Labor court dismisses union's strike claim, ruling union leaders failed to act efficiently to stop work slowdown.

Ammattiosaston olisi vallinneessa tilanteessa tullut toimia tehokkaammin työehtosopimuksen työaikamääräyksiin kohdistuneen työn hidastuksena toteutetun työtaistelun syntymisen estämiseksi ja sen nopeammaksi lopettamiseksi. (Ään.)

Kantaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Kokkolan metallurgisen tehtaan työväen ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 30.3.1984 tehdyssä metallurgisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 § Työrauhavelvoite ________________

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

IV TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

13 § Säännöllinen työaika

Työ- Mom. 1. Säännöllinen työaika on enintään 8

________

vuoro- tuntia työvuorokaudessa ja 40 tuntia työviikoskausi sa. Työviikko alkaa maanantaina. ja työviikko Työvuorokausi alkaa klo 7.00, ellei paikallisesti muuta sovita. Sunnuntaityövuorokausi samoin kuin viikkolepokorvauksen laskemisessa käytettävä vuorokausi määräytyvät työvuorokauden mukaan.

Keski- Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järmääräi- jestää myös siten, että se on nen viikoittainen työaika. - päivätyössä ja kaksivuorotyössä keskimäärin 40 tuntia viikossa enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona,

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että sen jäsenyrityksen Outokumpu Oy:n Kokkolan sinkkitehtaan työntekijät olivat työnantajan painostamiseksi ryhtyneet työtaistelutoimenpiteenä jarruttamaan työvauhtia elektrolyysiosastolla 3.2.1986 kello 16 alkaen. Työtaisteluun oli osallistunut 71 työntekijää. Se oli päättynyt 14.2.1986.

Työnantaja oli käynyt useita neuvotteluja ammattiosaston edustajien kanssa liittojen välillä tehdystä 40-tuntista työviikkoa koskevan työajan lyhentämissopimuksesta. Ammattiosaston edustajat olivat vaatineet sopimuksen soveltamista myös niihin työntekijöihin, jotka tekivät keskimäärin 37,33 tuntista työviikkoa keskeytymättömässä kaksivuorotyössä. Vaatimuksia oli esittänyt ammattiosaston neuvotteluryhmä, johon kuuluivat sen puheenjohtaja ja sihteeri sekä ammattiosaston asettama pääluottamusmies ja varapääluottamusmies. 8.1.1986 pidetyssä neuvottelussa työnantaja oli todennut, ettei sopimus koskenut lyhyempää työaikaa tekeviä. Työnantaja oli esittänyt lausunnon pyytämistä liitoilta. Seuranneissa keskusteluissa työnantaja oli toistanut esityksensä lausunnon pyytämisestä, kunnes 3.2.1986 ammattiosaston edustajien kanssa käydyssä neuvottelussa oli sovittu, että liittojen edustajia pyydetään mahdollisimman pian paikan päälle asiaa selvittämään.

Tästä huolimatta samana päivänä kello 16 jälkeen oli havaittavissa, että sinkkitehtaan elektrolyyttiosastolla katodisinkin irrottaminen oli tapahtunut selvästi normaalia vauhtia hitaammin. Normaalivauhdilla iltavuoro suoritti irrotustyöt loppuun kello 20:een mennessä. Nyt irrotukset oli tehty loppuun ylityönä kello 02:een mennessä. Tämän jälkeen oli 14.2.1986 saakka sekä aamuettä iltavuoron osalta selvästi havaittavaa työvauhdin hidastamista. Työnantajan edustaja oli useita kertoja vaatinut ammattiosaston puheenjohtajaa, pääluottamusmiestä ja osaston luottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisen työtaistelun lopettamiseksi. Asiasta laaditun erimielisyysmuistion johdosta liittojen edustajat olivat 21.2.1986 käyneet työpaikalla toteamassa, ettei sopimus työajan lyhentämisestä koskenut kyseistä työaikamuotoa.

Työtaistelu oli kohdistunut työajan lyhentämistä koskevan työehtosopimuksen määräyksiin. Ammattiosasto oli omalta osaltaan edesauttanut tilanteen kärjistämistä ryhtymättä toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi ja lopettamiseksi. Päinvastoin ammattiosaston edustajat olivat vaatimuksia esittämällä, työtaisteluun osallistumalla ja toiminnallaan muutoinkin asettuneet tukemaan työtaistelutoimenpidettä.

Välittömästi työtaistelun alettua oli kantajaliitosta oltu yhteydessä vastaajaliittoon ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi. Metallityöväen Liitto oli useita kertoja ollut yhteydessä työpaikalle kehottaen palauttamaan työrauhan.

Työtaistelusta oli aiheutunut myynnin menetyksenä lähes miljoonan markan suuruinen vahinko viikossa. Tuotantolaitoksen työntekijävahvuus oli 1 027 henkeä, joista ammattiosastoon kuului noin 970 henkeä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Kokkolan metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Elektrolyysiosaston työntekijät olivat kiinnittäneet huomiota osaston työoloissa ja työsuojelussa esiintyneisiin heikkouksiin. Tapaturma-alttius elektrolyysiosastolla oli jatkuvasti ollut muita osastoja suurempi. Kun työnantaja oli väittänyt töitä jarrutetun osastolla 3.2.1986 iltapäivästä lähtien, työntekijät olivat viitanneet 6.2.1986 antamassaan selvityksessä työturvallisuusseikkoihin ja työn muuttumiseen urakkavauhtiseksi.

Sinkkitehtaan keskimääräinen vuorokautinen katodituotanto oli vuonna 1985 vaihdellut kuukausittain 4293-4700 tonnin lukemissa. Kun kysymyksessä olivat kuukausikeskimäärät, päivittäiset vaihtelurajat olivat luonnollisesti suurempia. Työnantajan jarrutukseksi väittämä tuotannon aleneminen 3.2.-14.2.1986 oli aiheutunut työturvallisuuden tehostetusta noudattamisesta ja poikkeuksellisen suurista vioista ja häiriöistä. Osa huoltoja korjaustoimista kävi ilmi vuororaporteista.

Elektrolyysiosaston työntekijät eivät olleet hidastaneet työvauhtia työtaistelutoimenpiteenä eivätkä olleet tarkoittaneet työehtosopimuksen työaikamääräysten muuttamista. Työntekijät olivat pyrkineet parempaan työturvallisuuteen elektrolyysiosastolla tarkoittamatta vaikuttamaan työaikakysymyksiin, jotka olivat olleet erikseen neuvottelutietä ratkaistavina. Teoriassakaan työtaistelutoimenpiteiden kohdistumisobjektina ei ensisijaisesti voinut olla työehtosopimuksen, vaan paikallisen sopimuksen määräykset, joihin 37,33 tunnin työviikko keskeytymättömässä 2-vuorotyössä perustui.

Kokkolan metallurgisen tehtaan työväen ammattiosasto oli pyrkinyt neuvotteluteitse ratkaisemaan työaikakiistan siten, että aikaisemmin sovittua periaatetta lyhyemmästä keskimääräisestä viikkotyöajasta keskeytymätöntä 2-vuorotyötä tekeville noudatettaisiin jatkossakin. Ammattiosasto ei ollut tukenut lain ja työehtosopimuksen vastaisia työtaistelutoimenpiteitä eikä laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Ammattiosaston puheenjohtaja, pääluottamusmies ja osaston luottamusmies olivat useita kertoja korostaneet työrauhan välttämättömyyttä myös elektrolyysiosaston työntekijöille. Kanteessa esitetty ilmoitus työnantajalle aiheutuneesta vahingosta oli sekä perusteiltaan virheellinen että määrältään liiallinen. Ammattiosaston jäsenmäärä oli noin 1 100 henkeä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Metallityöväen Liitto ovat 11.12.1985 allekirjoittaneet pöytäkirjan työajan lyhentämisestä. Sen mukaan työaikaa lyhennetään niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa.

Outokumpu Oy:n Kokkolan sinkkitehtaalla sen jälkeen paikallisesti käydyissä neuvotteluissa on Kokkolan metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston neuvotteluryhmä vaatinut työajan lyhentämissopimuksen soveltamista tehtaan niihin työntekijöihin, jotka tekivät keskimäärin 37,33 tuntista työviikkoa keskeytymättömässä kaksivuorotyössä. Yhtiö ei ole vaatimusta hyväksynyt. Kanteessa kerrottujen vaiheitten jälkeen on yhtiön ja työntekijöiden edustajien kesken 3.2.1986 sovittu siitä, että asianosaisliittojen edustajat pyydetään paikan päälle asiaa selvittämään. Liittojen edustajat ovat 21.2.1986 työpaikalla todenneet, ettei sopimus työajan lyhentämisestä koskenut elektrolyysiosastolla noudatettua työaikamuotoa.

Esitetty selvitys osoittaa, että työvauhdin alentamiseen aikaisemmasta on elektrolyysiosastolla ryhdytty pääasiallisesti siitä syystä, että kaksivuorotyötä tekeville työntekijöille ei ole hyvitetty päivätyössä tapahtunutta työajan lyhentämistä. Työntekijät ovat ymmärtäneet, että työnantajan puolelta aikanaan vuonna 1974 annetun suullisen ilmoituksen perusteella on kaksivuorotyötä suorittaville työntekijöille sovittu annettavaksi vastaavat edut kuin päivävuorossa työskentelevät saavat.

Työvauhdin hidastamisen tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa suostumaan lisäetujen myöntämiseen liittojen välillä solmitun työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan perusteella. Työntekijöiden menettely on siten kohdistunut työehtosopimuksen työaikaa koskeviin määräyksiin. Työtaistelun työehtosopimuksen vastaisuutta ei poista se, että irroitustyötä suorittavan työntekijäryhmän tosiasiallinen työaika paikallisten järjestelyjen vuoksi on poikennut työehtosopimuksen mukaisesta työajasta.

Ammattiosaston pääluottamusmies samoin kuin työosaston luottamusmies ovat kehottaneet työtekijöitä työrauhan noudattamiseen. Ammattiosaston toimikunta on kokoontunut 10.2.1986 käsittelemään syntyneitä työaikaerimielisyyksiä, mutta kokouksessa ei ole otettu esille kysymystä ryhtymisestä toimenpiteisiin tuotannon hidastamisen lopettamiseksi. Ammattiosaston edustajien olisi vallinneessa tilanteessa tullut toimia tehokkaammin työehtosopimuksen vastaisen työtaistelun syntymisen estämiseksi ja sen nopeammaksi lopettamiseksi. Osasto vastaa edustajiensa laiminlyönnistä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Kokkolan metallurgisen tehtaan työväen ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle 11 000 markkaa sekä korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Silenti, H. Rautiainen, Niskanen, Hölttä ja Hynönen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Asiaa ratkaistaessa oli erimielisyyttä tuomittavan hyvityssakon määrästä. Jäsenet Hölttä ja Hynönen olivat sitä mieltä, että hyvityssakkoa oli tuomittava 6 000 markkaa, ja jäsenet Niskanen ja H. Rautiainen määräsivät hyvityssakoksi 18 000 markkaa.