Labor court dismisses union strike action for pressuring employer regarding security guard job transfers.

Ravintolan saartotoimen tarkoituksena oli ollut painostaa osuuskuntaa vahtimestareiden työsuhteiden päättämisen johdosta. Se oli työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen määräykseen työnantajan oikeudesta johtaa ja jakaa töitä sekä ottaa ja erottaa työntekijöitä. Ammattiosaston syyllisyyden määrää arvioitaessa oli otettu huomioon, että vahtimestareiden uusittuihin ravintoloihin siirtämistä koskevan keskustelun tuloksesta oli syntynyt epäselvyyttä, joka oli ollut omiaan kärjistämään tilannetta työpaikalla.

Kantaja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y., Helsinki Vastaaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y., Helsinki Kuultava Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Kemin osasto n:o 18 r.y., Kemi

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 28.3.1985 tehdyssä majoitusja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

2 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus.

1. Työnantajalla on oikeus noudattamalla tämän sopimuksen määräyksiä johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa ja erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko he järjestäytyneitä vai eivät.

24 § Työtaistelutoimenpiteet.

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen ovat kielletyt.

KANNE

Kanteen perustelut

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Kemin osasto n:o 18:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto, jonka lausumaan jutussa kuultavana ollut Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Kemin osasto n:o 18 on yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut, että E-osuuskunta Eka oli vuonna 1985 ryhtynyt uudelleenjärjestelyihin omistamassaan ravintola Reimarissa Kemin kaupungissa. Osuuskunta oli päättänyt lopettaa uudistetussa ravintola Reimarissa vahtimestarien tehtävät.

Kemissä oli 28.1.1986 käyty paikallinen neuvottelu, jossa vahtimestareille oli tehty tarjous siirtyä osuuskunnan Kemissä olevaan ravintola Rytikariin vahtimestareiksi. Tarjousta ei kuitenkaan työntekijäpuolella ollut voitu hyväksyä, sillä vahtimestareiden ansiotaso olisi ilmeisesti alentunut huomattavasti. Osuuskunta ei ollut antanut mitään takeita ansiotason säilymisestä edes lähimain ennallaan. Uusiin tehtäviin siirtyminen ei ollut hyväksyttävissä senkään vuoksi, että syksyllä 1985 oli jo sovittu, että vahtimestarit jatkaisivat koulutuksen jälkeen tarjoilijan tehtävissä uudistetussa ravintolassa.

Neuvottelun päätyttyä erimielisyyteen osuuskunta oli ilmoittanut, että vahtimestareille ei 28.1.1986 jälkeen enää suoritettaisi irtisanomisajalta palkkaa. Ravintolan korjaus- ja uudistustöiden alettuaoli vahtimestareille suoritettu palkkaa irtisanomisajalta, vaikka he eivät olleet töissä. Palkanmaksu oli kuitenkin keskeytetty, vaikka työehtosopimuksen ja työsopimuslain 27 §:n 1 momentin mukaan osuuskunnalla oli velvollisuus siihen. Vahtimestareilla puolestaan ei työsopimustensa mukaan ollut velvollisuutta siirtyä töihin ravintola Rytikariin, vaikka osuuskunta oli niin väittänyt.

Kun ravintola Reimari oli 3.3.1986 uudistettuna ja uusia nimiä käyttäen avattu, oli Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Kemin osasto n:o 18 pyytänyt muita järjestäytyneitä työntekijöitä osoittamaan solidaarisuutta työtä vaille jääneille vahtimestareille. Siihen oli kehotettu muun muassa jakamalla lehtisiä. Kantajaliitto oli tulkinnut ammattiosaston esittämät pyynnöt solidaarisuuden osoittamisesta ostoboikotiksi, mutta siitä ei ollut kysymys. Lehtisissä ei ollut kehotettu yleisöä välttämään uuden ravintolan tarjoamia palveluja. Se, että jaetussa lehtisessä oli kerrottu useiden asiakkaiden jo kieltäytyneen käyttämästä ravintolan palveluksia, oli pelkästään tosiasioiden selostamista. Osuuskunnan menettely oli Kemissä ollut yleisesti tiedossa. Asiakkaat olivat oma-aloitteisesti täysin riippumatta ammattiosaston toimenpiteistä välttäneet uuden ravintolan käyttöä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton palkkasihteeri oli tiennyt vireillä olevasta irtisanomisriidasta ja käynyt vahtimestareiden työsuhteista neuvotteluja työnantajaliiton edustajien kanssa. Sen sijaan ammattiosaston laatimista lehtisistä ei työntekijäliitolla ollut tietoa. Ammattiosaston laatiman lehtisen jakelu ei ollut muodostanut ostoboikotiksi katsottavaa työtaistelutoimenpidettä. Tämän vuoksi työntekijäliitto ei ollut ryhtynyt asian suhteen muihin toimenpiteisiin kuin ilmoittanut olevansa valmis neuvottelemaan vahtimestareiden työsuhteita koskevasta erimielisyydestä.

Kysymyksessä ei ollut ollut työtaistelutoimenpide. Jos ammattiosaston katsottaisiin ryhtyneen työtaistelutoimenpiteeksi katsottavaan ostoboikottiin, olisi työehtosopimuslain 10 §:n mukaan otettava hyvityssakkoa tuomittaessa huomioon osuuskunnan oma törkeä menettely.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

E-osuuskunta Eka on suunnitellessaan kesällä 1985 Kemissä omistamansa ravintola Reimarin muuttamista kahdeksi toisentyyppiseksi ravintolaksi irtisanonut ravintolan henkilökuntaa, mutta muutoshankkeiden viivästyessä peruuttanut toimenpiteensä. Osuuskunta on seuranneena syksynä ryhtynyt uudelleen irtisanomistoimiin ja 18.11.1985 irtisanonut ravintola Reimarissa yli 20 vuotta työskennelleiden kahden vahtimestarin työsopimukset sillä perusteella, ettei uusituissa ravintoloissa tulisi olemaan vahtimestarille kuuluvia tehtäviä. Vahtimestareista toinen on ollut työpaikalle valittu luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu.

Osuuskunnan ravintolapäällikön ja ammattiosaston asettaman pääluottamusmiehen välillä on kesällä 1985 keskusteltu siitä, että vahtimestarit koulutettaisiin viinureiksi tai tarjoilijoiksi toiseen uusittavista ravintoloista. Pääluottamusmiehen todistajana antaman lausuman mukaan asiasta olisi päästy suullisesti sopimukseen, mutta ravintolapäällikkö, jota myös on kuulusteltu todistajana, on kertonut, että vahtimestarien kouluttaminen uusiin tehtäviin on ollut esillä vain eräänä vaihtoehtona heidän työsuhteidensa järjestelyssä. Jutussa on selvitetty, että vahtimestareille on tarjottu osuuskunnan muista ravintoloista vahtimestarin töitä, mutta he ovat kieltäytyneet niistä. Jutussa on käynyt myös ilmi, että osuuskunta on vahtimestareiden työsopimusten irtisanomisaikana 28.1.1986 ilmoittanut lopettavansa irtisanomisajan palkan maksamisen sen johdosta, että vahtimestarit eivät olleet suostuneet siirtymään ammattiaan vastaaviin tehtäviin osuuskunnan eräässä toisessa ravintolassa.

Uusittujen ravintoloiden aloitettua 10.3.1986 toimintansa on niiden ulkopuolella 12.-18.3.1983 välisenä aikana jaettu ammattiosaston nimissä laadittua lehtistä, jossa on kerrottu vahtimestareiden työsopimusten irtisanomisesta ja vedottu ravintolan asiakkaisiin, että he osoittaisivat solidaarisuutta irtisanottuja kohtaan. Lehtisessä on myös mainittu osaston olevan tietoinen siitä, että useat asiakkaat ovat jo kieltäytyneet käyttämästä ravintolan palveluksia siksi, kunnes osaston lainvastaisina pitämät irtisanomiset peruutettaisiin. Lehtisen levittämiseen on osallistunut myös ammattiosaston puheenjohtaja.

Lehtisessä käytetyt sanonnat osoittavat, että sen tarkoituksena on ollut saada asiakkaiksi haluavia pidättäytymään ravintoloissa käymisestä. Vaikka lehtisessä ei nimenomaan ole ilmoitettu boikotin tai saarron julistamisesta, lehtisen julkisesti kadulla tapahtuneella levittämisellä on selvästi pyritty aiheuttamaan haittaa ravintoloiden toiminnalle. Esitetty selvitys osoittaa, että osuuskunnalla on aihetta pitää lehtisten jakelua todellisena uhkana ravintolan myynnille. Ammattiosaston toimenpiteet käsittävät siten ostoboikotiksi luonnehdittavan työehtosopimuslain 8 §:ssä kielletyn työtaistelutoimenpiteen. Kun saartotoimen tarkoituksena on ollut painostaa osuuskuntaa vahtimestarien työsuhteiden päättämisen johdosta, se on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen määräykseen työnantajan oikeudesta johtaa ja jakaa töitä sekä ottaa ja erottaa työntekijöitä.

Siitä huolimatta, että työntekijäliitolle on ilmoitettu Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton toimesta ainakin kahdesti ammattiosaston ryhtyneen työtaistelutoimiin, työntekijäliitto ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin niiden estämiseksi ja lopettamiseksi. Liitto vastaa tästä laiminlyönnistään.

Riippumatta siitä, onko osuuskunta vahtimestarien työsopimukset irtisanoessaan tai irtisanomisajan palkan maksamisen lopettaessaan menetellyt työehtosopimusten määräysten mukaisesti tai niiden vastaisesti, ammattiosaston olisi pitänyt pidättäytyä ryhtymästä kielletyksi todettuun työtaistelutoimenpiteeseen. Työtuomioistuimen mielestä ammattiosaston syyllisyyyden määrää arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti se, että vahtimestareiden uusittuihin ravintoloihin siirtämistä koskevan keskustelun tuloksesta on syntynyt kerrotuin tavoin epäselvyyttä, joka on ollut omiaan kärjistämään tilannetta työpaikalla.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuksen 8, 9 ja 10 §:n nojalla Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Kemin osasto n:o 18:n maksamaan, huomioon ottaen keskusjärjestöjen 5.6.1984 pidetystä neuvottelusta laaditun pöytäkirjan määräykset, työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitolle 3 000 markkaa ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 9 000 markkaa. Lisäksi ammattiosasto ja liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Iirola, Airaksinen, K. Rautiainen, Kuivanen ja Hynönen.

Tuomio oli yksimielinen.