Labor court orders employer and union to pay fines for violating collective agreement social facility rules.

Työkohteeseen kuljetetut työntekijät olivat osan työajastaan töissä toisessa työkohteessa, joten heidät oli otettava huomioon kummankin työkohteen sosiaalitiloja järjestettäessä. Työntekijän suostumus ei oikeuttanut poikkeamaan työehtosopimuksen sosiaalitilojen järjestämistä koskevista määräyksistä.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Vesto Oy Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.5.1984 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

31 § Eri- Rakennuspaikalle tai sen läheisyyteen on rinnäiset nan rakennustyön alkamisen kanssa järjestettävä suojat alempana mainitut sosiaalitilat.

1. Ruokailusuoja Ruokailusuojat on järjestettävä sellaisiksi, että

- niissä myös alaurakoitsijoiden työntekijät mukaan lukien on tilaa ainakin 1 m2 työntekijää kohti,

2. Vaatesuoja Vaatteiden vaihto ja säilytys Vaatteiden vaihtamista ja säilyttämistä varten on järjestettävä riittävän tilavat suojat. Työnantaja järjestää jokaisen työntekijänsä käyttöön vaatekaapin. Kaapin tulee olla kooltaan noin 30 x 40 x 150 - 180 cm. Vastaavasti 01.10.1976 jälkeen tilatun kaapin on oltava kooltaan n. 30 x 50 x 150 - 180 cm. Kaappi on varustettava ylähyllyllä, vaatetangolla, irrallisella väliseinällä ja huulisalvoilla. Työntekijän asiana on hankkia lukko.

3. Peseytymistilat

Käsien ja kasvojen pesua varten järjestetään rakennuspaikalle tarpeelliset laitteet sekä lämmintä vettä. Pesutiloissa on oltava työn likaisuuteen nähden riittävä määrä peseytymislaitteita, kuitenkin vähintään yhdet noin 8 työntekijää kohti. Yhden henkilön pesupaikan leveyden on oltava noin 600 mm. Peseytymispaikalla tulee olla paperipyyhkeitä sekä pesuaineita. Naisia varten on järjestettävä erillinen vaate- ja pesutila.

4. Käymälät, jotka on sijoitettava olosuhteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisesti, järjestetään erikseen miehille ja erikseen naisille. Käymälä on varustettava asianmukaisesti ja pidettävä puhtaana. Miesten käymälä on varustettava "pisoaarilla".

KANNE

Kanteen perustelut

Sosiaalitilat oli tarkastettu uudestaan 9.8.1985 Kontulan ja Myllypuron metroaseman työmailla. Työmaat olivat olleet toiminnallisesti samaa työkohdetta siten, että viisi työntekijää oli käynyt Myllypurosta käsin töissä Kontulan metroasemalla. Työntekijät olivat käyttäneet Myllypuron työmaan pukutiloja ja Kontulan työmaan ruokailu- ja muita sosiaalitiloja. Suoritetussa tarkastuksessa oli Kontulan metroaseman työmaalta puuttunut edelleen naisten käymälä ja miesten käymälästä pisoaari. Myllypuron metroaseman työmaan sosiaalitiloissa oli ollut pukukaappeja liian vähän ja kahdesta pukukaapista oli puuttunut väliseinä. Naisten käymälää ei sielläkään ollut, eikä naispuoliselle työntekijälle ollut järjestetty erillistä pukeutumistilaa. Tarkastuksessa oli ollut mukana työntekijäliiton aluejärjestön toimitsija, työnantajaliiton piiriasiamies, Vesto Oy:n henkilöstöpäällikkö ja työmaan vastaava mestari.

Työntekijäliiton aluejärjestön toimitsija oli suorittanut työmailla kolmannen tarkastuksen 21.8.1985. Myllypuron metroaseman työmaalta oli edelleen puuttunut naisten käymälä ja naisten pukeutumistilasta oli puuttunut vaatekaappi. Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja sen Uudenmaan Piirille oli 23.8.1986 lähetetty kirje tarkastuspöytäkirjoineen. Työnantajaliitto tai sen piirijärjestö eivät olleet ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin saadakseen työnantajan viipymättä korjaamaan laiminlyöntinsä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Vesto Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Uudenmaan Piirin tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Vesto Oy, joiden lausumaan työnantajaliiton Uudenmaan Piiri on yhtynyt, ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Kontulan ja Myllypuron metroasemat olivat muodostaneet yhden urakkatyökohteen. Työpisteet olivat sijainneet noin 1 1/2 kilometrin päässä toisistaan. Työkohteita oli käsitelty yhtenä kokonaisuutena myös sosiaalitilojen osalta, kuten kanteessakin oli todettu.

Kontulan ja Myllypuron työkohteiden sosiaalitilat oli tarkastettu kokonaisuudessaan 9. ja 21.8.1985. Koska työntekijäliiton aluejärjestön toimitsijan 7.8.1985 suorittama sosiaalitilojen tarkastus oli koskenut Kontulan metroaseman työmaata ja siten vain osaa kokonaisuudesta, sillä ei ollut tarkastuksen puutteellisuuden vuoksi merkitystä.

Myllypuron työkohteen työntekijävahvuus oli 9. ja 21.8.1985 suoritetuissa tarkatuksissa tarkastuspöytäkirjojen mukaan ollut 11 työntekijää. Heistä viisi työntekijää oli päivittäin käynyt Kontulan metroaseman työkohteessa. Siten Kontulan työkohteen työvoima oli muodostunut mainitusta viidestä työntekijästä ja lisäksi 9.8.1985 suoritetun tarkastuksen aikaan kuudesta ja 21.8.1985 suoritetun tarkastuksen aikaan kahdeksasta muusta työntekijästä. Työntekijöiden yhteismäärä oli siten 9.8.1985 suoritetussa tarkastuksessa 17 ja 21.8.1985 suoritetussa tarkastuksessa 19 työntekijää. Myllypuron työkohteessa oli ollut työssä kuusi työntekijää. Työnantaja oli järjestänyt työntekijöille kuljetuksen työkohteiden välillä.

Sosiaalitilajärjestelyt oli tehty työvoiman jakaantumisen perusteella. Kummallakin tarkastuskerralla ruokailusuojat olivat olleet työehtosopimuksen mukaiset. Kontulan työkohteessa oli ollut ruokailusuoja myös niitä työntekijöitä varten, jotka päivittäin oli kuljetettu sinne Myllypuron työkohteesta. Vaatesuojat oli järjestetty siten, että työntekijät olivat käyttäneet sen työkohteen vaatesuojia, jonka vahvuuteen he olivat kuuluneet. Kuitenkin ne työntekijät, jotka olivat käyneet Myllypurosta Kontulan työkohteessa, saattoivat käyttää siellä olevia vaatesuojia. Peseytymistilat oli järjestetty samalla tavoin kuin vaatesuojat. Sosiaalitilat olivat palvelleet työntekijöiden todellisia tarpeita.

Saatuaan 7.8.1985 tiedon samana päivänä Kontulan työkohteeseen tehdystä tarkastuksesta oli työnantajaliiton Uudenmaan piirin vastaava piiriasiamies sopinut uudesta tarkastuksesta. Sen yhteydessä hän oli edellyttänyt sosiaalitiloissa olleiden pienten puutteiden välitöntä korjaamista. Saatuaan 23.8.1985 päivätyllä kirjeellä tiedon 21.8.1985 suoritetusta tarkastuksesta piiriasiamies oli heti ottanut yhteyttä työnantajaan ja vaatinut vielä silloin todettujen vähäisten puutteiden välitöntä poistamista.

Suomen Rakennusteollisuusliitto oli saanut tiedon suoritetuista tarkastuksista vasta 28.8.1985. Tällöin sosiaalitilat oli jo saatettu työehtosopimuksen mukaisiksi. Valvontavelvollisuutensa täyttääkseen työnantajaliitto oli kuitenkin kehottanut 29. ja 30.8.1985 lähettämillään kirjeillä yhtiötä saattamaan sosiaalitilat kuntoon ja Uudenmaan Piiriä valvomaan sosiaalitilojen kuntoon saattamista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Vesto Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vesto Oy on suorittanut rakennusurakointia Helsingissä kahden metroaseman työmaalla siten, että Myllypurossa työt ovat alkaneet huhtikuussa 1985 ja Kontulassa toukokuun lopulla 1985. Rakennustyöläisten Liiton aluejärjestön toimitsija on suorittanut sosiaalitilojen tarkastuksia yhdessä työmaan luottamusmiehen kanssa 7.8.1985 Kontulan metroaseman työmaalla ja 9.8.1985 Kontulan ja Myllypuron metroasemien työmaalla. Lisäksi toimitsija on tarkastanut sosiaalitilat 21.8.1985 molemmilla työmailla. Työnantajan edustajia on ollut saapuvilla tarkastuksissa. Kahdessa viimeksi toimitetussa tarkastuksessa on ollut läsnä myös työnantajaliiton Uudenmaan Piirin piiriasiamies.

Tarkastuksissa on näiltä kohdin sisällöltään oikeiksi osoitettujen pöytäkirjojen mukaan todettu, että vaatekaappeja on Kontulan metroaseman työmaalta puuttunut ensimmäisessä tarkastuksessa yksi ja Myllypuron metroaseman työmaalta toisessa tarkastuksessa kaksi sekä että kahdessa vaatekaapissa ei ole ollut väliseinää. Ensimmäisessä ja toisessa tarkastuksessa on Kontulan työmaalta todettu puuttuneen miesten pisoaari. Työmailla ei ole ollut naisten käymälää, eikä ennen kolmatta tarkastusta naispuolista työntekijää varten myöskään erillistä pukeutumistilaa. Siihenkin on vasta tarkastuksen jälkeen hankittu vaatekaappi. Yhtiön puolelta on ilmoitettu, että naispuolisen työntekijän kanssa on sovittu siitä, ettei hänelle tarvinnut järjestää sosiaalitiloja. Yksittäisen työntekijän suostumus ei ole kuitenkaan oikeuttanut työnantajaa jättämään häntä työehtosopimuksen määräysten ulkopuolelle, kuten myös työtuomioistuimen tuomiossa n:o 29/1981 on todettu.

Työnantaja on vasta huomautusten jälkeen varustanut miesten käymälän pisoaarilla ja lisännyt vaatekaappien lukumäärää. Naispuolisen työntekijän sosiaalitilat eivät ole olleet työehtosopimuksen mukaisia vielä kolmannessa tarkastuksessa. Työnantaja on siten menettelyllään tietensä rikkonut työehtosopimuksen 31 §:n määräyksiä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla Vesto Oy:n, Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Uudenmaan Piirin maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkona, yhtiön työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 10 000 markkaa sekä työnantajaliiton ja sen piiriyhdistyksen valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, liiton 8 000 markkaa ja piiriyhdistyksen 6 000 markkaa.

Suomen Rakennusteollisuusliitto, sen Uudenmaan Piiri ja Vesto Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Iirola, K. Rautiainen, Suomalainen, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.