Labor court dismisses union strike claims but fines union for failing to enforce peace obligations.

Ammattiosasto, joka vastasi toimikuntansa jäsenen osallistumisesta työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Kanne hylätty ylityöstä kieltäytymisen osalta.

Työntekijäliitto, jonka toimenpiteitä työrauhan turvaamiseksi ei voitu pitää riittävinä, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Kantaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 30.3.1984 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

4 §

Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

9 §

Suorituspalkka

Hin- Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, noit- että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla telu- urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta sään- eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa tö työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

30 §

Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Neu- Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä

_______

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa ovat edellä mainitut määräykset pysyneet ennallaan.

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että liiton jäsenyrityksen Enso-Gutzeit Oy:n Savonlinnan konepajan työntekijät olivat eri vaiheissa painostustoimenpiteinä työnantajaa kohtaan ryhtyneet työehtosopimusta rikkoen työtaistelutoimenpiteisiin. Lakossa oli ollut levyosastolla 83 työntekijää 26.8.1985 kello 12-16 ja 27.-29.8.1985 kello 14-16, 80 työntekijää 7.10.1985 kello 12-16 ja 78 työntekijää 3.1.1986 kello 12-16. Levyosaston säiliöverstaan 25 työntekijää olivat olleet lakossa 23.1. kello 14-16 ja 24.1.1986 kello 8-16. Levyosastolla oli ollut lakossa noin 80 työntekijää 12.2. kello 14-16, 13.2. kello 12-16, 24.4. kello 12-16 ja 28.-29.4.1986 kello 15-16.

Lisäksi konepajalla oli ollut ylityökielto voimassa 1.-11.4.1986. Pääluottamusmies oli 3.3.1986 ilmoittanut työnantajalle, että päätöksen ylityökiellosta oli tehnyt työhuonekunta. Työnantajan edustaja oli 4.4.1986 ilmoittanut pääluottamusmiehelle, ettei ylityötä tehty.

Pääluottamusmies oli 5.5.1986 ilmoittanut työnantajalle, että levyosasto oli äänestyksen jälkeen päättänyt siirtyä toistaiseksi 7-tuntiseen työpäivään. Levyosaston työntekijät olivat 19.5.1986 alkaen ryhtyneet tekemään 6-tuntista työpäivää poistuen työpaikaltaan kello 14.

Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantaja suostumaan urakkahintojen korottamiseen ja luopumaan työehtosopimukseen perustuvan hinnoittelujärjestelmän käyttämisestä muun muassa levyosaston urakkatöissä. Työtaistelutoimenpiteet olivat 13.2.1986 saakka kohdistuneet 30.3.1984 tehtyyn työehtosopimukseen ja sen jälkeen nyt voimassa olevan työehtosopimuksen muun muassa palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies tai työosaston luottamusmiehet eivät olleet ryhtyneet vaatimuksista huolimatta riittäviin toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelujen ehkäisemiseksi tai lopettamiseksi. Päinvastoin pääluottamusmies oli vaatimuksia esittämällä ja toiminnallaan muutoinkin asettunut selvästi tukemaan työntekijöiden työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Ammattiosaston toimikunnan jäsen, joka oli myös työntekijäliiton valtuuston jäsen, oli osallistunut työtaistelutoimenpiteisiin. Työtaisteluiden jatkuminen huomioon ottaen ammattiosaston 7.5.1986 päivättyä kannanottoa ei voitu pitää riittävänä toimenpiteenä työrauhan palauttamiseksi.

Työnantajaliitto oli jokaisen työtaistelupäivän osalta ollut erikseen yhteydessä työntekijäliittoon ja vaatinut toimenpiteitä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Työtaistelutoimenpiteiden kesto huomioon ottaen Metallityöväen Liiton 29.8.1985 päivättyä ammttiosaston puheenjohtajalle osoitettua sähkösanomaa ei voitu pitää riittävänä työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi. Työntekijäliiton muilla mahdollisilla toimenpiteillä ei ollut ollut toivottua vaikutusta.

Työtaistelutoimenpiteisiin oli ryhdytty siitä huolimatta, että työtuomioistuin oli tuomioillaan n:ot 166/1983 ja 51/1985 tuominnut ammattiosaston ja työntekijäliiton hyvityssakkoihin muun muassa työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuvista työtaistelutoimenpiteistä.

Työtaistelutoimenpiteet olivat aiheuttaneet toimitusten viivästysten vuoksi vahinkoa. Ammattiosasto oli laiminlyönyt sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet tukiessaan pääluottamusmiehen toimenpiteitä ja jättäessään huolehtimatta siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä. Metallityöväen Liitto oli myös laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto, jonka esittämään kuultavana oleva Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosasto on yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa esitetyt tiedot työnseisausten ja lyhennettyjen työpäivien ajankohdista ja laajuudesta pitivät paikkansa.

Konepajalla ei ollut ollut ylityökieltoa 1.-11.4.1986. Sopimuksettomana aikana maaliskuussa 1986 oli konepajan työhuonekunta yhtynyt työntekijäliiton suositukseen ylityökiellosta, joka oli päättynyt valtakunnallisen neuvotteluratkaisun synnyttyä.

Työnantajan edustajan tiedusteltaessa 4.4.1986 ylityökiellosta pääluottamusmies oli luvannut selvittää tilanteen. Eräät työntekijät olivat kieltäytyneet ylityöstä maaliskuun alussa 1985 tehtyyn päätökseen vedoten. Työhuonekunnan toimikunta oli kokoontunut 7.4.1986, jolloin oli todettu, ettei ylityökieltoa ollut jatkettu uuden työehtosopimuksen voimassa ollessa. Kollektiivista ylityökieltoa ei siten ollut enää huhtitaikka toukokuussa. Konepajalla oli 1.4.-11.5.1986 tehty ylitöitä 1 679 tuntia. Vuoden alusta oli ylitöitä ollut yli 6 700 tuntia. Tämä osoitti väitteen ylityökiellosta perusteettomaksi. Vuonna 1985 oli 350 työntekijää käsittävällä konepajalla tehty 26 905 tuntia ylityötä. Määrä oli työntekijää kohden selvästi yli yleisten keskiarvojen.

Ansiotaso oli alentunut konepajalla siirryttäessä uuteen urakkahinnoitteluun. Hinnoittelujärjestelmän epäkohdat olivat kohdistuneet juuri levyosastoon. Urakkahinnoittelussa oli siirrytty niin sanottuun standardiaikajärjestelmään. Työntekijät eivät olleet vaatineet urakkahintojen korottamista vaan aikaisempien sopimusten edellyttämän ansiotason turvaamista uuteen järjestelmään siirryttäessä.

Keskusjärjestöjen välinen vuoden 1946 yleissopimus edellytti, etteivät työaikatutkimusten johdosta ehkä tapahtuvat muutokset töiden järjestelyssä saaneet aiheuttaa työntekijäin ylirasittumista eivätkä myöskään haitallisesti vaikuttaa heidän tavanomaisiin palkkatuloihinsa. Työntekijäin luottamusmiehille oli varattava mahdollisuus työpaikalla perehtyä työn- ja aikatutkimusten suoritustapaan samoin kuin niiden perusteella toimeenpantuihin uudistuksiin etenkin palkkojen järjestelyssä. Samoihin periaatteisiin oli pohjautunut vuodelta 1978 oleva rationalisointisopimus.

Työntekijät olivat katsoneet, ettei työpaikalla uutta urakkahinnoittelujärjestelmää sovellettaessa ollut turvattu ansiotason eikä yksikköhintojen pysyvyyttä sopimusten edellyttämällä tavalla. Kun joidenkin töiden osalta oli tehty tarkempia työn kuvauksia, oli todettu, ettei hinnoittelu ollut toiminut niin kuin oli tarkoitettu. Standardiaikajärjestelmään siirtyminen oli johtanut eräiden työntekijöiden ansiotason alenemiseen jopa useilla markoilla tunnissa. Työnantaja ei ollut antanut pääluottamusmiehen vaatimia selvityksiä uuden hinnoittelujärjestelmän vaikutuksista ansiotasoon.

Pääluottamusmiehen keräämien palkkatietojen mukaan vuonna 1985 olivat neljännen vuosineljänneksen keskituntiansiot laskeneet keskimäärin 1,2 prosenttia edellisestä neljänneksestä. Yleinen ansiokehitys oli ollut positiivinen. Tilannetta oli tulehduttanut lisäksi hinnoittelussa tapahtuneet useat virheet.

Luottamusmiehet ja ammattiosasto olivat pyrkineet ratkaisemaan urakkahinnoittelukiistan neuvotteluteitse. Se ei kuitenkaan ollut toistaiseksi onnistunut. Työntekijäja työnantajaliittojen välisissä liittoneuvotteluissa oli helmikuun alussa 1986 käsitelty kaksi erimielisyysmuistiota. Liitot olivat todenneet, että uuden järjestelmän soveltaminen vaati työpaikalla lisäselvittelyä. Selvittelyt eivät olleet puutteellisina johtaneet tulokseen. Kanteessa mainittujen ammattiosaston toimenpiteiden lisäksi pääluottamusmies oli toukokuussa 1986 järjestänyt kolme kokousta kiistan ratkaisemiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Metallityöväen Liitolta oli lisäksi pyydetty neuvotteluapua.

Työmaakokouksessa 5.5.1986 pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat kehottaneet levyosaston työntekijöitä tekemään säännönmukaista työpäivää. Työntekijät olivat kuitenkin siirtyneet lyhennettyihin työpäiviin. Ammattiosastoon kuului noin 1 200 jäsentä Savonlinnan ja ympäristökuntien metallialan työpaikoilta. Osaston vaikutusmahdollisuudet olivat olleet käytännössä vähäiset, kun kysymys oli yhden työpaikan ja yhden osaston tapahtumista. Ammattiosasto oli kuitenkin pyrkinyt työnseisausten pikaiseen lopettamiseen 7.5.1986 päivätyn kannanoton mukaisesti.

Metallityöväen Liitto ei ollut syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyöntiin.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Enso-Gutzeit Oy:n Savonlinnan konepajalla on marraskuussa 1984 ryhdytty suunnittelemaan raskaita levy- ja hitsaustöitä varten tarkoitettua hinnoittelujärjestelmää. Hinnoittelujärjestelmän käyttöönottamisen alettua levyosastolla toukokuussa 1985 työntekijät ovat katsoneet urakka-ansioidensa laskeneen. Tästä johtuen he ovat vaatineet urakkahintojen korottamista ja uudesta hinnoittelujärjestelmästä luopumista.

Levyosaston työntekijät ovat olleet 26.8.1985 ja 29.4.1986 välisenä aikana kanteessa kerrotuin tavoin lakossa siten, että työnseisauksiin on osallistunut 26.-29.8.1985 yhteensä 83 työntekijää, 7.10.1985 80 työntekijää, 3.1.1986 78 työntekijää, 23.-24.1.1986 25 työntekijää ja 12.-13.2.1986, 24.4.1986 ja 28.-29.4.1986 noin 80 työntekijää. Lyhennettyä seitsemän tuntista työpäivää on 5.5.1986 alkaen tehnyt noin 80 työntekijää, mutta 19.5.1986 alkaen työpäivä on lyhennetty kuudeksi tunniksi. Työnseisaukset, joihin on ottanut osaa ammattiosaston toimikunnan jäsen, ovat päättyneet 3.6.1986.

Työtaisteluilla on työehtosopimuksen vastaisesti painostettu työnantajaa palkkauksesta syntyneissä erimielisyyksissä. Ne ovat siten kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Selvitys osoittaa, että koko konepajan ansiotaso on noussut vuoden 1985 aikana. Sen sijaan levyosaston palkkakehityksestä on esitetty erilaisia käsityksiä uuden hinnoittelujärjestelmän alaisissa töissä. Vertailua aikaisempaan tilanteeseen on vaikeuttanut se, että vuonna 1985 urakoista on vain 20 prosenttia hinnoiteltu uuden hinnoittelujärjestelmän mukaan, kun nykyään jo suurin osa urakkatöistä on uuden järjestelmän piirissä. Riitaisuuksien syntymiseen on vaikuttanut olennaisesti se, ettei työpaikalla ole kyetty pääsemään liittojen myötävaikutuksella käydyistä neuvotteluista huolimatta yhteisymmärrykseen uuden hinnoittelujärjestelmän käytäntöön soveltamiseen liittyvistä yksityiskohdista.

Asiassa on esitetty ristiriitaista selvitystä työnseisausten yhtiölle aiheuttamista vahingoista. Työnantajapuolen esittämän laskelman mukaan työnseisaukset olisivat aiheuttaneet menetetyn tuotannon laskennallisen myyntiarvon mukaan yli kahden miljoonan markan vahingon. Työtuomioistuimen mielestä ei vahingon suuruutta ole mahdollista vielä lopullisesti arvioida senkään vuoksi, että työnseisausten aikana työn alla olleet yhtiön toiminnalle merkittävät toimitukset ovat vielä keskeneräisiä.

Pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja ovat eri vaiheissa ja muun muassa 5.5.1986 kehottaneet levyosaston työntekijöitä tekemään täyttä työpäivää, jotta asiassa päästäisiin neuvottelemaan. Ammattiosasto on 7.5.1986 sanoutunut irti työtaistelutoimenpiteistä ja kehottanut jäseniään palaamaan työtuntijärjestelmän mukaiseen työskentelyyn. Ammattiosaston toimenpiteet tilanteen selvittämiseksi eivät ole olleet riittäviä työrauhavelvollisuuden täyttämiseksi varsinkaan, kun se vastaa toimikuntansa jäsenen osallistumisesta työnseisauksiin.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Metallityöväen Liitto ovat neuvotelleet hinnoittelujärjestelmän käyttöönotosta kesäkuussa 1985 ja helmikuussa 1986. Näissä neuvotteluissa on sovittu erimielisyyksien paikallisesta ratkaisemisesta. Työnantajaliitto on työnseisausten johdosta ollut yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaatinut siltä toimenpiteitä työnseisausten lopettamiseksi. Metallityöväen Liitto on ollut puhelimitse ja 29.8.1985 ja 15.5.1986 sähkeitse yhteydessä työpaikalle ja kehottanut työrauhan palauttamiseen. Lisäksi työnseisausten päättymistä edeltäneellä viikolla työntekijäliiton toinen puheenjohtaja ja toimitsija olivat käyneet työpaikalla. Työtaistelujen tiheästi uusiutuessa ja niiden pitkään kestoaikaan nähden ei liitonkaan toimenpiteitä voida pitää kyllin tehokkaina valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hylätä kanteen enemmälti, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan hyvityssakkoa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 25 000 markkaa ja liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 17 000 markkaa.

Metallityöväen Liitto ja Savonlinnan Metallityöväen Ammattiosasto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Suomalainen, Pohjanoksa, Sulkunen ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.