Labor court rules collective agreement probation clause applies only to indefinite-term employment contracts.

Koeaikaa koskevaa työehtosopimuksen määräystä oli tulkittava sanamuotonsa mukaisesti niin, että koeaika liittyi työehtosopimuksen perusteella vain toistaiseksi voimassa oleviksi solmittaviin työsopimuksiin. Näyttämättä oli sitä vastoin jäänyt, että työehtosopimuksella olisi tarkoitettu kieltää koeajasta sopiminen määräaikaisilla työsopimuksilla, eikä tätä kieltoa voitua johtaa määräyksen sanamuodostakaan.

Kuultavat Handels- och industritjänstemannaförbundet r.f. Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Liiketyöntekijäin Liitto r.y. Suomen Liikeväen Liitto r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Erikseen yhtäältä Kaupan Työnantajaliiton Liiketyöntekijäin Liiton kanssa ja toisaalta Kaupan Työnantajaliiton Suomen Liikeväen Liiton sekä Handels och industritjänstemannaförbundet r.f:n välillä 7.4.1983 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus 1. Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden, kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamissa myymälöissä tai varastoissa työskentelevien Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluvien täysin työkykyisten työntekijäin työehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

___________________

Tämän työehtosopimuksen työaikaa koskevia määräyksiä sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, jotka työskentelevät tässä pykälässä tarkoitetuissa myymälöissä tai varastoissa.

3 §

Koeaika Kullakin tässä sopimuksessa tarkoitettuun jatkuvaan työsuhteeseen otetulla on ennen vakinaiseksi työntekijäksi tuloaan kolmen kuukauden koeaika, mikäli työnantajan ja työntekijän kesken ei ole lyhyemmästä sovittu. Koeajan kuluessa työsopimus voidaan kummaltakin puolen purkaa irtisanomisaikaa noudattamatta. Tällöin lakkaa työsuhde sen työpäivän päättyessä, jonka aikana ilmoitus purkamisesta tehtiin.

Samat määräykset sisältyvät samojen liittojen välillä 1.4.1984 lukien voimaan tulleeseen työehtosopimukseen.

KANNE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Kun Espoon V-talo Oy oli siten purkanut Hautakankaan työsopimuksen vastoin työsopimuslain säännöksiä ja yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä, työnantajalle oli muodostunut vahingonkorvausvelvollisuus työsuhteen purkamisen johdosta. Kantajalle oli kertynyt työnantajan menettelyn johdosta vahinkoa saamatta jääneen palkan muodossa yhden kuukauden palkkaa vastaava määrä, sillä kantaja oli purkamisen jälkeen ollut kesällä 1984 neljä viikkoa toisen työnantajan palveluksessa ja 16.8.1984 lukien opiskelemassa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hautakangas on vaatinut, että Espoon V-talo Oy velvoitettaisiin suorittamaan kantajalle vahingonkorvauksena kuukauden palkkaa vastaavat 3 296 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta ja korvaus oikeudenkäyntikuluista niin ikään 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

VASTINE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Espoon V-talo Oy on lausunut ilmoituksen Hautakankaan kuukausipalkasta pitävän paikkansa. Kantajan tulkinta koeajan liittymisestä määräaikaiseen työsuhteeseen kaupan alalla oli kuitenkin virheellinen.

Yhtiön mielestä asiassa oli kysymys kolmesta eri seikasta. Ensinnäkin oli kysymys työehtosopimuksen väitetyn yleissitovuuden osoittamisesta. Toiseksi oli kysymys siitä, voiko koeaikaa koskevan määräyksen tulkinnallinen sisältö olla yleissitova normi. Kolmanneksi oli kysymys kaupan työehtosopimuksen koeaikamääräyksen oikeasta sisällöstä.

Vastaaja on kiistänyt kanteen ja pyytänyt lausunnon hankkimista asiassa työtuomioistuimelta.

KANTAJAN KANTEEN KEHITTELY

Hautakangas on esittänyt työsuojeluhallituksen 21.2.1983 päivätyn kirjelmän, joka kuuluu seuraavasti:

Korkein oikeus antoi 17.5.1974 ratkaisun työsopimuslain 17 §:n 1 momentin ns. yleissitovuussäännöksen sisällöstä. Korkein oikeus katsoi, että työsopimuslain 17 §:n 1 momentissa on yleissitovalta työehtosopimukselta katsottava edellytetyn mm. sellaista edustavuutta asianomaisella alalla, että työehtosopimuksen työehtosopimuslain mukaiseen soveltamispiiriin huomioon ottaen lain 4 §:n säännökset kuuluu ainakin noin puolet alan työntekijöistä.

Korkeimman oikeuden päätöksen antamisen jälkeen työsuojeluhallituksessa on selvitelty eri valtakunnallisten työehtosopimusten edellä sanottua edustavuutta. Työsuojeluhallituksen viimeksi vuonna 1981 tekemän selvityksen mukaan Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y:n ja Liiketyöntekijäin Liitto r.y:n välinen myyjien ja varastotyöntekijäin työehtoja koskeva työehtosopimus täyttää korkeimman oikeuden yleissitovalta työehtosopimukselta vaatimat edellytykset.

Kantaja on edelleen viitannut Turun hovioikeuden tuomioon 9.12.1977 asiassa Inkeri Peltomaa vastaan Ritva Sylvi Helena Niemenmaa. Siinä hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa Pirkkalan kihlakunnanoikeuden 28.3.1977 julistamaa päätöstä.

Kihlakunnanoikeuden päätöksen perusteluissa oli lausuttu muun muassa seuraavaa:

Edelleen kihlakunnanoikeus katsoo selvitetyksi, että asianomaisella alalla työnantajaliiton Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y:n toiselta puolen sekä työntekijäliittojen Liiketyöntekijäin Liitto r.y:n, Suomen Liikeväenliitto r.y:n ja Handels- och Industritjänstemannaförbundet r.f -nimisen liiton toiselta puolen kesken on solmittu samansisältöiset, helmikuun 1 päivänä 1976 voimaan tulleet työehtosopimukset, joiden työehtolain mukaiseen soveltamispiiriin, huomioon ottaen työehtosopimuslain 4 §:n säännökset, on näytetty kuuluvan ainakin noin puolet alan työntekijöistä, minkä vuoksi noita työehtosopimuksia on alan yleisiksi katsottavina valtakunnallisina työehtosopimuksina työsopimuslain 17 §:n 1 momentin säännöksen perusteella pidettävä yleissitovina, ja siten myös Peltomaa on velvollinen noudattamaan Niemenmaan työsuhteessa vähintään mainituissa sopimuksissa edellytettyjä palkka- ja muita ehtoja.

Myös kantaja on pyytänyt työtuomioistuimen lausunnon hankkimista asiassa.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Espoon kihlakunnanoikeus on 16.5.1985 tekemällään välipäätöksellä päättänyt hankkia työtuomioistuimen lausunnon kysymyksessä olevan kaupan alan työehtosopimuksen koeaikaa koskevien määräysten tarkoituksesta ja sisällöstä.

Kihlakunnanoikeuden lausuntoa on ilmoitettu haluttavan kysymyksessä olevien kaupan alalla vuosina 1984-1985 voimassa olevien myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevien työehtosopimusten koeaikaan liittyvien määräysten sisällöstä, tulkinnasta ja soveltamisesta puheena olevassa tapauksessa.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut sanotuille liitoille tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Liiketyöntekijäin Liitto, Suomen Liikeväen Liitto ja Handels- och industritjänstemannaförbundet r.f. ovat lausuneet muun muassa seuraavaa:

Nykyinen, Kaupan Työnantajaliiton ja allekirjoittaneiden liittojen välinen myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen koeaikaa koskeva määräys on samansisältöinen kuin 15.1.1971-31.3.1972 voimassa olleessa työehtosopimuksessa.

2. Koeaikaa koskevan työehtosopimuksen tarkoitus

otettiin työsopimuslain koeaikamääräyksestä poikkeava teksti.

3. Aikaisempi käytäntö

Tiedossa ei ole yhtään liittojemme jäsentä koskevaa tapausta, jossa koeaika olisi sovittu määräaikaiseen työsuhteeseen, ennen kuin korkein oikeus antoi työsopimuslain 3 §:ää koskevan ratkaisunsa 31.5.1982 (4607/81). Kaupan Työnantajaliitto ryhtyi vasta tuon ratkaisun jälkeen ohjeistamaan jäsenyrityksiään KKO:n ratkaisun mukaisesti. Allekirjoittaneet liitot eivät ole missään vaiheessa hyväksyneet työnantajaliiton ohjetta, vaan ovat katsoneet, että nyt puheena olevan työehtosopimuksen perusteella ei ole edelleenkään mahdollista sopia koeaikaa määräaikaiseen työsuhteeseen.

Kaupan Työnantajaliitto on lausunut muun muassa seuraavaa:

Kaupan eri työntekijäryhmiä koskevien työehtosopimusten koeaikaa koskevat määräykset ovat olleet voimassa saman sisältöisinä vähäisiä muutoksia lukuun ottamatta vuodesta 1971 alkaen. Koeaikamääräys koskee toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevia työntekijöitä. Tämä periaate on ilmaistu työehtosopimuksessa määräämällä, että "kullakin tässä sopimuksessa tarkoitettuun jatkuvaan työsuhteeseen otetulla on ennen vakinaiseksi työntekijäksi tuloaan kolmen kuukauden koeaika". Koeaikamääräys koskee alan järjestösuhteista johtuen automaattisesti vain järjestäytyneitä työntekijöitä.

Koeaikamääräys ei koske automaattisesti järjestäytymättömiä työntekijöitä eikä määräaikaisessa työsuhteessa olevia työntekijöitä. Jotta koeaikaehtoa voitaisiin soveltaa mainittuihin työntekijöihin, tulee työnantajan ja työntekijän nimenomaan sopia siitä. Työehtosopimus ei kiellä, etteikö järjestäytymättömällä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevalla työntekijällä tai määräaikaisessa työsuhteessa olevalla työntekijällä oli hän järjestäytymätön tai ei, voisi olla koeaikaa työsuhteen alkaessa.

Katsomme, että jos työehtosopimuksella olisi kielletty koeaikaehto määräaikaisissa työsuhteissa, olisi siitä työehtosopimuksessa nimenomaisesti määrätty. Työehtosopimukseen ei sisälly tällaista määräystä. Koska työehtosopimuksen sanamuodon perusteella ei voida omaksua tulkintaa, jonka mukaan koeaika määräaikaisen työsuhteen alussa olisi kielletty, olisi sanamuodon varsinaiselle tulkinnalle oltava muu peruste. Näyttötaakka tällaisen perusteen olemassaolosta kuuluu siihen vetoavalle.

Katsomme, että myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 3 §:llä ei ole tarkoitettu kieltää koeajan sopimista määräaikaiseen työsuhteeseen. Kaupan Työnantajaliitto on aina tulkinnut työehtosopimusta siten, että koeajasta voidaan sopia määräaikaisessa työsuhteessa. Liiketyöntekijäin Liitto on omaksunut päinvastaisen tulkinnan vasta vuonna 1982.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Työehtosopimuksen 3 §:n mukaan, jonka tarkoitusta ja sisältöä kihlakunnanoikeuden lausuntopyyntö koskee, kullakin sopimuksessa tarkoitettuun jatkuvaan työsuhteeseen otetulla on ennen vakinaiseksi työntekijäksi tuloaan kolmen kuukauden koeaika, mikäli työnantajan ja työntekijän kesken ei ole lyhyemmästä sovittu. Koeajan kuluessa työsopimus voidaan kummaltakin puolen purkaa irtisanomisaikaa noudattamatta. Tällöin lakkaa työsuhde sen työpäivän päättyessä, jonka aikana ilmoitus purkamisesta tehtiin. Koeaikaa koskeva määräys on ollut työehtosopimuksissa sanotun sisältöisenä vuodesta 1971 alkaen.

Sopimusmääräyksen tarkoituksen selvittämiseksi työehtosopimukseen osalliset liitot ovat työtuomioistuimessa kuulustuttaneet henkilöitä, jotka kävivät vuoden 1971 työehtosopimusneuvotteluja.

Liiketyöntekijäin Liiton pitkäaikainen neuvotteluedustaja on pitänyt työehtosopimusmääräystä kirjoitustavaltaan niin selvänä, että sillä oli täytynyt olla jokin tarkoitus verrattuna aikaisempaan sopimukseen. Hän ei ole muistanut neuvotteluissa nimenomaan puhutun siitä, oliko määräystä sovellettava määräaikaiseen työsuhteeseen. Hänen tiedossaan ei kuitenkaan ollut tapauksia, joissa olisi edes esitetty koeajan soveltamista määräaikaiseen työsopimukseen, ja hän on arvellut, että jos sellaista olisi esitetty, tapaus olisi riitautettu. Todistajan ilmoituksen mukaan kaupan alalla ei määräyksestä ensi kertaa sovittaessa ollut ollut sanottavaa tarvetta määräaikaisiin työsopimuksiin, vaan sopimukset oli yleensä solmittu olemaan voimassa toistaiseksi.

Työtuomioistuimessa kuultu Liiketyönantajain Keskusliiton majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimusneuvotteluihin osallistunut edustaja on kertonut, että majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen koeaikaa koskevaa määräystä, joka muutoin paitsi koeajan pituuden osalta vastasi tulkittavana olevaa työehtosopimusmääräystä, oli sovellettu niin, että jos määräaikaiseen työsuhteeseen haluttiin koeaika, siitä oli sovittava ja voitiin sopia erikseen työsopimuksella.

Työtuomioistuimen mielestä edellä selostettuja osin työnantajaliiton yksipuolisia ja osin myös työntekijäliiton edustajien osaltaan hyväksymiä ohjeita ja sopimusmalleja ei voida suoranaisesti käyttää työehtosopimuksen tulkintaperusteina.

Perusteita sille, että majoitus- ja ravitsemisalan käytäntöä voitaisiin käyttää tulkintaohjeena toista työehtosopimusta koskevassa erimielisyydessä, ei myöskään ole esitetty.

Vuoteen 1970 saakka koeaikaa koskevan määräyksen sanamuoto on ollut yleinen niin, että kaikilla työehtosopimuksessa tarkoitettuihin töihin otetuilla työntekijöillä on periaatteessa ollut koeaika suoraan työehtosopimusmääräyksen nojalla työsopimuksen kestoajasta riippumatta. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan määräaikaisissa työsopimuksissa ei kuitenkaan käytännössä ole käytetty koeaikaa.

Koeaikaa koskeva määräys muutettiin nykyiseen muotoonsa vuonna 1971. Tällöin ei kummankaan sopijapuolen taholta ole nimenomaan otettu esille kysymystä koeajan käytöstä määräaikaisessa työsuhteessa. Tältä kannalta kumpikaan sopijapuoli ei niin ollen ole edes ajatellut muutetun määräyksen merkitystä. Määräaikaisten työsuhteiden vähäisen lukumäärän vuoksi 1970-luvun alussa asialla ei sopijapuolten kannalta olisi edes ollut sanottavaa merkitystä.

Tässä tilanteessa työtuomioistuin katsoo, että koeaikaa koskevaa määräystä on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti niin, että koeaika liittyy työehtosopimuksen perusteella vain toistaiseksi voimassaoleviksi solmittaviin työsopimuksiin. Näyttämättä on sitä vastoin jäänyt, että työehtosopimusmääräyksen muutoksella vuonna 1971 olisi tarkoitettu kieltää koeajasta sopiminen määräaikaisilla työsopimuksilla, eikä tätä kieltoa voida työtuomioistuimen mielestä johtaa määräyksen sanamuodostakaan.

Kaupan Työnantajaliiton lausunnossa on otettu kantaa myös työehtosopimusmääräyksen soveltuvuuteen järjestäytymättömän työnantajan ja työntekijän välisessä työsuhteessa. Kun asiassa ei tältä osin ole kysymys erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta koskevasta seikasta, vaan se koskee työsopimuslain 17 §:n tulkintaa, työtuomioistuin ei lausunnossaan käsittele asian tätä puolta.

Jäsenet: Huopaniemi puheenjohtaja, Tiitinen, Uski, Suomalainen, Kuivanen ja Hölttä.

Lausunto oli yksimielinen.