Labor court dismisses union claims for damages but orders employer to pay severance pay for wrongful termination.

Rakennustyökohteen pääluottamusmiehenä ja työkunnan etumiehenä toimineen työntekijän työsopimus oli purettu varoituksesta huolimatta jatkuneen työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta.

Kun otettiin huomioon olosuhteet, joissa työvelvoitteen laiminlyönnit olivat tapahtuneet, ei työnantajalla katsottu olleen perustetta työsopimuksen purkamiseen mutta työntekijän menettelyn kokonaisuudessaan huomioon ottaen kuitenkin erityisen painava syy työsopimuksen irtisanomiseen.

Työnantaja velvoitettu maksamaan työntekijälle saamatta jäänyt irtisanomisajan palkka.

Työnantajaa ei voitu tuomita erikseen hyvityssakkoon sen johdosta, että työnantaja työsopimuksen purkamisen yhteydessä oli jättänyt maksamatta irtisanomisajan palkan.

Työnantajaa, työnantajaliittoa ja sen piiriyhdistystä vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Polar-rakennusosakeyhtiö Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 30.5.1986 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

II. Työhön ottaminen ja irtisanominen

4 §

Työhön ottaminen ja irtisanomisesta

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken toukokuun 30 päivänä 1986 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttaminen rakennusalalla.

Työehtosopimuksen 4 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

4 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä.

3. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §

Irtisanomisajat

1. Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava vähintään seuraavia irtisanomisaikoja

työsuhde on jatkunut keskeytyksettä

irtisanomisaika

enintään 2 vuotta

2 viikkoa

yli 2 vuotta mutta enintään 4 vuotta

4 viikkoa

yli 4 vuotta

8 viikkoa

8 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

III IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

18 §

Irtisanomismenettely ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella mitä tämän sopimuksen I luvussa on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvastasyystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

- a) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain (320/70) mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

24 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

25 §

Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään 20 kuukauden palkka.

2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

26 §

Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

1. Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

2. Edellä tämän pykälän 1 momentissa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

27 §

Korvaus työsuhteen jatkuessa

1. Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko tämän sopimuksen 25 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

2. Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

33 §

Korvauksia koskevat erityismääräykset

1. Työnantajaa ei voida tuomita tässä sopimuksessa tarkoitettujen korvausten lisäksi työsopimuslain (414/74) 51 §:n mukaiseen vahingonkorvaukseen, eikä työehtosopimuslain 7 §:n mukaan maksamaan hyvityssakkoa siltä osin kuin kysymyksessä on työehtosopimukseen perustuvien mutta sinänsä samojen velvollisuuksien rikkominen, joista sopimuksen mukainen korvaus on määrätty.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on Suomen Rakennusteollisuusliittoa ja Polar-rakennusosakeyhtiötä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että kirvesmies Pertti Berglundin työsuhde Polar-rakennusosakeyhtiöön oli alkanut 29.9.1982. Berglund oli kesäkuusta 1986 alkaen työskennellyt yhtiön urakoimassa Suomen Sokeri Oy:n työkohteessa Länsi-Pasilassa. Berglund oli toiminut työkohteen pääluottamusmiehenä 17.6.1986 lukien.

Yhtiö oli purkanut Berglundin työsuhteen 13.11.1986. Työsuhteen purkamisen syyksi oli ilmoitettu varoituksesta huolimatta jatkunut työvelvoitteen laiminlyönti. Berglund oli vastustanut purkamista välittömästi suullisesti ja vielä kirjallisesti 18.11.1986, jolloin hän oli samalla ilmoittanut, että työnantajalla ei ollut ollut edes irtisanomisperustetta. Irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamat menettelyohjeet saatuaan Berglund oli vielä riitauttanut työsuhteen päättämisen kirjallisesti 24.11.1986.

Berglund oli toiminut kirvesmiestyökunnan etumiehenä ja tässä asemassa joutunut käyttämään aikaa neuvotteluihin työnjohdon kanssa. Neuvottelut olivat aiheutuneet pääasiassa siitä, että työnjohto oli pyrkinyt perusteettomasti kirjaamaan urakan aikana syntyneitä odotustunteja urakkatunneiksi. Tämä menettely vaikutti palkkaa alentavasti. Berglund ei ollut laiminlyönyt työtehtäviään.

Asiasta oli käyty tuloksettomat piiritason neuvottelut 12.12.1986. Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri oli tukenut työnantajan työehtosopimuksen vastaista menettelyä. Liittotason neuvotteluissa 14.12.1986 ei asiasta myöskään ollut päästy sovintoon.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaisi, että Polar-rakennusosakeyhtiöllä ei ole ollut asianmukaista perustetta Berglundin irtisanomiseen,

2. tuomitsisi Polar-rakennusosakeyhtiön maksamaan Berglundille irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n nojalla neljän viikon irtisanomisajan palkkana 19 548,80 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.12.1986 lukien ja tuomitsisi yhtiön lisäksi tästä laiminlyönnistä työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon,

3. toteaisi, että edellytykset työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa,

4. tuomitsisi Polar-rakennusosakeyhtiön maksamaan Berglundille 10 kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 207 706 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien katsottiinpa sitten, että työsuhteen palauttamisen edellytyksiä ei ole olemassa tai että palauttamisen edellytykset ovat olemassa, mutta työnantaja ei työtuomioistuimen asettamassa määräajassa tarjoa työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä,

5. tuomitsisi Polar-rakennusosakeyhtiön kohtuulliseksi harkittuun vaihtoehtoiseen korvaukseen, mikäli työnantaja tarjoaa edellä mainituin tavoin Berglundille työtä, ja

6. tuomitsisi Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piirin ja Suomen Rakennusteollisuusliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Rakennustyöläisten Liitto on asian esivalmisteluistunnossa luopunut kanteesta siltä osin kuin siinä oli vaadittu Polar-rakennusosakeyhtiön velvoittamista maksamaan Berglundille luottamusmiessopimuksen 5 §:n 7 kohdassa tarkoitettu korvaus samoin kuin kanteesta siltä osin kuin siinä vaaditut markkamäärät ylittivät edellä 2. ja 4. kohdassa mainitut markkamäärät.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Polar-rakennusosakeyhtiö ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Berglundin työsuhde oli purettu varoituksista huolimatta jatkuneen työvelvoitteen laiminlyönnin vuoksi. Kysymys oli ollut työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta, jollaisen vallitessa niin rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen kuin luottamusmiessopimuksenkin määräysten perusteella työsopimuksen päättämiselle oli olemassa sopimusten tarkoittamat perusteet.

Työsuhteen päättämiseen johtaneiden tapahtumien osalta voitiin todeta, että työkunta, jonka etumiehenä Berglund oli toiminut, oli aloittanut työnsä kanteessa mainitulla työmaalla kesäkuun 1986 alussa. Jo melkein heti työmaan alusta lähtien, mutta erityisesti heinäkuussa pidettyjen vuosilomien jälkeen, työkunnan ja myös Berglundin käsitykset työsopimussuhteesta johtuvista velvollisuuksista olivat pahasti hämärtyneet. Työkunnan jäsenet Berglund mukaan lukien olivat kieltäytyneet kuittaamasta työnantajan heille luovuttamia työvälineitä kuten moottorisahoja, porakoneita, naulaimia ja muita vastaavia. Työkunta oli myös kieltäytynyt lukitsemasta työkalukoppia, jossa oli säilytetty työntekijöiden omia ja myös työnantajan heidän käyttöönsä luovuttamia työkaluja. Jatkuvista huomautuksista huolimatta työkunnan jäsenet olivat myös kieltäytyneet käyttämästä suojakypärää.

Kanteessa oli viitattu työehtosopimuksen 24 §:n 5 kohdassa tarkoitettuun urakka- ja tuntitöiden kirjaamiseen. Väite siitä, että työnjohto olisi perusteettomasti pyrkinyt kirjaamaan urakan aikana syntyneitä odotustunteja urakkatunneiksi, oli tosiasioita vastaamaton. Käytännössä tilanne oli ollut päinvastainen, sillä Berglund oli vaatinut tuntityötunteihin kirjattavaksi urakkasopimuksen tarkoittamaan työhön kuuluvia työtunteja ansiotason keinotekoiseksi korottamiseksi.

Työkunta kokonaisuudessaan oli poistunut työpaikaltaan 3.10.1986 kahden tunnin ajaksi. Työkunta ei myöskään 16.10.1986 ollut aamulla tunnin ajan tehnyt työtään ja lisäksi se oli poistunut työmaalta iltapäivällä kaksi tuntia ennen työajan päättymistä. Näiden työvelvoitteiden täyttämättä jättämisten taustalla olivat olleet työkunnan kohtuuttomat odotustuntivaatimukset. Työnantaja oli 17.10.1986 antanut kaikille työkunnan jäsenille, myös Berglundille, kirjallisen varoituksen työvelvoitteen laiminlyönnistä. Kirjallisessa varoituksessa oli todettu, että laiminlyöntien uusiutuessa työsopimus tultaisiin purkamaan. Nämä kirjalliset varoitukset oli työpaikalla 21.10.1986 pidetyssä neuvottelussa suullisesti peruutettu. Kokonaistilanteen arvioimiseksi näidenkin tapahtumien esille ottaminen oli välttämätöntä.

Odotustunteihin liittyviä erimielisyyksiä ei ollut työmaalla esiintynyt 27.10. - 7.11.1986. Berglund oli ollut mainitun ajan sairaslomalla ja tuolloin työnjohto ja työkunnan vt. etumies olivat olleet yksimielisiä työkunnan työtunneista.

Niissä työpaikka-, piiri- ja liittotason neuvotteluissa, joissa Berglundin työsuhteen purkamista oli käsitelty, ei tapahtuneita työvelvoitteiden laiminlyöntejä eikä annettuja varoituksia ollut työntekijäpuolelta kiistetty. Berglundin työsuhteen purkamisen lain ja työehtosopimuksen vastaisuutta työntekijäpuoli oli perustellut sillä, että kysymyksessä olisi ollut odotustuntierimielisyyksiin tai joihinkin muihin syihin liittyvä kostotoimenpide. Näin ei kuitenkaan ollut ollut asianlaita. Se seikka, että odotustuntien kirjaamisesta mahdollisesti oltiin eri mieltä, ei oikeuttanut työntekijöitä sen kaltaisiin työstä pidättäytymisiin, kuin mistä nyt oli ollut kysymys. Luottamusmiehen asemassa Berglundin olisi tullut olla tästä seikasta erityisesti tietoinen.

Työnantajaa ei työtuomioistuimen vakiintuneen käytännön ja rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 33 §:n 1 kohdan mukaan voitu tuomita erikseen hyvityssakkoon sen johdosta, että työnantaja oli työsuhteen päättämisen yhteydessä jättänyt irtisanomisajan palkan maksamatta. Mikäli katsottaisiin, että Berglundin työsuhteen päättämiselle ei olisi ollut perusteita, ei työsuhteen palauttamiselle kuitenkaan ollut olemassa edellytyksiä, koska Berglund oli luottamusmiehenä ja työkunnan etumiehenä toimiessaan tosiasiallisesti pyrkinyt ottamaan itselleen valtuuksia, jotka kuuluivat työnjohdolle. Berglund oli lisäksi esiintynyt toistuvasti alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikalla. Tämän vuoksi hänelle oli 14.10.1986 annettu kirjallinen varoitus.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Polar-rakennusosakeyhtiö ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että työmaalla oli käyty neuvotteluja työnantajan luovuttamien työvälineiden kuittaamisesta, työkalukopin lukitsemisesta ja suojakypärän käytöstä. Täysin vääristelty oli kuitenkin väite, että työkunta ja Berglund olisivat näistä kieltäytyneet. Berglundin käsityksen mukaan edellä mainituista seikoista oli päästy työmaalla yhteisymmärrykseen. Näitä seikkoja ei myöskään ollut ilmoitettu työsuhteen päättämisen perusteeksi.

Vastineessa oli esitetty työkunnan poistuneen työpaikalta 3.10.1986 kahden tunnin ajaksi. Kysymyksessä oli ollut perjantaipäivä, jolloin työkunta oli poistunut työstä kello 14. Työpaikalla 21.10.1986 käydyssä neuvottelussa työnantajapuolelta oli todettu, että tätä poistumista ei luettu työkunnan viaksi, koska poistumiseen oli ollut lupa. Samassa neuvottelussa oli peruutettu varoitukset, jotka oli annettu 16.10.1986 tapahtumien johdosta. Vastineessa ei ollut edes väitetty, että edellä mainituista poissaoloista olisi koitunut työnantajalle haittaa.

Berglundin sairasloman aikana eivät työnjohto ja työkunnan vt. etumies suinkaan olleet olleet yksimielisiä työkunnan työtunneista, vaan tuntien kirjaaminen oli tapahtunut laudoitusmestarin toimesta tosiasioita vastaamattomasti. Vt. etumies oli myöntynyt tähän.

Työkunta ei aamulla 12.11. ollut aloittanut työntekoa kovan sateen vuoksi. Koska sade oli ollut voimakasta, oli itsestään selvää ollut, että työkunta oli jäänyt odottamaan sen lakkaamista. Kello 9 oli aloitettu neuvottelut, joissa riidanalaisista työtunneista ei ollut päästy yksimielisyyteen. Neuvottelu oli kestänyt noin kello 10:een asti, jolloin edelleen oli satanut. Berglund oli selostanut neuvottelutilannetta työkunnalle ja ilmoittanut vähän ennen ruokatunnin alkua, että mikäli sade lakkaa, työt voitaisiin aloittaa kello 12, kuten sitten oli tapahtunutkin. Aamupäivällä käydyssä neuvottelussa Berglund oli ilmoittanut vastustavansa varoitusta, joka hänelle oli annettu edellisenä päivänä tapahtuneeksi katsotun työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta.

Berglund oli aamulla 13.11. esittänyt laudoitusmestarin kuitattavaksi edellisen päivän työtunteja. Laudoitusmestari ei kuitenkaan ollut hyväksynyt aamun kahta sadetuntia. Kello 9:n kahvitauon jälkeen Berglund oli ilmoittanut työnantajalle menevänsä luottamusmiehen ominaisuudessa liiton aluetoimistoon selvittämään työkunnan ja muidenkin työntekijöiden asioita. Sen jälkeen, kun Berglundille oli ruokatauon jälkeen annettu niin sanottu viimeinen varoitus, oli Berglund hakenut työkunnan pois työpaikoiltaan. Tätä Berglund ei ollut tehnyt töiden keskeyttämistarkoituksessa, vaan koska työkunta oli ollut hajallaan työmaalla, oli ollut asianmukaista kutsua työkunta kokoon pukutiloihin. Työnantajan menettely oli aiheuttanut työkunnan jäsenten keskuudessa keskustelua, mutta työkunta ei kuitenkaan ollut viettänyt pukutiloissa 20 minuuttia kauempaa. Kello 14.40 työkunta oli uudelleen kutsuttu työmaan toimistoon, jolloin työkunnan jäsenille oli annettu työsuhteen purkamisilmoitukset.

Berglund ei ollut laiminlyönyt työvelvoitettaan vaan niinä vähinä aikoina, jotka eivät olleet kuluneet työpaikalla neuvotteluissa työnjohdon kanssa, Berglund oli selvitellyt kiistoja joko puhelimitse tai käymällä Rakennustyöläisten Liiton aluetoimistossa taikka sitten hän oli ollut selvittämässä neuvottelutilannetta ja tuloksia työkunnalle.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Polar-rakennusosakeyhtiö ovat vielä lausuneet, että kun oli kysymys työsopimuslain 43 §:n 2 momenttiin perustuvasta työsuhteen purkamisesta lainkohdan luettelon tarkoittamissa tilanteissa, purkuoikeus oli olemassa, mikäli asianhaarat eivät antaneet aihetta muuhun arviointiin. Ottamalla esille muutkin kuin Berglundin työsuhteen purkamiseen johtaneet välittömät viikon 46 tapahtumat oli vastaajapuolelta pyritty osoittamaan, että asianhaarat eivät olleet voineet antaa aihetta muuhun arviointiin.

Lainsäädännössä ja sopimuksissa työvelvoitteen tahallisen täyttämättä jättämisen muodossa ilmenevän purkuperusteen lisäedellytykseksi ei ollut asetettu sitä, että laiminlyönnistä aiheutuisi työnantajalle haittaa. Aiheutunut haitta saattoi olla peruste vahingonkorvaukselle, kun taas työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan tarkoittamaa purkuperustetta arvioitaessa peruslähtökohtana oli tahallinen työsopimuksen mukaisten velvollisuuksien täyttämättä jättäminen sellaisenaan.

Berglund ei 13.11. myöskään ollut kertonut työnjohdolle poistumisestaan kantajaliittoon kello 9:n jälkeen. Berglundin ei myöskään olisi iltapäivällä ollut välttämätöntä koota työkuntaa yhteen annetun varoituksen välittämiseksi, vaan Berglund olisi voinut käydä kertomassa tämän kullekin työkunnan jäsenelle työkohteissa.

Työkunta oli työskennellyt Suomen Sokeri Oy:n työmaan lisäksi osittain kahdessa toisessa työkohteessa. Tämä ei kuitenkaan ollut johtunut siitä, ettei Suomen Sokeri Oy:n työmaalla olisi ollut töitä. Toista ulkopuolista työkohdetta koskeva urakkasopimus oli purettu yhteisestä sopimuksesta sen vuoksi, että työkunta oli ollut liian pieni Suomen Sokeri Oy:n työmaalle. Työmaan nosturien järjestely ei myöskään ollut ollut mitenkään poikkeuksellinen, eikä näillä järjestelyillä ollut ollut olennaista vaikutusta Berglundin ja työkunnan odotustuntien määrään. Berglundilla olisi myös ollut mahdollisuus erilaisten neuvottelutilanteiden selvittämiseen tai yhteydenottoihin liittoon taukoaikoina. Berglund ei ollut halunnut kuitenkaan menetellä näin.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Kuultavana ollut Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri on osaltaan yhtynyt vastaajien vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Polar-rakennusosakeyhtiö on 13.11.1986 purkanut 29.9.1982 lähtien palveluksessaan olleen kirvesmies Pertti Berglundin työsopimuksen. Työsopimuksen purkamisen aikaan Berglund on toiminut yhtiön kanteessa mainitun työkohteen pääluottamusmiehenä ja kirvesmiestyökunnan etumiehenä. Berglundin työsopimuksen purkamisen syyksi on ilmoitettu varoituksesta huolimatta jatkunut työvelvoitteen laiminlyönti. Myös muiden työkunnan jäsenten työsopimukset on purettu samanaikaisesti samalla perusteella.

Työmaalla on esiintynyt jatkuvasti työkunnan jäsenten ja työnantajan edustajien välillä erimielisyyttä urakkatöiden välillä tehtyjen tuntitöiden ja odotustuntien kirjaamisesta. Berglundin ja työnjohdon välillä on 11.11. neuvoteltu työkunnan jäsenten edellisen työpäivän työtuntien kirjaamisesta. Erimielisyyttä on tuolloin ollut muun muassa odotustunneista ja siitä, luettiinko kolmen pilarin asennukseen liittyneet työt urakkaan kuuluviksi vai olivatko ne urakkaan kuulumatonta tuntityönä tehtävää työtä. Kun mainituista tunneista ei Berglundin ja työnjohdon välillä ole päästy yksimielisyyteen, ovat työkunnan jäsenet kieltäytyneet työnteosta saman päivän iltapäivänä. Työtuomioistuimessa todistajana kuulustellun työkunnan jäsenen kertoman mukaan Berglund oli kehottanut työntekijöitä työhön, mutta työkunnan jäsenet olivat päättäneet, ettei työtä jatkettaisi ennen kuin tuntien kirjaamisesta päästäisiin sopimukseen.

Berglund on 11.11. iltapäivällä soittanut Rakennustyöläisten Liiton aluetoimistoon ja pyytänyt liiton edustajaa saapumaan seuraavana aamuna työmaalle neuvotteluun, koska työnjohto oli uhannut purkaa työsopimuksen. Työkunnan jäsenet ovat 12.11. saapuneet aamulla työmaalle, mutta sateen vuoksi he eivät ole kuitenkaan ryhtyneet työhön. Esitetyn selvityksen mukaan sää on aamulla ainakin kello 10:een saakka ollut sellainen, että työskentely sateen vuoksi ei ole ollut mahdollista. Vastaavan mestarin kertoman mukaan hänen ja laudoitusmestarin välillä oli aamulla sovittu, ettei työkuntaa pyydettäisi odottamaan sateen lakkaamista. Tätä on perusteltu sillä, että työnantaja oli katsonut työkunnan edelleen jatkavan edellisenä päivänä aloittamaansa työtaistelua. Työnantajapuolelta ei aamulla myöskään ole annettu työkunnalle kehotusta ryhtyä työn tekemiseen.

Berglund on samana aamuna neuvotellut työmaalla liiton aluetoimitsijan kanssa työmaan tilanteesta ja kello 9 aikaan Berglund, kaksi työkunnan jäsentä ja liiton toimitsija ovat menneet vastaavan mestarin luokse neuvottelemaan odotustunneista aiheutuneesta kiistasta. Tuolloin työnantajan edustajien puolelta on tuotu esille edellisenä päivänä esillä ollut työsopimuksen purkaminen. Neuvottelu on kestänyt noin tunnin ja paikalla olleille työkunnan edustajille on neuvottelun aikana annettu varoitus edellisenä päivänä tapahtuneen työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta. Berglundille annetussa kirjallisessa varoituksessa on todettu, että työsopimus purettaisiin välittömästi, mikäli työvelvoitteen laiminlyönti uusiutuisi. Samasta syystä muille työkunnan jäsenille on annettu varoitus myöhemmin samana päivänä.

Neuvottelun päätyttyä ovat työnantajan edustajat kehottaneet työkuntaa ryhtymään työhön. Berglund oli laudoitusmestarin kertoman mukaan noin kello 10.55 käynyt ilmoittamassa laudoitusmestarille, että työkunta aloittaisi työt ruokatunnin jälkeen kello 12, mikäli sade olisi lakannut. Laudoitusmestarin kertoman mukaan sade oli jo kokouksen päättymisen aikaan lakannut ja muun muassa työmaalla työskennelleet raudoittajat olivat tuohon mennessä palanneet työhön. Työntekijöiden ei sillä perusteella, ettei työnjohdon taholta ole annettu kehotusta odottaa sateen lakkaamista, voida katsoa laiminlyöneen työvelvoitettaan aamulla 12.11. Epäselväksi on jäänyt, onko sade enää kokouksen päättymisen jälkeen ollut sellainen, että se olisi muodostanut esteen työnteolle.

Berglund on tämän jälkeen pyytänyt kaikki työkunnan jäsenet sosiaalitiloihin ja kertonut annetusta viimeisestä varoituksesta. Työntekijäpuolen ilmoituksen mukaan kokous sosiaalitiloissa oli kestänyt enintään 20 minuuttia, kun taas todistajana kuultujen työnantajapuolen edustajien mukaan kokous oli kestänyt 45 minuuttia. Työnantaja on tämän kokouksen johdosta katsonut työntekijöiden jälleen syyllistyneen työvelvoitteen laiminlyöntiin, minkä johdosta Berglundin ja muiden työkunnan jäsenten työsopimukset on purettu saman päivän iltapäivänä.

Rakennusalan luottamusmiessopimuksen 5 §:n 4 kohdassa on luottamusmiehen työsopimuksen irtisanomista ja työsuhteen purkamista koskevat määräykset. Näiden mukaan luottamusmiehen työsuhteen purkamisoikeus määräytyy työsopimuslain 43 §:stä ilmenevillä perusteilla. Luottamusmiessopimuksessa ei ole määräystä siitä, että luottamusmiehellä, jonka työsopimus on päätetty luottamusmiessopimuksen vastaisesti, olisi oikeus irtisanomissuojasopimuksen mukaiseen korvaukseen. Tällaisen korvauksen saamisen edellytyksenä on siten, että luottamusmiehen työsuhteen päättäminen on tapahtunut ilman irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaista irtisanomisperustetta.

Sen jälkeen, kun Berglundille on annettu tiedoksi kaikille työkunnan jäsenille tarkoitettu viimeinen varoitus, on hän asian vakavan laadun vuoksi voinut perustellusti ajatella, että asia tulee saattaa työkunnan jäsenten tietoon välittömästi ja työkunnan koolle kutsumisen olevan aiheellista. Siitä johtunutta työvelvoitteen laiminlyöntiä ei voida työtuomioistuimen mielestä pitää sellaisena työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettuna tärkeänä syynä, joka olisi oikeuttanut työsopimuksen purkamiseen. Kun otetaan huomioon edellä selostetut olosuhteet, joissa Berglundin työvelvoitteen laiminlyönnit ovat tapahtuneet, työtuomioistuin katsoo, ettei ole riittävää selvitystä siitä, että Berglundin menettely olisi muodostanut sellaisen tärkeän syyn, joka olisi oikeuttanut työnantajan purkamaan Berglundin työsopimuksen. Berglundin menettelyn kokonaisuudessaan on kuitenkin näytetty muodostaneen sellaisen erityisen painavan syyn, joka on oikeuttanut hänen työsopimuksensa irtisanomiseen.

Irtisanomissuojasopimuksen 33 §:n 1 momentin määräykset huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajaa, joka perusteettomasti on purkanut työsopimuksen ja joka tämän rikkomuksen johdosta tuomitaan maksamaan korvausta työntekijälle, voida enää erikseen tuomita työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työsopimuksen purkamisen yhteydessä tapahtuneen irtisanomisajan laiminlyönnin johdosta.

Kun Polar-rakennusosakeyhtiöllä on ollut perusteet Berglundin työsuhteen päättämiseen ja kun tulkinnanvaraista on ollut, ovatko perusteet oikeuttaneet työsuhteen purkamiseen vai ainoastaan irtisanomiseen, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Suomen Rakennusteollisuusliitto ja sen Uudenmaan piiri olisivat asian yhteydessä laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Polar-rakennusosakeyhtiö velvoitetaan maksamaan Berglundille kanteessa vaadittu irtisanomisajan palkka 19 548 markkaa 80 penniä 16 prosentin korkoineen 13.12.1986 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Polar-rakennusosakeyhtiö velvoitetaan korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, K-P. Tiitinen, Airaksinen, K. Rautiainen, Palanko-Laaka ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.