Labour Court dismisses appeal on whether specific collective agreements apply to law firm clerks under the Employment Contracts Act.

Kysymys asianajotoimistossa työskentelevään konttorityöntekijään tai -toimihenkilöön sovellettavasta työehtosopimuksesta. Kuultavat Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Liiketyöntekijäin Liitto r.y. Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. Suomen Liikeväen Liitto r.y. Handels- och industritjänstemannaförbundet r.f. Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y.

TYÖEHTOSOPIMUSTEN MÄÄRÄYKSET

Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton ja toisaalta Kaupan Työnantajaliiton, Suomen Liikeväen Liiton ja Handels- och industritjänstemannaförbundetin välillä 3.5.1984 tehdyissä konttorityöntekijöiden työehtoja koskevissa työehtosopimuksissa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus 1. Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden, kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamissa konttoreissa työskentelevien Liiketyöntekijäin Liittoon, Suomen Liikeväen Liittoon tai Handels- och industritjänstemannaförbundetiin kuuluvien täysin työkykyisten työntekijäin työehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

___________________

Tämän työehtosopimuksen työaikaa koskevia määräyksiä sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, jotka työskentelevät tässä pykälässä tarkoitetuissa konttoreissa.

6 § Työaika 1. Säännöllinen työaika on enintään 37,5 tuntia viikossa lukuun ottamatta niitä tehtäviä ja työpaikkoja, joissa on jatkuvasti noudatettu 40 tunnin viikoittaista työaikaa. Yrityksen palvelukseen astuvan uuden työntekijän säännöllinen työaika määräytyy sen perusteella, mitä työaikaa noudatetaan samanlaisessa tai vastaavanlaatuisessa tehtävässä.

Suomen Työnantajain Keskusliiton, Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton ja sen jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä 19.3.1984 tehdyssä yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 §.

1. Tämän sopimuksen piiriin kuuluvat sopimukseen sidotun työnantajaliiton jäsenten palveluksessa olevat toimihenkilöt, joilla tarkoitetaan koulutuksestaan riippumatta henkilöitä, jotka työskentelevät jäljempänä lueteltuihin tehtäväalueisiin kuuluvissa tehtävissä taikka tehtävissä, jotka luonteeltaan ovat niihin verrattavissa: - Konttori- ja toimistotyö yleensä kuten kirjanpitoon, sisäiseen tilientarkastukseen, kassanhoitoon, kirjeenvaihtoon, palkkojen ja kustannusten laskentaan, myyntiin ja hankintaan liittyvään hinnoitteluun, tulostarkkailuun, tilastointiin, tuotannon tarkkailuun sekä konttoripalveluun kuuluva työ;

Soveltamisohje

A. Soveltamisalasta yleensä

Soveltamisala on tehtäväkohtainen. Yleissopimusta sovelletaan siten toimihenkilöön, jonka pääasialliset tehtävät kuuluvat yleissopimuksessa tarkoitettuihin. Sopimuksen tehtäväkohtaisuudesta johtuu, ettei henkilön koulutustasolla, annetulla tilastonimikkeellä tai palkanmaksutavalla ole ratkaisevaa merkitystä ratkaistaessa kysymystä, kuuluuko henkilö toisen tai toisen sopimuksen piiriin. Koska tehtävän luonteella on sopimusten soveltamisen kannalta ratkaiseva merkitys, ei myöskään sillä seikalla, mitä ao. henkilön asemasta ja palkkausmuodosta on työhönoton yhteydessä sovittu, ole merkitystä.

KANNE RAASTUVANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Elo on vaatinut, että kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies, asianajaja Eino Lehtonen velvoitettaisiin suorittamaan hänelle edellä mainituilla perusteilla palkkana 3 364 markkaa, lomakorvauksena 1 498,85 markkaa sekä palkkana 17. - 26.1.1985 väliseltä ajalta 1 103,63 markkaa, odotusajan palkkana 1 098,84 markkaa ja korvauksena työsopimuksen ennenaikaisesta lakkauttamisesta 80 580 markkaa, kaikki erät korkoineen. Lisäksi Elo on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

VASTINE RAASTUVANOIKEUDESSA

Vastineen perustelut

Asianajotoimisto Eino Lehtonen kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies Eino Lehtonen ovat yhteisesti lausuneet, että haastehakemus oli lähtenyt virheelliseltä pohjalta. Elo oli tullut kommandiittiyhtiön palvelukseen äitiysloman sijaiseksi ja osapäiväiseksi työntekijäksi. Työsuhde oli vakituisena alkanut 6.1.1984 Elon sitä vaadittua. Elo oli itse laatinut kirjallisen työsopimuksen, mutta puhetta ei ollut ollut siitä, että työsuhteessa olisi pitänyt noudattaa konttorityöntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Työsopimuksessa ei ollut viitattu tuon työehtosopimuksen noudattamiseen. Suomen Asianajajaliiton ilmoituksen mukaan asianajotoimistoja yleisesti velvoittavaa työsopimuslain 17 §:ssä tarkoitettua työehtosopimusta ei ollut. Elon työsuhteeseen ei näin ollen voitu soveltaa konttorityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen tai muunkaan työehtosopimuksen määräyksiä, vaan ainoastaan lain ja asetuksien säännöksiä.

Mitään työehtosopimusta sellaisenaan ei ollut voitu edes tarkoittaa sovellettavaksi, koska Elon päivittäinen työaika 34,5 tuntia viikossa oli ollut lyhyempi työehtosopimuksissa määrättyyn työaikaan verrattuna. Konttorityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaan viikkotyötuntien määrä oli 37,5 tuntia. Kun palkka oli sovittu samaksi kuin Porin kaupunki olisi vastaavasta työstä maksanut, sopimuksessa ei ollut voitu tarkoittaa konttorityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen noudattamista. Lyhyempi työaika oli sovittu siksi, ettei kokopäiväistä työtä ollut. Elo oli toisaalta halunnut pitää tunnin ruokatunnin. Sekin oli ollut vastoin työehtosopimuksen määräyksiä.

Elon kanssa oli sovittu työsuhteen kestoajaksi kokopäiväisenä yksi vuosi. Kun töitä ei ollut ja aina oli ollut erikseen huolehdittava Elon tehtävistä, oli ainoaksi vaihtoehdoksi jäänyt lomautus ja siirtyminen 20-tuntiseen työviikkoon. Elo oli työnantajan tietämättä ja suostumuksetta jäänyt lomalle ja kieltäytynyt tulemasta työhön edes osapäiväisesti. Muullakin toiminnallaan Elo oli aiheuttanut neljän henkilön muodostamassa työpaikassa luottamuspulan.

Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies kiistivät kanteessa esitetyt vaatimukset perusteiltaan ja määriltään.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

NÄYTTÖ

Elo on antanut oikeudelle kuusi työtodistusta, Porin kauppaoppilaitoksen kurssiosaston todistuksen 8 865 nettolyönnin konekirjoitusnopeudesta ja yhdeksän muuta koulutodistusta. Työtodistusten mukaan Elo on ollut RRakenne Mikkola & Sinervä Oy:n palveluksessa 1.6.1973 - 2.11.1975 toimistoapulaisena, Satakunnan piirimetsälautakunnan palveluksessa toimistoapulaisen tehtävissä 3.3.1976 - 30.9.1977, Satakunnan keskussairaalan palveluksessa osastoavustajana välinehuoltokeskuksessa puolipäivätyössä 18.1.1979 - 27.1.1980, Osuusliike Sataseudun palveluksessa 5.2. - 15.12.1980 konttori- ja kirjanpidon tositeaineiston järjestelytehtävissä, Porin kaupungin rahatoimiston palveluksessa 13. - 30.4. ja 15.6. - 2.7.1981 toimistotyöntekijänkurssiin liittyvässä työharjoittelussa ja Satakunnan seutukaavaliiton palveluksessa konekirjoittajan viransijaisena 15.3. - 31.12.1982.

Lehtonen on puolestaan esittänyt oikeudelle Suomen Asianajajaliiton kiertokirjeet n:o 2/28.3.1983 ja n:o 5/19.3.1984, jotka koskevat Suomen Työnantajain Keskusliiton, Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välistä työmarkkinaratkaisua. Kirjeiden mukaan Suomen Asianajajaliiton hallitus oli aikaisemmin suositellut seurattavaksi Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välistä työehtosopimusta, joka edelleenkin oli asianajotoimistojen osalta ohjetta antavana palkkakehityksen kohdalla.

Lehtonen on edelleen esittänyt oikeudelle Suomen Asianajajaliiton lausuntopyynnön johdosta asianajaja Paul Strandenin laatiman muistion 11.5.1982 asianajotoimistojen toimistohenkilökunnan vähimmäistyöehtojen määräytymisestä. Muistiossa todettiin, että työsopimuslain 17 §:n tarkoittamia valtakunnallisia työehtosopimuksia, joita voitaisiin ajatella sovellettavan asianajotoimistojen toimistohenkilökuntaan, oli kaksi, nimittäin Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton ja sen jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välinen yleissopimus ja toisaalta Kaupan Työnantajaliiton ja toisaalta Liiketyöntekijäin Liiton, Suomen Liikeväen Liiton ja Handels- och industritjänstemannaförbundetin välinen työehtosopimus.

KANTAJAN VASTASELITYS RAASTUVANOIKEUDESSA

Elo on vielä lausunut, että työsopimuksessa mainittu 3 600 markan kuukausipalkka ei ollut vastannut työehtosopimuksen mukaista taulukkopalkkaa. Työsopimusta tehtäessä oli luvattu joulurahana ylimääräinen kuukauden palkka. Se mukaan luettuna Elo oli katsonut saavansa taulukon mukaisen palkan täysimääräisenä. Jouluraha oli kuitenkin ollut vain 500 markkaa, joten hän ei ollut saanut taulukkopalkan mukaista palkkaa. Kanteessa esitetty 3 364 markan vaatimus oli perustunut konttorityöntekijöiden palkkaehtoja koskevan työehtosopimuksen mukaisen taulukkopalkan ja Elolle suoritetun kuukausipalkan erotukseen.

Työajan osalta ei Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välisen työehtoja koskevan työehtosopimuksen 6 §:n 1 kohta edellyttänyt välttämättä 37,5 tunnin viikkotyömäärää, vaan viikkotyömäärä voi olla alhaisempikin. Mikäli Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välisiä työehtosopimuksia ei voitaisi noudattaa Elon työsuhteessa, niin tällöin oli sovellettava Suomen Työnantajain Keskusliiton, Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton ja sen jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välistä yleissopimusta. Se Elon kannalta olisi jopa edullisempi kuin konttorityöntekijöitä koskevat sopimukset.

VASTAAJAN SELITYS RAASTUVANOIKEUDESSA

Asianajotoimisto Eino Lehtonen kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies ovat vielä lausuneet, että toimistossa oli noudatettu Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välistä työehtosopimusta palkankorotusten osalta. Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välisen työehtosopimuksen 1 §:n mukaan työehtosopimusta ei voitu soveltaa asianajotoimintaan. Elo ei ollut konttorityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen kahdeksanteen palkkaluokkaan kuuluva työntekijä, koska hän ei ollut aikaisemmin ollut asianajotoimistossa työssä. Hänet kauppakoulun käyneenä ja osapäivätyöntekijänä voitiin katsoa enintään neljänteen palkkaluokkaan kuuluvaksi. Elo oli saanut työssäolonsa aikana suurempaa palkkaa kuin mitä hänelle todellisuudessa olisi kuulunut ja mihin hänen tekemänsä työtuntimäärä olisi oikeuttanut.

Jos Elo olisi tammikuussa 1984 työsopimusta tehtäessä ilmoittanut kuuluvansa Liiketyöntekijäin Liittoon ja vaativansa sen solmiman työehtosopimuksen noudattamista, ei työsopimusta olisi tehty. Työkokemusta Elolla oli ollut työtodistusten perusteella yhteensä 6,8 vuotta. Kaikki työsuhteet olivat olleet lyhytaikaisia, yleensä työllistämistöitä ja osittain osapäiväisiäkin, joten palvelusaikaa ei voitu ottaa täysimääräisesti huomioon. Kun Elo lisäksi oli ollut asianajotoimistossa yhden vuoden osapäiväisesti työssä, olisi hänen työkokemuksensa ollut työsopimusta solmittaessa neljän vuoden tasolla. Elo ei kuitenkaan ollut vedonnut työtodistuksiin aikaisemmin.

Elon taulukkopalkka olisi ollut 3 238 markkaa kuukaudessa, jos työaika olisi ollut 37,5 tuntia viikossa. Vaativuusryhmässä C palkka olisi ollut 3 553 markkaa kuukaudessa edellyttäen 37,5 tunnin työviikkoa. Tämä olisi merkinnyt 3 268,80 markkaa kuukaudessa, kun työaika oli ollut 34,5 tuntia viikossa. Elo ei ollut itsenäiseen työhön pystyvä konekirjoittaja vaan puhtaaksikirjoittaja.

RAASTUVANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Raastuvanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, onko tässä tapauksessa, kun työnantaja ei kuulu mihinkään työnantajaliittoon, asianajotoimistojen osalta olemassa alan yleiseksi katsottavaa valtakunnallista työehtosopimusta tai onko sellaisena pidettävä oikeudenkäynnin aikana ilmoitettuja joko Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välistä työehtoja koskevaa työehtosopimusta tai Suomen Työnantajain Keskusliiton, Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton ja sen jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välistä yleissopimusta.

TYÖEHTOSOPIMUKSEEN OSALLISTEN LAUSUNNOT

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Kaupan Työnantajaliitolle, Liiketyöntekijäin Liitolle, Suomen Työnantajain Keskusliitolle, Suomen Liikeväen Liitolle, Handels- och industritjänstemannaförbundetille, Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliittolle ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Kaupan Työnantajaliitto, Liiketyöntekijäin Liitto, Suomen Liikeväen Liitto ja Handels- och industritjänstemannaförbundet ovat yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y:n ja Liiketyöntekijäin Liiton sekä toisaalta Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y:n, Suomen Liikeväen Liiton ja Handels- och industritjänstemannaförbundet r.f:n väliset konttorityöntekijöitä koskevat työehtosopimukset ovat niiden soveltamisalaa koskevan 1 §:n mukaan tarkoitettu koskemaan Kaupan Työnantajaliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden, kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamissa konttoreissa työskenteleviä Liiketyöntekijäin Liiton, Suomen Liikeväen Liiton tai Handels- och industritjänstemannaförbundetin jäseniä. Sopimusten soveltamisala on tarkoitettu rajattavaksi tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien yritysten konttoreissa työskenteleviin sopimuksen tarkoittamiin työntekijöihin.

Mielestämme asianajotoimintaa harjoittava yritys palveluja myyvänä yrityksenä ei ole rinnastettavissa tukku- ja vähittäiskauppaa harjoittavaan yritykseen. Asianajotoimintaa harjoittava yritys ei voisi myöskään olla Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y:n jäsen. Erilaisia palveluja myyvät yritykset ovat, sikäli kuin ovat työnantajana järjestäytyneet, järjestäytyneet Liiketyönantajain Keskusliiton LTK:n alaliittoon palvelualojen yrityksiä edustavaan LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoon, johon em. yritys järjestäytyessään saattaisi liittyä.

Allekirjoittajaliittojen mielestä Kaupan alan konttorityöntekijöitä koskevia työehtosopimuksia ei sovelleta asianajotoimistoissa työskenteleviin konttorityöntekijöihin.

Suomen Työnantajain Keskusliitto on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

Yleissopimuksen soveltamisalaa koskevan 1 §:n mukaan sopimuksen piiriin kuuluvat sopimukseen sidotun työnantajaliiton jäsenten palveluksessa olevat toimihenkilöt, joilla tarkoitetaan koulutuksestaan riippumatta henkilöitä, jotka työskentelevät pykälässä lueteltuihin tehtäväalueisiin kuuluvissa tehtävissä taikka tehtävissä, jotka luonteeltaan ovat niihin verrattavissa. Sopimuksen 35 §:n mukaan sopimus sitoo allekirjoittaneita järjestöjä, niitä allekirjoitusajankohtana jäsenenä olevia työnantajaliittoja, jotka eivät ole viikon kuluessa ilmoittaneet irtautuvansa sopimuksesta sekä niitä työnantajia, toimihenkilöitä ja näiden yhdistyksiä, jotka kuuluvat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat kuuluneet edellä tarkoitettuihin liittoihin.

Asianajotoimistot eivät ole järjestäytyneet mihinkään edellä mainittuun sopimukseen sidottuun työnantajaliittoon ja toisaalta asianajotoimistojen alalla ei ole myöskään olemassa työnantajaliittoa. Koska yleissopimus solmitaan keskusjärjestöjen välillä, sitoo sopimus niitä työnantajaliittoja, jotka eivät ole irtautuneet siitä. Näin ollen työsopimuslain 17 §:n mukaista yleissitovuutta tarkastellaan alakohtaisesti. Mikäli jokin työnantajaliitto on irtautunut yleissopimuksesta, ei sopimus ole sitova ko. alalla. Mikäli työnantajaliittoa sopimus sitoo ja se on kyseisellä alalla yleissitova, sitoo se myös sellaisia työnantajia, jotka eivät ole järjestäytyneitä. Yleissopimus on nimenomaisesti teollisuuden konttoritehtäviä koskeva sopimus. Asianajotoimistot eivät edusta teollisuutta eivätkä ne myöskään toimialansa puolesta voi järjestäytyä sopimukseen sidottuihin työnantajaliittoihin.

Yleissopimuksen yleissitovuutta koskien on annettu kaksi tuomiota: Helsingin hovioikeuden tuomio 29.7.1981 (n:o 473, S 1981/20) ja korkeimman oikeuden tuomio 10.9.1980 (t. 1837), joissa ei ole myönnetty valituslupaa hovioikeuden tuomioon. Tuomiot ovat liitteinä.

Ensin mainitussa hovioikeuden tuomiossa on ollut kysymys tapauksesta, jossa yleissopimusta ei ole pidetty yleisitovana sellaisella alalla, jossa työnantajaliitto on irtautunut yleissopimuksesta. Jäljempänä mainitussa korkeimman oikeuden tuomiossa, jossa ei ole myönnetty valituslupaa ja jutun lopputulos on jäänyt Itä-Suomen hovioikeuden antaman tuomion varaan, on katsottu, ettei yleissopimus ole ollut yleissitova.

Kaiken edellä lausutun perusteella toteamme kantanamme, ettei yleissopimusta voida pitää yleissitovana työehtosopimuksena asianajotoimistojen toimialueella. Tiedossamme ei ole myöskään mitään muuta työehtosopimusta, jota voitaisiin pitää asianajotoimistojen osalta yleissitovana.

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ovat yhteisessä lausunnossa yhtyneet Suomen Työnantajain Keskusliiton lausunnossaan esittämiin perusteluihin ja loppupäätelmään. Järjestöt eivät kuitenkaan pidä lausunnossa esitettyjä hovioikeuksien tuomioita sellaisina ennakkotapauksina, joihin tässä yhteydessä tulisi vedota.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Edellä mainittuihin työehtosopimuksiin osalliset liitot ovat lausunnoissaan katsoneet, etteivät toisaalta Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton ja toisaalta ensiksi mainitun liiton, Suomen Liikeväen Liiton ja Handels- och industritjänstemannaförbundetin välillä tehdyt konttorityöntekijöitä koskevat työehtosopimukset yhtä vähän kuin Suomen Työnantajain Keskusliiton, Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä solmittu konttoritoimihenkilöitä koskeva yleissopimus ole sellaisia asianomaisen alan yleiseksi katsottavia valtakunnallisia työehtoehtosopimuksia, joita olisi työsopimuslain 17 §:n nojalla noudatettava asianajotoimistoissa työskentelevien konttorityöntekijöiden tai -toimihenkilöiden työsuhteissa. Työtuomioistuimella ei ole perusteita poiketa liittojen yksimielisistä käsityksistä.

Työtuomioistuimen tiedossa on, että Korkein oikeus on 31.7.1986 antamassaan tuomiossa n:o 2219 (D:S 85/448) katsonut, ettei viimeksi mainittu yleissopimus ole sellainen työsopimuslain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu asianomaisen alan yleiseksi katsottava valtakunnallinen työehtosopimus, jota olisi noudatettava yleissitovana edellä mainitulla tuomiolla ratkaistussa, työntekijän palkkaetuja koskevassa asiassa osapuolina olleiden asianajotoimintaa harjoittaneen kommandiittiyhtiön ja sen palveluksessa olleen sihteerin työsuhteessa.

Raastuvanoikeuden lausuntopyynnössä on kysymys myös siitä, olisiko asianajotoimistossa toimistotyössä työskentelevän työntekijän työsuhteessa työsopimuslain 17 §:ssä säädetyn yleissitovuuden nojalla noudatettava jotakin muuta työehtosopimusta kuin edellä mainittuja sopimuksia. Työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttävänä asiana ei voida pitää sen seikan selvittämistä, mitä työehtosopimusta mahdollisesti olisi työsopimuslain 17 §:ssä säädetyn yleissitovuuden nojalla noudatettava sellaisten työsuhteen osapuolten välillä, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja. Tällaisessa tapauksessa kysymys on työsopimuslain tulkinnasta. Sen vuoksi ja huomioon ottaen, että lausuntopyyntö on tältä osin esitetty hyvin yleisessä muodossa, työtuomioistuin ei voi antaa asiassa tältä osin lausuntoa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, K. Rautiainen, Sulkunen ja Hynönen.

Lausunto oli yksimielinen.