Union dismissed for strike over wage rules; union fined for failing to supervise members.

Ammattiosasto vastasi luottamusmiehen ja osaston toimikunnan jäsenen osallistumisesta työehtosopimuksen urakkapalkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun.

Näyttämättä oli jäänyt, että työntekijäliitto olisi laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Kantaja Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. Kuultava Turun jalkinetyöväen ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 tehdyssä kenkä ja nahkateollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

11 §

Suorituspalkat

1. Urakkatyön hinnoittelun perusteena pidetään sitä, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalisella urakkatyövauhdilla 20 % tämän sopimuksen 10 §:n 1. mom:ssa mainittuja vastaavia vähimmäistuntipalkkoja korkeammaksi ja kasvaa työnsuoritusten tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Pöytäkirjamerkintä: Urakkahinnoittelun perusteena pidetään sen palkkaryhmän vähimmäistuntipalkkaa, johon kysymyksessä oleva työ luetaan kuuluvaksi tämän työehtosopimuksen mukaan.

2. Urakkatyöstä on työntekijälle taattu hänen henkilökohtainen tuntipalkkansa.

3. Milloin työ- ja tuotantomenetelmissä, raakaja tarveaineissa, koneistuksessa tai muissa näihin verrattavissa, työsuoritukseen oleellisesti vaikuttavissa tekijöissä tapahtuu muutoksia, suoritetaan uusi urakkahinnoittelu, pitäen ohjeena edellä 1. kohdan mukaisesti muodostunutta ansiotasoa.

25 §

Riitaisuuksien ja erimielisyyksien sovittelu

1. Jos jossakin tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa syntyy erimielisyyttä työnantajan tai hänen edustajansa ja työntekijäin välillä, on pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin tai työpaikan asianomaisen luottamusmiehen kanssa. Ellei yksimielisyyteen päästä, on asia siirrettävä liittojen ratkaistavaksi.

2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1. kohdassa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, ja jotka työtuomioistuimesta annetun lain mukaan kuuluvat työtuomioistuimessa käsiteltäviin tapauksiin, jätetään työtuomioistuimen ratkaistavaksi sanotun lain säätämässä laajuudessa ja järjestyksessä.

3. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen samoinkuin joukkoirtisanomiseen tai irtisanoutumiseen tämän sopimuksen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samassa tarkoituksessa on kielletty.

KANNE

Kanteen perustelut

7.5.1986 luottamusmies oli ilmoittanut ryhmän poistuvan työpaikalta ja palaavan työhön 12.5.1986, jos vaatimuksiin ei suostuttaisi. Työnantaja oli tällöin ilmoittanut urakkahintaa korjattavan taannehtivasti, jos liittojen välisen neuvottelun tuloksena urakkahintaan tulisi muutos. Työntekijät olivat kuitenkin poistuneet työpaikalta kello 12.20 jatkaen työtaistelua 8.5. ja 9.5.1986 koko työpäivän kello 7.15-15.45. Työnantaja oli 7.5.1986 vaatinut pääluottamusmiestä palauttamaan työrauhan, minkä lisäksi Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto oli toimittanut Kumi- ja Nahkatyöväen Liitolle asiasta kirjeen. Työntekijäliitto ei ollut vastannut kirjeeseen.

12.5.1986 oli yrityksessä käyty liittojen välinen neuvottelu, jossa oli sovittu urakkahinnan tarkistamisesta työntutkimuksella. 13.5.1986 pääluottamusmies oli ilmoittanut, ettei asia jäänyt tähän, kun hän oli saanut tietää työntutkimuksen tuloksesta ja siitä, ettei työnarvoa ollut syytä muuttaa työntutkimuksen perusteella. Painostaakseen työnantajaa hyväksymään urakkahinnoitteluun kohdistuvan vaatimuksensa luottamusmiehet olivat ilmoittaneet, ettei ryhmä tehnyt riidanalaista työtä urakalla ja että ryhmä työskenteli jatkossa sellaisella työvauhdilla, että tavoitteena oli muiden urakoiden osalta ohjepalkka lisättynä 20 %:lla ja riidanalaisen mallin 559 osalta ohjepalkka. Työnantaja oli ilmoittanut pitävänsä jarrutusta työtaisteluna.

Yrityksessä käytettävän puoliurakkajärjestelmän mukaan ryhmän työntekijät työskentelivät normaalisti suoritustasolla noin 270. Nyt työntekijät olivat pudottaneet kollektiivisesti suoritustasonsa muiden urakoiden osalta noin 170:een ja riidanalaisen urakan osalta 88:aan. Jarrutus oli alentanut työntekijäin ansiotasoa 4-7 markalla tunnilta. Työvauhdin hidastus oli jatkunut 13.5.-15.5.1986. Riidanalaisen urakan osalta ansio ei ollut noussut edes aikatyön ohjepalkkaan. Osaston luottamusmies ja ammattiosaston toimikunnan jäsen olivat osallistuneet jarrutukseen.

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitosta oli ilmoitettu jarrutuksesta Kumi- ja Nahkatyöväen Liitolle puhelimitse 13.5. ja 15.5.1986 ja vaadittu työtaistelun välitöntä lopettamista. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto ei ollut kuitenkaan ryhtynyt riittäviin toimiin työtaistelun lopettamiseksi. Vasta 16.5.1986 työnantajan ja luottamusmiesten välisen neuvottelun tuloksena luottamusmiehet olivat ilmoittaneet ryhmän palaavan normaaliin päiväjärjestykseen ja alkavan tehdä työtä urakalla. Tällöinkin luottamusmiehet olivat ensin ilmoittaneet, ettei ryhmä työskentelisi jarrutukseen osallistumattoman työntekijän kanssa. Tästä vaatimuksesta oli sittemmin luovuttu.

Turun jalkinetyöväen ammattiosaston asettamat luottamusmiehet olivat siis toistuvasti esittäneet työnantajalle työehtosopimukseen perustumattomia urakan hinnoittelua koskevia vaatimuksia. Lisäksi ammattiosaston toimikunnan jäsen oli osallistunut lakkoon ja jarrutukseen ja osaston luottamusmies jarrutukseen. Luottamushenkilöt eivät olleet ryhtyneet riittäviin toimiin työrauhan palauttamiseksi työnantajan toistuvista kehotuksista huolimatta. Painostaminen oli kohdistunut työehtosopimuksen 4, 11 ja 25 §:n määräyksiin.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto sekä Turun jalkinetyöväen ammattiosasto olivat selvästi rikkoneet ja laiminlyöneet niille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet kysymyksessä olevassa työtaistelutilanteessa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton sekä Turun jalkinetyöväen ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on lausunut, että kanteessa esitetty kuvaus tapahtumien kulusta piti pääpiirteittäin paikkansa. Kuitenkin uusi malli 559 oli poikennut esi

merkiksi mallista 622 siten, että ympäritikkauksen reuna oli jatkuvasti mutkittelevaa, mikä hidasti joutuisuutta. Mallissa 622 oli tosin myös jyrkkiä käännöksiä mutta niiden välillä neulottiin pitkät suorat neulokset. Mallia 559 vastaavia töitä ei Auran Kenkätehtaalla ollut tehty vuosikausiin, joten vertailukelpoista työtä työnarvon määrittelemiseksi ei ollut. Työnantajan yksipuolisesti suorittama urakkahinnoittelu ei siten perustunut työntutkimukseen. Pääluottamusmiehen lausuma siitä, ettei asia jäänyt tähän oli, niin kuin pääluottamusmiehen ja tehtaanjohtajan kesken myöhemmin käydyssä keskustelussa on yhteisesti todettu, sisältänyt huolestumisen siitä, ettei tilanne ollut ohi.

Mitä kanteessa väitettyihin työnantajaliiton yhteyksiin Kumi- ja Nahkatyöväen Liittoon tuli, niin tiedossa ei ollut, kenelle 13.5.1986 olisi tullut ilmoituksia. Mahdollista oli, että 15.5.1986 yhteydenotto työnantajaliitosta olisi tapahtunut. Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton palkkasihteeri oli myös tuona päivänä ollut yhteydessä pääluottamusmieheen ja saatuaan tältä tietää, että jarrutus oli sinä päivänä vielä jatkunut, hän oli kehottanut lopettamaan jarrutuksen. Sanottu päivä olikin jäänyt viimeiseksi jarrutuspäiväksi.

Turun jalkinetyöväen ammattiosasto oli tosin osittain laiminlyönyt työrauhavelvollisuutta, mutta tähän oli osaltaan vaikuttanut se, ettei työnantaja ollut heti järjestänyt asianmukaista työntutkimusta. Tilanteen normalisointia oli vaikeuttanut sekin, ettei työnantajaliitto työntekijäliiton esityksestä poiketen ollut kyennyt riittävän nopeasti järjestämään liittojen välistä neuvottelua. Työtaistelun kestoon nähden Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton toimenpiteet asiassa olivat sen sijaan olleet riittävät.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut sitä vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen hylkäämistä. Lisäksi se on vaatinut, että työnantajan myötävaikutus työtaisteluun otettaisiin huomioon ammattiosaston vastuuta arvioitaessa.

Kantajan vastaselitys

Mitä liittojen välisiin neuvotteluihin tuli, niin työnantajapuoli ei vakiintuneen käytännön mukaan ollut katsonut itseään neuvotteluvelvolliseksi painostustoimenpiteen jatkuessa. Työnantajapuoli oli ollut valmis järjestämään neuvottelut välittömästi työrauhan palattua työpaikalle. Pääluottamusmies oli ilmoittanut teknilliselle johtajalle tämän tiedusteluun, etteivät työntekijät aloitettuaan lakon palaisi työhön ennen kuin 12.5.1986. Kantajaliiton mielestä jutussa ei ollut olemassa seikkoja, jotka työehtosopimuslain 10 §:n mukaan alentaisivat hyvityssakon määrää.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on asian laatuun nähden pitänyt asianmukaisena, että kukin osapuoli pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Sen varalta, että oikeudenkäyntikuluja kuitenkin tuomittaisiin, Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut Kenkäteollisuuden Työnantajaliiton velvoittamista korvaamaan Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton oikeudenkäyntikulut, koska kanne siltä osin kuin siinä vaadittiin hyvityssakkoseuraamuksia Kumi- ja Nahkatyöväen Liitolle oli ilmeisen perusteeton.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Lakko ja työn hidastus ovat työtaisteluna kohdistuneet työehtosopimuksen urakkapalkkamääräyksiin. Ammattiosasto vastaa luottamusmiehen ja osaston toimikunnan jäsenen osallistumisesta työtaisteluun.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton palkkasihteeri on heti saatuaan tiedon lakosta ollut yhteydessä työpaikalle ja työnantajaliitoon. Hän on kehottanut luottamusmiehiä palauttamaan työrauhan ja pyrkinyt liittojen väliseen selvittelyyn erimielisyyden ratkaisemiseksi. Jossain määrin epäselvää on, millaisia yhteyksiä liittojen edustajien kesken on ollut työn jarrutuksen johdosta. Osaksi juuri liiton toimenpiteitten johdosta jarrutus on joka tapauksessa jäänyt lyhyeksi. Näyttämättä onkin jäänyt, että Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto olisi laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Hyvityssakkovaatimus Kumi- ja Nahkatyöväen Liittoa vastaan hylätään. Turun jälkinetyöntekijäin ammattiosasto velvoitetaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Kenkäteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 8 000 markkaa.

Turun jalkinetyöväen ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Kenkäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla.

Jutun laatuun nähden ja sen näin päättyessä Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Tiitinen, Airaksinen, Loukola, Pohja ja Hietikko.

Tuomio oli yksimielinen.