Labor court allows supplementary pay for school head when temporary classes held in separate rooms count as branch office.

Virkaehtosopimuksen mukaan ammattikoulun talouspäällikölle maksettiin lisäpalkkiota siinä tapauksessa, että väliaikaista ammatillista peruskoulutusta annettiin ammattikoulun sivutoimipisteessä. Lisäpalkkiota suoritettaessa oli erimielisyyttä aiheuttaneet, pääkoulun kanssa saman kunnan alueella sijainneet, peruskoulutuksen antamiseen käytetyt erilliset toimitilat voitu katsoa sivutoimipisteeksi.

Kuultavat Kunnallinen sopimusvaltuuskunta Akava r.y. Julkisten Työalojen Ammattijärjstö JTA r.y. TVK:n Virkamiesjärjstöt TVK-V

LAUSUNTO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja toiselta puolen Akavan, Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVKV:n kesken 25.3.1980 tehdyssä virkaehtosopimuksessa ammattikoulujen talouspäälliköille suoritettavasta lisäpalkkiosta ammattikoulun väliaikaisen ammatillisen peruskoulutuksen aikana on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Tätä virkaehtosopimusta noudatetaan talouspäälliköihin, taloudenhoitajiin tai vastaaviin niissä ammattikouluissa, joissa annetaan väliaikaista ammatillista peruskoulutusta valtionavun määräytyessä eräiden ammatillisten oppilaitosten valtionosuuksista ja -avustuksista sekä korkotukilainoista annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta 11.4.1979 annetun lain (409/79) nojalla.

2 § Edellä 1 §:ssä tarkoitetulle talouspäällikölle suoritetaan sinä aikana, jona ammattikoulussa annetaan 1 §:ssä sanottua väliaikaista ammatillista peruskoulutusta, lisäpalkkiona 360 markkaa kuukaudessa, mikäli väliaikaisen ammattikoulutuksen johdosta perustettujen luokkien lukumäärä on enintään kuusi, 480 markkaa kuukaudessa, mikäli uusien luokkien lukumäärä on 7 - 10 ja 600 markkaa kuukaudessa, mikäli uusien luokkien lukumäärä on yli kymmenen.

Mikäli väliaikaista ammatillista peruskoulutusta annetaan myös ammattikoulun sivutoimipisteissä, suoritetaan edellä 1 momentissa sanotun palkkion lisäksi 120 markkaa kuukaudessa. Mikäli tällaisia sivutoimipisteitä on vähintään kolme ja joku niistä sijaitsee muun kunnan alueella, suoritetaan edellä 1 momentissa sanotun palkkion lisäksi 240 markkaa kuukaudessa.

Mikäli väliaikaisen ammatillisen peruskoulutuksen johdosta perustetaan uusi sivukoulu tai vastaava toimintayksikkö, voidaan talouspäällikölle suorittaa edellä 1 ja 2 momentissa sanottujen palkkioiden lisäksi 120 markkaa kuukaudessa.

Tässä pykälässä tarkoitettua lisäpalkkiota ei lueta varsinaiseen palkkaan.

Eräiden ammatillisten oppilaitosten valtionosuuksista ja -avustuksista sekä korkotukilainoista on säädetty 31.12.1975 annetussa laissa (1075/1975) ja sanotun lain muuttamisesta 11.4.1979 annetussa laissa (409/1979). Lain 49 a §:n mukaan oppilaitoksen ylläpitäjä, joka valtioneuvoston vahvistamien perusteiden mukaisesti ja ammattikasvatushallituksen luvalla järjestää ammatillista peruskoulutusta väliaikaisesti saa valtionosuutena varat yksinomaan tästä koulutuksesta aiheutuviin laissa sanottuihin käyttökustannuksiin.

KUNTAINLIITON TILITYS

Imatran ammattikoulun ja teknillisen koulun kuntainliiton tilitys Imatran ammattikoulun väliaikaisen koulutuksen kustannuksista kalenterivuodelta 1980 on jätetty ammattikasvatushallitukselle 24.8.1981. Siihen sisältyi erittely talouspäällikön palkkauksesta vuodelta 1980.

AMMATTIKASVATUSHALLITUKSEN PÄÄTÖS

Ammattikasvatushallitus on 13.9.1983 antanut päätöksen, joka koski Imatran ammattikoululle tulevaa valtionosuuden loppuerää vuodelle 1980. Ammattikasvatushallitus ei ollut hyväksynyt väliaikaisen koulutuksen johdosta maksettua talouspäällikön palkkiota vähentämättömänä valtionavun piiriin. Palkkiota oli maksettu seuraavasti: ajalta 1.1.-28.2.1980 peruspalkkiona 400 markkaa kuukaudessa ja sivupistelisänä 200 markkaa kuukaudessa eli yhteensä kahdelta kuukaudelta 1200 markkaa. Ajalta 1.3.-31.12.1980 peruspalkkio oli ollut 480 markkaa ja sivupistelisä 230 markkaa kuukaudelta eli yhteensä kymmeneltä kuukaudelta 7200 markkaa. Ammattikasvatushallitus ei ollut hyväksynyt Imatralla sijaitsevaa sivupistettä sivupistelisän piiriin, minkä johdosta sivupistelisä tammi-helmikuulta oli vähennetty 100 markkaan kuukaudessa ja maalis-joulukuulta 120 markkaan kuukaudessa. Kun tästä vähennettiin vuosiloma-ajan osuus 499,35 markkaa, saatiin hyväksytyksi palkkioksi 6300,65 markkaa. Hyväksymättä jäi 1260,13 markkaa.

Kuntainliiton vaadittua oikaisua valtionapupäätökseen, ammattikasvatushallitus on 10.12.1984 antamallaan päätöksellä oikaissut päätöstään eräiltä osin, mutta jättänyt päätöksen nyt kysymyksessä olevalta kohdalta voimaan.

VALITUS KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

AMMATTIKASVATUSHALLITUKSEN LAUSUNTO

Ammattikasvatushallitus on 1.3.1985 antanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle valituksen johdosta seuraavan lausunnon.

Imatran ammattikoulun ja teknillisen koulun kuntainliitto on valituksessaan vaatinut valtionosuuden suorittamista oppilaitoksen talouspäällikön palkkamenoihin ammattikoulujen talouspäällikölle suoritettavasta lisäpalkkiosta väliaikaisen koulutuksen aikana tehdyn virkaehtosopimuksen mukaisesti. Mainitun sopimuksen 2 §:n 2 momentin mukainen lisäpalkkio suoritetaan talouspäällikölle, mikäli ammatillista peruskoulutusta annetaan myös ammattikoulun sivutoimipisteessä. Vakiintuneen tulkinnan mukaan virkaehtosopimuksen tarkoittamalta sivutoimipisteeltä edellytetään, että se muodostaa oman pääkoulusta erillisen itsenäisen toimintayksikkönsä, joka käsittää kaikki koulun tavanomaiset toiminnot kuten esim. ruokailun yms.

Kysymyksessä oleva Imatran ammattikoulun väliaikaisen koulutuksen toimitila sijaitsee noin 1,5 kilometrin etäisyydellä koulusta. Oppilasruokailu on tapahtunut ravintola Kuusenkorvassa ja voimistelusali on vuokrattu Imatran seurakunnalta. Mainitut seikat sekä toimitilan laatu yleensä ja siinä annetun koulutuksen määrä huomioon ottaen ammattikasvatushallitus katsoo, ettei toimitila muodosta sellaista virkaehtosopimuksen tarkoittamaa sivutoimipistettä, joka edellyttäisi ko. lisäpalkkion suorittamista.

Asiakirjoihin on liitetty kunnallisen sopimusvaltuuskunnan 7.7.1978 antama lausunto, joka koskee Itä-Satakunnan ammattikoulun kuntainliiton ammatillisen peruskoulutuksen talouspäällikön palkkiota sekä kunnallisen sopimusvaltuuskunnan 20.7.1983 antama lausunto Helsingin kaupungin ammattioppilaitoksen toimistolle ammattikoulun talouspäällikön lisäpalkkiota koskevassa asiassa.

KUNTAINLIITON VASTINE

Kuntainliitto on antanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle oman vastineensa, joka kuuluu seuraavasti:

Ammattikasvatushallituksen mukaan (1.3.1985) virkaehtosopimuksen tarkoittamalta sivutoimipisteeltä edellytetään, että se "muodostaa oman pääkoulusta erillisen itsenäisen toimintayksikkönsä, joka käsittää kaikki tavanomaiset toiminnot kuten esim. ruokailun ym."

Kunnallisen Sopimusvaltuuskunnan toimiston lausunnossa (20.7.1983) todetaan mm., että "ammattioppilaitoksia koskeva lainsäädäntö ei tunne käsitettä sivutoimipiste, vaan se on omaksuttu käyttöön pelkästään mainitussa sopimuksessa (virkaehtosopimus ammattikoulujen talouspäälliköille suoritettavasta lisäpalkkiosta ammattikoulun väliaikaisen ammatillisen peruskoulutuksen aikana)". Sopimuksen tarkoituksena on ollut korvata sitä työmäärän lisäystä, mikä aiheutuu koulun ulkopuolella annettavan opetuksen järjestämisestä. Sivutoimipisteen tulisi muodostaa itsenäinen toimiyksikkö, jotta sitä voitaisiin kutsua sivutoimipisteeksi. "Tällä itsenäisyydellä tarkoitetaan mm. sitä, että koulun kaikki tavanmukaiset toiminnot tapahtuvat pääasiallisesti mainitussa toimipisteessä, jolloin näiden toimintojen järjestäminen tähän muuhun pisteeseen vaikuttaa olennaisesti talouspäällikön työmäärään."

Koulun tavanomaisina toimintoina voitaneen pitää opetusta, oppilaiden opintososiaalisia palveluja sekä näitä tukevia hallinnollis-taloudellisia toimia.

Oppilaiden sekä työ- että teoriaopetus on tapahtunut Tainionkosken sivutoimipisteessä, johon on rakennettu tarvittavat opetustilat, kuten asiakirjoista ilmenee. Tiloissa on myös oppilaiden ja opettajien tarvitsemat sosiaaliset tilat: pukuhuone-, pesu- ja wc-tilat sekä opettajainhuone. Kouluruokailua ei kannattanut sivutoimipisteeseen järjestää erikseen, koska samassa rakennuksessa sijaitsi ravintola, jossa oppilasruokailu saatiin edullisimmin järjestetyksi. Ammattikasvatushallitus kustansi oppilasruokailun. Tainionkosken sivutoimipisteen siivous on hoidettu myös erillisenä. Kaikki tarvittavat opetusvälineet, koneet ja laitteet sekä tarveaineiden käsivarasto on ollut sivutoimipisteessä pääkoulusta erillisenä.

Näin ollen Tainionkosken sivutoimipisteessä on hoidettu kaikki samat toiminnot kuin ammattikasvatushallituksen sivutoimipisteeksi hyväksymissä Rautjärven ja Parikkalan sivutoimipisteissäkin. Mitään muuta eroa ei toiminnoissa ja näiden järjestelyssä talouspäällikön työn kannalta ole ollut kuin välimatka. Kuljetus on toiminut samalla tavoin kaikissa kolmessa sivutoimipisteessä: posti ja tarvittavat tavarat on viety toimipisteisiin tiistaisin ja samalla tuotu toimipisteistä hallintoon sinne kertynyt materiaali. Täten välimatkasta aiheutuneet toimenpiteet ovat olleet samat kaikissa kolmessa toimipisteessä.

Mitä tulee siihen, että ammattikasvatushallitus lausunnossaan (1.3.1985) mainitsee voimistelusalin vuokratuksi Imatran seurakunnalta, on tämäkin seikka ollut edullisin tapa hoitaa asia. Todettakoon, että pääkoulun voimistelusali ei riitä edes pääkoulun tarpeisiin, vaan lisätilaa on jouduttu ja joudutaan vuokraamaan Imatran kaupungin urheilutalolta. Näin ollen se, että Tainionkosken sivutoimipisteen tarvitsema voimistelusali on jouduttu vuokraamaan Imatran seurakunnalta osoittaa sitä, että opetuksen järjestelystä on aiheutunut juuri sitä työlisää, jonka korvaamisesta on kysekin.

Kun sanotulla virkaehtosopimuksella on ollut tarkoitus korvata talouspäällikön lisääntynyttä työmäärää ja kun mielestämme työmäärän lisäys on ollut kaikissa Imatran ammattikoulun sivutoimipisteissä samanlaisten asioiden järjestelystä aiheutunutta katsomme, että myös Imatran ammattikoulun Tainionkosken sivutoimipisteestä talouspäällikön palkkaukseen virkaehtosopimuksesta aiheutunut lisä tulisi huomioida valtionosuuteen oikeuttavaksi menoksi.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta valituksen johdosta lausunnon.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Akavalle, Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:lle, TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:lle ja kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi. Ne ovat yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

Allekirjoittaneet lausunnonantajat toteavat, että vaikka ammattikasvatushallituksen asiassa ottamaa kantaa ei voida pitää sopimuksen vastaisena tulkintana, niin ammattikasvatushallitus ei ole esittänyt yksityiskohtaisia perusteluja sille, että kyseisessä sivutoimipisteessä ei suoritettaisi kaikkia koulun toimintoja.

Mainittakoon, että puheena oleva virkaehtosopimus on lakannut olemasta voimassa 1.1.1985 alkaen. Lisäksi todettakoon, että ammattikoulujen talouspäälliköt kuuluvat ns. työnantajan edustajiin, joiden osalta puheena oleva virkaehtosopimus on tehty kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4 §:n nojalla.

Järjestöt ovat työtuomioistuimessa toimitetussa esivalmistelussa pitäneet virkaehtosopimuksen oikeana tulkintana valitusasiassa, että virkaehtosopimuksen mukaan sivutoimipistelisä oli Tainionkosken pisteen osalta talouspäällikölle maksettava. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta puolestaan on ollut sitä mieltä, ettei lisää ollut maksettava puheena olevan toimipisteen osalta.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on perustellut kantaansa muun ohella seuraavasti:

Neuvoteltaessa virkaehtosopimuksesta ammattikoulujen talouspäällikölle suoritettavasta lisäpalkkiosta ammattikoulun väliaikaisen ammatillisen peruskoulutuksen aikana sopimusmääräyksen valmisteluun osallistui kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja ammattikasvatushallituksen edustajia. Määräystä muotoiltaessa ja myöhemmin sovellettaessa järjestöt eivät varsinaisesti olleet mukana. Kyseessä oli siis työnantajan eli kunnallisen sopimusvaltuuskunnan yksin sopimukseen ehdottama määräys, jonka palkansaajapuolen järjestöt sellaisenaan hyväksyivät.

Sivutoimipisteellä tarkoitettiin näissä neuvotteluissa ja myöhemmin sopimusta tulkittaessa ja sovellettaessa pääkoulusta erillistä, itsenäistä yksikköä, jonka tavanomaisine toimintoineen katsottiin aiheuttavan talouspäällikölle lisätehtäviä, minkä johdosta lisäpalkkion maksaminen oli perusteltua. Vaikka pääkoulun ja sivutoimipisteen etäisyydelle ei sopimukseen otettu erityistä kilometrimääräystä, sopimusta neuvoteltaessa asia oli esillä ja sopimusmääräystä edelleen sovellettaessa etäisyydellä katsottiin olevan merkitystä sillä tavoin, että etäisyyden kasvaessa sivutoimipisteen itsenäisyyden katsottiin lisääntyvän. Toisaalta huomattavakaan etäisyys ei ollut yksin ratkaiseva seikka, mikäli muut edellytykset, omat toiminnot, eivät täyttyneet.

Saadun selvityksen mukaan Imatran Tainionkosken sivutoimipisteessä on suoritettu ja hoidettu lähes kaikki ne toiminnot, jotka on hoidettu Rautjärven ja Parikkalan sivutoimipisteissäkin. Tainionkosken sivutoimipisteessä ei toisin kuin Rautjärvellä ja Parikkalassa ole omaa alakassaa, vaan oppilaat joutuvat hoitamaan opintososiaaliset asiat pääkoulussa.

Edellä olevilla perusteilla ja viitaten osapuolten 12.2.1986 Työtuomioistuimelle antamaan vastineeseen asiassa kunnallinen sopimusvaltuuskunta toteaa, ettei ammattikasvatushallituksen asiassa ottamaa kantaa voida pitää virkaehtosopimuksen vastaisena tulkintana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa seuraavan lausunnon:

Ammattikoulujen talouspäälliköille suoritettavasta lisäpalkkiosta ammattikoulun väliaikaisen ammatillisen peruskoulutuksen aikana on 25.3.1980 tehty virkaehtosopimus. Siinä on sovittu niistä ehdoista, joiden toteutuessa lisäpalkkiota maksetaan. Sopimuksesta käy ilmi, että jos väliaikaista ammatillista peruskoulutusta annetaan myös ammattikoulun sivutoimipisteissä, talouspäällikölle on suoritettava lisäpalkkion lisäksi vielä erityistä palkkiota. Palkkio on määrältään suurempi siinä tapauksessa, että sivutoimipisteitä on vähintään kolme ja jokin niistä sijaitsee muun kunnan alueella.

Virkaehtosopimukseen ei ole otettu tarkempaa määritelmää sivutoimipisteestä. Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ilmoituksen mukaan sivutoimipistettä koskeva määräys ja myös virkaehtosopimus on valmisteltu sopimusvaltuuskunnan ja ammattikasvatushallituksen edustajien välisissä keskusteluissa. Muut osapuolet ovat virkaehtosopimusta koskevissa neuvotteluissa hyväksyneet puheena olevan määräyksen sopimusvaltuuskunnan ehdottamassa muodossa. Se, että sivutoimipisteen käsitteen sisältöön ei virkaehtosopimusta tehtäessä ole kiinnitetty erityisempää huomiota, on ilmeisesti johtunut siitä virkaehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjoissa olevasta määräyksestä, jonka mukaan järjestöt ovat ilmoittaneet olevansa vastustamatta muun muassa talouspäälliköiden palkkausluokkiin sijoittelun vähemmän merkittäviä tarkistuksia koskevien virkaehtosopimusten allekirjoittamista. Lausunnon kohteena oleva virkaehtosopimus on käsitetty tuollaiseksi sopimukseksi.

Sivutoimipiste mainitaan myös 27.11.1979 allekirjoitetussa virkaehtosopimuksessa ammattikoulun rehtorin opetustuntien määrästä ja apulaisrehtorin opetusvelvollisuuden vähentämisestä väliaikaisen peruskoulutuksen aikana. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, että tuolloin olisi tarkemmin sovittu sivutoimipisteen käsitteen sisällöstä.

Virkaehtosopimuksen osapuolet ovat yhteisessä lausunnossaan katsoneet, ettei ammattikasvatushallituksen antamassa, asiakirjoihin liitetyssä lausunnossa esitettyä käsitystä, jonka mukaan Tainionkoskella sijaitseva toimipiste ei muodostaisi virkaehtosopimuksessa tarkoitettua sivutoimipistettä, voida pitää virkaehtosopimuksen vastaisena. Osapuolten lausuntoon sisältyvän huomautuksen mukaan ammattikasvatushallitus ei toisaalta ole esittänyt yksityiskohtaisia perusteluja sen käsityksen tueksi, ettei Tainionkosken sivutoimipisteessä suoritettaisi kaikkia koulun toimintoja. Virkaehtosopimuksen muut osapuolet kuin kunnallinen sopimusvaltuuskunta ovat asiaa työtuomioistuimessa käsiteltäessä olleet sitä mieltä, ettei puheena olevien toimitilojen sijainti eikä toiminnan järjestely ole esteenä erillisen lisän maksamiselle siinä tapahtuvan työn osalta.

Kun virkaehtosopimuksessa on käytetty tarkemmin sisällöltään määrittelemättä jäänyttä sivutoimipisteen käsitettä, ei ole työtuomioistuimen mielestä perusteltua aihetta tulkita määräyksen sisältöä suppeasti. Päin vastoin sivutoimipisteen käsitteen epätäsmällisyydestä johtuen on perusteltua ymmärtää väljästi oikeus suorittaa ja vastaavasti myös saada virkaehtosopimuksen perusteella kysymyksessä olevaa erityistä palkkiota. Työtuomioistuimen mielestä asiassa ei ole käynyt ilmi sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat, että Imatran ammattikoulun talouspäällikölle suoritettua erityistä lisää maksettaessa olisi menetelty vastoin virkaehtosopimuksen määräystä.

Esittämillään perusteilla työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että Imatran ammattikoulun talouspäällikölle virkaehtosopimuksessa tarkoitettua erityistä palkkiota suoritettaessa on Tainionkoskella sijaitsevat, väliaikaisen ammatillisen peruskoulutuksen antamiseen käytetyt toimitilat voitu katsoa sivutoimipisteeksi.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, H. Rautiainen, Metsäpelto, Hietikko ja Schrey.

Tuomio oli yksimielinen.