Labor court dismissed union claim that employer violated collective agreement by failing to raise all personal allowances annually.

Työehtosopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen perusteella katsottu, että työntekijäliitto ei ollut voinut perustellusti ymmärtää työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan otettua määräystä henkilökohtaisten lisien tarkistamisesta siten, että työnantajapuoli olisi määräyksellä sitoutunut korottamaan kaikkien työntekijöiden henkilökohtaisia lisiä vuosittain.

Näyttämättä oli myös jäänyt, että eräällä työmaalla olisi syntynyt allekirjoituspöytäkirjaan perustuva paikallinen sopimus kaikkien työntekijöiden henkilökohtaisten lisien korottamisesta.

Työnantajaa vastaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kantaja Maaseututyöväen Liitto r.y. Vastaaja Vapo Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Muiden ohella Vapo Oy:n ja Maaseututyöväen Liiton välillä 18.4.1986 allekirjoitetussa turveteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

17 §

Henkilökohtainen lisä

1 Työntekijän työtaidon, työtehon, koulutuksen ja työkokemuksen perusteella hänelle voidaan maksaa henkilökohtaista erillistä markkamääräistä lisää. Työpaikan luottamusmiehellä on oikeus pyynnöstä saada työnantajalta tiedot henkilökohtaiseen lisään oikeutetuista työntekijöistä.

Edellä mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

3 § Työnantaja tarkistaa kahden kuukauden kuluessa työehtosopimuksen allekirjoittamisesta ja sen jälkeen vuosittain luottamusmiestä kuultuaan henkilökohtaisen lisän piiriin kuuluvat työntekijät ja lisien suuruuden. Samaa menettelyä noudattaen tarkistetaan myös palkkaryhmittelyn oikeellisuus.

KANNE

Kanteen perustelut

Maaseututyöväen Liitto on Vapo Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että edelle jäljennetty työehtosopimuksen 17 §:n 1 momentti oli sen toista virkettä lukuun ottamatta ollut voimassa sellaisenaan jo 12.4.1984 solmitussa työehtosopimuksessa. Sitä ennen voimassa olleessa valtion polttoainekeskuksen ja Maaseututyöväen Liiton välisessä turveteollisuustyöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa oli ollut erityiset määräykset hyvänmiehen lisästä, koulutuslisästä ja kokemuslisästä. Työntekijälle oli voitu maksaa hyvänmiehen lisää enintään 15 prosenttia ohjetuntipalkasta, koulutuslisää 10 prosenttia ohjetuntipalkasta ja kokemuslisää enintään 16 prosenttia ohjetuntipalkasta. Prosentuaaliset lisät olivat kasvaneet ohjetuntipalkkojen korotusten mukaan. Vuoden 1984 työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen henkilökohtaiset lisät olivat jääneet jälkeen yleisestä sopimuskehityksestä.

Maaseututyöväen Liitto oli tämän vuoksi vaatinut työehtosopimusta muutettavaksi siten, että myös henkilökohtaisten lisien korotus turvattaisiin. Asia oli ratkaistu neuvotteluissa sillä tavoin, että oli sovittu työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:ään otetusta edelle jäljennetystä määräyksestä. Neuvottelujen yhteydessä työnantajapuolelta oli ilmoitettu allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n merkitsevän henkilökohtaisten lisien korotusta, joten sopimusmääräyksellä Maaseututyöväen Liiton esittämän ongelman piti poistua.

Keväällä 1986 tehdyn työehtosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen oli Vapo Oy:n Osmanginsuon työmaalla Kiuruvedellä neuvoteltu luottamusmiehen ja ylityönjohtajan kesken edelle jäljennettyjen työehtosopimuksen määräysten toteuttamisesta. Neuvotteluissa oli päästy yksimielisyyteen siitä, että kaikkien henkilökohtaista lisää saavien 22 työntekijän henkilökohtaista lisää korotettaisiin ja että korotuksen suuruus olisi keskimäärin 40 penniä tunnilta.

Työnantaja oli kuitenkin jälkeenpäin yksipuolisesti peruuttanut jo sovitut korotukset. Asia oli tämän jälkeen ollut esillä työmaalla 16.6.1986, jolloin työehtosopimukseen osallisten edustajia oli ollut käymässä työpaikalla. Tällöin työnantajan taholta oli vahvistettu, että työpaikan työntekijöiden henkilökohtaisia lisiä korotettaisiin siten kuin paikallisen työnjohdon ja luottamusmiehen välillä oli alunperin sovittu. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut, vaan Vapo Oy oli korottanut ainoastaan viiden työntekijän henkilökohtaista lisää.

Vapo Oy oli tietensä rikkonut työehtosopimusta kieltäytymällä toimeenpanemasta työehtosopimusneuvotteluissa sovittuja ja paikallisneuvotteluissa markkamääräisesti tarkennettuja henkilökohtaisten lisien korotuksia Osmanginsuon työmaalla. Mainitulla työmaalla työskentelevillä työntekijöillä oli korkea ammattitaito. Myös työteho työmaalla oli hyvä. Työntekijät olivat olleet Vapo Oy:n palveluksessa keskimäärin 11 vuotta. Tuotantotavoitteet oli saavutettu aina ensimmäisten työmaiden joukossa. Turpeen nosto hehtaaria kohden oli maan suurimpia. Kolmen viimeisen vuoden aikana oli vain viiden työntekijän henkilökohtaista lisää nostettu keväällä 1986. Eräiden työntekijöiden kohdalla oli kulunut jo seitsemän tai kahdeksan vuotta viimeisistä tasokorotuksista. Työmaan palkkataso oli myös jäänyt jälkeen Vapo Oy:n säännöllisen työajan keskimääräisistä ansioista.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Maaseututyöväen Liitto on vaatinut Vapo Oy:n tuomitsemista työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vapo Oy on kanteeseen vastatessaan lausunut, että vuoden 1984 valtakunnallisesta turveteollisuuden työehtosopimuksesta neuvoteltaessa oli sovittu, että entiset koulutus- ja hyvänmiehen lisät yhdistettiin henkilökohtaiseksi lisäksi, joka oli markkamääräinen. Aikaisemmin voimassa olleen työehtosopimuksen mukaan työntekijälle oli voitu maksaa hyvänmiehen lisää, koulutuslisää ja kokemuslisää. Nämä lisät olivat olleet prosentuaalisia ja ne laskettiin ohjepalkoista.

Vuoden 1984 työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen Maaseututyöväen Liitto oli ilmoittanut, että Vapo Oy oli maksanut henkilökohtaista lisää liian harvoille työntekijöille ja että lisien suuruus oli jäänyt jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Tämän vuoksi liitto oli vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt, että lisää tulisi maksaa useammalle henkilölle. Vapo Oy:n edustajat olivat työehtosopimusneuvotteluissa ilmoittaneet, että henkilökohtaisen lisän maksamista koskevaan työehtosopimusmääräykseen voitiin lisätä joustoa siten, että työnantaja sitoutui kerran vuodessa tarkistamaan, oliko eri työmailla henkilöitä, joille tulisi maksaa henkilökohtaista lisää tai joiden henkilökohtaista lisää tulisi korottaa. Tämän vuoksi työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan oli otettu edelle jäljennetty 3 §.

Työehtosopimusneuvotteluissa oli tullut täysin selväksi se, että allekirjoituspöytäkirjassa tarkoitetun tarkistuksen suoritti työnantaja ja että se suoritettiin kerran vuodessa työehtosopimuksen 17 §:n 1 momentissa mainitut seikat huomioon ottaen ja luottamusmiehen esitettyä mielipiteensä asiasta. Missään vaiheessa ei neuvotteluissa ollut puhuttu siitä, että henkilökohtaista lisää tarkistettaisiin antamalla jokaiselle työntekijälle automaattisesti korotettu lisä.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:ssä oli lisäksi todettu, että samaa menettelyä noudattaen tarkistettiin myös palkkaryhmittelyn oikeellisuus. Mikäli Maaseututyöväen Liiton kanta katsottaisiin oikeaksi, johtaisi se siihen, että myös kaikkien työntekijöiden palkkaryhmää tulisi vuosittain nostaa. Se ei voinut olla mahdollista.

Kun ylityönjohtaja oli esitellyt asian työpäällikölle, hän oli todennut samalla, että luottamusmies oli vaatinut korotuksia kaikille työntekijöille. Työpäällikkö oli vastannut, että lisiä maksettaisiin työehtosopimuksen mukaan vain erityisen hyville työntekijöille eikä kaikille. Ylityönjohtajan esityksestä oli neuvottelussa päätetty korottaa viiden erityisen taitavaksi osoittautuneen työntekijän henkilökohtaista lisää. Ylityönjohtaja oli tämän jälkeen ilmoittanut asian luottamusmiehelle.

Vapo Oy:llä oli yli 160 työpistettä. Missään muualla ei ollut syntynyt vastaavanlaista riitaa. Muissakaan työpisteissä ei kaikkien työntekijöiden henkilökohtaisia lisiä ollut korotettu. Tämä seikkakin osoitti sen, että myös työntekijäpuolella työehtosopimuksen sisältö oli ymmärretty Vapo Oy:n esittämällä tavalla.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vapo Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Maaseututyöväen Liitto on vielä lausunut, että työehtosopimusneuvotteluissa oli yhteisesti todettu, että palkkaryhmittelyn perusteena olevat työnimikkeet olivat osittain vanhentuneita ja että uusia työnimikkeitä oli tullut lisää sinä aikana, jolloin turvealan työehtosopimus oli asiallisesti muuttumattomana ollut voimassa noin 10 vuoden ajan. Tämän vuoksi oli sovittu työryhmän asettamisesta selvittämään asiaa. Kun työehtosopimukseen ei kuitenkaan ollut otettu uusia palkkaryhmittelyjä ja yhteisesti oli todettu töiden vaativuuden kasvaneen, oli sovittu työehtosopimuksen 17 §:n ja allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n mukaisesta tarkistusmenettelystä. Tarkistuksella oli työehtosopimusneuvotteluissa ymmärretty samaa kuin korottamisella. Tarkoituksena oli siten ollut sopia siitä, että kaikkien henkilökohtaista saavien työntekijöiden lisää korotettaisiin paikallisesti sovittavalla markkamäärällä.

Työehtosopimuksen edellyttämien korotusten aikaansaamiseksi Osmanginsuon työmaan luottamusmies oli keväällä 1986 ottanut yhteyttä ylityönjohtajaan. Usean neuvottelun jälkeen korotusten tarpeellisuudesta ja niiden suuruudesta oli päästy yksimielisyyteen. Ylityönjohtaja oli esittänyt luottamusmiehen nähtäväksi sopimusesityksen, jossa jokaisen työntekijän henkilökohtaista lisää oli korotettu. Korotuksien perustana olivat ollet vuosien 1981 - 1983 työehtosopimuksen prosenttikorotukset.

Luottamusmies oli pyytänyt esitystä nähtäväkseen, jotta hän saisi jäljentää työntekijöiden uudet henkilökohtaiset lisät itselleen. Luottamusmies oli merkinnyt ylityönjohtajan esityksestä palkkalistaansa uudet lisät kunkin työntekijän kohdalle ja ilmoittanut hyväksyvänsä ylityönjohtajan esityksen. Hän oli katsonut asian tulleen sovituksi. Ylityönjohtaja oli kuitenkin ilmoittanut, ettei hän voinut korottanut lisiä ennen kuin hän olisi esittänyt asian työpäällikölle, joka tulisi muutaman päivän kuluttua käymään työmaalla. Työpäällikkö olikin käynyt työmaalla, mutta henkilökohtaisista lisistä ei ollut sen jälkeen puhuttu mitään.

Noin kahden viikon kuluttua 16.6.1986 oli Osmanginsuolla pidetty neuvottelu, jossa myös Vapo Oy:n edustajia oli ollut läsnä. Neuvottelun loppupuolella luottamusmies oli pyytänyt työpäälliköltä selvitystä siihen, miksi ei henkilökohtaisien lisien korottamisesta ollut annettu tietoja. Luottamusmies oli näyttänyt työpäällikölle palkkalistaa, johon hän oli ylityönjohtajan esityksestä jäljentänyt uudet henkilökohtaiset lisät. Työpäällikkö oli todennut, että mikäli se oli ylityönjohtajan esitys, hyväksyi hän sen ilman muuta. Muutaman päivän kuluttua tämän neuvottelun jälkeen ylityönjohtaja oli esittänyt luottamusmiehelle luettelon, jossa ainoastaan viiden työntekijän henkilökohtaista lisää oli korotettu. Luottamusmies oli ilmoittanut, että hän ei hyväksynyt tällaista ratkaisua.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Vapo Oy on vielä lausunut, että työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n määräyksen sanamuoto oli täysin selvä. Mikäli työehtosopimukseen osallisten välillä olisi ollut tarkoituksena sopia siten kuin kanteessa oli väitetty, olisi mainitun määräyksen tullut kuulua siten, että työnantaja korottaisi vuosittain kaikkien työntekijöiden henkilökohtaisia lisiä.

Työnantaja oli Osmanginsuon työmaan osalta noudattanut täsmällisesti allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n määräystä tarkistamalla alkukesällä 1986 henkilökohtaisen lisän piiriin kuuluvat työntekijät ja korottamalla viiden työntekijän lisää 50 pennillä tunnissa ja säilyttämällä muiden lisät ennallaan. Vaikka edellisenä vuonna ei vielä ollut ollut voimassa vastaavan sisältöistä työehtosopimusmääräystä, työnantaja oli 28.2.1985 lukien korottanut Osmanginsuon työmaalla neljän työntekijän henkilökohtaista lisää 61 pennillä tunnissa. Molemmista korotuksista oli päässyt osalliseksi kaksi työntekijää ilmeisesti erityisten ansioiden perusteella. Edellä esitetystä voitiin päätellä, että työnantaja oli henkilökohtaisten lisien korotusten osalta soveltanut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuksen nimenomaisen tarkoituksen mukaisesti.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Maaseututyöväen Liitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vuonna 1984 solmittuun turveteollisuuden työehtosopimukseen on otettu määräys, jonka mukaan työntekijälle voidaan hänen työtaitonsa, työtehonsa, koulutuksensa ja työkokemuksensa perusteella maksaa erillistä markkamääräistä henkilökohtaista lisää. Samalla on luovuttu aikaisemmin käytöstä olleista lisistä, jotka ovat määräytyneet sovitun prosenttiluvun suuruisina ohjetuntipalkoista laskettuina. Maaseututyöväen Liitto on vuoden 1986 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä tehnyt esityksiä, joiden tarkoituksena on ollut turvata myös markkamääräisten henkilökohtaisten lisien ja niiden korotuksen maksaminen useammille työntekijöille.

Työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen on Vapo Oy:n Osmanginsuon työmaalla ryhdytty luottamusmiehen aloitteesta neuvottelemaan työntekijöiden henkilökohtaisten lisien korottamisesta. Luottamusmiehen kanssa asiasta keskustellut ylityönjohtaja on neuvottelujen kuluessa laatinut laskelman, johon on merkitty muun muassa työntekijöiden voimassa olleet ja myös korotetut henkilökohtaiset lisät. Korotetut lisät ylityönjohtaja oli laskenut käyttäen ennen vuotta 1984 voimassa olleeseen työehtosopimukseen sisältyviä prosenttilukuja. Luottamusmies on jäljentänyt omaan palkkalistaansa uudet lisät. Ylityönjohtaja on ilmoittanut luottamusmiehelle samassa yhteydessä, että hänen tulee saattaa asia työpäällikön hyväksyttäväksi ja kehottanut luottamusmiestä pitämään laskelman omana tietonaan.

Ylityönjohtaja on sittemmin keskustellut asiasta työpäällikön kanssa, joka on todennut, että laskelma korotetuista lisistä ei ollut voimassa olevan työehtosopimuksen mukainen, sillä uusi työehtosopimus edellytti lisiin korotuksia vain erityisen kyvykkäiksi osoittautuneiden työntekijöiden osalta. Tämän jälkeen ylityönjohtaja on tehnyt työpäällikölle uuden esityksen viiden työntekijän henkilökohtaisen lisän korottamisesta. Tämän esityksen työpäällikkö on hyväksynyt.

Kun luottamusmies ei ole saanut ylityönjohtajan kanssa käymänsä keskustelun jälkeen tarkempaa tietoa henkilökohtaisista lisistä, hän on ottanut asian esille työmaalla 16.6.1986 työehtosopimusosapuolten välillä muissa asioissa pidetyssä kokouksessa, jossa työpäällikkö on ollut läsnä, mutta ei sen sijaan ylityönjohtaja. Luottamusmies on näyttänyt työpäällikölle laatimansa luettelon, johon työntekijöiden henkilökohtaiset lisät on merkitty ylityönjohtajan ensiksi tekemän laskelman mukaisesti korotettuina. Luottamusmies on tiedustellut työpäälliköltä syytä henkilökohtaisten lisien korottamatta jättämiseen. Tarkemmin luetteloa katsomatta työpäällikkö on todennut, että jos se on ylityönjohtajan esityksen mukainen, niin hän hyväksyisi sen. Todistajana kuultuna luottamusmies on ilmoittanut, että työpäällikön hämmästyksestä päätellen hän ei ilmeisesti ollut nähnyt luetteloa aikaisemmin.

Kun ylityönjohtaja on aikaisemmin laatimansa laskelman luottamusmiehelle näyttäessään ilmoittanut, että se on työpäällikön hyväksyttävä, ei luottamusmies ole voinut käsittää henkilökohtaisien lisien korotuksista sovitun jo tuolloin. Liioin ei 16.6.1986 käydystä neuvottelusta esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuimen mielestä ole tehtävissä sellaista päätelmää, että luottamusmiehen esittämään luetteloon merkityistä henkilökohtaisten lisien korotuksista olisi osapuolten välillä silloinkaan syntynyt työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:ään perustuvaa sitovaa sopimusta.

Työtuomioistuin katsoo näin ollen näyttämättä jääneen, että Vapo Oy olisi tietensä rikkonut työehtosopimusta jättäessään korottamatta kaikkien kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden henkilökohtaisia lisiä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa Vapo Oy kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Silenti, Uski, Suomalainen, Palanko-Laaka ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.