Labor court rules employer cannot condition sick pay on employee filing a criminal report for domestic assault.

Työnantaja ei voinut asettaa sairausajan palkan maksamiselle sellaista ehtoa, että työntekijän olisi tehtävä rikosilmoitus sen pahoinpitelyn selvittämiseksi, josta työntekijän työkyvyttömyys oli aiheutunut.

Työnantajaliitto, joka oli tukenut työnantajan virheellistä tulkintaa, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaaja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Kuultava Sokoteria Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 23.3.1985 allekirjoitetussa majoitus ja ravitsemisalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

13 §

Sairausajan palkka, lääkärintarkastukset, synnytysloma

Sairausajan palkka

1. Milloin työnantajan palvelukseen otetun työntekijän työsuhde on jatkunut yhden kuukauden ja hän tämän jälkeen estyy työtä tekemästä sairauden tai tapaturman vuoksi, jota hän ei ole aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja työsuhteen jatkuessa hänelle palkkaa seuraavasti:

7. Vaadittaessa työntekijän on esitettävä työkyvyttömyydestään joko lääkärintodistus tai muu luotettava selvitys. Mikäli työnantaja tällöin nimeää käytettävän lääkärin, suorittaa työnantaja lääkärintodistuksen hankkimisesta aiheutuneet kustannukset.

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on lausunut, että liiton jäsenyritys Sokoteria Oy omisti Satakunta -nimisen hotelli-ravintolan Porin kaupungissa. A oli ollut ravintolan keittäjänä 11.8.1980 alkaen.

A oli 13.4.1986 työvuoronsa päätyttyä kello 17.00 nauttinut hänen kanssaan yhteisessä taloudessa asuvan miehen kanssa eräässä ravintolassa muutaman oluen. Tämän jälkeen he olivat menneet yhteiseen asuntoonsa. Mies oli kuitenkin poistunut hetken kuluttua asunnosta ja palannut ravintolaan. Noin kahden tunnin kuluttua mies oli tullut päihtyneenä asuntoon ja ilman A:n antamaa aihetta pahoinpidellyt A:ta lyömällä häntä nyrkeillä kasvoihin, kuristamalla ja lyömällä hänen päätään seinään. Pahoinpitelyn jälkeen mies oli lähtenyt ravintolaan jatkamaan alkoholin nauttimista.

Pahoinpitely oli aiheuttanut A:lle mustelmia ja ruhjeita kasvoihin ja vartaloon sekä ilmeisesti lievän aivotärähdyksen, koska hän oli tuntenut pahoinvointia pahoinpitelyn jälkeen. A ei ollut kuitenkaan hakeutunut lääkäriin tapahtumailtana, sillä hän ei ollut voinut jättää vuoden vanhaa lastaan yksin kotiin.

Seuraavan päivän aamuna A oli mennyt lääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli todennut A:n sairauden vuoksi työkyvyttömäksi 14. - 20.4.1986 ja antanut siitä lääkärintodistuksen. A oli toimittanut lääkärintodistuksen välittömästi työnantajalleen.

Sokoteria Oy oli kieltäytynyt maksamasta A:lle työkyvyttömyysajalta sairausajan palkkaa. Sokoteria Oy oli ilmoittanut, ettei sillä ollut sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta, koska A:ta oli pahoinpidellyt hänen kanssaan niin sanotussa avoliitossa oleva mies, eikä A ollut tehnyt asiasta rikosilmoitusta.

A:n sairausajan palkasta oli neuvoteltu paikallisesti ja liittojen välillä. Liittojen välisissä neuvotteluissa työnantajaliitto oli esittänyt kantanaan, ettei Sokoteria Oy:llä ollut velvollisuutta suorittaa sairausajan palkkaa, vaikka A olikin ollut sairauden vuoksi työkyvytön. Työnantaja olisi vaatinut pahoinpitelystä rikosilmoituksen tekemistä, sillä työnantaja saattaisi siten myöhemmin helpommin toteuttaa vaatimuksensa vahingon todellista aiheuttajaa, pahoinpitelijää kohtaan.

Työntekijäliiton mielestä sairausajan palkka oli maksettava, sillä työnantaja saattoi kohdistaa mahdolliset vaatimuksensa vahingon aiheuttajaan rikosilmoituksesta riippumatta. Sairausajan palkanmaksuvelvollisuus oli riippumaton siitä, oliko työnantaja ehkä oikeutettu saamaan vahingonkorvausta sairauden aiheuttajalta vai ei. Tämä käsitys oli esitetty Tapani Kahrin ja Jyrki Vihman kirjoittamassa kirjassa "Työsopimuslaki 1984". Sama periaate kävi ilmi myös muun muassa hallituksen esityksestä n:o 111 vuoden 1985 valtiopäiville, joka koski rikosvahinkojen korvaamista valtion varoista koskevan lain muuttamisesta.

Työsopimuslain 28 §:n 1 momentissa esitetystä sairausajan palkanmaksuvelvoitteesta voitiin poiketa sen 2 momentin mukaan vain työehtosopimuksella. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksessa ei ollut poikkeavia määräyksiä, vaan sairausajan palkkaa koskeva määräys oli samansisältöinen työsopimuslain 28 §:n kanssa.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton omaksuma kanta oli myös ollut vakiintuneen käytännön mukainen. Työnantajaliiton edustajat olivat ensimmäisen kerran vuonna 1985 erään Keski-Suomessa sattuneen yksittäistapauksen yhteydessä esittäneet työntekijäliitolle, että sairausajan palkanmaksuvelvollisuus vastaavanlaisissa tapauksissa olisi riippuvainen rikosilmoituksen tekemisestä. Ennen edellä mainittua Keski-Suomessa syntynyttä tilannetta oli kaikki vastaavat tapaukset ratkaistu siten kuin kantajaliitto esitti. Keski-Suomessa sattuneessa tapauksessakin oli työnantaja alunperin maksanut sairausajan palkan, mutta myöhemmin ryhtynyt perimään sitä takaisin saatuaan ilmeisesti työnantajaliitolta uudet ohjeet.

A:n sairausajan palkanmaksua koskeva riita oli ensimmäinen yksityistapaus, josta edellä mainitun tapauksen jälkeen oli käyty neuvotteluja liittojen välillä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Sokoteria Oy oli ollut velvollinen suorittamaan A:lle sairausajalta palkkaa 775 markkaa 62 penniä. Kantajaliitto on vaatinut työtuomioistuinta myös velvoittamaan Sokoteria Oy:n suorittamaan A:lle saamatta jääneenä sairausajan palkkana mainitut 775 markkaa 62 penniä 16 prosentin korkoineen 30.4.1986 lukien ja tuomitsemaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n perusteella valvontavelvollisuuden rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että A oli kertonut työnantajalleen työkyvyttömyyden aiheutuneen hänen kanssaan avoliitossa asuvan miehen pahoinpitelystä. Työnantaja oli edellyttänyt asiasta rikosilmoituksen tekemistä syyllisyyskysymyksen selvittämiseksi. Koska A ei ollut tehnyt rikosilmoitusta, ei työkyvyttömyysajalta oltu suoritettu palkkaa.

Samassa taloudessa elävien, kuten avoliitossa olevien syyllistyessä toisiaan kohtaan väkivaltaan oli työntekijällä, joka pahoinpitelyyn vedoten vaati sairausajan palkkaa, velvollisuus osoittaa toinen osapuoli syylliseksi. Työnantajalla ei ollut velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa työehtosopimuksen 13 §:n 1. kohdan mukaan, jos työntekijä oli itse aiheuttanut pahoinpitelytilanteen tai jos se oli ollut tappeluun rinnastettava. Sairausajan palkka maksettiin pahoinpidellyksi tulleelle työntekijälle silloin, kun hänen viakseen ei voitu lukea törkeää tuottamusta tai tahallisuutta. Työehtosopimuksen määräyksellä ei oltu tarkoitettu rajoittaa tai poistaa työnantajan oikeutta saada suorittamansa palkka takaisin vahingon aiheuttajalta. Työnantajalla ei ollut yleensä mahdollisuutta saada tarvittavaa selvitystä tilanteesta muulla tavoin kuin, että työntekijä teki asiassa rikosilmoituksen vahingon aiheuttajaa vastaan.

Jutussa ei ollut riitaa työehtosopimuksen tulkinnasta, vaan siitä, oliko työntekijä aiheuttanut työkyvyttömyyden tahallaan tai törkeällä tuottamuksella vai ei. Kanne tulisi ensi sijassa jättää tutkimatta.

Työnantajalle ei ollut esitetty selvitystä, jonka perusteella työnantaja olisi ollut velvollinen maksamaan sairausajan palkan. Työnantajalla oli oikeus päättää, millaista selvitystä vaadittiin sairausajan palkan maksamiseksi. Vastaajaliitto oli neuvonut jäsenyrityksiään vaatimaan rikosilmoitusta riitaisten tilanteiden selvittämiseksi. Samankaltaista tilannetta koskeva kirje oli lähetetty eräälle jäsenyritykselle vuonna 1983.

Hallituksen lakiesitys, joka koski rikosvahinkojen korvaamista valtion varoista, antoi tukea sille käsitykselle, että vastaavanlaisissa tilanteissa voitiin vaatia rikosilmoituksen tekemistä palkanmaksun edellytyksenä.

Työnantaja oli ollut valmis suorittamaan vaaditun määrän A:lle saatuaan asiasta riittävän selvityksen. Koska selvitystä ei oltu toimitettu, oli kanne perusteeton.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Liitto oli ilmoittanut Sokoteria Oy:lle työehtosopimuksen mukaisesti, että se oli velvollinen suorittamaan sairausajan palkan, mikäli kävi ilmi, ettei työntekijä ollut aiheuttanut työkyvyttömyyttä tahallaan tai törkeällä tuottamuksella. Tapauksessa ei ollut kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta, vaan tapahtuman selvittämisestä.

Sairauden tai tapaturman käsitettä ei työehtosopimuksessa eikä yleensä työoikeudessakaan ollut määritelty. Sairausvakuutuslainsäädännön mukaan sairasvakuutuksesta ei pääsääntöisesti suoritettu korvausta pahoinpitelytapauksissa. Samaa periaatetta sovellettiin myös tapaturmavakuutuslainsäädännössä.

Rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista annetun lain muuttamista koskevassa esityksessä työnantajaa pidettiin lakia sovellettaessa siinä tarkoitetun henkilövahingon sattuessa vahingon kärsineenä. Korvausta suoritetaan ainoastaan silloin, kun työkyvyttömyyteen johtanut vahinko oli aiheutettu rikoksella. Työnantaja ja työntekijä ovat vahingon aiheuttajaan nähden samassa asemassa korvauskysymyksen osalta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut ensisijaisesti työtuomioistuinta jättämään kanteen tutkimatta tai, mikäli kanne tutkittaisiin, sen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vastaajaliiton vastineen johdosta lausunut, että oikeudenkäyntiväite oli hylättävä.

Työehtosopimuksessa ei ollut määräystä, jonka mukaan työntekijän tulisi tehdä rikosilmoitus jouduttuaan pahoinpitelyn uhriksi. Työntekijällä oli velvollisuus esittää työkyvyttömyydestään lääkärintodistus tai muu luotettava selvitys. Lääkärintodistuksesta työnantaja yleensä sai riittävät tiedot sairaudesta ja sen laadusta. Mikäli työnantaja epäili selvityksen luotettavuutta, oli hänellä työehtosopimuksen 13 §:n 7. kohdan mukaan oikeus vaatia työntekijää alistumaan lääkärintarkastukseen työantajan nimeämän lääkärin luona. Mitään muita vaatimuksia sairauden selvittämiseksi työnantaja ei voinut työehtosopimuksen perusteella esittää työntekijälle. Ihmiset eivät yleensä tahallaan tai törkeällä tuottamuksellaan aiheuttaneet itselleen sairauksia.

Usein juopuneen lähiomaisen väkivallan kohteeksi joutunut oli täysin syytön tapahtumaan.

Jotta työntekijällä olisi velvollisuus tehdä rikosilmoitus häneen kohdistuneesta rikoksesta, siitä pitäisi olla määräys työehtosopimuksessa. Jos korvauksen saaminen olisi riippuvainen rikosilmoituksesta, siitä tuli olla laissa säännös, kuten esimerkiksi laissa rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista oli laita.

Työntekijäliiton tiedossa oli lukuisia yksittäistapauksia, joissa työnantajat olivat maksaneet pahoinpidellylle työntekijälle sairausajan palkan edellyttämättä rikosilmoituksen tekemistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Työntekijäliitto on vaatinut oikeudenkäyntikuluille 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUMA

Asiassa kuultavana ollut Sokoteria Oy on osaltaan yhtynyt Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton lausumaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on kysymys Sokoteria Oy:n velvollisuudesta suorittaa työehtosopimuksen määräysten perusteella sairauden vuoksi työstä estyneelle työntekijälle palkkaa työkyvyttömyyden ajalta. Koska kanne siten koskee työehtosopimuksen määräyksen oikeata tulkitsemista, asia kuuluu työtuomioistuimen käsiteltäviksi työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan.

Selvityksen mukaan Sokoteria Oy:n palveluksessa keittäjänä oleva A on työnantajalle esitetyn lääkärintodistuksen mukaan ollut työkyvyttömänä 14. - 20.4.1986 välisen ajan pahoinpitelyssä saamiensa vammojen takia. Yhtiö on kieltäytynyt maksamasta A:lle työkyvyttömyysajalta sairausajan palkkaa. Syyksi sairausajan palkan maksamatta jättämiselle yhtiö on ilmoittanut sen, että A on kieltäytynyt tekemästä poliisiviranomaiselle rikosilmoitusta siitä hänen kanssaan yhteisessä taloudessa asuvan miehen suorittamasta pahoinpitelystä, josta vammat ovat aiheutuneet.

Työehtosopimuksen 13 §:n 1. kohdan mukaan työnantajan on maksettava sairausajan palkkaa työstä estyneelle työntekijälle sellaisen sairauden tai tapaturman vuoksi, jota hän ei ole aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella. Saman määräyksen 7. kohdasta käy ilmi, että työntekijän on vaadittaessa esitettävä työkyvyttömyydestään lääkärintodistus tai muu vastaava selvitys. Asianosaisliitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että A:n esittämä lääkärintodistus on osoittanut hänen olleen työhön kykenemätön sairauden vuoksi.

Työehtosopimuksessa on jätetty avoimeksi, voidaanko ja millä edellytyksillä työntekijä velvoittaa sairausajan palkan saamista varten esittämään selvitystä siitä, ettei sairaus tai tapaturma ole tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheutettu. Lääkärintodistusta vastaavan muun selvityksen esittäminen, joka työntekijän on edellä mainitun määräyksen mukaan vaadittaessa tehtävä, tarkoittaa työkyvyttömyyden lääketieteellisen syyn toteamista. Asianosaisliittojen välillä ei ole työehtosopimuksista neuvoteltaessa käyty keskustelua siitä, olisiko erityisen selvityksen esittäminen tarpeellista silloin, kun kysymys on rikollisen teon seurauksena syntyneestä työkyvyttömyydestä.

Työnantajaliiton puolelta on liittojen edustajien välisissä, 1980-luvun alussa käydyissä keskusteluissa esitetty, että sairausajan palkan maksamisen ehdoksi asetettaisiin sellaisissa tapauksissa, joissa työkyvyttömyys on aiheutunut perhepiirissä tai toisilleen muutoin läheisissä suhteissa olevien henkilöiden välisissä pahoinpitelyissä saaduista vammoista, rikosilmoituksen tekeminen poliisiviranomaisille. Työntekijäliiton edustajat ovat torjuneet ehdotuksen. Pahoinpitelyissä saatujen vammojen aiheuttaman työkyvyttömyyden sattuessa ei ole näytetty muodostuneen yleisesti noudatettua käytäntöä, jonka mukaan sairausajan palkkaa olisi suoritettu ainoastaan rikosilmoituksen tekemisen tapahduttua.

Työtuomioistuimen mielestä työehtosopimuksen määräyksistä ei voida saada tukea sille käsitykselle, että rikosilmoituksen tekeminen voitaisiin asettaa sairausajan palkan suorittamisen edellytykseksi, vaikka työkyvyttömyyden aiheuttanut pahoinpitely olisi sattunut työntekijän kotona ja sen suorittajana olisi työntekijän lähiomainen tai muu hänen läheisissä suhteissa oleva henkilö. Rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista annetun lain säännöksistä, jotka eivät koske työnantajan ja työntekijän välistä työsuhdetta sellaisenaan, ei voida tehdä päätelmiä työehtosopimuksen määräyksen oikeata sisältöä tulkittaessa.

Asiassa ei ole näytetty, että A:n työkyvyttömyys olisi hänen tahallisesti aiheuttamansa tai johtunut hänen törkeästä tuottamuksestaan. Yhtiön esittämä vaatimus, että A:n olisi pitänyt tehdä hänen kohdistuneesta pahoinpitelystä rikosilmoitus sairausajan palkan saadakseen, ei perustu työehtosopimuksessa sovittuihin sairausajan palkkaa koskeviin ehtoihin. Yhtiö työnantajana on velvollinen suorittamaan A:lle hänen vaatimansa palkan sairausajalta.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton on täytynyt käsittää, ettei sairausajan palkan maksamisen edellytykseksi voida työehtosopimuksen mukaan asettaa rikosilmoituksen tekemistä siinäkään tapauksessa, että työkyvyttömyys on johtunut toisilleen läheisten henkilöiden välisessä pahoinpitelyssä saaduista vammoista. Tähän nähden ja kun otetaan vielä huomioon, että työnantajaliitto on saanut kieltävän vastauksen neuvotteluissa esittämäänsa asiaa koskevaan ehdotukseensa, liitto tukiessaan yhtiön menettelyä on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Asian tutkimista vastaan tehty väite hylätään.

Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lla on oikeus työehtosopimuksen 13 §:n 1. kohdan mukaan saada työkyvyttömyysajaltaan 14. - 20.4.1986 sairausajan palkka, ja velvoittaa Sokoteria Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkan 775 markkaa 62 penniä 16 prosentin korkoineen 30.4.1986 lukien. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto velvoitetaan maksamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitolle työehtosopimuslain 8 §:n nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 8 000 markkaa.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Sokoteria Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, H. Rautiainen, Sulkunen ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.