Labor court rules sick pay must use prior normal pay period, not current abnormal one.

Työntekijän sairausajan palkan laskuperusteena oli käytettävä työehtosopimuksen sanamuodon mukaisen normaalin palkanmaksukauden keskituntiansiota eikä edellisen palkanmaksukauden keskituntiansiota.

Kantaja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto TVL r.y. Vastaaja Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultava Lassila & Tikanoja Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 12.5.1984 tehdyssä vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

28 § Sairausajan palkka

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde ennen työkyvyttömyyden alkua on jatkunut vähintäin 1 kuukauden ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä, sairausajan palkkana täyden palkan 28 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä. Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, jonka kuluttua lain säätämässä sairausvakuutuksessa (sairauden alkamispäivä + 7 seuraavaa arkipäivää) on alkanut oikeus päivärähaan tai, milloin kysymyksessä on työtapaturma, maksaa työnantaja palkan myös odotuspäivältä. Mikäli työntekijän työkyvyttömyys alkaa kesken työpäivän tai -vuoron, maksetaan hänelle palkkaa 4. kohdan mukaisesti työpäivän tai -vuoron loppuun.

1. a)Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään 3 vuotta, mutta alle 5 vuotta, on edellä 1. kappaleessa tarkoitettu ajanjakso vastaavasti 35 päivää.

3. Sairausajan palkka lasketaan käyttämällä laskuperusteena työntekijän saman tai lähinnä edellisen, normaalina pidettävän palkanmaksukauden aikana säännölliseltä työajalta saavuttamaa keskimääräistä tuntiansiota.

KANNE

Kanteen perustelut

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on lausunut, että Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksen Lassila & Tikanoja Oy:n Panttilan tehtaan työntekijä Raili Ritola oli sairastunut 18.4.1985. Ritolan keskituntiansio oli ollut vuonna 1985 tilikaudella n:o 6 eli 18.-31.3. 26,26 markkaa, tilikaudella n:o 7 eli 1.-14.4. 23,52 markkaa ja tilikaudella n:o 8 eli 15.-28.4. 19,60 markkaa. Ritolan sairastuessa palkanmaksukaudella n:o 8 hän oli ehtinyt tehdä työtä vain kolme työpäivää eli 15., 16. ja 17.4.1985.

Palkanmaksukausi n:o 8 ei ollut työehtosopimuksen 28 §:n 3. kohdan tarkoittama normaalina pidettävä palkanmaksukausi. Työ oli ollut normaalista poikkeavaa eikä Ritolan urakka-ansio ollut saavuttanut työehtosopimuksen edellyttämää urakkatasoa, koska näinä työpäivinä mallisto ja materiaali olivat vaihtuneet ja työ oli ollut Ritolalle uutta. Hän ei ollut saavuttanut työehtosopimuksen edellyttämää urakkatasoa siitäkään huolimatta, että työnantaja oli maksanut mainituilta kolmelta työpäivältä työehtosopimuksen edellyttämää harjaantumislisää 25 prosenttia. Ritolalle oli maksettu minimipalkkana ohjetuntipalkan mukainen ansio eli 19,60 markkaa tunnilta.

Ritolan sairausajan kahdelta ensimmäiseltä päivältä työnantaja oli maksanut palkanmaksukauden n:o 7 keskituntiansion mukaisen palkan. Sairauden jatkuessa työnantaja oli alentanut Ritolan sairausajan palkan 19,60 markan tuntipalkan mukaiseksi.

Työnantajapuolen mukaan Ritolalle oli voitu maksaa sairausajan palkka palkanmaksukauden n:o 8 keskituntiansion perusteella, koska urakkahintaa ei ollut väitettykään virheelliseksi eikä myöskään ollut näytetty työnantajasta johtuvia syitä, jotka olisivat vaikeuttaneet normaaliin urakka-ansioon pääsyä.

Työehtosopimuksen 28 §:n 3. kohdassa ei edellytetty työnantajan tuottamusta tai urakkahinnan virheellisyyttä. Jokaisen palkanmaksukauden "normaalisuus" oli arvioitava kaikkien osatekijöiden mukaan, jotka aiheuttivat ansiotason poikkeavuuden normaalista. Työnantajaliiton tulkinta oli sikäli perusteeton, että siinä edellytettiin palkanmaksukauden poikkeavuudelle sellaisia lisäedellytyksiä, joita työehtosopimus ei määrännyt.

Ritolalla oli oikeus saada koko sairausajalta palkanmaksukauden n:o 7 mukaisesti laskettu palkka. Häneltä oli siten jäänyt saamatta palkanmaksukauden n:o 7 mukainen palkka 33 päivältä. Ritolan saatava oli 1 034,88 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei palkanmaksukausi ole työehtosopimuksen 28 §:n 3. kohdassa edellytetyllä tavalla normaali silloin, kun säännöllinen työaika on normaalia lyhyempi tai kun palkka on olennaisesti normaalia keskituntiansiota pienempi taikka että palkanmaksukautta n:o 8 ei Ritolan osalta sen ajallisen lyhyyden ja olennaisesti tavallista pienemmän ansion vuoksi ole pidettävä työehtosopimuksen 28 §:n 3. kohdan mukaisena normaalina palkanmaksukautena. Työntekijäliitto on lisäksi vaatinut, että Vaatetusalan Työnantajaliitto velvoitettaisiin suorittamaan työntekijäliitolle Ritolan palkkasaatava 1 034,88 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.5.1985 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto, jonka lausumaan kuultavana oleva Lassila & Tikanoja Oy on yhtynyt, on lausunut, että Ritolan palkanmaksukaudella n:o 8 saaman palkan osalta urakkahintaa ei ollut väitetty virheelliseksi. Toisaalta ei ollut näytetty työnantajasta johtuvia syitä, jotka olisivat vaikeuttaneet normaaliin urakka-ansioon pääsyä. Palkanmaksukautta n:o 8 voitiin siten pitää normaalina työehtosopimuksen edellyttämänä tilikautena. Työntekijäin ansion vaihteleminen eri palkanmaksukausina oli normaalia eikä pelkästään se, että Ritolan keskituntiansio palkanmaksukautena n:o 8 oli ollut alempi kuin sitä edeltävänä tilikautena, estänyt palkanmaksukauden n:o 8 lukemista normaaliksi tilikaudeksi.

Palkanmaksukauden pituudella ei ollut merkitystä. Lyhyenkin palkanmaksukauden aikana työntekijällä oli mahdollisuus saada normaali urakka-ansio. Ritolan sairausajan palkkaa oli muutettu pienemmäksi kesken sairausajan. Menettely oli vastannut yhtiössä vallitsevaa käytäntöä, jonka mukaan sairausajan palkka oli muuttunut palkanmaksukauden vaihtuessa kerran joko suuremmaksi tai pienemmäksi riippuen työntekijän henkilökohtaisesta keskituntiansiosta. Menettely ei ollut työehtosopimuksen sanamuodon vastainen, kun käytäntö oli ollut kaikissa tapauksissa johdonmukainen. Tapauksesta riippuen oli sairausajan palkka saattanut kesken sairausjakson muuttua myös suuremmaksi. Lopputulos oli keskimäärin sama kuin vaatetusteollisuudessa yleisemmin käytössä olevassa järjestelmässä, jossa sairausajan palkkana oli ainoastaan yksi keskituntiansio.

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto oli suorittanut selvityksen työehtosopimuksen 28 §:n 3. kohdan vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä. Selvitykseen vastanneista yrityksistä valtaosassa oli sovellettu työehtosopimusmääräystä siten kuin Lassila & Tikanoja Oy:n Panttilan tehtailla. Sairausajan palkan keskituntiansio oli muodostunut välittömästi edellisellä palkanmaksukaudella saavutetun keskituntiansion perusteella. Määräystä sovellettaessa ei ollut pyritty hakemaan sairautta edeltäneiden tilikausien joukosta normaalia tilikautta, vaan oli aina käytetty joko sairautta edeltäneen palkanmaksukauden keskituntiansiota tai keskituntiansiota, jonka työntekijä oli saavuttanut samana tilikautena, jona sairaus oli alkanut.

Työehtosopimuksen 28 §:n 3. kohta oli otettu työehtosopimukseen vuonna 1966. Määräyksen muotoilu oli antanut mahdollisuuden yrityskohtaisille sovellutuksille, mitä käsitystä tuki soveltamiskäytäntöä koskeva selvitys. Työntekijäliitto oli ollut selvillä soveltamiskäytännöstä ja hyväksynyt sen vuosikausia.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä

KANTAJAN VASTASELITYS

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vielä lausunut, että soveltamiskäytäntöä koskeva selvitys oli koskenut 114 työnantajaa. Näistä 57 oli ilmoittanut käyttävänsä sairausajan palkan laskuperusteena edellisen palkanmaksukauden keskituntiansiota. Muut urakkatyötä teettävät työnantajat olivat ilmoittaneet käyttävänsä perusteena työntekijän normaalin palkanmaksukauden aikana säännölliseltä työajalta saavuttamaa keskituntiansiota. Selvityksen johdosta työntekijäliiton taholta oli puhelimitse tiedusteltu eri puolilla maata sijaitsevien yritysten luottamusmiehiltä heidän käsitystään soveltamiskäytännöstä. Keskusteluissa oli tullut esille soveltamiskäytäntöselvityksestä osittain poikkeavia tietoja. Kaikissa tiedustelun kohteena olleissa yrityksissä sairausajan palkanmaksuperuste oli pysynyt muuttumattomana koko sairauden ajan.

Alle puolet selvitykseen vastanneista yrityksistä oli soveltanut työehtosopimusmääräystä siten, että sairausajan palkanmaksuperusteena oli käytetty edellisen palkanmaksukauden keskituntiansiota. Työnantajapuolen kyselyn piiriin oli kuulunut 200 jäsenyritystä eikä kaikilta ollut ilmeisesti vastausta saatu. Soveltamiskäytäntöselvitys ei ollut niin kattava, että pelkästään sen perusteella voitiin katsoa väitetyn soveltamiskäytännön olleen enemmistön hyväksymä ja vakiintunut.

Sopimusmääräyksen muotoilu oli jättänyt yrityskohtaisille sovellutuksille hyvin vähän liikkumavaraa. Valinnan mahdollisuus oli koskenut vain sitä, otettiinko palkan laskemisen perusteeksi kuluva vai lähinnä edellinen palkanmaksukausi siinä tapauksessa, että molempia palkanmaksukausia oli pidettävä normaaleina. Normaali palkanmaksukausi tarkoitti normaalia työssäolotilannetta ja työntekijän tavanomaista ansiota.

Ritolan tavanomainen ansiotaso oli riidattomasti ollut 24-26 markkaa tunnissa.Palkanmaksuperustetta oli muutettu tilikauden vaihtuessa, mikä menettely ei ollut työehtosopimuksen tarkoittama laskentatapa. Yhtiön Panttilan tehtaiden käytäntö oli poikennut työnantajapuolenkin mukaan vaatetusteollisuudessa yleisesti käytössä olevasta järjestelmästä, jossa sairausajan palkkana oli ainoastaan yksi keskituntiansio.

Ongelma oli tullut esille siirryttäessä tietokoneperusteiseen palkanlaskentaan ja kysymys oli tullut ajankohtaiseksi harvoin, koska yleensä edeltävä palkanmaksukausi oli ollut normaali. Väärä soveltamistapa ei ollut ollut työntekijäliiton tiedossa työehtosopimuksia solmittaessa eikä se siten ollut hyväksynyt tätä soveltamistapaa.

Työntekijäliiton tietoon oli tämän asian selvittelyn yhteydessä tullut muutama tapaus, jossa normaali-käsitettä ei ollut otettu palkanlaskennassa huomioon. Työntekijän huomautettua asiasta työnantajalle virhe oli korjattu ja sairausajan palkka laskettu normaalina pidettävän palkanmaksukauden ansion perusteella.

VASTAAJAN SELITYS

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että työnantajaliiton jäsenyrityksiä oli 168 ja että asiaa koskeviin kiertokirjeisiin oli vastannut 114 työnantajaa. Selvitys kuvasti soveltamiskäytäntöä koko työnantajaliiton jäsenkentässä. Työntekijäliiton toimesta suoritettu tiedustelu oli kohdistunut vain 13 yritykseen. Määräystä oli yrityskohtaisesti tulkittu mitä erilaisimmilla tavoilla vakiintuneesti ilman, että työntekijäpuoli paikallisella tai liittotasolla olisi 20 vuoden aikana puuttunut siihen. Tämä merkitsi soveltamiskäytännön hyväksymistä.

Työehtosopimuksen sanamuoto ei estänyt palkanmaksuperusteen muuttumista palkanmaksukauden vaihtuessa, kuten oli varsin yleisesti menetelty.

Valtaosassa yrityksistä oli palkanlaskenta tietokoneperusteista ja käytäntö vastineessa esitetyn mukaista. Kanteen mukainen laskentatapa edellytti palaamista entiseen palkanlaskentatapaan, mikä vaikeuttaisi palkkalaskentaa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Lassila & Tikanoja Oy:n Panttilan tehtaan työntekijä Raili Ritola on ollut sairauslomalla 18.4-18.11.1985. Palkanmaksukaudella n:o 8, jonka aikana Ritola on sairastunut, hän on ollut työssä kolmena päivänä eli 15.-17.4.1985. Kahdelta ensimmäiseltä sairauspäivältä, jotka siis ovat kuuluneet palkanmaksukauteen n:o 8, työnantaja on maksanut palkan edellisen eli palkanmaksukauden n:o 7 keskituntiansion 23,52 markan mukaan. Työnantaja on kesken sairausajan muuttanut palkan pienemmäksi ja maksanut 17.4.1985 alkaen palkan palkanmaksukauden n:o 8 keskituntiansion 19,60 markan mukaan.

Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko Ritolan sairausajan palkan keskituntiansiota laskettaessa käytettävä perusteena palkanmaksukauden n:o 7 keskituntiansiota 23,52 markkaa vai palkanmaksukauden n:o 8 keskituntiansiota 19,60 markkaa. Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että palkanmaksukausien pysyessä normaaleina työnantaja voi valita joko sen palkanmaksukauden, jona sairaus alkaa, tai sitä edeltäneen palkanmaksukauden.

Työehtosopimuksen 28 §:n 3. kohdan sanamuodon mukaan sairausajan palkan laskuperusteena käytetään työntekijän saman tai lähinnä edellisen, normaalina pidettävän palkanmaksukauden aikana saavuttamaa keskimääräistä tuntiansiota. Määräys on otettu työehtosopimukseen saman sisältöisenä jo vuonna 1966.

Työnantajaliiton osastopäällikkö on todistajana kuultuna kertonut, että yrityksissä oli vakiintuneesti noudatettu joko samaa tai edellistä palkanmaksukautta kaikkien työntekijöiden kohdalta. Mikäli erityiset syyt olivat aiheuttaneet, ettei keskituntiansio ollut normaali, yritykset olivat muuttaneet näin määräytyvää keskituntiansion laskentaperustetta. Tällaisia syitä eivät olleet ansion vaihtelut tai työtuntien lukumäärä. Sen sijaan palkkaustavan poikkeuksellinen muutos voi tehdä keskituntiansiosta epänormaalin.

Asiassa on jäänyt näyttämättä, että työehtosopimusmääräyksellä olisi tarkoitettu muuta kuin sen sanamuoto ilmaisee. Sanamuodon mukaan laskuperusteena käytetyn palkanmaksukauden tulee olla normaali.

Ritolan keskituntiansio on ollut palkanmaksukaudella n:o 6 eli 18.-31.3.1985 26,26 markkaa ja palkanmaksukaudella n:o 7 eli 1.-14.4.1985 23,52 markkaa. Palkanmaksukaudella n:o 8 eli 15.-28.4.1985 keskituntiansio on juuri tapahtuneen malliston ja materiaalin vaihdoksen vuoksi muodostunut ohjetuntitason alittavaksi ja Ritolalle on maksettu ohjetuntipalkan mukainen ansio 19,60 markkaa. Työtuomioistuin katsoo, ettei palkanmaksukausi n:o 8 ole Ritolan kohdalla ollut työehtosopimuksen tarkoittama normaali palkanmaksukausi sen lyhytaikaisuuden ja urakka-ansion mainitusta syystä tapahtuneen alenemisen vuoksi. Sen vuoksi keskituntiansio on laskettava edellisen normaalina pidettävän palkanmaksukauden eli palkanmaksukauden n:o 7 keskituntiansion 23,52 markan mukaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, ettei palkanmaksukausi n:o 8 ole Ritolan osalta ollut työehtosopimuksen 28 §:n 3. kohdan tarkoittama normaali palkanmaksukausi ja velvoittaa Lassila & Tikanoja Oy:n suorittamaan Ritolalle palkanmaksukauden n:o 7 keskituntiansion 23,52 markan mukaan määräytyvän ja hänelle maksetun ansion erotuksena 1 034 markkaa 88 penniä 16 prosentin korkoineen 1.5.1985 lukien.

Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto velvoitetaan korvaamaan Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi puheenjohtaja, Suhonen, Uski, Pohjanoksa, Hölttä ja Kolula

Tuomio oli yksimielinen