdyistä säännöllisistä työpäivistä seuraavasti:

vähintään 53 työpäivää 1 vapaa vähintään 106 työpäivää 2 vapaata vähintään 161 työpäivää 3 vapaata vähintään 215 työpäivää 4 vapaata

Tehdyiksi säännöllisiksi työpäiviksi lasketaan myös ne työntekijän sairauden ajalle sattuvat työtuntijärjestelmän mukaiset työpäivät, joilta työnantaja maksaa sairausajan palkkaa, synnytysloma 42 päivän ajanjaksolta sekä työnantajan korvattava koulutus- ja matkustusaika säännöllisen työajan osalta.

Niin ikään tehtyihin säännöllisiin työpäiviin rinnastetaan seuraavista syistä johtuva palkallinen poissaolo:

- kunnallisvaltuuston tai -hallituksen kokous sekä valtiollisia tai kunnallisia vaaleja varten lain mukaan asetetun vaalilautakunnan tai -toimikunnan kokous

- omat 50- ja 60- vuotispäivät

- kutsunta ja siihen liittyvä erillinen lääkärintarkastus

- kertausharjoitukset

- omat häät

- läheisen omaisen kuolema

- alle 10-vuotiaan sairaan lapsen hoidon järjestäminen tai hoitaminen

Samoin tehtyihin säännöllisiin työpäiviin rinnastetaan Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton liittovaltuuston ja/tai -hallituksen kokouksiin käytetty aika säännöllisen työajan osalta.

4 Vapaan antaminen ________________

Jos työntekijän työsuhde päättyy, eikä kertynyttä vapaata ole siihen mennessä annettu, maksetaan työntekijälle kertynyttä vapaata vastaava palkka keskituntiansion mukaan.

Edellä mainitun työajan lyhentämistä kenkä- ja nahkateollisuudessa koskevan sopimuksen soveltamisohjeessa on todettu seuraavaa:

Todettiin, että työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen 3. kohdassa tarkoitetuiksi säännöllisiksi työpäiviksi luetaan lisäksi

- sairausajan palkkajakson karenssipäivä (myös alle 10-vuotiaan lapsen sairastumistapauksissa)

- kolme po. sopimuksen mukaista vapaapäivää

- Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton hallituksen asettaman työehtosopimusjaoston kokouksiin käytetty aika, enintään kuitenkin kolme päivää vuodessa

- liittojen yhdessä asettamien toimikuntien kokouksiin käytetty aika

KANNE

Kanteen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on Kenkäteollisuuden Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että vuoden 1984 tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa oli sovittu siitä, että niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika oli 40 tuntia viikossa, työaikaa lyhennettäisiin 32 tunnilla vuodessa sillä tavoin kuin sopimusalakohtaisesti tarkemmin asiasta sovittaisiin. Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. olivat 8.1.1985 laatineet suosituksen mainitun työajan lyhennyksen toteuttamisesta. Asianosaisliittojen välillä oli solmittu 26.11.1985 keskusjärjestösopimuksessa tarkoitettu alakohtainen työehtosopimus.

Pian sen jälkeen kun työajan lyhentämissopimusta oli alettu soveltaa käytännössä, oli käynyt ilmi, että työnantajapuoli oli ryhtynyt soveltamaan sopimusta sen tarkoituksen vastaisesti. Ongelmia oli ilmennyt muun muassa aikaprioriteettiperiaatteen soveltamisessa työajan lyhentämispäivien ja sairaslomien kollisiotilanteissa sekä erityisesti vapaan kertymiseen liittyvissä seikoissa. Työnantajapuoli oli soveltanut työajan lyhentämissopimuksen 3. kohtaa siten, että työpäivä tuli työskennellä minuutilleen alusta loppuun asti, jotta sitä voitaisiin pitää sopimuksessa tarkoitettuna vapaata kerryttävänä säännöllisenä työpäivänä. Työnantajapuolen mukaan esimerkiksi lyhyet myöhästymiset työstä tai käynnit fysikaalisessa hoidossa aiheuttivat sen, että tällainen työpäivä ei kerryttänyt työajan lyhennysvapaata.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton mielestä säännöllisellä työpäivällä oli työajan lyhentämissopimuksessa tarkoitettu säännöllistä työaikaa ylityön vastakohtana. Kumija Nahkatyöväen Liitto oli lähettänyt Kenkäteollisuuden Työnantajaliitolle 12.6.1986 päivätyn kirjeen, jossa oli esitetty huomautus työnantajapuolen virheellisen tulkinnan johdosta.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton käsityksen mukaan säännöllisellä työpäivällä työajan lyhentämissopimuksen 3. kohdassa tarkoitettiin sitä, että työssäolo säännöllisenä työaikana kerrytti työajan lyhennystä. Sopimuksessa ei ollut lainkaan otettu kantaa vaadittavan työpäivän pituuteen, vaan sopimuksessa oli ainoastaan haluttu sulkea ylityö ulkopuolelle laskettaessa lyhennysvapaata kerryttäviä päiviä. Kun liittojen välillä työajan lyhentämisestä käydyissä neuvotteluissa ei ollut muuta todettu, oli Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto ymmärtänyt kertymäperiaatteen mukaisen työpäivän samalla tavoin kuin vuosilomalain 3 §:n 3 momentissa tarkoitetun työssäolopäivän. Neuvotteluissa oli myös nimenomaan todettu, että pääsääntönä oli täyden neljän lyhennyspäivän kertyminen, eikä pääsäännön toteutumista tullut vaarantaa liian tiukalla tulkintakäytännöllä.

Ritarin kohdalla puuttuvat neljä työajan lyhennystä kerryttävää päivää saatiin jo pelkästään mitättömistä tuntia tai sitä lyhyemmistä poissaoloista. Erimielisyydestä oli neuvoteltu liittojen välillä 1.12.1986. Neuvotteluissa ei asiasta ollut päästy yksimielisyyteen. Työnantajaliitto ei ollut esittänyt perusteluja työaikalain ja vuosilomalain terminologiasta ja systemaatiikasta poikkeaville käsityksilleen, joten työnantajaliitto oli laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Ritarille oli vuoden 1986 syyskuun loppuun mennessä kertynyt kolme työajan lyhennystä kenkä- ja nahkateollisuudessa koskevan sopimuksen tarkoittamaa vapaapäivää, ja vaatinut Lassila & Tikanoja Oy:n velvoittamista suorittamaan Ritarille yhden vapaapäivän palkkana 201 markkaa 84 penniä 16 prosentin korkoineen 30.9.1986 lukien. Lisäksi Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut Kenkäteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvoitteiden laiminlyönnin johdosta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Ritarin 4.8., 18.8., 25.8., 26.8. ja 27.8.1986 tekemät vajaat työpäivät olivat johtuneet siitä, että hän oli ollut kolme kertaa etsimässä itselleen uutta työpaikkaa ja kaksi kertaa katsastuttamassa autoaan. Nämä poissaolot työnantajan edustaja oli tosin hyväksynyt joko etutai jälkikäteen, joten niitä ei voitu pitää luvattomina. Ritarista johtuvista henkilökohtaisista syistä olivat hänen edellä mainitut työpäivänsä kiistatta jääneet vajaiksi, eikä työajan lyhentämissopimuksessa ollut sovittu siitä, että tällaisetkin päivät rinnastettaisiin työssäolopäiviksi. Kaikkien niiden päivien kohdalla, joita työnantaja ei kanteessa esitetyn mukaisesti ollut hyväksynyt vapaapäiviä kerryttäviksi työpäiviksi, oli työpäivän vajaaksi jääminen johtunut Ritarin tietoisesta toiminnasta.

Työajan lyhentämissopimuksessa vapaapäivien kertymisjärjestelmä oli laadittu siten, että työntekijän ei tarvinnut olla töissä kaikkina päivinä ansaitakseen vapaata. Täydet vapaapäivät jäivät saamatta vain niiltä työntekijöiltä, joilla oli säännöllisiä työpäiviä huomattavasti normaalia vähemmän.

Vastineessa esitetty vaatimus

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vielä lausunut, että niissä neuvotteluissa, joita kenkä- ja nahkateollisuuden alalla oli käyty keskusjärjestöjen työajan lyhentämistä koskevan suosituksen soveltamisesta, ei ollut yhteisesti todettu, että sopimuksen 3. kohdan sanontaa "säännöllinen työpäivä" tulkittaisiin siten, että työntekijän tulisi olla työssä koko työtuntijärjestelmän mukainen työaikansa. Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton neuvotteluedustajat olivat viitanneet vuosilomalain vastaaviin kertymäsäännöksiin. Työnantajapuoli ei kuitenkaan ollut suostunut määrittelemään säännöllisen työajan tai säännöllisen työpäivän käsitettä, koska terminologia oli perustunut keskusjärjestöjen suositukseen. Neuvotteluissa oli todettu, että termien oikea sisältö tulisi selkiintymään keskusjärjestötasolla.

Koska säännöllisen työpäivän käsite jatkuvasti oli aiheuttanut epäselvyyksiä, oli Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto tehnyt SAK:n valtuuston syyskokoukselle marraskuussa 1986 aloitteen, jossa oli viitattu työnantajapuolen omaksumaan tulkintaan, jonka mukaan vajaat työpäivät eivät kerryttäneet työajan lyhennystä. Lausunnossaan SAK:n valtuusto oli muun muassa todennut, että kertymän osalta lähtökohtana keskusjärjestösuosituksessa oli pidetty vuosilomalain vastaavia kertymäsäännöksiä. Vuosilomaa määrättäessä myös vajaat työpäivät kerryttivät lomaa.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto oli alakohtaisissa neuvotteluissa yhdenmukaisesti SAK:n omaksuman kannan kanssa pitänyt johdonmukaisesti kiinni vuosilomalain kertymäsäännöksiin perustuvasta tulkinnasta. Neuvotteluissa ei siten ainakaan yhteisesti ollut todettu, että sellaiset päivät, jotka myöhästymisten tai muiden poissaolojen johdosta jäivät alle kahdeksan tunnin pituisiksi, eivät kerryttäisi työajan lyhennystä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto lisäksi oikeudenkäyntikuluille korkoa 16 prosenttia tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Lassila & Tikanoja Oy on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työajan lyhennystä kenkä- ja nahkateollisuudessa koskevan sopimuksen 3. kohdan mukaan sopimuksessa tarkoitettua vapaata annetaan tehtyjen säännöllisten työpäivien perusteella sopimuksessa mainitulla tavalla. Sopimuksesta neuvoteltaessa on työntekijäpuolen neuvotteluedustajien taholta esitetty, että vapaan kertymiseen oikeuttavat työpäivät tulisi määritellä samoin kuin vuosilomalain mukaiset työssäolopäivät. Työnantajapuolen neuvotteluedustajat ovat todenneet, että vuosilomalain mukaista tulkintaa ei voida noudattaa. Neuvotteluissa ei ole otettu kantaa siihen, miten tehty säännöllinen työpäivä tulisi määritellä, vaan on katsottu, että tämän määritteleminen kuuluu keskusjärjestöille.

Neuvotteluissa on sen sijaan käsitelty sitä, miten pitkä työstä myöhästyminen voi olla, jotta työpäivä voitaisiin vielä katsoa vapaata kerryttäväksi säännölliseksi työpäiväksi. Työnantajapuolelta on todettu, että tähän ei voida sopimuksessa ottaa kantaa, vaan asia jää ratkaistavaksi kussakin yksittäistapauksessa työpaikalla.

Neuvotteluissa ei ole erikseen käsitelty kysymystä, miten työnantajan luvalla tapahtuvat työstä poissaolot vaikuttavat siihen, voidaanko työpäivää pitää sopimuksessa tarkoitettuna tehtynä säännöllisenä työpäivänä.

Sopimukseen ja siihen liittyvään soveltamisohjeeseen on otettu määräykset siitä, mistä syistä johtuvat työstä poissaolot katsotaan vapaata kerryttäviksi, säännöllisiin työpäiviin rinnastettaviksi päiviksi. Tästä ei, kun otetaan huomioon osapuolten kesken neuvotteluissa esitetyt kannanotot, työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että jostakin muusta syystä työnantajan luvalla tapahtunut lyhyehkö poissaolo työpäivän aikana aiheuttaisi, ettei kysymyk

sessä olevaa työpäivää voitaisi katsoa sopimuksessa tarkoitetuksi säännölliseksi työpäiväksi.

Sopimusneuvotteluissa on edellä selostetuin tavoin lähdetty siitä, että myöhästymistapauksissa kysymyksessä oleva päivä tapauksesta riippuen voidaan katsoa sopimuksessa tarkoitetuksi säännölliseksi työpäiväksi siitä huolimatta, että työntekijän työssäoloaika on lyhyempi kuin kahdeksan tunnin pituinen säännöllinen työpäivä. Kun ehdottomana edellytyksenä ei siten ole pidetty täyden kahdeksan tunnin työpäivän tekemistä, työtuomioistuin muun selvityksen puuttuessa katsoo, että ainakin sellaisessa tapauksessa, jossa työntekijä työnantajan luvalla on ollut lyhyehkön ajan poissa työstä, voidaan työpäivä katsoa sopimuksessa tarkoitetuksi säännölliseksi työpäiväksi.

Työnantajan mukaan Ritarilla on vuoden 1986 syyskuun loppuun mennessä ollut 157 työajan lyhennystä kartuttavaa työpäivää. Lisäksi Ritarilla on ollut 10 työpäivää, joiden osalta asianosaiset ovat eri mieltä siitä, katsotaanko ne vapaata kerryttäviksi työpäiviksi vai ei. Kolme näistä riidanalaisista päivistä eli 18., 26. ja 27.8.1986 on ollut sellaista, jolloin Ritarin työstä poissaolo on ollut 15-45 minuutin pituinen. Kahtena riidanalaisena päivänä eli 17.1. ja 4.8.1986 Ritari on ollut poissa työstä tunnin ajan. Kaikki nämä poissaolot ovat tapahtuneet työnantajan luvalla. Edellä esitetyn huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että mainitut päivät tulee ottaa huomioon lyhennysvapaan kertymiseen oikeuttavina päivinä. Kun Ritarilla on siten ollut vähintään 161 vapaata kerryttävää työpäivää, ei jutun ratkaisun kannalta ole tarpeen ottaa kantaa siihen, tulisiko myös muut riidanalaiset päivät katsoa vapaan kertymisessä huomioon otettaviksi säännöllisiksi työpäiviksi.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto olisi asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Ritarille on vuonna 1986 syyskuun 30 päivään mennessä kertynyt kolme työajan lyhennystä kenkä- ja nahkateollisuudessa koskevan sopimuksen tarkoittamaa vapaapäivää, ja velvoittaa Lassila & Tikanoja Oy:n suorittamaan Ritarille yhden vapaapäivän palkkana 201 markkaa 84 penniä 16 prosentin korkoineen 30.9.1986 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Jutun laadun vuoksi saavat asianosaiset kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Tiitinen, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Kuivanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Yhdyn tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen. Sen sijaan perusteluiden osalta totean mielipiteenäni seuraavaa:

Katson asianosaisliittojen välisistä neuvotteluista esitetyn selvityksen osoittavan, että kysymys kokonaista työpäivää lyhyempien poissaolojen vaikutuksesta työajan lyhentämisen kertymiseen on neuvotteluissa ollut esillä, joskaan asiasta ei ole liittojen välillä päästy yhteiseen tulkintaan.

Työntekijäliiton edustajat ovat esittäneet käsityksenään, että liittojen välillä solmitun työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen 3. kohdan toiseen kappaleeseen sisältyvää sanontaa tehdyistä säännöllisistä työpäivistä olisi tulkittava vajaiden työpäivien osalta samalla tavoin kuin vuosilomalain säännöksiä. Tämä merkitsisi sitä, että käytännössä työntekijän ansaitsema vapaa-aika karttuisi silloinkin, kun hän olisi työssä vain osan työtuntijärjestelmään merkitystä työpäivästä.

Työnantajapuoli on lähtenyt puolestaan siitä, että myöhästymistapauksissa kysymyksessä oleva päivä voidaan tapauksesta riippuen katsoa sopimuksessa tarkoitetuksi säännölliseksi työpäiväksi siitä riippumatta, että työntekijän tosiasiallinen työssäoloaika on kahdeksaa tuntia lyhyempi.

Sopimuksen sanamuoto ei tue selvästi kumpaakaan esitettyä tulkintaa, joiden kummankin voidaan tosin katsoa tukeutuvan siihen.

Sopimusta tulkittaessa on siten kiinnitettävä huomiota myös sen tarkoitukseen, joka on ollut toteuttaa alakohtaisesti keskusjärjestöjen välillä solmittuun työajan lyhentämistä koskevaan suositukseen sisältyvät päätavoitteet. Näin ollen huolimatta siitä, että vapaan kertyminen on sanotussa suosituksessa varsin ylimalkaisesti määritelty, olisi työnantajapuolen tullut ottaa huomioon, että vajaiden työpäivien tapauskohtainen harkinta saattaisi osaltaan vaikeuttaa työajan lyhentämistä koskevien päätavoitteiden toteuttamista ja johtaa sellaisiin sivutarkoituksiin työajan käytön kontrollin osalta, joihin työntekijäpuoli neuvotellessaan työajan lyhentämisestä ei kohtuudella ole voinut varautua siitäkään huolimatta, että työnantajapuoli neuvotteluissa on nostanut esiin edellä kerrotuin tavoin erimieliseksi jääneen tulkintansa.

Näin ollen katson, että sopimusta on siten tulkittava, että siinä tarkoitetuilla tehdyillä säännöllisillä työpäivillä on tarkoitettu työskentelyä työehtosopimuksen ja työaikalain edellyttämän työtuntijärjestelmän mukaisina työpäivinä.