Labor court dismisses strike claim as it targets business management decisions outside collective agreement scope.

Kaupungin palveluksessa olevat tuntipalkkaiset työntekijät olivat ryhtyneet työtaisteluun kaupungin sahan toiminnan lopettamisesta syntyneen erimielisyyden vuoksi. Lakko oli kohdistunut työehtosopimuksen ja irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan työnjohto-oikeudesta ja oikeudesta irtisanoa työntekijä, vaikka niitä ei ollutkaan nimenomaan työehtosopimuksissa mainittu. Liitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja yhteisjärjestö sekä ammattiosastot olivat rikkoneet työrauhavelvollisuuden. (Ään.)

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten kesken 27.3.1984 tehdyssä kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

3 § TYÖSUHTEEN PÄÄTTYMINEN JA TYÖNTEKIJÄIN LOMAUTTAMINEN

Työsopimusta irtisanottaessa ja työntekijöitä lomautettaessa noudatetaan liitteenä olevaa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa työehtosopimusta 1.9.1984 alkaen, jollei tämän työehtosopimuksen määräyksistä muuta johdu.

6 § TYÖAJAN ALKAMINEN JA PÄÄTTYMINEN

Mikäli työn laatu tai muut pätevät syyt niin vaativat, voidaan työn alkamis- ja päättymisaika määrätä joko tilapäisesti tai tämän työehtosopimuksen työaikamääräyksiä noudattaen pysyvästi toisinkin. Työajan siirrosta on viimeistään edellisen päivän aamupäivän kuluessa neuvoteltava pääluottamusmiehen kanssa. Pysyvästä työajan siirrosta on ilmoitettava asianomaisille työntekijöille ja luottamusmiehelle hyvissä ajoin.

10 § VUOROJEN VAIHTUMINEN JA MUUTTUMINEN SEKÄ TYÖVUOROLUETTELO

Työntekijän työpäivän tai työvuoron yhtäjaksoisuutta (lepotauosta aiheutuvin poikkeuksin) pidetään yleisesti tavoiteltavana käytäntönä, paitsi niissä töissä joiden kohdalla on erityistä syytä järjestää toisin.

17 § PALKKAUS

Milloin työntekijä on estynyt suorittamasta varsinaista työtään tai milloin tarve muutoin vaatii, on hän velvollinen tilapäisesti suorittamaan muutakin työtä. Tällaisesta työstä työntekijälle maksetaan tilapäisen työn edellyttämä palkka. Mikäli työ on alemmin palkattua, maksetaan hänelle kuitenkin hänen omaa ammattiaan tai työtään vastaava palkka kuluvan ja yhden sitä seuraavan palkkakauden ajalta.

Jos urakka- tai muu suorituspalkkainen työ keskeytyy työntekijästä riippumattomasta syystä, kuten esimerkiksi jouduttaessa odottamaan työaineita, on työntekijälle pyrittävä järjestämään edellä tarkoitetun keskeytyksen ajaksi hänen ammattitaitoaan vastaavaa muuta työtä.

Kokonaistuntipalkalla työskentelevän työntekijän tulee suorittaa työnsä huolellisesti ja ahkerasti.

Milloin työntekijä on estynyt suorittamasta varsinaista työtään tai milloin tarve muutoin vaatii, on hän velvollinen tilapäisesti suorittamaan muutakin työtä.

Edellä mainitussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

KANNE

Kanteen perustelut

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on lausunut, että 3305 Helsingin kaupungin palveluksessa olevaa tuntipalkkaista työntekijää oli ollut lakossa 30.10.1985 kello 7-16.

Lakko oli järjestetty samana päivänä, jona Helsingin kaupunginvaltuusto oli käsitellyt kysymystä Heinolan sahan toiminnan lopettamisesta taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Heinolan saha oli Helsingin kaupungin puutavarakeskuksen alainen laitos ja Heinolan sahalla työskentelevät työntekijät olivat Helsingin kaupungin palveluksessa olevia tuntipalkkaisia työntekijöitä.

Helsingin kaupungilla oli tuntipalkkaisia työntekijöitä elintarviketukkukaupan keskuksessa, energialaitoksella, keskuspesulassa, kiinteistövirastossa, liikennelaitoksessa, palolaitoksessa, rakennusvirastossa, satamalaitoksessa, sosiaaliviraston kuntoutustoimistossa, urheilu- ja ulkoiluvirastossa, vesi- ja viemärilaitoksessa ja puutavarakeskuksessa, jonka alainen yksikkö Heinolan saha oli. Lakkoon oli osallistunut työntekijöitä kaikista mainituista virastoista. Menetettyjä työtunteja lakon ajalta oli kertynyt noin 27 136. Lakkoon osallistuneet työntekijät olivat Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liiton KTV:n kuultavien ammattiosastojen ja alayhdistysten jäseniä. Kaikki ammattiosastot ja yhdistykset kuuluivat Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestöön. Lakkoon olivat osallistuneet kaikki päivävuorossa olleet pääluottamusmiehet ja luottamusmiehet yhtä työssä ollutta luottamusmiestä lukuun ottamatta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liiton, Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestön ja sen edellä mainittujen alayhdistysten tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaisen työrauhavelvollisuuden rikkomisesta tai ainakin liiton ja yhteisjärjestön tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työtaistelun yhteydessä ei ollut esiintynyt mitään työnantajaan kohdistuvia vaatimuksia, jotka olisivat ilmentäneet tarkoitusta saada työnantaja suostumaan työehtosopimuksen yksittäisen määräyksen muuttamiseen eikä työnantajaa ollut myöskään painostettu soveltamaan tuntipalkkaisten työehtosopimuksen määräyksiä tietyllä tavalla. Työtaistelun tosiasiallisena tarkoituksena ei ollut ollut työnantajan työnjohto-oikeuden lakkaaminen tai sen supistaminen. Paitsi kielletyn vaikutustarkoituksen puuttumisen vuoksi työtaistelu ei muutenkaan ollut voinut kohdistua työehtosopimuslain 8 §:n vastaisella tavalla työehtosopimukseen, koska työehtosopimukseen ei sisältynyt määräyksiä työnantajan työnjohto-oikeudesta eikä työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä.

Työsuhteen päättymistä koskevassa työehtosopimuksen 3 §:ssä viitattiin irtisanomista ja lomautusta koskevaan työehtosopimukseen. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan työehtosopimuksen tarkoituksena oli nimenomaan rajoittaa työnantajan irtisanomisoikeutta ja se koski irtisanomista ainoastaan työntekijästä johtuvasta syystä sekä niitä menettelytapoja, joita irtisanottaessa oli noudatettava. Työehtosopimuksen 3 § ja irtisanomissuojasopimus eivät siten olleet olleet työtaistelun kohdistumisobjektina.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelu

Helsingin kaupunginvaltuuston on 30.10.1985 ollut määrä käsitellä kaupungin puutavarakeskuksen alaisen Heinolan sahan toiminnan lopettamista taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Samana päivänä 3305 kaupungin palveluksessa olevaa tuntipalkkaista työntekijää, jotka ovat kanteessa tarkoitettujen ammattiosastojen jäseniä, on ollut lakossa kello 7-16. Lakkoon ovat osallistuneet päivävuorossa työssä olleet luottamusmiehet yhtä lukuun ottamatta.

Työtaistelun tarkoituksena on ollut painostaa kaupunginvaltuustoa sen harkitessa Heinolan sahan toiminnan lakkauttamista. Lakko on työtuomioistuimen mielestä kohdistunut kaupunkiin lakkoon osallistuneiden työntekijöiden työnantajana eikä vain kaupunginvaltuustoon poliittisena päätöksentekijänä. Vaikka työnantajapuolelle ei ole esitetty nimenomaisia vaatimuksia siitä, ettei kaupunki siirtäisi sahalla työskenteleviä kaupungin palveluksessa olevia tuntipalkkalaisia työntekijöitä toisiin tehtäviin tai ettei heitä irtisanottaisi, on kaupungille esitettyjen vaatimusten tarkoituksena ollut painostaa kaupunkia sahan toiminnan jatkamiseen.

Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö sekä kanteessa tarkoitetut ammattiosastot ovat toteuttaneet lakon. Sen sijaan näyttämättä on jäänyt, että Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto olisi ollut järjestämässä työtaistelutoimenpiteiden toteutumista. Liiton liittotoimikunta on kuitenkin 24.10.1985 myöntänyt luvan lakon järjestämiseen jättäen vain Helsingin kaupungin Heinolan sahan työntekijöiden lakkolupahakemuksen käsittelemättä. Liiton olisi tullut havaita, että lakko saattoi kohdistua työehtosopimuksen määräyksiin, ja tämän vuoksi sen olisi pitänyt olla myöntämättä lakkolupaa ja ryhtyä toimenpiteisiin lakon estämiseksi. Jättäessään ryhtymättä tällaisiin toimenpiteisiin Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto, Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö ja edellä mainitut 20 ammattiosastoa velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 2 000 markkaa.

Jäsenet: Huopaniemi puheenjohtaja, Iirola, H. Rautiainen, M. Virtanen, Hölttä ja Hynönen.

Eri mieltä olevan jäsen Hynösen lausunto, johon jäsen Hölttä yhtyi:

Katson Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestön toimeenpanemassa työnseisauksessa olleen kysymys mielenosoituksesta poliittista päätöksentekijää eli Helsingin kaupunginvaltuustoa kohtaan. Yhteisjärjestön tarkoitusperät käyvät ilmi myös 11.10.1985 Helsingin kaupunginhallitukselle ja 30.10.1985 kaupunginvaltuutetuille lähetetyistä kirjeistä. Esitetyt vaatimukset ovat konkretisoituneet poliittisluontoiseksi vaatimukseksi poistaa Heinolan sahan lakkauttamisasia esityslistoilta ja suorituttaa sahan toiminnasta puolueeton tutkimus.

Kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisa työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa ei ole määräystä työnantajan työnjohto-oikeudesta toisin kuin monissa muissa työehtosopimuksissa. Näin ollen työtaistelun kohdistumisobjektina ei tämänkään vuoksi voi olla työn johtamista koskeva työehtosopimuksen määräys.

Vaikka työtaistelun katsottaisiin, toisin kuin edellä on sanottu, kohdistuneen Helsingin kaupunkiin työnantajana, kyseessä olisi kuitenkin asia, missä on kysymys työnantajan niin sanotusta liikkeenjohtovaltaan kuuluvasta päätöksestä eikä työn johtamisesta enempää kuin työntekijäin irtisanomisestakaan. Työnantajan liikkeenjohtovallan on vakiintuneesti katsottu jäävän työehtosopimuslain 1 §:n mukaisen säännöstämiskompetenssin ulkopuolelle. Näin ollen työnantajan painostaminen tällaisessa työehtosopimuksen ulkopuolelle jo lainkin mukaan kuuluvassa asiassa ei voi työehtosopimuslain mukaan olla työehtosopimukseen kohdistuva työtaistelutoimenpide.

Kuten edellä on sanottu, asian tässä vaiheessa ei ole ollut kysymys työntekijöiden irtisanomisesta päättämisestä. Sanotunkaltaiset mahdolliset päätökset, mikäli Helsingin kaupunki sellaisiin tulisi turvautumaan, tultaisiin tekemään paljon myöhemmin eikä sellaisista ole esitetty selvitystä edes jutun pääkäsittelyssä 29.4.1986. Kantajan kanteensa tueksi viittaamassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa työehtosopimuksessa on sanottu, että sopimus koskee työsopimuksen irtisanomista vain työntekijästä johtuvasta syystä, mistä mahdollisissa tulevissa irtisanomisissa ei tulisi olemaan kysymys.

Edellä lausutuilla perusteilla hylkään kanteen. Asian laatuun nähden Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto pitäköön oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.