Labor court dismisses union claim for return pay when employee leaves work before vacation due to disciplinary suspension.

Työntekijän poistuttua luvatta työstä viimeisenä ennen ilmoitettua vuosilomaansa edeltävänä päivänä, työnantaja oli siirtänyt hänen vuosilomansa alkavaksi vasta määräämänsä työkiellon päättymisen jälkeen. Työntekijällä oli oikeus lomaltapaluurahaan, koska hän oli ollut poissa työstä työnantajan määräyksestä. (Ään.)

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto r.y. Kuultava Oy Kemi Stevedoring

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 17.5.1984 tehdyssä vakinaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

5 §

Työsuh- Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa teen työntekijä sekä määrätä työnjohtamisesta. syntyminen, lakkaaminen ja työn teknillinen järjestely

Pöytäkirjamerkintä Erottamisesta ja kurinpidollisista toimenpiteistä sekä niiden syistä ilmoitetaan luottamusmiehelle. Erottamisen ja määräaikaisen työkiellon varsinaisen täytäntöönpanon ei tule tapahtua ennen luottamusmiehelle tehtyä ilmoitusta, mihin saakka ao. henkilö voidaan pidättää työnteosta.

17 § Vuosi- Vakinaisen työntekijän vuosiloma määräytyy voiloma massaolevan vuosilomalain ja keskusjärjestöjen 6.3.1973 tekemän lomapalkkasopimuksen mukaan.

Vakinaiselle työntekijälle suoritetaan hänen palatessaan vuosilomalta lomaltapaluurahana 50 % hänen tämän pykälän mukaan lasketusta lomapalkastaan. Varsinaisen lomakauden ulkopuolella annetusta lakisääteisestä lomasta maksetaan sen lisäksi, mitä lomaltapaluurahasta edellä on sovittu, lomaltapaluuraha, jonka suuruus on 25 % asianomaisen loman osan vuosilomapalkasta.

Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä.

Lomaltapaluuraha suoritetaan kuitenkin, mikäli työntekijän välittömästi ennen vuosiloman alkamista tai vuosiloman päätyttyä työsuhteen kestäessä on ollut poissa työstä työnantajan suostumuksella tai on ollut estynyt saapumasta työhön vuosilomalain 3 §:n 5 momentissa mainitun syyn takia.

Lomaltapaluuraha suoritetaan sen palkanmaksun yhteydessä, jolloin työntekijän palkka lomaltapaluupäivältä maksetaan tai olisi maksettu, mikäli hän ei edellä 5 kappaleessa mainitusta syystä olisi ollut estynyt saapumasta työhön. Mikäli vuosiloma on jaettu, suoritetaan kunkin loman osan päätyttyä sitä vastaava osa lomaltapaluurahasta noudattaen vastaavasti mitä edellä on määrätty. Paikallisesti voidaan sopia koko lomaltapaluurahan maksamisesta viimeksi annettavan loman osan yhteydessä.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohessa seuraava määräys:

5 §

Purka- Sen lisäksi, mitä työehtosopimuksessa on sanottu mis-& työsuhteen lakkaamisesta, pidettiin suositeltakurin- vana, ettei ammattityöntekijäsuhdetta ja vakipitope- naista työsuhdetta purettaisi kuin seuraavissa rus- tapauksissa: teet

b) jos ammattityöntekijä tai vakinainen työntekijä hänelle jo annetun varoituksen ja sen jälkeen määräaikaisen työkiellon jälkeen vielä nauttii työpaikalla alkoholia, esiintyy siellä juopuneena, poistuu luvatta työstä tai ilman pätevää syytä kieltäytyy suorittamasta hänelle määrättyä työtä.

Varoitus ja määräaikainen työkielto katsotaan vanhentuneeksi, jos viimeksi tapahtuneesta toimenpiteestä on kulunut 1 vuosi.

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on lausunut, että Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton jäsenyrityksen Kemissä sijaitsevan Oy Kemi Stevedoringin palveluksessa oleva ahtaaja Jouni Karjalainen ja eräs toinen ahtaaja olivat poistuneet luvatta työpaikaltaan kesken työpäivän perjantaina 16.8.1985. Kummankin työntekijän piti jäädä vuosilomalle seuraavana maanantaina 19.8.1985. Toinen työntekijä oli jäänyt vuosilomalle ilmoitettuna aikana. Hän oli saanut työnantajalta ankaran varoituksen, minkä lisäksi työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta hänelle lomaltapaluurahaa.

Karjalainen puolestaan oli määrätty tapahtuman seurauksena työkieltoon ajalle 17. - 30.8.1985. Sen seurauksena hänen lomansa oli siirtynyt pidettäväksi 31.8. - 27.9.1985. Loman jälkeen Karjalainen oli palannut työhönsä. Työnantaja ei ollut suostunut maksamaan Karjalaiselle 2 921,52 markan suuruista lomaltapaluurahaa, joka olisi tullut työehtosopimuksen 17 §:n 6 momentin nojalla suorittaa hänelle viimeistään 4.10.1985.

Työnantajan mukaan edellytykset lomaltapaluurahan saamiseen eivät olleet kummankaan työntekijän osalta täyttyneet. Työnantaja oli perustellut työntekijöille lähettämässään kirjeessä lomaltapaluurahojen maksamatta jättämistä viittaamalla työehtosopimuksen 17 §:n 4 momenttiin. Työntekijäpuolen mukaan kummallekin työntekijälle kuului lomaltapaluuraha. Työntekijäpuoli oli perustellut kantaansa sillä, että työnantaja oli ilmoittanut rangaistuksen syyksi luvatta poistumisen työpaikalta eikä vuosiloman aloittamista sovittua aikaisemmin. Työntekijät olivat lisäksi kiinnittäneet huomiota siihen, että Karjalainen oli työnantajan määräämän työkiellon jälkeen pitänyt loman työnantajan määräämänä uutena aikana, mistä syystä hänelle olisi kuulunut maksaa lomaltapaluuraha.

Asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen osallisliittojen välisissä neuvotteluissa. Työntekijäliitto oli luopunut vaatimasta lomaltapaluurahan maksamista toiselle luvattomasti poistuneelle työntekijälle. Karjalaisen osalta työntekijäliitto oli katsonut, että työkielto oli vuosilomalain 3 §:n 5 momentissa mainittuun lomautukseen rinnastettava este. Karjalainen oli ennen loman alkamista ollut työkiellon johdosta estynyt olemasta työssä. Sen vuoksi hänelle oli suoritettava lomaltapaluuraha.

Vuosilomalain 3 §:n 5 momentissa määriteltiin työssäolopäivien veroiset poissaolopäivät. Tämän mukaisesti työssäolopäivien veroisina pidettiin niitä työpäiviä, joina työntekijä oli estynyt suorittamasta työtä muun muassa lomauttamisen takia, kuitenkin enintään 30 päivää kerrallaan. Työnantaja voi lomauttaa työntekijän paitsi tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi myös työntekijän käyttäytymisen tai töiden laiminlyönnin vuoksi. Lomauttamista voitiin siten käyttää myös irtisanomista lievempänä rangaistuksena. Aikaisemmin voimassa ollut vuosilomalaki oli edellyttänyt, että lomauttaminen oli johtunut työntekijöistä riippumattomista syistä. Voimassa olevan vuosilomalain samoin kuin oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaan vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohtaa sovellettaessa ei ollut merkitystä lomauttamisen syyllä. Työkielto oli luonteeltaan lomautus, joka voitiin panna täytäntöön varoitusaikaa noudattamatta.

Karjalainen oli oikeutettu saamaan lomaltapaluurahan, koska hän oli välittömästi ennen vuosiloman alkamista estynyt saapumasta työhön vuosilomalain 3 §:n 5 momentissa mainitun syyn takia. Työkieltoa oli lisäksi pidettävä työehtosopimuksen 17 §:n 5 momentissa tarkoitettuna työnantajan suostumuksena.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Jouni Karjalaisella on oikeus työehtosopimuksen 17 §:n 4 ja 5 momentin perusteella saada lomaltapaluuraha hänen 31.8. - 27.9.1985 välisenä aikana pitämänsä vuosiloman osalta, ja velvoittamaan Oy Kemi Stevedoringin suorittamaan Karjalaiselle lomaltapaluurahana 2 921,52 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.10.1985 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto, jonka lausumaan kuultavana oleva Oy Kemi Stevedoring on yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Karjalaisen ja toisen työntekijän luvattoman työstä poistumisen vuoksi työnantaja oli katsonut heidän menettäneen oikeutensa lomaltapaluurahaan. Toiselle työntekijälle oli lisäksi annettu kirjallinen varoitus. Karjalainen oli jo aikaisemmin saamastaan varoituksesta johtuen määrätty kahden viikon työkieltoon. Tämän vuoksi hänen vuosilomansa oli siirtynyt ajalle 31.8. - 27.9.1985.

Työkielto oli eri yhteyksissä haluttu rinnastaa lomauttamiseen. Ilman ennakkovaroitusta täytäntöönpantavissa oleva määräaikainen työkielto oli kuitenkin työehtosopimuksessa todettu kurinpidollinen toimenpide. Sen perusteet olivat toisenlaiset kuin vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohdassa tarkoitetun lomautuksen. Oikeuskirjallisuudessa esitettyä tulkintaa siitä, että vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohtaa sovellettaessa ei ollut merkitystä lomauttamisen syyllä, ei voitu laajentaa koskemaan myös työehtosopimuksen mukaan toimeenpantua ilman ennakkovaroitusta annettavaa työkieltoa.

Työkiellon rinnastaminen työehtosopimuksen 17 §:n 5 momentissa tarkoitettuun työnantajan suostumukseen oli perusteetonta. Työkielto oli tosin siirtänyt vuosiloman alkamisajankohtaa, mutta syy Karjalaisen lomaltapaluurahan menettämiseen oli syntynyt jo sitä ennen. Työnantaja olisi voinut yhtä hyvin määrätä työkiellon pidettäväksi vasta vuosiloman jälkeen, jolloin vuosiloma ei olisi siirtynyt. Tällöin tilanne vuosiloman alkamisen ajankohdan osalta olisi ollut täysin samanlainen kuin sen toisen työntekijän kohdalla, jonka osalta työntekijäliitto oli luopunut lomaltapaluurahaa vaatimasta. Saman rikkomuksen takia toinen työntekijä oli menettänyt lomaltapaluurahan, kun sen sijaan kanteen hyväksyminen merkitsisi, että Karjalainen, vaikka hän oli omalla käyttäytymisellään aiheuttanut itselleen kahden viikon työkiellon, jonka oikeellisuutta ei ollut edes asetettu kyseenalaiseksi, saisi lomaltapalurahaa. Karjalaisella ei ollut työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta lomaltapaluurahaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Lastauttajain Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vielä lausunut, että vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohdan tarkoittama lomauttaminen voi tulla kysymykseen kollektiivi- tai yksilöperusteella. Yleensä lomauttaminen tapahtui taloudellisen tai tuotannollisen syyn aiheuttamasta työn puutteesta. Työsopimuslain 30 §:n 1 momentissa oli todettu, millä perusteilla työnantaja sai lomauttaa työntekijän. Oikeuskirjallisuudessa oli todettu, että vaikkakin lomauttaminen yleensä tapahtui työn vähyyden johdosta, oli mahdollista lomauttaa työntekijä myös hänestä itsestään riippuvista syistä, jotka muodostivat irtisanomis- tai purkamisperusteen.

Työehtosopimuksessa säänneltyä työkieltoa oli vaikea pitää muuna järjestelynä kuin lomautuksena. Työkielto tarkoitti työnteon ja palkanmaksun keskeytystä työkiellon ajaksi. Lomautuksena pidettävä työkielto voitiin panna toimeen työsopimuslain 30 §:ssä säädettyä ilmoitusaikaa noudattamatta, kunhan siitä oli ilmoitettu luottamusmiehelle. Työkieltoa koskevalla järjestelyllä oli tehty mahdolliseksi työntekijän työnteon ja palkanmaksun keskeyttäminen nopeammin kuin se työsopimuslain mukaan oli muutoin mahdollista. Järjestelyllä oli samalla rajoitettu työsopimuslain 43 §:ssä säädettyä työsopimuksen purkamisoikeutta siten kuin työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 §:ssä oli todettu.

Vuosilomalakia koskevan hallituksen esityksen (HE n:o 14-1973 vp) mukaan vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10 kohdan lomauttamisella tarkoitettiin samaa kuin työsopimuslain 30 §:ssä. Lomauttamisesta johtunut poissaolopäivä luettiin siten lomauttamisen syystä riippumatta työssäolopäivien veroiseksi laissa todettuun rajaan saakka. Työkieltoa voitiin pitää työnantajan suostumuksena, koska Karjalainen oli työnantajan toimenpiteen vuoksi ollut estynyt olemasta työssä 31.8.1985 alkanutta lomaa edeltävänä työpäivänä.

Vaikka Karjalaisen lomaltapaluurahan menettämisen tosiasiallinen syy oli ollut poistuminen työstä 16.8.1985 kesken työpäivän, se ei riittänyt perusteeksi työehtosopimuksen määräysten mukaan. Asia olisi ollut arvosteltava toisin, jos Karjalainen olisi toisen työntekijän tavoin jäänyt vuosilomalleen maanantaina 19.8.1985. Työtuomioistuimen tuomion n:o 62/1974 sisällön huomioon ottaen työntekijäliitto oli luopunut vaatimasta lomaltapaluurahaa toiselle työntekijälle. Lomaltapaluurahan saamisen kannalta ratkaisevaa oli ollut työntekijän menettely välittömästi lomaa edeltävänä tai sen jälkeisenä työpäivänä. Merkitystä lomaltapaluurahan saamisen kannalta ei ollut siten työntekijän käyttäytymisellä aikaisemmin esimerkiksi viikkoa ennen loman alkamista.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Jouni Karjalainen, jonka vuosiloma on ilmoitettu alkavaksi maanantaina 19.8.1985, on luvatta poistunut työpaikaltaan edellisenä perjantaina 16.8.1985 ennen säännöllisen työajan päättymistä. Asiakirjoista ilmenevän selvityksen mukaan Oy Kemi Stevedoring työnantajana on ilmoittanut mainittuna maanantaipäivänä pääluottamusmiehelle suullisesti Karjalaisen luvattomasta työstä poistumisesta ja antanut 21.8.1985 päivätyllä ilmoituksella tiedon pääluottamusmiehelle ja myös Karjalaiselle itselleen hänelle 17.8. - 30.8.1985 väliseksi ajaksi määrätystä työkiellosta ja hänen vuosilomansa siirtämisestä 31.8. - 27.9.1985 väliseen ajanjaksoon.

Asianosaisten on katsottava olevan yhtä mieltä siitä, että Karjalainen olisi vuosilomaansa edeltäneenä viimeisenä säännönmukaisena työpäivänä tapahtuneen töistä poissaolon takia menettänyt oikeutensa lomaltapaluurahaan siinä tapauksessa, että hänen vuosilomansa alkaminen ei olisi kerrotuin tavoin siirtynyt myöhemmäksi hänelle määrätyn työkiellon vuoksi. Työtuomioistuimen asiaksi jää siten sen seikan ratkaiseminen, mikä vaikutus työkiellosta seuranneella vuosiloman siirtämisellä on hänen oikeuteensa saada lomaltapaluurahaa.

Työehtosopimuksen 17 §:n 4 kohdan mukaan lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti loman päätyttyä. Lomaltapaluurahaa suoritetaan saman §:n 5 kohdan mukaan myös silloin, kun työntekijä välittömästi ennen vuosiloman alkamista tai sen päätyttyä on ollut poissa työstä työnantajan suostumuksella tai estynyt saapumasta työhön vuosilomalain 3 §:n 5 momentissa mainitun syyn takia. Tuollaisena syynä on vuosilomalaissa mainittu muun muassa määräajaksi tapahtunut lomautus.

Työehtosopimuksen 5 §:ssä olevan pöytäkirjan mukaan määräaikaista työkieltoa ei saa panna täytäntöön ennen luottamusmiehelle tehtyä ilmoitusta, mutta työntekijä voidaan sitä ennen pidättää työnteosta. Siitä huolimatta, että asianosaiset eivät ole enemmälti puuttuneet pöytäkirjamerkinnän sisällön selvittämiseen, työtuomioistuimen mielestä kielto on tarkoitettu pääsääntöisesti heti toteutettavaksi. Asiassa ei kanteen mukaan ole kysymys siitä, voidaanko ja millä edellytyksillä työkielto määrätä alkavaksi samanaikaisesti aikaisemmin ilmoitetun vuosiloman kanssa.

Työtuomioistuin toteaa, että Karjalaisen luvaton työstä poistuminen on tapahtunut välittömästi ennen hänen vuosilomansa ilmoitettua alkamisajankohtaa, mutta työkielto on pantu täytäntöön vasta hänelle ennen poissaoloa ilmoitetun vuosiloman alkamisen jälkeen. Työnantaja on kuitenkin siirtänyt Karjalaisen vuosiloman alkavaksi vasta määräämänsä työkiellon päättymisen jälkeen. Siitä huolimatta, että työkielto on määrätty kurinpidollisesta syystä, Karjalainen on sen seurauksena ollut ennen vuosilomansa alkamista poissa työstä työnantajan määräyksestä ja siten työehtosopimuksessa tarkoitetuista työnantajan suostumukseen ja lomautukseen verrattavista syistä. Karjalaisella on siten oikeus hänelle vaadittuun lomaltapaluurahaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Jouni Karjalaisella on oikeus työehtosopimuksen 17 §:n 4 ja 5 momentin perusteella saada lomaltapaluuraha hänen 31.8. - 27.9.1985 välisenä aikana pitämänsä vuosiloman osalta, ja velvoittaa Oy Kemi Stevedoringin suorittamaan Karjalaiselle lomaltapaluurahana 2 921 markkaa 52 penniä kuudentoista prosentin korkoineen 4.10.1985 lukien.

Asian laatu huomioon ottaen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Silenti, H. Rautiainen, Niskanen, Hölttä ja Hynönen.

Jäsen Niskanen hyväksyi esittelijänä toimineen sihteerin ehdotuksen työtuomioistuimen päätökseksi, joka muuttui seuraavasti: Työtuomioistuin toteaa, että Karjalaisen luvaton työstä poistuminen oli tapahtunut välittömästi ennen hänen vuosilomansa ilmoitettua alkamisajankohtaa, mutta työkielto oli pantu täytäntöön vasta hänelle ennen poissaoloa ilmoitetun vuosiloman alkamisen jälkeen. Luvattomasta poissaolosta johtunutta työkieltoa, jonka määräämisen asianmukaisuutta ei ole työntekijäliiton puolelta kiistetty, ei voida pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna työnantajan suostumuksena työstä poissaoloon. Yhtä vähän kiellon sisältämä ajanjakso tällaisissa olosuhteissa voidaan katsoa lomautukseen rinnastettavaksi poissaolon syyksi. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että Karjalainen ei ole aloittanut vuosilomaansa alunperin ilmoitettuna aikana, vaan jo sitä ennen.

Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Karjalaisella olisi työehtosopimuksen mukaan oikeus hänelle vaadittuun lomaltapaluurahaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin hylkää kanteen. Jutun laatuun katsoen työtuomioistuin jättää Suomen Lastauttajain Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut sen vahingoksi.

Jäsenet H. Rautiainen ja Silenti olivat vuorollaan samaa mieltä kuin jäsen Niskanen.