Labor court awards damages to union for employer and union branch's failure to enforce social facility rules.
Legislator summary
AI generatedThe Finnish Labour Court ordered the employer and the union branch to pay specific compensation amounts for violating collective agreement social facility provisions. The plaintiff union alleged the employer failed to maintain proper facilities while the defendant union branch neglected its supervisory duties despite repeated inspections. The court found both parties liable, awarding damages for the employer's breach and the union branch's inaction, while also assigning joint responsibility for legal costs.
Legislator headnote
AI generatedSection 7 of the Collective Agreements Act; Section 8 of the Collective Agreements Act; Section 9 of the Collective Agreements Act; Section 10 of the Collective Agreements Act: The court established that both the employer and the relevant union branch are liable for damages when the employer fails to maintain social facilities and the union branch neglects its supervisory obligations under the collective agreement.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Rakennusliikkeen katsottu rikkoneen tietensä työehtosopimuksen määräyksiä rakennustyömaan sosiaalitiloista ja työnantajaliiton ja sen piiriyhdistyksen laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.
Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Perusyhtymä Oy Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piiri r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 4.5.1984 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:
VII. Sosiaaliset määräykset
31 § Erinäiset Rakennuspaikalle tai sen läheisyyteen on rinnan rasuojat kennustyön alkamisen kanssa järjestettävä alempana mainitut sosiaalitilat.
1. Ruokailusuoja
Ruokailusuojat on järjestettävä sellaisiksi, että - ne kunnollisesti suojaavat sateelta, kosteudelta ja kylmyydeltä ja että niissä voidaan kylmänä vuodenaikana pitää noin + 18 celsiusasteen lämpötila, - niissä myös alaurakoitsijoiden työntekijät mukaan lukien on tilaa ainakin 1 m2 työntekijää kohti, - niiden korkeus on vähintään 220 cm. Milloin ruokailusuojana käytetään vaunuja tai tilaelementtejä tai muita siirrettäviä suojia, voidaan mainitusta korkeudesta vähäisessä määrin poiketa, - ruokailusuojaan on järjestettävä riittävä ja tehokas tuuletus
Ruokailusuojan katto-, seinä- ja lattiapinnat on maalattava, lakattava tai muuten pintakäsiteltävä, niin, että ne on helppo puhdistaa.
Ruokailupöydän pinnan tulee olla maalattu, lakattu tai laminoitu.
Istuimen pinta tulee olla sellainen, että se on helppo pitää puhtaana ja siistinä.
Myyntipöydät on päällystettävä muovilla tai vastaavalla.
Juomaveden saantia varten on järjestettävä vesijohto taikka hanalla varustettu vesiastia. Veden tulee olla laadultaan kunnollista. Vesipisteen läheisyyteen on varattava kertakäyttöisiä juoma-astioita.
Ruokailusuojia ei saa käyttää työkalu-, peseytymiseikä varastosuojina.
2. Vaatesuoja
Vaatteiden vaihto ja säilytys
Vaatteiden vaihtamista ja säilyttämistä varten on järjestettävä riittävän tilavat suojat.
Työnantaja järjestää jokaisen työntekijänsä käyttöön vaatekaapin. Kaapin tulee olla kooltaan noin 30 x 40 x 150 - 180 cm. Vastaavasti 01.10.1976 jälkeen tilatun kaapin on oltava kooltaan n. 30 x 50 x 150 180 cm.
Kaappi on varustettava ylähyllyllä, vaatetangolla, irrallisella väliseinällä ja huulisalvoilla. Työntekijän asiana on hankkia lukko.
Tilaelementeissä ja vaunuissa hyväksytään muukin tarkoituksenmukainen vaatteiden säilytys; esim. ylähyllyllä ja osittain sivuseinämillä rajoitettu vaatenaulakko.
Vaatteiden kuivatus.
Vaatteiden kuivattamista varten on järjestettävä erillinen riittävän tilava suoja.
3. Peseytymistilat
Ellei tämän 31 pykälän 7 kohdassa sanotusta, valmiista kalustosta, huonetilasta tai sen sijoituksesta aiheudu estettä, on pesutilan oltava pukutilan välittömässä läheisyydessä.
Mikäli pesu- ja pukutila ovat eri huonetiloissa (esim. eri tilaelementeissä, joihin kumpaankin on oma sisäänkäynti) on sisäänkäyntejä yhdistävä kulkutie suojattava sateelta ja tuulelta.
Mikäli pesutilat ovat samassa huonetilassa pukutilojen kanssa, on ne toiminnallisesti erotettava toisistaan.
Toiminnallinen erottaminen voidaan tehdä esim. sijoittamalla pesutilat huonetilan toiseen päähän, huonetilan keskelle, käyttämällä vaatekaappeja tai välilevyjä pesutilojen erottamiseen tms. tavalla.
Käsien ja kasvojen pesua varten järjestetään rakennuspaikalle tarpeelliset laitteet sekä lämmintä vettä. Pesutiloissa on oltava työn likaisuuteen nähden riittävä määrä peseytymislaitteita, kuitenkin vähintään yhdet noin 8 työntekijää kohti. Yhden henkilön pesupaikan leveyden on oltava noin 600 mm. Peseytymispaikalla tulee olla paperipyyhkeitä sekä pesuaineita. Naisia varten on järjestettävä erillinen vaate- ja pesutila.
4. Käymälät, jotka on sijoitettava olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisesti, järjestetään erikseen miehille ja erikseen naisille. Käymälä on varustettava asianmukaisesti ja pidettävä puhtaana. Miesten käymälä on varustettava "pisoaarilla".
5. Työkalusuoja.
Työkalujen säilyttämistä varten on varattava riittävä, ruokailu- ja vaatesuojasta eristetty lukittava tila.
6. Puhtaus ja valvonta
Kaikki tässä pykälässä mainitut suojat on pidettävä työnantajan kustannuksella puhtaana ja vartioituina.
Tässä pykälässä sanottujen kalusteiden ja varusteiden laatua sekä kuntoa, siisteyden noudattamista ja kunnon säilyttämistä valvovat työsuojelutoimikunnat ja luottamusmiehet.
Jokainen palveluksessa oleva henkilö on velvollinen edesauttamaan järjestystä, siisteyttä ja hygieniaa sekä tarkoin seuraamaan työnjohdon, luottamusmiesten ja työsuojelutoimikunnan ohjeita, jotka koskevat järjestystä ja yleistä hygieniaa.
7. Poikkeustyömaat
Milloin rakennustyön pienuuden, työn luonteen esim. korjauksen, rakennuspaikan ahtauden taikka muiden erityisten olosuhteiden vuoksi edellämainittujen suojien taikka jonkin niistä järjestäminen ei ole tarkoituksenmukaista taikka mahdollista, voidaan tämän pykälän säännöksistä poiketa, milloin työntekijöiden tässä pykälässä tarkoitetut tarpeet voidaan kohtuullisesti muuten tyydyttää.
KANNE
Kanteen perustelut
Toimitsija oli tehnyt työmaalla uuden tarkastuksen 2.4.1985. Sosiaalitiloissa ei ollut tapahtunut minkäänlaista korjaantumista vaan ne olivat huonontuneet. Sen vuoksi toimitsija oli ottanut uudelleen yhteyttä kirjeitse Suomen Rakennusteollisuusliittoon ja sen Itä-Suomen piiriin kuvaten kirjeessä kerrotut rikkomukset. Kolmannen tarkastuksen toimitsija oli suorittanut 12.4.1985, jolloin hän oli todennut, ettei puutteita sosiaalitilojen osalta ollut vieläkään korjattu. Toimitsija oli lähettänyt asiasta kirjeitse tiedon Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja sen Itä-Suomen piirille. Työmaan oli ollut määrä valmistua luovutuskuntoon marraskuussa 1985. Sosiaalitilojen kuntoon saattamisessa oli kaiken aikaa esiintynyt verkkainen maku.
Työnantajapuolen rikkomukset olivat jatkuneet pitkään eivätkä työnantajaliitto tai sen piirijärjestö olleet ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin saadakseen työnantajan viipymättä korjaamaan laiminlyöntinsä. Rakennustyöläisten Liitto oli tämän vuoksi 12.8.1985 pidetyssä liittoneuvottelussa joutunut toteamaan, että työnantajan ja työnantajajärjestöjen laiminlyönnit saatettaisiin työtuomioistuimen tutkittaviksi.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Perusyhtymä Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tahallisesta rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Itä-Suomen piirin työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Työmaan alussa ja pitkälle sen kestoaikana sosiaalitilat olivat olleet hyvässä kunnossa ja täyttäneet asetettavat vaatimukset. Ainoastaan pääsiäisen tienoissa, jolloin työmaan vahvuutta ryhdyttiin poikkeuksellisten sääolosuhteiden jälkeen lisäämään, sosiaalitilat olivat jonkin aikaa olleet lievästi puutteelliset. Kuitenkin työnantaja oli viivyttelemättä järjestänyt tilat asianmukaiseen kuntoon.
Suomen Rakennusteollisuusliitto oli heti saatuaan tiedon ensimmäisestä tarkastuksesta 4.3.1985 lähettänyt Itä-Suomen piirilleen kirjeen, jossa piiriä on kehotettiin välittömästi ryhtymään toimiin työmaan sosiaalitilojen saattamiseksi työehtosopimuksen edellyttämään kuntoon. Samana päivänä Suomen Rakennusteollisuusliitto oli lähettänyt Perusyhtymä Oy:n Joensuun aluetoimistolle kirjeen, jossa yhtiötä kehotettiin välittömästi ryhtymään toimenpiteisiin, joilla työmaan sosiaalitilat saatetaan heti työehtosopimuksen määräykset täyttäviksi.
Saatuaan tiedon Rakennustyöläisten Liiton aluejärjestön toimitsijan käynnistä työmaalla oli Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piirin piiriasiamies käynyt työmaalla 6.3.1985. Hän oli todennut sosiaalitilojen kunnon työehtosopimuksen määräykset täyttäviksi muilta osin paitsi että miesten WC:stä puuttui pisoaari. Hän oli velvoittanut työnantajan hankkimaan sen, mihin hankintaan työnantajan edustaja oli välittömästi ryhtynyt. Lisäksi tämän käynnin yhteydessä oli sovittu, että työmaalle hankitaan yksi tilaelementti lisää. Tähän elementtiin tuli laitettavaksi lisää pukukaappeja vahvuuden kasvaessa.
Työmaalla suoritetun toisen sosiaalitilatarkastuksen jälkeen Suomen Rakennusteollisuusliitto oli 9.4.1985 lähettänyt Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piirille kirjeen edellyttäen piiriä välittömästi ryhtymään toimenpiteisiin asiassa. Samana päivänä oli lähetetty uusi kirje Perusyhtymä Oy:n Joensuun aluetoimistolle samassa tarkoituksessa.
Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piirin toimitsija oli saanut puhelimitse tiedon suoritetusta tarkastuksesta 4.4.1985. Hän oli ollut heti sen jälkeen puhelinyhteydessä työmaan vastaavaan mestariin vaatien sosiaalitilojen saattamista asianmukaiseen kuntoon. Hän oli sopinut käyvänsä työmaalla 16.4.1985. Oli huomattava, että hän oli saanut tiedon juuri ennen pääsiäistä, mikä selitti työmaalle menon vasta 16.4.1985. Puhelintiedon tarkastuksesta toimitsija oli saanut Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piirin Kuopion piiritoimistosta. Rakennustyöläisten Liiton aluejärjestön toimitsija oli lähettänyt sinne tarkastuspöytäkirjan. Jos pöytäkirja olisi lähetetty suoraan Joensuun toimistoon, olisi toimitsija saattanut ryhtyä nopeammin tehokkaampiin toimenpiteisiin asian johdosta.
Kolmannen tarkastuksen osalta Suomen Rakennusteollisuusliitto oli 17.4.1985 lähettänyt kirjeet Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piiriin ja Perusyhtymä Oy:n Joensuun aluetoimistoon kehottaen näitä ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin. Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piirin asiamies oli saanut tiedon 12.4.1985 tehdystä tarkastuksesta 16.4.1985, minä päivänä hän jo aikaisemmin oli sopinut käyvänsä työmaalla. Työmaalla käydessään hän oli todennut, että ruokailutilat olivat siistit ja uudet sekä pesu- ja pukutilat kooltaan riittävät ja varustukseltaan hyvät. Ainoastaan 10.4.1985 tuodun tilaelementin viemäriliitännät olivat kytkemättä. Havaittujen puutteiden osalta hän oli kehottanut työnantajaa ryhtymään toimenpiteisiin niiden poistamiseksi.
Rakennustyöläisten Liiton Pohjois-Karjalan aluejärjestön toimitsijan 2.4.1985 tekemässä tarkastuksessa esiin tulleita puutteita oli pidettävä todellisuutta vastaamattomina, koska työmaan vahvuutta oltiin vasta lisäämässä. Työntekijöiden lukumäärä lienee ollut 23, mutta oli huomattava, että tähän lukuun sisältyivät myös työmaalla käymässä olleet Perusyhtymä Oy:n kalustokeskuksen työntekijät, joiden sosiaalitilat oli järjestetty kalustokeskukselle. Kolmannen tarkastuksen ajankohtana olivat uudet sosiaalitilat vasta tulleita ja niiden asentaminen oli ollut kesken. Sosiaalitilat olivat tulleet täysin käyttökuntoon seuranneella viikolla.
Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Itä-Suomen piirin toimenpiteillä, nimittäin kirjeiden lähettämisellä, työmaakäynneillä ja puhelinyhteyksillä oli katsottava täytetyn yhdistyksille kuuluva valvontavelvollisuus.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piiri ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Perusyhtymä Oy:n urakoima kerrostalotyömaa Joensuussa Hiiliruukinkatu 7:ssä on aloitettu 1.11.1984. Työmaalla ovat Rakennustyöläisten Liiton Pohjois-Karjalan aluejärjestön toimitsija ja työmaan luottamusmies toimittaneet työmaan sosiaalitilojen tarkastuksen yhdessä työsuojelun varavaltuutetun kanssa 28.2.1985 sekä työsuojeluvaltuutetun kanssa 2.4.1985 ja 12.4.1985 niin kuin kanteessa kerrotaan. Vastaava rakennusmestari on ilmoittanut tarkastuksen suorittajille työmaapäiväkirjasta otetut tiedot kulloisestakin työntekijämäärästä, joka on ollut ensimmäisen tarkastuksen aikana 15 työntekijää, toisen tarkastuksen aikana 23 työntekijää ja kolmannen tarkastuksen aikana 26 työntekijää.
Ensimmäisessä tarkastuksessa on todettu seuraavat kanteessa tarkoitetut puutteet: - pesutiloja ja ruokailutiloissa sijainneita pukeutumistiloja yhdistävää kulkutietä ei ollut suojattu sateelta ja tuulelta, - ruokailusuojaa käytettiin pukusuojana, - vaatesuoja ei ollut riittävän tilava 15 kaapille, - vaatteiden kuivatustiloja käytettiin varastona, - käymälää ei ollut varustettu pisoaarilla, - pesu- ja pukeutumistiloja ei ollut toiminnallisesti erotettu toisistaan. Toisessa tarkastuksessa on todettu vastaavanlaisia puutteita. Kolmannessa tarkastuksessa sosiaalitiloissa on ollut edelleen puutteita. Perusyhtymä Oy on vastineesta selviävin tavoin järjestänyt työmaan sosiaalitilat tilaelementeistä. Työmaata aloitettaessa niitä on ollut käytössä kaksi. Kolmas tilaelementti on tuotu työmaalle 11.3.1985 ja neljäs 10.4.1985. Yhtiö on pitänyt sosiaalitiloja työehtosopimuksen vaatimukset täyttävinä lukuunottamatta vastineessa kerrottuja vähäisiä puutteita.
Rakennustyöläisten Liitto on kuulustuttanut työtuomioistuimessa tarkastuksen toimittanutta aluejärjestön toimitsijaa ja työmaan pääluottamusmiestä. Heidän kertomuksensa osoittavat, että rakennustyömaalla tosiasiassa kanteen tarkoittamana aikana on ollut siinä kerrotut sosiaalitilapuutteet. Viivytellessään puutteiden korjaamista niin, että sosiaalitilat olisivat täysin vastanneet työehtosopimuksen 31 §:n vaatimuksia, Perusyhtymä Oy on tietoisesti rikkonut työehtosopimusta.
Rakennustyöläisten Liiton aluejärjestön toimitsija on 28.2., 2.4. ja 12.4.1985 päivätyillä kirjeillään ilmoittanut tarkastuksessa havaituista puutteista Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja sen Itä-Suomen piirille edellyttäen sosiaalitiloissa ilmenneiden kirjeessä lueteltujen puutteiden korjaamista.
Suomen Rakennusteollisuusliitto on kirjeillään 4.3., 9.4. ja 17.4.1985 kehottanut Itä-Suomen piiriään ryhtymään välittömästi sellaisiin toimiin, että työmaan sosiaalitilat saatetaan heti työehtosopimuksen edellyttämään kuntoon. Samoina päivinä päivätyillä kirjeillään Suomen Rakennusteollisuusliitto on kehottanut Perusyhtymä Oy:tä ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin, että työmaan sosiaalitilat saatetaan työehtosopimuksen määräykset täyttäviksi. Suomen Rakennusteollisuusliiton Itä-Suomen Piirin piiriasiamies on 5.3.1985 soittanut työmaan vastaavalle rakennusmestarille vaatien häntä saattamaan sosiaalitilat työehtosopimuksen edellyttämään kuntoon. Seuranneena päivänä piiriasiamies on mennyt työmaalle tarkastamaan sosiaalitilat. Hän on pitänyt sosiaalitiloja työehtosopimuksen vaatimukset täyttävinä muutoin paitsi että WC:ssä ei ole ollut pisoaaria.
Saatuaan tiedon toisesta kehotuksesta työmaan sosiaalitilojen korjaamiseksi piiriasiamies on 4.4.1985 ottanut puhelimitse yhteyttä työmaalle vaatien jälleen työmaan silloiselta vastaavalta rakennusmestarilta sosiaalitilojen saattamista työehtosopimuksen mukaiseen kuntoon. Hän on pitänyt työmaalla tarkastuksen 16.4.1985 saaden samana päivänä tiedon kolmannesta kehotuksesta. Hän on tarkastuksessa havainnut uusien sosiaalitilaelementtien osalta sen puutteen, että työmaalle viimeksi tuotu puku- ja pesutila on ollut kytkemättä vesi- ja viemärijohtoon. Hän on vaatinut vastaavalta rakennusmestarilta välittömiä toimenpiteitä puutteen kuntoon saattamiseksi.
Piiriasiamies on ollut siinä käsityksessä, että työmaan työntekijävahvuus oli ensimmäisellä kerralla 12 henkeä ja toisella kerralla 16-18 henkeä. Viimeisellä käyntikerralla hän ei ole tarkistanut työntekijämäärää.
Sosiaalitilojen kuntoon saattamisen viivästyminen on siis johtunut paljolti siitä, että piiriasiamies on huolimatta toimitetuista tarkastuksissa pöytäkirjaan tehdyistä merkinnöistä varsinkin ensimmäisen tarkastuskäyntinsä yhteydessä pitänyt sosiaalitiloja yhtä puutetta lukuunottamatta työehtosopimuksen määräysten mukaisina. Hän olisi myös voinut tarkemmin kuin on tapahtunut selvittää työmaan työntekijävahvuuden, josta työtuomioistuimessa on esitetty eriäviä käsityksiä. Suomen Rakennusteollisuusliitto ja sen Itä-Suomen piiri vastaavat edustajansa laiminlyönnistä.
Sosiaalitilojen asianmukaiseen kuntoon saattamista olisi toisaalta mitä ilmeisemmin voitu jouduttaa sillä, että Rakennustyöläisten Liiton Pohjois-Karjalan aluejärjestön toimitsija olisi enen kuin meni toimittamaan tarkastuksia sopinut työehtosopimuksen 34 §:n edellyttämin tavoin tarkastukseen sopivasta ajasta paikalla olevan vastaavan työnjohdon kanssa. Työnantajapuolen vastuuta harkittaessa on myös otettava huomioon, että sosiaalitiloja koskevat puutteet kysymyksessä olevalla työmaalla ovat olleet vähäisiä.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla Perusyhtymä Oy:n maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkona työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 9 000 markkaa sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Itä-Suomen piirin valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, edellisen 10 000 markkaa ja jälkimmäisen 12 000 markkaa. Lisäksi Suomen Rakennusteollisuusliiton, sen Itä-Suomen piirin ja Perusyhtymä Oy:n on yhteisvastuullisesti korvattava Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.
Jäsenet: Huopaniemi puheenjohtaja, Peltola, Niskanen, K. Rautiainen, Kuivanen ja Kolula.
Tuomio oli yksimielinen.