Labor court dismisses strike claim where union failed to prove it could prevent or stop the strike.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the plaintiff union's claim that the defendant union failed to prevent industrial action. The court found no evidence that the defendant union had the factual ability to influence or stop the strikes, nor that it neglected its supervisory duties. Consequently, the plaintiff's allegations regarding the defendant's failure to maintain peace were rejected.
Legislator headnote
AI generatedSection 4 of the Collective Agreements Act; Section 26 of the Collective Agreements Act: A union is not liable for failing to prevent strikes if it cannot be shown to have had the factual capacity to influence or stop the action or to have neglected its supervisory obligations.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ammattiosaston ei ollut näytetty toimeenpanneen työnseisauksia. Jutussa ei ollut osoitettu, että osastolla olisi ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa työnseisausten syntymiseen tai ehkäisemiseen. Osasto eikä työntekijäliitto eivät olleet laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan.
Kantaja Liiketyönantajain Keskusliiton Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Kuultava Helsingin Autoalantyöntekijät r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUSTEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 5.6.1984 tehdyssä huolintaalan varastoterminaalityöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
4 § Työrauhavelvoite 1. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
2. Seuraamukset työehtosopimuksen rikkomisesta määräytyvät sopimuksen allekirjoittamishetkellä voimassa olevan työehtosopimuslain perusteella ottaen huomioon, mitä keskusjärjestöjen välillä on erikseen hyvityssakkojen korottamista koskevan lainmuutoksen varalta sovittu.
8 § Työaika 1. Työaika määräytyy kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain mukaisesti.
2. Säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työviikko alkaa maanantaina.
26 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyys tämän työehtosopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen.
Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.
Asianosaisliittojen välillä 5.6.1984 tehdyssä terminaalityöntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
4 § Työrauhavelvoite 1. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
2. Seuraamukset työehtosopimuksen rikkomisesta määräytyvät sopimuksen allekirjoitushetkellä voimassa olevan työehtosopimuslain perusteella ottaen huomioon, mitä keskusjärjestöjen välillä on erikseen hyvityssakkojen korottamista koskevan lainmuutoksen varalta sovittu.
7 § Työaika 1. Säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työviikko alkaa maanantaina.
25 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyys tämän työehtosopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen.
Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.
Molempien työehtosopimusten osana olevassa niiden allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohessa seuraava määräys:
5 § Sovittiin perustettavaksi liittojen välille työryhmä, jonka tehtävänä on selvittää vuotuisen työajan lyhentämistä sopimusten piirissä niiden periaatteiden mukaisesti, jotka on sovittu keskusjärjestöjen välillä kuluvana keväänä allekirjoitetussa tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa
KANNE
Kanteen perustelut
LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on lausunut, että 18.2.1986 oli ollut lakossa Oy Huolintakeskus Ab:n Metsälän terminaalissa työskennelleet 18 työntekijää kello 8.15-16.00 ja Vantaan varastohotellissa työskennelleet kuusi työntekijää kello 16.00-22.00. Samana päivänä oli lakossa olleet myös Suomen Kaukokiito Oy:n Metsälän terminaalin kahdeksan työntekijää kello 9.30-18.00 välisenä aikana eri vaiheissa sekä Finnexpress Oy:n Metsälän terminaalin 17 työntekijää kello 9.00 alkaen siten, että he olivat palanneet työhön seuraavana päivänä kello 8.00.
Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjan 5 §:ssä mainittua työryhmää sopimaan vuotuisen työajan lyhentämisestä työntekijäliiton esityksen mukaisesti.
Terminaalialan työehtosopimusneuvotteluissa 13.2.1986 työnantajaliiton kaksi asiamiestä olivat ilmoittaneet työntekijäliiton palkkasihteerille ja sihteerille saaneensa kuulla mahdollisesti aloitettavasta työtaistelusta ja vaatineet heiltä toimenpiteitä työrauhahäiriöiden estämiseksi. Työnantajaliiton asiamies oli 17.2.1986 vielä puhelimitse ilmoittanut erikseen työntekijäliiton palkkasihteerille ja sihteerille uhkaavista työtaisteluista ja vaatinut heitä ryhtymään toimenpiteisiin niiden ehkäisemiseksi. Edelleen liiton asiamies oli 18.2.1986 vaatinut vastaajaliiton palkkasihteeriltä toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi.
Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimusten määräyksiin vuotuisen työajan lyhentämisestä.
Työntekijäliittoa oli siten useaan otteeseen kehotettu lopettamaan työtaistelutoimenpiteet ja toteuttamaan valvontavelvollisuutensa. Työntekijäliitto ja Helsingin Autoalantyöntekijät r.y. eivät olleet kuitenkaan ryhtyneet tehokkaisiin toimenpiteisiin asiassa.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on vaatinut Autoja Kuljetusalan Työntekijäliiton ja Helsingin Autoalantyöntekijät r.y:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.
VASTINE
Vastineen perustelut
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto, jonka lausumaan Helsingin Autoalantyöntekijät r.y. on yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjan 5 §:ssä tarkoitetussa kokonaisratkaisussa oli sovittu, että työaikaa lyhennettäisiin niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika oli 40 tuntia viikossa. Työaikaa oli ollut tarkoitus lyhentää 32 tuntia vuodessa sillä tavalla kuin alakohtaisesti tarkemmin sovittaisiin.
Kanteessa esitetty väite työnseisausten painostustarkoituksesta ei pitänyt paikkaansa. Työntekijäliitto oli solminut LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja eräiden muiden samaan keskusjärjestöön kuuluvien työnantajaliittojen kanssa kanteessa mainittujen työehtosopimusten lisäksi muun muassa kaupan automiehiä koskevat kaksi työehtosopimusta. Näiden työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjoissa oli työajan lyhentämisestä vastaavat määräykset.
Allekirjoituspöytäkirjoissa tarkoitettujen työryhmien työskentely oli alkanut keväällä 1985. Työryhmien samoin kuin vastaavien muidenkin työmarkkinajärjestöjen välisten työryhmien työskentely oli edennyt hitaasti. Ensimmäiset työajan lyhentämisen toteuttamista koskevat sopimukset oli solmittu syksyllä 1985. Työntekijäliiton jäsenistöllä oli ollut tiedossa liiton pyrkimykset työajan lyhentämisen toteuttamiseen. Kun työryhmässä asia ei ollut edennyt, vaikka muilla aloilla oli päästy ratkaisuihin, jäsenistö oli tuskastunut tilanteeseen. Kaupan Työnantajaliiton solmittua 8.11.1985 työajan lyhentämistä liikealalla koskevan sopimuksen oli sen taholta pyritty liiton jäsenyrityksiin lähetetyillä ohjeilla toteuttamaan työajan lyhentäminen myös Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton kanssa solmittujen työehtosopimusten piirissä työskentelevien työntekijöiden osalta siten kuin siitä oli liikealalla muutoin sovittu. Kaupan Työnantajaliiton epäasiallinen menettely oli ärsyttänyt autoalan työntekijöitä.
Työajan lyhentäminen oli koskenut niitä työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika oli ollut 40 tuntia viikossa. Työryhmän työskentelyn ollessa kesken oli ilmeisesti kantajaliiton toimesta sen jäsenyrityksissä pyritty lyhentämään vuorokautista työaikaa puolella tunnilla. Viikottainen säännöllinen työaika olisi muodostunut 37,5 tunniksi. Tällöin työajan lyhennys ei olisi koskenut terminaaleja koskevien työehtosopimusten piirissä työskenteleviä työntekijöitä. Nämä seikat olivat aiheuttaneet, että työntekijät olivat poistuneet kesken työpäivän työpaikaltaan vastalauseena vääräksi kokemalleen työnantajapuolen menettelylle. Luottamusmiehet olivat omalla esimerkillään koettaneet korostaa työrauhavelvoitteen merkitystä.
Työnantajaliiton asiamiehet olivat ilmoittaneet työntekijäliiton edustajille kuulleensa mahdollisesti aloitettavasta työtaistelusta. Asiamiehet eivät kuitenkaan olleet täsmällisesti kertoneet, missä yrityksissä mahdollisesti työtaisteluja tulisi esiintymään. Saatuaan tietää työntekijöiden pitävän työpaikkakokousta Helsingin Kaukokiito Oy:n Metsälän terminaalissa 18.2.1986 oli työntekijäliiton palkkasihteeri mennyt paikalle ja korostanut siellä työntekijöille työrauhavelvollisuuden noudattamisen tärkeyttä. Työntekijäliitto oli siten puuttunut työtaisteluun välittömästi siinä yhtiössä, jonka kohdalta oli saatu tieto työnseisaukseen ryhtymisestä. Työntekijäliitto eikä ammattiosasto voineet olla vastuussa tapahtuneista työhäiriöistä.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on vielä lausunut, että Kaupan Työnantajaliitto oli lähettänyt jäsenyrityksiinsä vain liikealaa ja automiehiä koskevaa työehtosopimusta käsitteleviä ohjeita. Toimenpiteillä ei ollut mitään yhteyttä kanteessa mainittuja työehtosopimuksia koskeviin neuvotteluihin.
LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton jäsenyrityksissä kuljetusalalla oli osassa jo kauan työskennelty 37,5 tuntia viikossa. Väite työajan keinotekoisesta lyhentämisestä ei pitänyt paikkaansa.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaisliitot ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Esitetyn selvityksen mukaan on 18.2.1986 ollut lakossa Oy Huolintakeskus Ab:n Metsälän terminaalissa työskennelleet 18 työntekijää kello 8.15-16.00 ja Vantaan varastohotellin kuusi työntekijää kello 16.00-22.00, Suomen Kaukokiito Oy:n Metsälän terminaalin kahdeksan työntekijää kello 9.30-18.00 välisenä aikana eri vaiheissa sekä Finnexpress Oy:n Metsälän terminaalin 17 työntekijää kello 9.00 alkaen siten, että he ovat palanneet työhön seuraavana päivänä kello 8.00. Luottamusmiehet eivät olleet ottaneet osaa lakkoon. Työntekijät ovat ilmoittaneet lakon syyksi tyytymättömyyden työnantajien menettelyyn työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjan 5 §:ssä tarkoitetussa vuotuisen työajan lyhentämisessä. Lakot ovat kohdistuneet työehtosopimusten määräyksiin työajan lyhentämisestä.
Jutussa ei ole näytetty, että Helsingin Autoalantyöntekijät r.y. olisi toimeenpannut kanteessa tarkoitetut työnseisaukset. Työtuomioistuimen mielestä sitä ei voida päätellä yksistään siitä, että ammattiosastoon kuuluvia työntekijöitä on ollut lakoissa mukana. Jutussa ei ole osoitettu, että osastolla olisi ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa työnseisausten syntymiseen tai ehkäisemiseen, mistä johtuen osaston ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.
Työnantajaliiton edustajat ovat 13. ja 17.2.1986 vaatineet työntekijäliiton palkkasihteeriä ja sihteeriä ryhtymään toimenpiteisiin Metsälän terminaalissa aloitettaviksi väitettyjen työrauhahäiriöiden estämiseksi. Työnantajaliitto on 18.2.1986 vaatinut työntekijäliiton palkkasihteeriä ryhtymään toimenpiteisiin samana päivänä alkaneiden työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi. Palkkasihteeri on heti samana päivänä käynyt Metsälässä sijaitsevalla erään kanteen ulkopuolelle jääneen yhtiön terminaalilla, jossa työntekijät ovat pitäneet työpaikkakokousta, ja korostanut heille työrauhavelvollisuuden merkitystä. Näyttämättä on jäänyt, että työntekijäliitolle olisi annettu kanteessa tarkoitetuissa yhtiöissä toimeenpannuista työnseisauksista sellaista tietoa, että liitto olisi voinut ryhtyä toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi eri työpisteissä. Työntekijäliiton ei siten ole näytetty laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Asian laatu huomioon ottaen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto saa pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, H. Rautiainen, Kuivanen ja Sulkunen.
Tuomio oli yksimielinen.