Labor court dismisses union claim that sick leave during a closed factory holiday prevents vacation accrual under collective agreement.

Työajan lyhentämisvapaa, joka oli määrätty pidettäväksi siten, että koko tehdas oli suljettuna ilmoitettuna päivänä, oli kulunut myös työntekijältä, joka ilmoitettuna vapaapäivänä oli ollut jo ennen vapaasta ilmoittamista alkaneella sairaslomalla.

Kantaja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Vastaaja Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava Mono Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä työehtosopimuksena noudatettavassa asianosaisliittojen ja Nahkateollisuuden Työnantajaliitto r.y:n kesken 26.11.1985 tehdyssä työajan lyhennystä kenkä ja nahkateollisuudessa 1.1.1986 alkaen koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 Työajan lyhennyksen toteuttaminen

Työajan lyhentämisen piiriin kuuluvien työntekijöiden työaikaa lyhennetään 32 tuntia vuodessa antamalla vapaata tässä sopimuksessa myöhemmin esitettävien periaatteiden mukaisesti.

3 Vapaan kertyminen

Vapaata annetaan tehdyistä säännöllisistä työpäivistä seuraavasti:

vähintään 53 työpäivää 1 vapaa vähintään 106 työpäivää 2 vapaata vähintään 161 työpäivää 3 vapaata vähintään 215 työpäivää 4 vapaata

Tehdyiksi säännöllisiksi työpäiviksi lasketaan myös ne työntekijän sairauden ajalle sattuvat työtuntijärjestelmän mukaiset työpäivät, joilta työnantaja maksaa sairausajan palkkaa, synnytysloma 42 päivän ajanjaksolta sekä työnantajan korvattava koulutus- ja matkustusaika säännöllisen työajan osalta.

Niin ikään tehtyihin säännöllisiin työpäiviin rinnastetaan seuraavista syistä johtuva palkallinen poissaolo:

- kunnallisvaltuuston tai -hallituksen kokous sekä valtiollisia tai kunnallisia vaaleja varten lain mukaan asetetun vaalilautakunnan tai -toimikunnan kokous

- omat 50- ja 60-vuotispäivät

- kutsunta ja siihen liittyvä erillinen lääkärintarkastus

- kertausharjoitukset

- omat häät

- läheisen omaisen kuolema

- alle 10-vuotiaan sairaan lapsen hoidon järjestäminen tai hoitaminen

Samoin tehtyihin säännöllisiin työpäiviin rinnastetaan Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton liittovaltuuston ja/tai -hallituksen kokouksiin käytetty aika säännöllisen työajan osalta.

Jos annettava vapaa sisältyy em. säännöllisiä työpäiviä kartuttavaan aikaan katsotaan vapaapäivä pidetyksi.

4 Vapaan antaminen

Kalenterivuoden aikana kertynyt vapaa on annettava työntekijälle viimeistään seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä, ellei paikallisesti työnantajan ja työntekijän välillä toisin sovita. Vapaan antamistavan ja ajankohdan määrää työnantaja kuitenkin niin, että ajankohdasta ilmoitettaessa noudatetaan kahden viikon ilmoitusaikaa, ellei paikallisesti toisin sovita.

KANNE

Kanteen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on Kenkäteollisuuden Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että vuoden 1984 tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa oli sovittu, että niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika oli 40 tuntia viikossa, työaikaa lyhennettäisiin 32 tunnilla vuodessa sillä tavoin kuin sopimusalakohtaisesti tarkemmin tultaisiin sopimaan. Sopimuksen perusteella Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. olivat 8.1.1985 laatineet suosituksen mainitun työajan lyhennyksen toteuttamisesta. Kenkä- ja nahkateollisuudessa oli solmittu edellä mainittu alakohtainen työehtosopimus työajan lyhentämisestä kenkä- ja nahkateollisuudessa 1.1.1986 alkaen.

Mono Oy:n palveluksessa oleva Laila Irmeli Martikainen oli ollut sairauden vuoksi työkyvytön 9.3. - 30.3.1986, mistä työnantajalle oli esitetty lääkärintodistus. Sittemmin Martikaisen sairaslomaa oli jatkettu ajalle 1.4. - 16.4.1986. Työnantaja oli 10.3.1986 ilmoittanut, että ensimmäinen työajan lyhentämisestä johtuva vapaapäivä pidettäisiin tiistaina 1.4.1986. Martikainen ei sairaslomansa aikana ollut saanut tietoa ilmoituksesta. Työnantaja oli kuitenkin katsonut Martikaisen pitäneen työajan lyhennysvapaansa 1.4.1986 sairasloman aikana, vaikka Martikainen itse ei ollut ollut lyhennysvapaasta tietoinen. Pääluottamusmies oli paikallisissa neuvotteluissa vaatinut vapaan antamista Martikaiselle. Työnantaja oli ilmoittanut suostuvansa tähän, mikäli työnantajaliitto antaisi tällaisen ohjeen. Paikallisissa neuvotteluissa asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Aikaprioriteettiperiaatteen soveltaminen työajan lyhennysvapaiden kohdalla oli ollut liittojen välillä esillä jo aikaisemmin, mutta asiassa ei ollut päästy yksimielisyyteen. Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu 10.3.1987, mutta yksimielisyyteen ei ollut päästy.

Koska Martikainen oli sairastunut jo ennen lyhennysvapaasta ilmoittamista, oli Martikainen aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti 1.4.1986 ollut sairalomalla, eikä hän ollut siten voinut käyttää työajan lyhennysvapaataan. Tilanne olisi ollut toinen, mikäli lyhennysvapaasta olisi ilmoitettu ennen sairasloman alkua, jolloin työkyvyttömyyspäivä olisi sattunut Martikaisen työtuntijärjestelmän mukaiselle vapaapäivälle. Tällaisessa tapauksessa aikaprioriteettiperiaatetta sovellettaessa Martikaisella ei työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan mukaan olisi ollut oikeutta sairaspäivärahaan, vaan hän olisi ollut työajan lyhennysvapaalla. Työajan lyhennyssopimuksen 2. kohdan mukaan katsottiin vapaapäivä pidetyksi, jos annettava vapaa sisältyi säännöllisiä työpäiviä kartuttavaan aikaan. Tällä määräyksellä oli tarkoitettu edellä mainituista tilanteista jälkimmäistä, eikä määräyksellä ollut tarkoitettu poiketa aikaprioriteettiperiaatteen vakiintuneesta soveltamisesta.

Työnantaja ei ollut voinut yksipuolisesti Martikaiselle edes asiasta ilmoittamatta muuttaa hänen työtuntijärjestelmäänsä. Mikäli työnantajapuolen tulkinta hyväksyttäisiin, voisivat työantajat mitätöidä työajan lyhennyksen antamalla vapaapäivät aina työntekijöiden sairaslomien tai muiden vapaiden kanssa päällekäin. Eri asemassa eivät voineet olla sellaiset tilanteet, joissa koko työosasto tai tehdas oli suljettu, koska työajan lyhentämissopimusta sovellettiin työntekijäkohtaisesti. Sopimuksen neljännessä kohdassa edellytettiin, että vapaan antamisessa oli noudatettava kahden viikon ennakkoilmoitusaikaa. Tämä edellytti siten, että kunkin työntekijän tuli saada tieto ilmoituksesta.

Työnantajapuolen asiassa omaksuma tulkinta oli niin ilmeisesti virheellinen ja poikkesi niin olennaisesti aikaprioriteettiperiaatteen vakiintuneesta soveltamisesta, että työnantajaliitto hyväksyessään ja omaksuessaan edellä esitetyn tulkinnan oli rikkonut valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että kenkä- ja nahkateollisuuden työajan lyhentämissopimuksen mukaan Mono Oy ei ole voinut antaa Martikaiselle 1.4.1986 työajan lyhennysvapaata, vaan Martikainen on ollut tuolloin sairaslomalla, ja että työnantaja olisi ollut velvollinen antamaan Martikaiselle 1.4.1986 asemesta yhden päivän lyhennysvapaan. Lisäksi Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut Kenkäteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettujen velvollisuuksien laiminlyönnin johdosta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työajan lyhentämissopimuksen 3. kohdassa oli todettu, että vapaata annettiin tehdyistä säännöllisistä työpäivistä. Samassa kohdassa oli myös todettu, että säännöllisiksi työpäiviksi katsottiin myös ne työntekijän sairauden ajalle sattuvat työpäivät, joilta työnantaja maksoi sairausajan palkkaa. Samassa kohdassa oli edelleen todettu, että jos annettava vapaa sisältyi sopimuksessa edellä mainittuihin säännöllisiä työpäiviä kartuttavaan aikaan, katsottiin vapaapäivä pidetyksi. Sopimuksen mukaan sairasloma ja vapaapäivä voivat siten mennä päällekkäin. Tätä sopimusmääräystä oli sovellettu siten, että vain silloin, kun vapaa annettiin yhtä aikaa koko työryhmälle, osastolle tai tehtaalle, kului vapaa myös niiltä työntekijöiltä, jotka olivat vapaan aikana sairauden vuoksi poissa työstä.

Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa työajan lyhentämisestä johtuva vapaapäivä oli 10.3.1986 määrätty pidettäväksi 1.4.1986. Työnantajan tiedossa ei vielä tuolloin ollut ollut, että Martikainen olisi vapaan aikana työkyvytön. Tästäkään syystä ei voitu katsoa, että vapaapäivä Martikaisen kohdalla ei olisi kulunut.

Vastineessa esitetty vaatimus

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Mono Oy on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Mono Oy:n palveluksessa oleva Laila Irmeli Martikainen on ollut sairauden vuoksi työkyvytön 9.3. - 31.3.1986. Hänen sairaslomaansa on jatkettu tämän jälkeen vielä 1.4. - 16.4.1986. Mono Oy on työpaikan ilmoitustaululle 10.3.1986 asetetulla tiedotuksella ilmoittanut, että ensimmäinen työajan lyhentämisestä johtuva vapaapäivä pidetään 1.4.1986, jolloin tehdas on suljettuna.

Työajan lyhennystä kenkä- ja nahkateollisuudessa koskevan sopimuksen 3. kohdan mukaan vapaata kerryttäviksi säännöllisiksi työpäiviksi lasketaan muun muassa ne työntekijän sairauden ajalle sattuvat työtuntijärjestelmän mukaiset työpäivät, joilta työnantaja maksaa sairausajan palkkaa. Sopimuskohdassa on edelleen määräys siitä, että jos annettava vapaa sisältyy säännöllisiä työpäiviä kartuttavaan aikaan, katsotaan vapaapäivä pidetyksi.

Kanteessa on lähdetty siitä, että koska Martikainen on sairastunut ennen vapaasta ilmoittamista, on hänen poissaolonsa 1.4.1986 oikeuskäytännössä vakiintuneesti noudatetun niin sanotun aikaprioriteettisäännön mukaan johtunut ensin alkaneesta syystä eli sairaudesta eikä vapaallaolosta. Työajan lyhennystä koskeneissa sopimusneuvotteluissa ei ole erikseen keskusteltu sellaisista tilanteista, joissa sairasloma ja vapaa osuvat päällekkäin. Neuvotteluissa on ainoastaan todettu se sopimukseen otettu seikka, että annettava vapaa voi kulua myös sellaisena päivänä, jolloin työntekijä sopimuksessa mainitusta syystä on poissa työpaikalta. Kantajaliiton mukaan tämä voi sairaustapauksessa olla mahdollista vain silloin, kun annettavasta vapaasta on ilmoitettu ennen sairasloman alkua.

Työajan lyhennyssopimuksen liitteenä olevasta vapaan antamistapoja koskevasta esimerkkiluettelosta käy ilmi, että vapaan antaminen voidaan toteuttaa henkilökohtaisena tai kollektiivisena. Kun nyt esillä olevassa tapauksessa vapaa on annettu siten, että koko tehdas on ollut suljettuna, ja kun työajan lyhentämissopimuksessa on nimenomaan todettu, että mikäli annettava vapaa sisältyy säännöllisiä työpäiviä kartuttavaan aikaan, katsotaan vapaapäivä pidetyksi, työtuomioistuin katsoo Mono Oy:n voineen antaa työajan lyhennysvapaan 1.4.1986 myös Martikaiselle. Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto ei näin ollen ole asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laadun vuoksi saa Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Tiitinen, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Kuivanen ja Sulkula.

Tuomio oli yksimielinen.